Sivun näyttöjä yhteensä

24. helmikuuta 2013

Hullun lapset





Lauerman mukaan psykopatialle luonteenomaisia piirteitä ovat pinnallinen viehätysvoima, itsekeskeisyys, syyllisyydentunnon ja pidäkkeiden puute. Amerikkalainen ohjeisto nostaa ensimmäiseksi tunne-elämän ohuuden, joka sisältää myös pelon, myötätunnon ja stressinsiedon heiveröisyyden, kylmäsydämisyyden, manipulointitaidot, alttiuden päähänpistoille ja loismaisen elämäntavan.

Siinä tuli kuvailluksi turhan päinkin ominaisuuksia, joita on löytävinään tuttavista, varsinkin sellaisista, joista ei pidä.

Mielikuvissa, mediassa ja elokuvan ja kirjallisuuden psykodraamoissa, saippuaoopperat nimenomaan mukaan luettuina, käsillä on kovin usein parisuhde.

Syvä ongelma on kuitenkin toinen: miten sellaisen ihmisen lasten käy?

Saksan ja Neuvostoliiton keskitysleirihallinto osasivat asiansa, ja amerikkalaiset näyttävät hekin opiskelleen ahkerasti. Kovaakin kipua voi joutua kestämään, mutta äkillinen, odottamaton ja ansaitsematon raakuus voi lyödä kohteen sielun hajalle. Siinä menee pinnallisesti itsetunto, syvällisemmin ymmärrettynä käsitys omasta itsestä eli psyykestä ja ruumiista.

Solzhenitsynin kirjasta ilmenee, ettei Stalin ollut sittenkään tarpeeksi hyvä tässä asiassa. Rääkkäämistä ja häpäisemistä on annosteltava taitavasti. Jos leirillä on liian paljon ihmisiä, jotka näkevät liian paljon kaltaisiaan ja käsittävät olevansa tavallisia, vaikka koston kohteeksi joutuneita, he voivat kestääkin. Saksalaiset taas osasivat estää juuri tämän. Keskitysleirihallinnossa oli merkittävän paljon teologian tohtoreita ja oikeudenmukaisuuden teorian tuntijoita eli merkittäviä juristeja. He osasivat tehdä psyykelle saman kuin lääketieteen kollegansa selkäytimelle: viipaloida kohteen uskomattoman ohuiksi preparaatiksi. Ja ne he osasivat sekoittaa.

Muistan kun Viktor Frankl kävi Suomessa ja pääsin keskustelemaan. Se ei tehnyt sanottavaa vaikutusta, koska hän oli jo kivettynyt uskomaan ajatuksiinsa opinkappaleina. Hän vaati itselleen hotellin, johon ei kuulu kirkonkellojen soittoa. Joku joutui selvittämään Munkkiniemen seudun äänimaisemaa Kalastajatorppaan nähden.

Franklin leirikokemuksiin perustuvat kirja ”Ihmisyyden rajalla” (1978) teki suuren vaikutuksen.

Taitelijoista psykopaatin vastakohta on esimerkiksi Ingmar Bergman.”Fanny ja Alexander” on valtava matka juuri tuohon uhanalaiseen maailmaan, lapsiin jotka joutuvat asiaankuuluvaksi väitetyn terrorin kohteiksi (piispa Vergerus). Väkivalta on ruumiillista ja henkistä ja aina selittämätöntä.

Elokuva liittynee Bergmanin omiin muistoihin; myös ”Hyvä tahto” viittaa tällaisiin ilmiöihin. Hyvin paha kokemus voi särkeä ihmisen. – Luen Bergmania toisinkuin esimerkiksi Donner, joka silti tunsi hänet. Ehkä.

Näiden kahden jutun ajatus: psykopatia ei siis ole sinänsä sairaus. Mutta jos sitä ajattelee ihmisen kasvun yhteydessä, näkee jotain mielenkiintoista ja pelottavaa tai ilahduttavaa.

Hyvin harva lapsi on psykopaatti. Tunnekylmyys – kyvyttömyys kokea esimerkiksi syviä pelon tunteita. Pari edellä mainittua piirrettä kuuluu lapsuuteen, kuten eläminen toisten kyljessä, kyky keikistellä ja joskus hämmästyttävä taito ajaa tahtonsa läpi.

Hyvin moni nuori – 16 – 21 vuotta – täyttää nuo määreet. Etenkin tämä näyttäisi koskevan nuoria neroja ja ylisuoriutujia. Tämä on helppo palauttaa mieleensä muistelemalla heikompia omaelämäkertoja, joissa nuoruudenmuistoja usein värittää aivan tolkuton itsekeskeisyys ja pahimillaan todellisuudentajun puute. Pipo patterin välissä…

Jolloin yksi selitys vialle voisi olla kehityksen kieroutuminen tai aikuisen taantuminen menneisiin kehitysvaiheisiin.

30 kommenttia:

  1. Aiemmin (formerly) mielessäni vankkumattomana pahan uhkaa vastaan omilla jaloillaan seisonut luottamukseni former professor (Information Law), former judge (Court of Appeals), reader (German "Dozent") (IPR, Information Law, Cultural History). Author (poetry, fiction, non-fiction) Jukka Kullervionovitsh Kemppiseen sai siivelleen pahan, kenties korjaamattoman särön. On kysyttävä itseltä: voiko kukaan, edes kärjistysteknisesti tekoaan puolustellen, laskea näppäimistöltään seuraavaa:

    Keskitysleirihallinnossa oli merkittävän paljon teologian tohtoreita ja oikeudenmukaisuuden teorian tuntijoita eli merkittäviä juristeja.

    Ja vielä piispa Vergerus kasan päällimmäiseksi!

    Nythän on niin, että jo akateeminen tutkimuskin on sitovasti osoittanut tällaisen mustamaalauksen mielettömyyden - rajoitun tässä yhteydessä vain viittaamaan dosentti Tarja-Liisa Luukkasen rätinkiin, jossa todistettiin Suomen osalta aukottomasti se tosiseikka, että eihän tällaista omanpesänlikaaja Väinö Valtteri Linnan keksimää kirkkoherra Salpakariakaan rouvineen päivineen ole voinut olla olemassa!

    Nu behövs det Sveriges Luukkanen! Det ha inte kunnat finnas någon Vergerus där heller!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistähän mahdoit keksiä suomalaisen lähteen (jonka tunnen) tähän Saksan kolmatta valtakuntaa koskeneeseen havaintoon?

      Poista
    2. Nyt faktaa kehiin, Kemppi!
      Pistä Bobby Perumaan sanansa! Eikä poijat niin kamalasti kannattaisi sekoittaa fiktiota ja faktaa. Mitä Linna kirjoittaa tai Bergman ohjaa on aivan eri juttu kuin se, että oliko keskitysleiriorganisaatiossa piispoja, pappeja ja tuomareita.
      terv. pekka s-to.
      P.S. Onkohan tämä Perun mainitsema Luukkanen jotain sukua Rauni-Leenalle?

      Poista
    3. Haarukoidaan asiaa nyt kahtaalta käsin: olen ollut tekevinäni nettikeskusteluissa sellaisen huomion, että aina kun soudetaan tällaisia rantaryteikköjä, joissa on mausteena ripauskin uskontoa, isänmaamme historiaa tai vaikkapa edesmenneen vapaaherra Mannerheimin sukupuolielämää, pensaikosta ponnahtaa kuin vipuvarren sinkoamana pystyyn yksi tai useampi taho todistamaan käytetyn lähestymistavan väärintekevyyttä ja kaikinpuolista viallisuutta; olen myös miettinyt, miltä silloin vatsanalusessa oikein tuntuu, kun tietää lopullisen totuuden jostakin seikasta.

      Tässä nyt tarjoutui oivallinen tilaisuus tehdä asiaa sivuava koe, ja päätin käyttää sen hyväkseni. Tekstissä mainittu Bergmanin kehittämä piispa Vergerus tarjosi mainion yhtymäkohdan suomalaiseen kirjallisuuskeskusteluun, josta puolestaan aikoinaan tuotti suurta hupia mainittu dosentti Luukkasen - ilmeisen totinen ja vilpittömästi laadittu - selonteko kirkkoherra Salpakarin tapauksesta. Rohkenen tässä yhteydessä mainita omista henkilökohtaisista mieltymyksistäni sellaisen seikan, että olen aina erityisesti nauttinut, kun jonkin tieteenalan edustajat erehtyvät ryhtymään tyyräämään taiteita, vaikkapa nyt historioitsija neuvomaan ja oikomaan fiktiokirjailijaa.

      Toisaalta nyt, jos myös Jukka Kemppinen ns. meni lankaan, eli myös hän ajatteli tässä tekemäni oikeassaolemisen simulaation olleen aitoperäisen, sallin itseni tuntea hienoista ylpeyttä, vaikka se eräs kuolemansynneistä onkin.

      Poista
    4. Ja vielä: sikäli kun jotakuta kiinnostaisi tietää, miltä tuntui olla oikeassa, vastaukseni on: ei kummoiseltakaan.

      Poista
    5. Jos Salpakarin olemassaolon mahdollisuus on todistettu mahdottomaksi, niin olisipa kiva nahda, miten todistelu rakentuu.

      Poista
    6. Siitä oli kirjoitus Kanavassa muutama vuosi sitten. Tutkija kävi läpi kaikki teologisen tiedekunnan Salpakarin aikaiset hemmot, eikä sieltä löytynyt sellaista, joka sopisi Salpakarin kuvaan. Kuulostaa hölmöltä, mutta kirjoitus oli ihan asiallinen. (Minäkin olen muuten viitannut tähän asiaan parikin kertaa, muttei se ketään ole kiinnostanut.)

      Poista
    7. Minun puolestani voit synteinesi kuolla, Bobby!
      Haastoin isäntää. En kyllin tiedä ja siksi pyysin Kempiltä faktoja keskitysleiriorganisaation piispoista ja tuomareista. Enkä tietenkään pelkkiä nimiä, vaan analyysia, arveluita siitä miksi Hänen tasoisensa miehet menevät mokomaan mukaan ja milloin pahimmillaan tuonlainen touhu Mestariamme itseään eniten houkutti? Varjeliko pohojalaanen kotikasvatus astumasta "änkyröitten" miinaan 70-luvulla?
      riuskin terv. pekka s-to.

      Poista
    8. Tämäpä hassu yhteensattuma, pekka s-to!

      Minäkin kuvittelin suuntaavani kommenttini lähinnä Jukka Kemppiselle, en sinulle.

      Poista
  2. Bergman kykeni elokuvissaan erittelemään myös aikuisten vammautumista. Yksi elokuva kertoi aikuisesta tyttärestä ja despootti-isästä. Tai mikä sen nimi oli, Syyssonaatti, jossa on kolme aikuista sisarta (Tshehov!), yksi kuolemaisillaan.

    Minusta on jotenkin hyvä että Fanny ja Alexander näytetään usein joulun maissa. Joulu ja muut pitemmät pyhät ovat todennäköisesti vaarallisia pienille lapsille. Siis ei ainoastaan aikuisten juomisen vuoksi, vaan siksi, että perheiden dynamiikka tulee sisätiloissa pintaan ja lapset ovat vaarassa.

    Joskus tulen ajatelleeksi, että ehkä aikuisten pitäisi olla hurjassa työntouhussa koko ajan, että lapset säilyisivät vahingoittumattomina. Mutta on tietenkin ilo nähdä perheitä jossa kaikki peuhaavat toistensa kanssa, laskevat mäkeä laskiaisena ja pitävät toistensa seurasta oikein vilpittömästi.

    Toivon ettei tässä ajassa ole sellaista väärää, mikä saa vanhemmat suistumaan psykopatologian puolelle. Koska ajan hengelle - esimerkiksi poliittiselle ajattelulle - ei pieni perhe mahda mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Mutta on tietenkin ilo nähdä perheitä jossa kaikki peuhaavat toistensa kanssa, laskevat mäkeä laskiaisena ja pitävät toistensa seurasta oikein vilpittömästi."

      Näin todella, mutta ilmiö on varsin uusi, lieneekö alkanut vasta joskus 60/70 luvun vaihteen tienoolla. Siihen saakka olivat työviikot (myös kouluviikot!) kuusipäiväisiä ja työpäivät nykyistä pitempiä vailla nykyajan joustoja jne. Kyllä tuo ja merkittävästi alempi elintasokin söivät aikalailla vanhempien voimia, joten peuhaamiseen yms ei varmasti riittänyt voimia nykyiseen malliin, jos lainkaan. Mm näistä omistakin kokemuksistani johtuen nykyinen tyytymättömyys milloin mihinkin kaiken yltäkylläisyyden keskellä tuntuu mystiseltä.

      Poista
    2. Kolme sisarta on ainakin "Kuiskauksia ja huutoja" - elokuvassa .

      Upea elokuva jonka loppukohtaus on , sivumennen sanoen , eräs elokuvan historian hienoimmista.

      "Syyssonaatissa" taas on äiti ja tytär.

      Lähes yhtä hieno sekin.

      Poista
    3. "Mutta on tietenkin ilo nähdä perheitä jossa kaikki peuhaavat toistensa kanssa, laskevat mäkeä laskiaisena ja pitävät toistensa seurasta oikein vilpittömästi."
      Eikös tuollainen perhe juuri ole iltapäivälehden lööpissä, suksisauvalla vanhusta pahoinpidelleen isän johdosta.

      Poista
  3. Oliko Dr. Jekyll alias Mr. Hyde psykopaatti vai ehkä jotakin muuta.

    VastaaPoista
  4. Koska ihmisapina oppii matkimalla, niin hullun lapsista tulee hulluja. Tai jos viipyy pitkään hullujen seurassa, niin
    muuttuu itse hulluksi, koska hulluus näyttää olevan normaalia toimintaa. Jos edeltäjäni tai kollegani myy yhdistykseni tauluja säätiölleni, niin olisin varmasti hullu, jos en matkisi oppimestariani?!

    Lisäksi lapset ovat vähän sellaisia kuin suurmiesten elämänkertojen kirjoittajat,
    he vaikenevat kiusallisista asioista, mutta pienetkin teot muuttuvat sopivalla tempulla suurteoksi.

    Vaikka itse pidän sanaa psykopaatti turhan voimakkaana, niin eikö tähän luokkaan voisi lukea herrat
    J.K.Paasikivi, Urho Kekkonen ja Pekka Herlin?

    Kaksi ensimmäistä ovat hurmanneet heistä kirjoittavat historioitsijat, ainoastaan Koneen Ruhtinaasta näytetään
    pimeätä puolta.

    Taannoin tässä keskusteltiin, johtuuko ihmisen menestys; onnenpotkusta, sattumasta, taidosta vai korruptiosta, niin pientä pohdintaa fantastisesta hurmurista.

    Hurmasiko Jyrki Katainen vuonna 2001 valtakunnansyyttäjän, kun valtionsyyttäjä Pekka Koponen (nykyinen KKO:n oikeusneuvos) teki syyttämättäjättämispäätöksen kansanedustajan lievästä väärennöksestä.

    **Teon on katsottava toteuttavan ainoastaan lievän väärennyksen. Seuraukseksi siitä olisi enimmillään odotettavissa lievä sakkorangaistus. Tähän ja edellä mainittuun teon vähäisyyteen viitaten jätetään syyte lievästä väärennyksestä Kataista vastaan nostamatta.

    Perustelut

    Lainkohdat Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 1 luku 7 § 1 kohta

    Allekirjoitus valtionsyyttäjä Pekka Koponen**

    Kataisen tapausta koskeva materiaali löytyy helposti Googlella.

    Paikallisten perussuomalaisvaravaltuutettujen jahtaaminen jostain peräseinälle kirjoitetuista facebook-töherryksistä näkyy olevan sopivampaa puuhaa valtakunnansyyttäjänvirastolle, kuin eliitin asettaminen samalle syytetyn piinapenkille.

    Kun luki Nuorisosäätiön tuomiota, niin ihmetteli samalla, eikö kahta valtiosihteeriä ole todellakaan kuultu syytetyksi epäiltynä. Ehkä valtiosihteerit ovat toimitusjohtajaan kaltaisia hurmureita?

    Toisen valtiosihteerin kohdalla tapaus näyttäisi tältä:

    **
    Keskiryhmien Kulttuuriyhdistys Silmu ry
    Keskiryhmien Kulttuuriyhdistys Silmu ry:n nimissä on Nuorisosäätiölle myyty yhteensä
    1.110 eurolla
    - 24.10.2007 seminaarilippuja 210 eurolla ("Talousfoorumi: Mitä Suomen talous tarvitsee
    nyt?") ja
    - 14.1.2008 taulu 900 eurolla.

    -----------------

    Seminaarilippuja tai taulua koskevien tositteiden osalta
    (ls. 4257 ja 4258) Rantanen on todennut, että yhdistys ei ollut saanut euroakaan mainituista
    suorituksista.

    Käräjäoikeus toteaa, että asiassa on jäänyt epäselväksi, minne yhdistykselle seminaarista ja
    taulusta maksetut määrät ovat päätyneet ja onko ne mahdollisesti kanavoitu jonkun ehdok-
    kaan vaalitueksi.**





    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä samainen Koponen teki sitten oikeusneuvokseksi päästyään palveluksen valtiovallalle hylkäämällä KKO:n kaksijäsenisessä kokoonpanossa Kauhajoen koulusurmattujen omaisten valituslupahakemuksen, toinen jäsen oli Kari Raulos. Asian esittelijä esitti valitusluvan myöntämistä. Tällöin asia olisi tullut viedä kolmijäsenisen kokoonpanon ratkaistavaksi. Koponen oli Kauhajoki- jutun vireille tullessa vielä valtionsyyttäjän virassa. Koposen esteellisyydestä on kanneltu KKO: lle ja valitettu EIT:lle.

      Poista
  5. "Hullun lapset" otsikko on yleistävä vaikka se tässä kirjoituksessa käsitteleekin lähinnä psykopatiaa. Kansa herroineen ja narreineen tunkee kuitenkin kaiken, joskus vähäisenkin poikkeavuuden hulluus-nimikkeen alle. Kehitysvammaisuudenkin eri muodot, jonkin vähemmän trendikkään poliittisen aatteen kannattamisen ja vaikka sen, ettei jotakuta huvita työn teko.

    Minun ensimmäinen vaimoni tuli ensin "hulluksi", mutta skitsofrenia hänelle myöhemmin diagnosoitiin. Tarkkojen tutkimusten ja lopulta myös aivoleikkauksen jälkeen syyksi todettiin aivoissa oleva vaurio, "mustaksi aukoksi" minä sitä kutsuin. Tuo vaurio oli tullut hänelle yliaikaiseksi venyneessä synnytyksestä ja sen yhteydessä tapahtuneesta hapenpuutteesta. Epilepsia oli lapsuus- ja nuoruusvuosien näkyvin seuraus siitä. Vähän päälle kolmikymppisenä hän sitten sairastui psykoosiin ja se oli menoa sitten.

    Jäin vakaasta harkinnasta yksinhuoltajaksi, eli jätin siis sairastuneen vaimoni, eli otin avioeron koska ajattelin, ettei minusta ole mielisairaan hoitajaksi; sairastun itsekin ja myös lapset sairastuvat.

    En tiedä, olenko ollut oikeassa, mutta jotenkin tyttärieni kanssa kolmestaan sen klaarasin ja ovat he jotakuinkin omin tolpin maailmaa elämässä.

    Itsestäni en tiedä. Saattoi olla, että tuo kokemus vaikutti omiinkin aikuisen aivoihini niin, etten toivu mm. pahasta mielestäni enää koskaan. Yrittäkääpä itse pidellä lastenne äitiä kun se yhtäkkiä, tavallisen perheillan jälkeen alkaa jonkun kummallisen olion, Jeesuksen tai Pirun, kanssa keskellä yötä taistella. Ja kun olette vain tavallinen työmies, psykologiasta tai psyykkisistä sairauksista siihen saakka paljoakaan tietämätön.

    Mutta hulluksi en lasteni äitiä ja nyt lasteni lasten mummia edelleenkään haluasi kutsua. Kyllä hän sen äitiyden siellä sairauksiensa harhamaailmoissa on edelleen säilyttänyt vaikka kovin ohuin langoin todellisuuteen se kiinnittyy.

    Sitä toivoisin, että lakkaisivat uskonlahkolaiset lisäsassaroimisen hänen sairaiden aivojensa kanssa. Ne kun juuttaat väittävät, että samat jeesukset ja pirut, jotka sairauden alkuaikoina seinille hyppivät, voisivat nyt sitten myös parantaa hänen mielensä kunhan vain jaksaa niissä kokouksissa kulkea ja rukoilla. Maailmanlopusta toiseen pelätä.

    VastaaPoista
  6. Saksan keskitysleirihallinnon psykopaatit?

    Otetaan lonkalta lakimies, SS-kenraali Oswald Pohl, joka tuomittiin kuolemaan sotarikoksista ja hirtettiin Landsbergin vankilassa 1951.
    Pohl toimi SS:n taloushallinnollisen keskusviraston päällikkö vuoteen 1944, jolloin hänet erotettiin virastaan.

    Mitä Pohl sai aikaan ja mihin hän syyllistyi?
    Määräsi rakennettavaksi Auschwitzin leiri 2:een yli 200 sairasparakkia.
    Toimitti direktiivit keskitysleirivankien kohtelusta, ruokailusta, hygieniasta jne. Jopa suomalainen vanhushoito voisi olla näistä ohjeista ylpeä.
    Määräsi rangaistaviksi yli 700 keskitysleirien vartijaa väärinkäytöksistä vankeja kohtaan.
    Oman virallisen dokumentin perusteella ilmoitti Himlerille saaneensa em. toimenpiteillä keskitysleirivankien kuukausittaisen kuolleisuuden laskemaan kymmenestä prosentista kolmeen.
    Oman virallisen dokumentin mukaan oli saanut Auschwitzin leirin sairasosastoille siirrettyä yli 35.000 työkyvytöntä ja/tai vakavasti sairasta leirivankia.

    Yhdessäkään paperissa, dokumentissa, määräyksessä, tilastossa tai muussa vastaavassa, joita Pohlin käsien kautta kulki, ei ole pienintäkään vihjettä kaasukammioista tai kaasutuksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Et kai tosissaan luule, ettei Pohl tiennyt, mitä todella tapahtui ?

      Poista
    2. Mitä mielestäsi todella tapahtui?

      Poista
    3. Aivan kuin JarMom puolustaisi Pohlia, oikeaa perusnatsia! Ei tarvitse kuin lukee Leon Goldensohnin Nurnbergin haastattelut (Tammi 2004) ja sieltä Oswald Pohlin osuuden, niin ei jää yhtään epäselväksi, miksi hänet ehdottomasti on pitänytkin hirttää.

      Poista
    4. Kirja on tullut luettua, samoin Pohlin omat muistelmat jne...

      Poista
    5. Eli takerruin tähän Kemppisen kontekstiin:

      "Rääkkäämistä ja häpäisemistä on annosteltava taitavasti."

      Poista
  7. Olet täysin oikeassa. En minäkään tykkää nuorista enään. Nyt kun olen vanha äijä.

    VastaaPoista
  8. Eräs linkki unohtui Pohlin dokumenteista:

    http://www.mazal.org/NO-series/NO-0021-G02.htm

    VastaaPoista
  9. Tiedä sitten millainen mies tuo Viktor Frankl oli siviilissä mutta hänen kirjansa ovat tehneet minuun vaikutuksen.Apua olen saanut omiin "hulluuksiini".Minusta Freudin kirjat ovat jo liian korkealentoisia ja niistä on vaikea löytää tavallisen pulliaisen apua sielunsa solmuihin.Hieman saattoi vaikuttaa hänen ateistisuutensa jolloin joku osa ihmisluonnosta jäi hänelle vieraaksi.Hänkin oli jotenkin kivettynyt omiin teorioihinsa.

    VastaaPoista
  10. Minäkin muistan lukeneeni jonkin selvityksen, jonka mukaan Linnan romaanihahmo rovasti Salpakari olisi elämänvaiheiltaan ollut varsin epätodennäköinen todellisuudessa. Mutta ei "hänen" ajatusmaailmassaan mitään psykopaattista minusta ollut.
    Usein näkee väitettävän että Linna oli "Tuntemattomassa sotilaassa" väärässä, sotaa koskevissa näkemyksissä. Tehdään se yleinen virhe että kirjailijan kuvaamat romaanihenkilöiden mielipiteet käsitetään kirjailijan omiksi.

    VastaaPoista
  11. "Kovaakin kipua voi joutua kestämään, mutta äkillinen, odottamaton ja ansaitsematon raakuus voi lyödä kohteen sielun hajalle."

    Tämä ilmeni molemmissa järjestelmissä parhaiten alkuvaiheessa, kauan ennen leirejä. Kun pieni, keskiluokkainen ihminen napataan aamuyössä, pannan muutamaksi tunniksi odotusselliin ja sitten hakataan kunnolla, hän on valmis myöntämään ... Loppu onkin puhdasta byrokratiaa. (ks tarkemin Solzenitzyn)

    VastaaPoista
  12. "Jolloin yksi selitys vialle voisi olla kehityksen kieroutuminen tai aikuisen taantuminen menneisiin kehitysvaiheisiin."

    Haluaisin mielummin ajatella, että kyse on siitä, ettei milloinkaan ole kasvettu aikuisen mittoihin.

    VastaaPoista
  13. Kyllä niitä leikkejä jaksoivat vanhemmat 1950-60 luvullakin.

    Isäni oli vahva mies ja käytti voimiaan runsaasti päivittäin toimiessaan maanviljelijänä. Silti hän jaksoi iltaisin "kopitella" eli heittää lasten kanssa pesäpalloa tai pelata sulkapalloa tai heittää tikkaa. Samoin hän teki hiihtolatupohjat meille iltapimeällä sekä kävi aina kehumassa hyppymäkemme. Kevään alku oli aina se, kun isä kysyi kuka ottaa spurtin hänen kanssaan peltotöiden päätyttyä - hienointa oli todeta se hetki, kun isä jäi jälkeen, eli oli kasvanut isää nopeammaksi.

    Äitikin osallistui näihin aktiviteetteihin, muttei yhtä kilpailuhenkisesti kuin isä ja useimmiten ns. tapahtumien katsojana - mikä sekään ei ole väheksyttävä tekijä.

    Eikä hän ollut ainoa: samoja juttuja on kertonut miehenikin. Oliko tämä muka tavallista vain maaseudulla?

    VastaaPoista