Sivun näyttöjä yhteensä

26. helmikuuta 2013

Korkman





Lähti tapahtua erehdys. Ajattelin kirjoittaa Korkmanin kirjasta, kun olen lukenut sen kokonaan. Tarkoitukseni oli hiukan narista eräistä kohdista ja sanoa, että tuossa nyt on yksinkertaistettu hiukan liikaa ja että tällä asialla on muitakin kuin taloustieteellisiä puolia.

Siitäpä olisi tullut todella tyhmä kirjoitus.

Taloustiede on suurimmalta osaltaan kuten lainoppikin eräin kohdin aihepiiri, josta hyvin moni on tietävinään vaikka kuinka paljon, ja mielipiteitä esitetään sumeilematta. Lisäksi ekonomistien oma tapa joko korostaa ilmiöiden tulkinnanvaraisuutta tai puhua sarkastisesti ”masentavasta tieteestä” otetaan helposti totena.

Niinhän se ei ole. Kyllä taloustieteen, haluaisin sanoa kansantaloustieteen perusteet kuuluvat valistuneen ihmisen yleissivistykseen.

Ja tässä on se kirja! Korkman on alan toimijoista kunnioitetuimpia ja lisäksi tottunut sorvaamaan sanottavansa ymmärrettävään muotoon. Nyt hän on ottanut asiakseen kirjoittaa eräistä keskeisistä asioista, kuten hyvinvointivaltiosta ja EU:sta, pitäen mielessään reipasta lukiolaista tai vastaavaa, joka vailla kehuttavia taustatietoja ottaa vaivakseen ymmärtää asioiden yhteyksiä.

Teos ei siis tietenkään ole kansantaloustieteen eikä makrotalouden oppikirja, vaan juuri jotain sellaista, mikä Suomessa kannattaisi toistenkin kopioida. Asiat on esitetty oikein, selvitykset on erotettu selvästi mielipiteistä, ja kirjan luettuaan tuntee viisastuneensa ainakin hitusen.

Juuri tuo selvittäminen on aina ongelma. Minkä verran tilaa on uhrattava käsitteille. Korkman on koonnut lyhyen sanaston kirjan loppuun. ”Rahoitusmarkkinat – markkinat, joissa käydään kauppaa rahoitusinstrumenteilla. Rahoitusinstrumentti – Kaupattavissa oleva saatava tai sopimus, joka määrittää omistusta tai sovitun transaktion ehtoja (käteinen, arvopaperi, johdannainen tms.)

Ja katsokaapa tätä: ”Rationaaliset odotukset - Olettamus, jonka mukaan talouden toimijat tuntevat erilaisten tapahtumien todennäköisyysjakauman ja muodostavat niiden perusteella omat (keskimäärin virheettömät) odotuksensa.”

Mainiota. Ja kirjan tekstistä käy ilmi, etteivät rationaaliset odotukset ole käytännössä aina rationaalisia. Jotta päästäisiin puhumaan esimerkiksi epäsymmetrisestä informaatiosta eli tilanteista, joissa toinen osapuoli tietää enemmän kuin toinen, lähdetään juuri näin liikkeelle. Taloudellisen toiminnan järkevyys ja järjellisyys ovat sitten aivan eri asioita, joita tutkivat useatkin erikoistuneet alat.

Ja tässä sattuu nyt olemaan esimerkki siitä, mihin lehdet eivät pysty. On meillä tunnetusti sanomalehtiä ja muutama aikakauslehti, joissa yritetään rehellisesti selittää asioita, jotka ovat rehellisesti vaikeita.  Mutta Korkmanin kirjassa käyttämät vajaat 300 sivua on juuri se laajuus, josta ei mihinkään pääse. Sen verran menee tekstiä että pääsee esittämään perusteltuja käsityksiä esimerkiksi kuntauudistuksesta tai monista muista harva se päivä mediassa mainituista asioista.

Lisäksi leuhkakin lukija – tarkoitan tässä itseäni – saa uutta oppia. En olisi ikinä uskaltanut sanoa faktana, että työvoiman lisääntymisellä toisaalta ja koneilla, laitteilla ja kiinteistöillä toisaalta ei enää ole ratkaisevaa merkitystä taloudelliselle kasvulle.

Ja itse tuo kummajainen ”taloudellinen kasvu”, jota jotkut vastustavat tietämättä, mistä oikeastaan on kysymys, ja toiset kannustavat joskus yhtä huterin perustein, on yksi niistä asioista, joista Korkman esittää oman mielipiteensä. ”Ympäristön kannalta kasvun sisältö on tärkeämpää kuin sen määrä. Kansalaiset ja yhteiskunta voivat päättää vähentää työntekoa ja luopua talouskasvusta. Valinnan pitää kuitenkin perustua tietoisuuteen siitä, että nykyistä elintasoa ja hyvinvointivaltiota ei tällöin voi ylläpitää. Muun väittäminen on utopiaa.”


24 kommenttia:

  1. Sixten Korkman - paholainen kukaties.

    No ei tietenkään, mutta tuli ilkikurisesti mieleen kahden viimeisen juttu -otsikon siivittämänä.

    Tosin toiset kyllä ihan vakavissaan vastustavat taloudellista kasvua, kun olettavat, että luonto pilaantuu.

    VastaaPoista


  2. Löytyisipä Suomesta Yliopisto ! Väärentäisin ikäpaperini ja painelisin diskuteeraamaan asioista. Oikeassa iässäni tietäisin jo nimetä mieltä kiehtovia aihepiirejä. Mutta jos en nuorena olisi osannutkaan, niin professori olisi ollut sitä varten. Gustav Rosenlewin sanoista vuosikymmenten jälkeen -ja kölinalta vedettynä ja kronikoitsijan välittämänäkin- huokuu älyämisen riemu ja oppinsaunassa puhdistumisen tuoreus, hänen muistellessaan Harvardin casepohjaista oppimetodia. Yötä myöten luettiin illalla saatua kuvausta liike-elämätapauksesta ja sitten huomenna professori astui eteemme ja kysyi mitäs tuumitte. Ja että tuumittiin !

    Muutoin Rosenlewin sivut ahdistavat. Kartellitalous alkaa purkautua, gatt efta eec jyräävät eteenpäin. Tullimuurit murentuvat, sukulaiset arkailevat. Menestys- eli aikaansaamishaluiset insinöörit turhautuvat.
    Mitä tässä auttaisi tiede edes sellukemia, johdannaisensa hiivaitiöbiologia. Mitä auttoi kodinkonetehdas tai robottityökalujen kehittäminen. Ei pelasta kartellikieltojen sijaan keksitty toimialarationalisointi (UPO tekee niitä, Helkama näitä, me noita. Ja sitten vain oma logo toisen valmistaman pölyimurin kylkeen).

    Kansantaloudet onttoutuvat pelkiksi sanoiksi. Maan perivät monikansalliset monsterit. Kansalaisetkin vaihtuvat kuluttajiksi, halvin valitaan, vaikka vierasperäinen, laadukkaampikin. Neuvostoliitto palauttaa jääkaappeja. Tulosyksikkö möi hätäpäissään -tulospaineissa- sutta. Kaiken yllä Näkymätön käsi ohjaa yhteiskuntaelämää ja oikeuttaa toiset, ja toiset se siirtää syrjään. Apajille tunkeutuu vieraita kun markkinoille pääsy julistetaan ihmisoikeudeksi. Vihonviimeisenä konnunkoukkuna vapaa läntinen markkinatalous keksii kelvoittaa väärän rahan. Nurkanvaltaajat ilmaantuvat kintereille. Rosenlewin tapauksessa he iskevät sisä- etten sanoisi sisaruspiiristä. Pelastautukoot kukin miten hyväksi näkee ja ottakoot mukaan mitä kerkiää. Rauma-Repola vie loput. Sillekin kohta kellot lyövät.

    Kaikki tämä vain sattuu yhdenvertaisuuden ja rationalismin nimissä. Adam Smith skottilaisen poltetun maan valistusfilosofi ja havaintojen tekijä grand tour matkaoppaana isoisten kiertueilla ja illoissa, röntgenkuvasi näkemästään sekasorrosta kilpailutalouden perusperiaatteet. Aikaa myöten matematiikka hurmasi helppoudellaan -ja siksi koska tilastoon sopimattomat sai julistaa patologisiksi eli järjenvastaisiksi,kitkeä pois tiedettä pilaamasta.

    Suomessa oltiin melkein viimeisiä julistamaan aateli viralta, nostamaan kaupunkien tullinpuomit ja sallimaan konevoima -ja ahneimpien uskalikkojen uho nousta yhteisiä kohtaloita ohjaaviin mahtiasemiin. --On suurenmoista että Korkman kirjoittaa, -että taloushistoriamme terävöityy. Vaikka ne alkavatkin olla kuolinkirjoituksia. Uusi luku aukeaa niistä Porin Työkalutehtaan roboteista. Leuhkaksi salaviisaaksi kätkeytyvä Kemppinen paljastaa kai että kirjan nimessä "utopian" voisi ottaa täydestä. Talouden eteen- ja ylöspäin progressio ei enää aikoihin ole ollut materianiukkuuden ylittämistä, vaan että talouskasvu on kvaliteettikysymys. Olisi vain makua. Eilen söin herkullisia halstrattuja silakkapihvejä, annos 9 €. Maatyöt moninkertaistavat työväkensä siitä miksi ne putosivat. Uusi Sampo ei ole leikkuupuimuri. Oleskeluyhteiskunta, jo silmiemme alla, on energinen paikka. Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  3. Viimeinen lainauksesi Korkmanilta on aika lailla asian ytimessä. Siihen olisi hyvä alkaa valmistautua. Ei hallittuun kasvuun, vaan hallituun laskuun.

    VastaaPoista
  4. Olen pääosin kannattanut vanhaa toteamusta: Niin kuin nakkeja ja talousnakkeja on myös tiedettä ja talosustiedettä. Useiden talousviisaiden kirjoitelmat valitettavasti tukevat tuota näkemystä. Ja aika uskomatyon oli tieto siitäkin, että Wahlroosin "Markkinat ja demokratia" oli ehdolla TIETOfinlandian saajaksi.

    Blogistin ylistyspuhe tuntuu lohdulliselta. Jospa kerrankin on saatavilla tervejärkistä -ettei vallan objektiivista - talouden mekanismien tulkintaa. Mars itselleni, kirjakuppaan.

    VastaaPoista
  5. JK: "En olisi ikinä uskaltanut sanoa faktana, että työvoiman lisääntymisellä toisaalta ja ... (...) ... ei enää ole ratkaisevaa merkitystä taloudelliselle kasvulle."

    Kuuntelin vuosi sitten Wahlroosia, joka rohkeni sanoa, että Kiinan jatkuva nopea kasvu perustuu tuottamattomien maaseudun työvoimamassojen mobilisoimiseen tuottavaan teollisuustyöhön. Kiinalaisen työn tuottavuus ei ole suuri, mutta toistaiseksi on riittänyt, että se on nollaa suurempi. Siksi kaikkien on kannattanut teettää tavaransa Kiinassa - toistaiseksi.

    Toisaalta: onko sitten myös niin, ettei työvoiman tarjonnan lisääminen enää johdakaan työn lisääntymiseen? Tämähän on ollut vallitseva totuus, jolla mm. Hesarissa on perusteltu mm. kouluttamattomien ja ammattitaidottomien massojen maahanmuuttoa.

    (Toivon, että anonyymitkin pysyisivät asiassa, vaikka ymmärrän, että sorhaisin taas kusiaispesään.)



    VastaaPoista
  6. Jatkuvasti laajeneva ja tehostuva kaivostoiminta tärvelee Suomen, varsinkin Lapin ympäristöjä. Taloudellisen hyödyn näyttävät saavan pääosin ulkomaiset, muun muassa australialaiset, kanadalaiset ja eteläafrikkalaiset yhtiöt. Suomessa ollaan hyvin sinisilmäisiä kaivostoiminnan ja sen aiheuttamien haittojen suhteen. Toivottavasti arvokkaimmat luonnonsuojelualueet sentään säästyvät tulevienkin sukupolvien hyväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillahan on suomalaisia kaivosyhtioita! Outokumpu, Talvivaara jne. Eivat vaan nayta tuottavan yhtiolle taloudellista hyotya?? Pitais kaiketi myyda nama kokonaan ulkomaalaisille, niin alettais saada sita
      HYOTYA yhtiollekin.

      Poista
    2. Minkas yhtion tuloslaskelmasta tama valtaosan olosvaluminen on persisin?

      Poista
  7. Olisinpa suonut, etta bloginpitaja olisi pannut muutavan äkkiväärän vaitteen peliin. Vaikkapa vääränkin!

    VastaaPoista
  8. Kansantaloudessa olisi hyvä tietää mistä rahat tulevat ja mihin ne yhdessä päätetään käyttää.
    Autoilijan verotukseen valmistellaan vähin äänin satelliittiseurantaa, jonka perusteella verottaja lähettäisi maksuosoituksen ajettujen matkojen mukaan. Asiaa on valmisteltu laitevalmistajia lähellä olevia asiantuntijoita kuunnellen. Mikä bisnes! Lakimääräinen hankinta joka vankkuriin mitä teillä liikkuu. Jos vero jää maksamatta, seuraa karhuaminen ja ulosotto ja pakkohuutokauppa. Tätäkö tavoitellaan?
    Pannaan ennemmin polttoainevero sellaiseksi, että sillä katetaan yhteiskunnan autoilijaan kohdistama intressi. Jokainen tankkaaja maksaa veron mukisematta jo pensiöllä, ei perintäkuluja, ei seurantaa, ei kalliita huollettavia aparaatteja asennettaviksi, ei lisää byrokratiaa. (Jota meillä kyllä osataan rakentaa joka väliin). Ajatus lienee liian helppo hallinnossa oivallettavaksi.

    Yksinkertaisesti ja myötäsukaisesti Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satelliittiseurannassa ei ole mitään järkeä. Dataa tulee niin älyttömät määrät, ettei sen käsittelyssä ole mitään tolkkua.

      Kun henkilö ajaa autonsa huoltoasemalle tankatakseen pelinsä, niin silloin on ajettu niin pitkä matka, että on pakko tankata.

      Miksei tämä informaatio riittäisi?

      Poista
    2. Älä huoli, on ne sen polttoainaveron jo keksineet. Jos litra maksaa 1,70 euroa, niin siitä on veroa 1,0 euroa. Eli reilusti yli puolet. Todennäköisesti ne eivät enää kehtaa nostaa sitä veroa, säällisiä kun ovat, ja siksi yrittävät rokottaa autoilijoita kiertoteitä, kehityksen varjolla.

      Juttu on vaan niin, että vaikka se vero olisi miten suuri - vaikka 1000 % - niin se ei riittäisi, koska byrokratian olemukseen kuuluu, ettei mikään raha riitä. Säästöt pitäisi aloittaa muuttamalla sitä systeemiä.

      Mielenkiintoista muuten, vaikkei tähän kuulukaan, että täsmälleen sen saman 0,7 miljoonaa euroa, joka säästyi Trafin siirtäessä työt Soankylästä Hispaniaan, junaili pääministeri kaverilleen ilman mitään kilpailuja, tuosta vaan, hupsis. Niin se käy. Mitäpä iloa vallasta olisikaan, ellei sitä käytä. Harmi vaan, että kateelliset nostivat metelin. Ajojahtia.

      Asian ydin on kuitenkin muualla: tällaisia junailuja byrokratian uumenissa sikiää joka tasolla, ilman että koira perään haukkuu. Niistä kun pääsisi, niin ei tarvitsisi veroja korottaa.





      Poista
    3. Olen ymmärtänyt - ehkä väärin - että mitä pienempää veroa valtio bentsiinin hinnasta kerää, sen kalliimmalla ÖljyYhtiö pystyy tuotteensa ko. valtioon myymään. Eli, jos veroa halvennetaan, betsiini maksaa siitä huolimatta (ainakin melkein) yhtä paljon. Erittäin närkästyttävää! Mutta minusta on parempi että Valtio kerää ihmisiltä nämä ylim. rahat pois kuin että ÖljyYhtiö keräisi ne. (Ja veisi ne jonnekin Gaymana-saarelle. Jossa mm. puut huojuvat, puut, ja kasvaa banaanenja.)

      Poista
    4. Satelliittiseurannan valmisteleminen liittyy ymmärtääkseni ensi sijassa siihen, että sähköautojen käyttöä voidaan tulevaisuudessa verottaa tehokkaasti. Tätä tavoitetta ei toki missään julki lausuta. Öljy-yhtiöiden intressiin tietysti sopii myös veron siirtäminen pois polttoaineen hinnasta. Autoilun verottamisen uudistamista pohtivan työryhmän puheenjohtajana toimii Shellin hallituksessa istuva Jorma Ollila.

      Poista
  9. Jotain rajaa hehkutukseen.

    Ensimmäinen Kemppinen, jota en päässyt loppuun asti.

    Tiedän. Tiedän jo vastauksen: lukijan tyhmyyden vika.

    VastaaPoista
  10. En ole lukenut Korkmanin kirjaa, mutta muiden sanomiensa perusteella uskon hänen varsin järkevästi ja johdonmukaisesti selittävän siinä nykyisen reaalitalouden ominaisuuksia ja mahdollisuuksia. Silti epäilen, ettei hän ole juurikaan avannut sitä keskeistä ongelmaa, mikä liittyy lauseeseen: ”Ympäristön kannalta kasvun sisältö on tärkeämpää kuin sen määrä. Kansalaiset ja yhteiskunta voivat päättää vähentää työntekoa ja luopua talouskasvusta. Valinnan pitää kuitenkin perustua tietoisuuteen siitä, että nykyistä elintasoa ja hyvinvointivaltiota ei tällöin voi ylläpitää. Muun väittäminen on utopiaa.”

    Kasvun suhteen nykyisen elintason säilyttäminen ja hyvinvointivaltion ylläpitäminen ovat kaksi eri asiaa. Elintason säilyttäminen ei vaadi – jo määritelmällisesti – elintason nostamista eikä talouden kasvattamista. Hyvinvointivaltion ylläpitäminen sitä kuitenkin vaatii. Mutta ei sekään vaadi ensisijassa tuotannon kasvattamista vaan verotulojen osuuden pysymistä samana ja se vaatii kasvua.

    Hyvinvointivaltion ongelma on verojenkeräämisongelma. Ne toimet, joita talouden kasvattamiseksi vaaditaan ja tehdään, vaikeuttavat kuitenkin verojen kantoa kahdella tavalla. Talouden kasvattamiseksi tuotantoa on tuettava erilaisilla verohelpotuksilla ja kaupan on annettava globalisoitua. Edellinen vähentää verotuloja, ellei oteta huomioon dynaamista vaikutusta. Jälkimmäinen vaikeuttaa verojen keräämistä, sillä kaupan vapautuessa vapautuu myös verotettavien tulojen ja voittojen siirtyminen vähemmän verotettaviin maihin. Dynaaminen vaikutus on puolestaan kilpailukykyseikka. Mitä vähemmän meillä verotetaan, sitä suurempi osa maailman tuotannosta saadaan meille ja sitä enemmän meillä on mitä verottaa. Kuitenkin, kun kaikki noudattavat tätä, kenenkään osuus ei kasva mutta verot vähenevät.

    Näin ollen, kun maailman talouden perusrakenne on laadittu kasvattamaan taloutta antamalla talouden kasvattajille erityisiä oikeuksia varallisuuden kasaamiseen (mm. http://kirjoituksiataloudesta.blogspot.fi/2013/02/kolme-rikastumisautomaattia.html), tämä rakenne kasvattaa tuottajien varakkuutta niin, että siitä yhä vähemmän koituu yhteiseksi hyväksi. Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu syvenee ja seurauksena on sosiaalisia kriisejä, kapinointia ja sotimista.

    Ihmisten kannalta kasvun suuntautuminen on tärkeämpää kuin sen määrä. Globaalin yhteisön kansalaiset voivat pitää voimassa tuottajille antamansa erityiset oikeudet talouden kasvattamiseksi tai he voivat alkaa karsia niitä. Valinnan pitää kuitenkin perustua tietoisuuteen siitä, että nykyistä järjestelmää jatkamalla yhteiskuntien välistä rauhaa ei voida ylläpitää. Muun väittäminen on utopiaa.

    VastaaPoista
  11. "Kansalaiset ja yhteiskunta voivat päättää vähentää työntekoa ja luopua talouskasvusta. Valinnan pitää kuitenkin perustua tietoisuuteen siitä, että nykyistä elintasoa ja hyvinvointivaltiota ei tällöin voi ylläpitää. Muun väittäminen on utopiaa.”"

    Elintasomme ja hyvinvointivaltiomme on siis riippuvainen virkamiesten palkankorotuksista, kehitysapukoneistosta, maahanmuuttobisneksestä ja Euroopan pankkien taseista. Vai mitkä asiat muka syövät enemmän talouskasvun hedelmiä?

    Näillä eväillä, korkmanit ja kemppiset...*facepalm*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaisi ennen tätä hommajargonin suoltamista edes lukea siteeraamansa lause.

      Poista
    2. Mitä hyötyä meille suomalaisille on talouskasvusta, jos vaikkapa EVM:n takuut (50mrd?) aikanaan laukeavat tai ajaudumme liittovaltioon (10mrd/vuosi) ? Noh, suolletaan tarpeeksi Sinisiä Kirjoja vientiin, niin eiköhän se siitä...

      Poista
  12. "Kansalaiset ja yhteiskunta voivat päättää vähentää työntekoa ja luopua talouskasvusta. Valinnan pitää kuitenkin perustua tietoisuuteen siitä, että nykyistä elintasoa ja hyvinvointivaltiota ei tällöin voi ylläpitää. Muun väittäminen on utopiaa.”

    Voisiko joku, tai vaikkapa Sixten Korkman suomentaa sanan utopia?

    Tosin, Aallossa ei taideta antaa opetusta Suomen tasavallan toisella virallisella kielellä, joten utopian sisältö jäänee fantastiseksi demooniksi?!

    Perkele! Vapaa lainaus tai käännös Lutherilta?

    VastaaPoista
  13. Aallon opetus- ja tutkintokielet:
    - kauppatieteet: suomi
    - tekniikka ja taideteollisilla aloilla suomi ja ruotsi

    Lisäksi tarvittaessa muu (englanti).

    https://into.aalto.fi/pages/viewpage.action?pageId=1970972

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rienzi lainaa ansiokkaasti säädöstä, tosiasiat voi katsoa linkistä http://www.aalto.fi/fi/studies/education/

      Kohdan Kauppatieteellinen, alakohdassa Maisteritason hakukohteet, opetuskielen vaihtoehto only englanti.

      Nyt vain pitäisi tietää kumpi on totta, kumpi utopiaa? Säädös vai havainto?

      Siis onko Aalto itsenäinen valtio, vai osa Suomen tasavaltaa? Vapaa lainaus suurruhtinaalta.

      Poista
  14. Aamulehdessä päiviteltiin, Aalto-opisto pyrkii kaksikieliseksi, englanti ja ruotsi.
    Suomalaisten nykykielikin on omaksuttu kuulema uralilaisilta vierailijoilta kun se oli niin hienoo ja hyödyllistä. Nyt vaihdamme taas kansan kielen englantiin, joka tuo
    taloudellista hyvää. Eliitin ja vallan kielenä säilyy tietenkin ruotsi, erotuksena englanninkieliseen tuotantorahvaaseen.

    VastaaPoista
  15. Suomalaisten edellinen kielenvaihro joskus tuhansia vuosia sitten siis haettu aikaisemman blogin kommentin linkin tekstistä, aamulehden kirjoituksessa omat juttunsa aallosta ja viittausten keräilystä julkaisemalla tiedettä englanniksi.

    VastaaPoista