Sivun näyttöjä yhteensä

21. heinäkuuta 2012

Puolustaakseni lakimiehiä


Ehkä tämä on vihainen päivä. Haukuin kommenttiosassa luultavasti täysi viattoman kommentoijan. Harmistuin iltapäivälehtien kirjoittelusta.

Hiukan turhan usein saa kuulla tai lukea, että tuomarit eivät ymmärrä mistään mitään, eivät varsinkaan laista. Tämä on uutta. Ennen väitettiin, että lait ovat luokkasorron välineitä ja tuomarit kapitalistiperkeleiden sylikoiria, joiden tehtävä on kiusata rehellisiä työtätekeviä kaikin tavoin.

Annan itse silloin tällöin aihetta tuollaisille ajatuksille – ja J. Virolainen samoin. Kirjoitamme laista tai tuomioistuimen päätöksestä kriittisesti eli olemme sitä mieltä, että asian olisi voinut ratkaista toisin.

Itse en osaa varoa tarpeeksi. Jokainen tuomari, joka äänestää jutun ratkaisusta, tekee juuri tuon saman. Hän on ratkaisusta toisella kannalla kuin muut.

En ole koskaan osannut kadehtia asianajajia, jotka laskuttavat kauheita summia ja vaurastuvat suuresti. Helsingissä on ainakin 50 asianajaa, jotka tienaavat paljon enemmän kuin korkeimman oikeuden jäsenet tai oikeuskansleri tai vastaavat.

Tässä on mukana sama seikka, jonka johdosta huomattavampien liikkeenjohtajien palkat ja palkanlisät ovat nousseet pilviin.

Nyt tarjoutui esimerkki. Luin lehdistä ne pätkät Espanjan takauspaperista ja myös kauhistelut tekstin vaikeudesta.

Mutta nyt puhutaan väärästä asiasta. Minusta teksti ei ollut vaikeaa.  Lupaisin lukea sen yli satasivuisen kahdessa tunnissa ja otaksuisin sen jälkeen ymmärtäneeni asian. Juuri tuollaisia papereita olen lukenut koko ikäni.

Mutta minulle ei kannattaisi maksaa kuin satanen tai korkeintaan kaksi lukemisesta ja nyökyttelystä. Rahoitusalalla en osaa samaa kuin ainakin tekijänoikeus- ja patenttilisenssisopimuksissa. Kun olen lukenut sellaisen – ja sivuja on joskus todella paljon – osaan sanoa, onko sopimuksessa kaikki tarpeellinen, puuttuuko siitä jotain oleellista ja havaitsinko merkkejä salatuista koukuista, jotka saattavat jälkeenpäin pistää kipeästi.

Tunnen nimeltä noin 20 suomalaista juristia, jotka osaavat tuon saman (mainitsemillani aloilla), monet varmaan paremmin kuin minä. Jotkut heistä laskuttavat 500 euroa tunti, mikä ei ole mielestäni lainkaan paljon. Taannoin pyörittelin patenttipapereita, joissa niin kutsuttu intressi eli sopimuksen tarkoittaman patentin arvo oli ainakin puoli miljardia dollaria. Huono sopimus voi kaataa yrityksen.

Eli: pääministeri tai kansanedustaja, joka yrittää lukea tuon vakuussopimuksen ymmärtääkseen sen, haaskaa veronmaksajien varoja. Poliitikkojen kuuluu vaatia ja saada tieto sopimuksen vaikutuksista ja muutoin pääkohdista. Sen sisältö on niin sanotusti tekninen eli tulvillaan ehdollisia lausekkeita, joissa kerrotaan, mitä tehdään, jos tulee tällainen ja tällainen tilanne. – Muistaakseni joku suomalainen kirjailija suuttui kauheasti, kun amerikkalaisessa sopimuksessa oli ”sanity clause” eli vakuutus, että kirjailija on täydessä ymmärryksessä , ei laitos- eikä avohoidossa eikä vahvojen mielenterveyteen vaikuttavien lääkkeiden käyttäjä. ”There is no Santa Clause” – amerikkalaisetkin ovat jättäneet tuollaisen pois. Kaikkialla Euroopassa laissa on pykälät kummallisten ja odottamattomien tilanteiden varalle.

Jos ostat auton, lue ohjekirja, mutta älä rupea perehtymään huoltokirjaan. Ei sinulla kuitenkaan ole työkaluja eikä laitteita eikä toivottavasti aikaa perinpohjaisiin korjaustoimiin. Ellei korjaamolla ole huoltokirjaa (pääsyä tehtaan digitaaliseen ohjeistukseen), vaihda korjaamoa.

Eikö tätä voisi tehdä yksikertaisemmin? En tiedä – se on muuan euro-ongelma. Kun Ohukainen antoi Paksukaiselle velkasitoumuksen puolesta dollarista, siinä oli kolme kirjainta, I O Y, I owe you, olen velkaa sinulle. (Jos muistan, niin Ohukainen kirjoitti Villin lännen tapaan I O U – oikeinkirjoitus ei ollut vielä kurssissa.) Nuoruudessani takaukseksi saattoi riittää virke: ”Edellä olevan, NN:n antaman sitoumuksen täyttämisestä menen omavelkaiseen takaukseen.” Korot ja perimieskulut kai tavattiin mainita erikseen.

43 kommenttia:

  1. Kemppinen taas tietenkin bluffaa pahemman kerran väittäessään ja antaessaan ymmärtää, että hän on yhtä nopea lukija ja "ymmärtäjä" kuin konsanaan Paavo Väyrynen!

    Eilisessä Iltalehdessä Aalto-yliopiston yksityisoikeuden professori Matti Rudinko, joka lehden pyynnöstä perehtyi Espanjan vakuussopimukseen, kertoi, että sopimus on niin vaikeaselkoinen, että häneltä menisi aivan varmasti vähintään kaksi päivää sen lukemiseen, jotta hän pääsisi kärryille siitä, mistä sopimuksessa on kysymys. Kamppinen puolestaan väittää, että häneltä menisi saman asian lukemiseen ja ymmärtämiseen vain kaksi tuntia.

    Kuten tiedämme, se, mitä lakimies "sanoo tekevänsä" tai mihin hän sanoo pystyvänsä, on tyystin eri asia, mitä lakimies "todella tekee" tai todellisuudessa pystyy. Tämä kokemussääntö osoittautui K:n tapauksessa validiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnen Rudangon vuosikymmenien ajalta. - Luit huolimattomasti tai sitten minä kirjoitin heikosti. Rudankok tarkoitti tuota hyvän asiantuntijan lukemista - eli onko kaikki mukana tai kenties liikaa. Minä tarkoitin läpi lukemista - onko paperi sellainen kuin alalla on tapana.

      Juuri tästä erosta kirjoitin.

      Sattumalta juttelin jonkun kanssa näinä päivinä kansainvälisistä laivausasiakirjoista. Niistä en saisi mitään selvää ainakaan alle viikossa.

      Päätelmäsi todella tekemisestä on sekava ja epävalidi.

      Niin - Rudangon Matista vielä - kauppiksen professori on huono valinta asiantuntjaksi. Eivät he vietä aikaansa vakuussitoutumusten parissa. mHelsinkiläisissä pankeissa on juristeja, jotka tekevät nitä työkseen.

      Poista
    2. Päätelmäni on hyvinkin validi. Esimerkiksi tuomion perustelemisen osalta on todettu (mm. Aarnio ja Bergholtz), että se mitä tuomari perusteluihin kirjoittaa, ei aina vastaa sitä, millä perustella tuomari on ratkaisuunsa todellisuudessa päätynyt; "oikeat" perustelut saattavat siis olla toiset, mitä tuomioon on kirjoitettu. Tämän luulisi myös Kemppisen "vanhana tuomarina" tietävän. Kun tuomarit ja lakimiehet siis harrastavat tuollaista fasadiperustelua työssään, niin sitä suuremmalla syyllä he voivat tehdä niin myös muuten, siis vaikkapa blogeja kirjoittaessaan!

      Matti Rudanko ei Iltalehdessä tehnyt Kemppisen mainitsemaa erottelua "hyvän ja huonon" asiantuntijan lukemisen välillä. Totta kai jokainen voi selailla eli "lukaista" myös 130 sivua juridista tekstiä tuosta vain suit sait -tyylin, mutta eihän tuollaisella selailulla ole minkäänlaista merkitystä ja arvoa. Hätävalheeseen "onko paperi sellainen kuin alalla on tapana" ei voi tässä tapauksessa vedota, koska tuollaisia vakuussopimuksia ei ole aiemmin juuri edes tehty eikä Kemppinen ainakaan ole niihin aiemmin tutustunut.

      "Helsinkiläisten pankkien juristeihin" ei Espanjan vakuussopimuksen teossa turvauduttu, vaan tarvittiin lontoolainen asianajotoimisto asiantuntijaksi.

      Poista
    3. Kemppinen blogissaan Espanjan vakuussopimuksesta: "Minusta teksti ei ollut vaikeaa. Lupaisin lukea sen yli satasivuisen kahdessa tunnissa ja otaksuisin sen jälkeen ymmärtäneeni asian".

      Sopimusoikeuden asiantuntija Matti Rudanko sen sijaan kuvailee vakuussopimuksen tekstiä "äärimmäisen vaikeaselkoiseksi." Tekstin ymmärtämiseen menisi häneltä ainakin kaksi vuorokautta.

      Kommentissaan Kemppinen yrittää kiemurrella irti epistolatekstistään. Tyypillistä Kemppistä!

      Poista
    4. kuten jo kerran sanoin, helsinkiläisten juristien apuun turvauduttiin, kuten lehdissäkin kirjoitettiin. Eikä lehdissä kirjoitettu kaikkea.

      Aarnion ja Berghoilzin tunnen henkilökohtaisesti, ja fasadiperusteluista olen itsekin kirjoittanut.

      Tuollaisia vakuussopimuksia on tehty aikaisemminkin paljon ja Kemppinen on niihin tutustunut. Uutta ja eerikoista on valtio sopijapuolena.

      Poista
    5. Tyypillistä Kemppistä: toistan väitteeni.

      Lähetä teksti tänne niin pannaan kello käymään.

      Poista
    6. "Helsinkiläisten juristen apuun turvauduttiin, kuten lehdissäkin kirjoitettiin".

      Turvauduttiin siten, että helsinkiläinen Hans Snellmanin toimisto toimi lähinnä lähetin tai kirjeenvaihtajan roolissa Linklatersin ja VVM:n välillä. Tätä osoittaa jo ko. toimistojen laskutuskin: Linklaters n. 750 000 euroa ja Snellman n. 39 000 euroa.

      Moni juristi tuntee monen muun juristi henkilökohtaisesti, joten tuo K:n ainainen "perustelu", että "minä tunnen ja sen ja sen tunnetun lakimiehen vanhastaan tai kymmenien vuosien ajalta" ei todellakaan vakuuta. Se on lähinnä vain koominen ja osoittaa esittäjänsä tärkeilyn halua.

      Poista
    7. Virolaisen anonyymi kommentointi kertoo kaiken oleellisen hänestä. Katkera vanha mies jolla ei ole munaa esiintyä edes omalla nimellään.

      Mikä sua Jyrki oikein vaivaa? Eikö ole varaa terapeutille? Et sä täällä saa itteäs kondikseen, pilaat vaan loputkin päänupistas.

      Ystävällisin terveisin


      kollega

      Poista
  2. Kunnioitan lakimiehiä yli kaiken, he ovat uskossaan vakaita, eivätkä kaikkien maailman tuulien heiluteltavissa.

    Yksi tuttuni oli samaaa mieltä, mutta se kuoli.

    Suorastaan törkeinä pitäisin sellaisia pohdintoja, joissa pohditaan, saako lakimiehen haudata samaan hautausmaahan muiden kanssa!

    Tiivistelmässä lakimiehistä lukee kai se vanha vitsi maitopurkista: "Omskakas - ravisteltava omas kakas!"

    VastaaPoista
  3. "I O U" on ihan standardioikeinkirjoitusta. Wikipediastakin löytyy. Sehän ei ole lyhenne mistään sanoista vaan viittaa englannin I-, O- ja U-kirjainten äänneasuun: "O" ääntyy samoin kuin mm. sana "owe" ja "U" samoin kuin mm. sana "you". Siis sama kuin jos suomen kielessä esittäisi kysymyksen "H, miksi sinä olet noin musta?". Tai vetäisi S:n hihasta.

    Suomalaisten tuomarivihasta on ainakin yksi suomalainen tuomari tehnyt väitöskirjan jo toistakymmentä vuotta sitten. En ole nähnyt paljonkaan viittauksia siihen missään – oikeuskirjallisuutta en tosin seuraakaan – enkä tiedä millainen sen maine tuomarien oman ammattikunnan keskuudessa on. Mutta itse olen lukenut sen pariinkin kertaan vuosien varrella ja pidän sitä varsin mainiona. Koko ilmiö on yhteiskunnalliseen merkitykseensä nähden vähälle huomiolle jäänyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viitattu väitöskirja on siis Eero Yrttiahon väitöskirja "Tuomarin mentaliteetti ja kansan oikeustaju" vuodelta 2000. Kuten Kemppinenkin, myös Yrttiaho on hovioikeudenneuvos ja filosofian tohtori. Myös Kemppinenin yritti omassa väitöskirjassaan tarkastella tuomarimentalitettia KKO:n jäsenistön osalta. Yrttiaho on onnistunut tutkimuksessaan valottamaan teemaa monessa suhteessa Kemppistä paremmin.

      Poista
    2. Eriävä, sanoi mustapukuinen mies, mielipidelauantaina, 21 heinäkuuta, 2012

      Tässä loistava esimerkki eiliselle kommentoijalle siitä, että kaikkien googlaamalla löydettävissä olevat jutut jopa Wikipediasta, voivat olla täyttä tavaraa. Jotenkin on jopa tyylikkäämpää perustaa asiansa peruslähteisiin, ei mene asia ja astia sekaisin. IOU on juuri kuten U toteaa.

      Mainittu väitöskirja on mennyt ohi. Linkatusta selosteesta ei tiedekunta käy ilmi, mutta poronhoitoalueella julkaistut valitettavan usein jäävät asiantuntijoiltakin huomaamatta, toisin kuin Hesarilta. Tästä sekin lienee vaiennut. Itse asia varsinkin tuosta raiskausasiasta on juuri oikein, eli tuomareita usein arvioidaan kuin he tuomitsisivat omasta päästä; ja syytetään jos niin tekisivät.

      Poista
    3. Luin Yrttiahon väitöskirjan käsikirjoituksen hänen pyynnöstään.

      Kuten jopa otsikoista ilmenee, kirjoitimme täysin eri asioista.

      Poista
    4. Tosiasiallisesti Kemppinen on kirjoittanut myös väitöskirjassaan "Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot" aika paljon nimenomaan tuomarin mentaliteetista.

      Väitöskirjan asiahakemistosta löytyy peräti 16 viittausta sanalla "mentaliteetti". Kirjan 1. luku on hyvin "mentaalinen", sillä jo sen otsikkonakin "Historia ja mieli". Kirjan kolmannessa luvussa, jonka otsikkona on "Tuomarit", käsitellään paljon mentaliteettiin liittyviä kysymyksiä, ja tuon luvun ja väliotsikkona ovat sanat "Mieli ja mentaliteetti". Kun luvussa siis puhutaan tuomareista, on selvää, että Kemppinen on käsitellyt nimenomaan tuomareiden mentaliteettia ja sen merkitystä ratkaisutoiminnassa. Laajemmin mentaliteetissa on kyse "tuomarikulttuurista" ja oikeuskulttuurista, joihin liittyviä kysymyksiä JK käsittelee väitöskirjassaan laveaan ja "maailmoja syleilevään" tapaansa.

      Kemppinen on siis käsitellyt omassa väitöskirjassaan samoja tuomarin mentaliteettiin liittyviä kysymyksiä kuin Eero Yrttiaho omassa väitöskirjassaan 10 vuotta myöhemmin, toki eri kantilta. Kirjoja voidaan siten ko. osin vertailla keskenään.

      Poista
    5. Nyt ymmärrän, miksi tänne kirjoittelevan "mustapukuisen miehen" tekstit ovat usein niin kummallisia! Nimimerkin takana näyttää nimittäin olevan muuan Harry B-moloff Kulosaaresta!

      Poista
  4. Sitoa vaiko päästää. Kas siinä se pulma on suuri. Häijyt ilkitöiden tekijät pitäisi panna köysiin. Ilkikuriset konventioiden ja totunnaiskaavojen kiepsuttelijat taas ovat maan suola -eikun maku. Fillaroidessa olen pitänyt korvissa evankeliumeja jotka kelvottomasti tunnen. Ostin divarista Mekeliininkadulta, vanha käännös. Ei ole ohjekirja.Paradoksia ja ristiriitaa vilistää. Ei kävisi oikeusistuimessa täällä Roomassa missä keisarin mikä hyvänsä oikku kunhan kirkaasti ilmaisu käy toteenpanoon. Teki se sitten mitä hallaa hyvänsä itseasialle eli substanssille. Tämä virastojärjestys yhden lain noudattajineen ei johdu asianomaisten heikosta ymmärryksestä vaan kulttuurisesta ilmapiiristä.

    Käräjillä kyllä kun oikeutta luodaan eikä jumitetta keisaria vilkuillen, käy evankeliumin ja ihmisoikeuksien ja subsidiariteetin ja subjektiivisen ristiin tempoilevat sanat. Lautamiehen tolkkun käyttö on prosessin ydin. Ceasar kyllä pistäytyi Englannin saarella ja oliko 250 vuodeksi sinne Rooma (sen baabelin hengessä -ja aika suora perijä) tunkeutuikin. Sitten ne heitettiin mereen. Tai siirsivät legioonat Reinille ja avasivat selustansa anglien iskeä. Tämä oli niitä aikoja kun Augustinuksen seuraajana oli Konstantinus, tuo ristin näkijä. Jne. Asia on se että kuten Reagan viimeksi huomautti, iskän,äiskän ja pensojen elo on jätettävä rauhaan, jotta nämä kohottautuvat oman elämänsä herroiksi ja vastuunkantajksi. Ensimmäinen oikeus on saada vastata edes mokistaan eli siis suoristautua.

    Isoja juttuja. Onneksi on USA ja toivo elää. Olli Rehn sanoi Porissa eilen Hesarin mukaan että Churchill toivotti Stalinille onnea kesäkuun hyökkäykseen -44. Joopa, kun olen nämäkin väärin oppinut (mutta pintapuolisesti,luojankiitos), niin oliko tuossa Suomen huomioimisessa kyse estää täältä käsin pelättävissä ollut pohjansaksalaisten isku länteen etenevän puna-armeijan selkään ja huoltoon ? Ihan rupeaa taas kaipaamaan kunnon sotaa ja karttoja ja muonavahvuuksia ja salakirjoitusta. Tämä viimeinenhän sentään on jäljellä näillä ryöstöretkillä jotka ovat rauenneet pankkiryöstöiksi. Niiitä sentään jaksetaan tehdä vaikka kansanvalistuskin tietää tarkoituksenmukaisemmaksi perustaa pankki -jos siis rahasta olisi kyse.

    Moni kummasteli kuinka se europanttimme jätetään velallisen huomaan. Velkojahan sellaisen tapaa pitää kunnes palauttaa lainan takaisinmaksun yhteydessä. No nyt löytyi jo kolmas mies,investointipankki. Ettei vain olisi Nordean Tanskanpää,sieltä ne olivat Mermaiditkin, kivellä kunnes sukelsivat Köpiksen lahteen. Ovat kyllä heränneet henkiin mutta toisiin taskuihin CDS:inä ihan heti ja nyt palautuneet järjestäjäpankin voittoihin kun paniikki Amerikassa ohitettu ja asuntolainapaperit lähestyvät nimellisarvojaan. Siitä Nordean huippu-tus-tulokset.

    Menee pitkäksi,hävettää jo. Suomi saa obligaationipun (defaultehto) Espanjan Talletusturvayhtiöltä. Nippu pannaan Special Investment Vehicleen (SIV) joka edelleenpanttaa obligaatiot Ilmariselle ja Varmalle. Nämä toimittavat rahaa jolla SIV ostaa option samaan nippuun Talletusturvayhtiön nimiin. Kuinka ihmeessä kaikki tulivat kylläisiksi tässä pyörityksessä ? Lyhyesti : luotiin uutta arvopaperia eli maksuvälinettä eli rahaa. Asia on osattu kapitalismissa aina. Ensiksi se oli rikos kaupunkisäädyn ja merkantilismin kuria ja tolkkua vastaan. Nyt se on praksis. Tässä vakuusjunailussa hyödynnetään ns. market based bankingia eli varjopankkia. Se sana pankki kulkee matkassa koska kyse on juuri pankki-"ihmeestä" eli lisärahan voluntäärisestä tekemisestä ihmiselon maanpäällisen paratiisin tarpeisiin.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  5. Se eilisen puuskahduksesi syynä ollut Jorman komentti omista pääomista ja niiden olemassa olosta liittyy samaan asiaan kuin näiden Espanjan ja Kreikan sopimusten lukeminen, ymmärtäminen ja selittäminen: luottamukseen.

    Koko eurokriisin ja pankkikriisin syynä on petetty luottamus. Ihan samoin kun pankit aikaisemmin ovat voineet kohtalaisen hyvin voineet luottaa muiden pankkien velkapapereihin ja muihin sitoumuksiin, ovat kansalaiset ja kansanedustajat voineet kohtalaisesti luottaa virkamiesten selostuksiin lakien ja muiden eduskunnan käsittelyssä olevien asioiden vaikutuksista. Tämä luottamus on viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana tehokkaasti tuhottu.

    Pankkiirit kehittivät rahanpainamiskoneen, jolla luototettiin ristiin rastiin "uutta" rahaa luoden ja tuhoon tuomittuja hankkeita rahoittaen. Kannustimena itselle tulevat bonukset ja muu rahallinen hyvä. Saattoipa joskun pieni siivu rakennus- tai muista investointikustannuksista tulla omaan laariin projektiin osallisten yhtiöidenkin kautta.

    Aina kulloinkin hallituksessa olevat puolueet selvityttivät laki- ja muut esitykset virkamiehillään parhain päin ja sumuttivat kansanedustajia äänestämään "välttämättömän" puolesta.

    Kun luottamus on nyt mennyt, sen takaisin saaminen on mahdotonta ainakaan nykyrakenteilla. Rakenteet pitää purkaa, rakentaa uusiin rakenteisiin kontrollit. Tämä ei tapahdu vuodessa, tuskin edes vuosikymmenessä. En oikein pysty näkemään hyvää tietä ulos tästä sotkusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän tuskasi, mutta olet väärässä. Pankkien paperit olivat 90-luvulle asti kaameita. Epäilen että eerilaiset merkoknomit raapustelivat niitä. Jopa tavallisissa asuntolainoissa käytetty velkakirja oli puuta heinää. Sama muuten koski yhtiöoikeudellisia papereita, kuten yhtiöjärjestyksiä. Niissä saattoi olla melkein mitä tahansa, varsinkin jos ne oli laadittu liikepankin notariaattiosastolla.

      En ole huomannut, että viime aikoina olisi käyty oikeutta pankin ja asiakkaan papreista. Mitä riitoja on ollut, on riidelty rahasta.

      Eduskunnassa valioikuntasihterit ovat kokemukseni mukaan taitavaa väkeä, ja olen usein ihmetellyt valiokuntakäsittelyn korkeaa tasoa. Asioissa mennään suoraan ytimiin, ja suurin osa jäsenistä eli kansanedustajista tekee ahkrasti työtään.

      Sieltä valiokuntien asiantuntijan pankiltä näkee ja kuulee.

      Esimerkiksi vääntö uuden yliopistolainsäädännön perustuslain mukaisuudesta oli alusta loppuun täyttä asiaa. Vaikeita kysymyksiä!

      Poista
    2. En esittänyt asiaa tarpeeksi hyvin:

      Vanhaan hyvään aikaan ei (yleensä) paperien tarkalla sisällöllä ollut niin paljon väliä kun osapuolilla oli paperin ohi ymmärrys siitä, että velka on maksettava ja että se halutaankin maksaa. Sama päti takauksiin ja vakuuksiin ja niistä tehtyihin papereihin. Kun sitten alkoi villi meno, alkoi sopimusten sanamuodoilla ja sisällöllä olla merkitystä. Eli kyse oli luottamuksesta sopimusten tarkoituksen yhtenevästä merkityksestä ja luottamuksesta siihen, että sitoumukset pidetään.

      Tänä päivänäkin on vielä iso joukko yhtiöitä ja ihmisiä, joihin voi luottaa. Liiketoimesta, oli se millainen tahansa, sovitaan ja tavoitteista muodostetaan yhteisymmärrys. Ja sitten toimitaan sen mukaan ilman että tarvitsee olla huolissaan kaikkien kommervenkkien mukana olosta sopimuksissa.

      Muiden kanssa sitten pitää olla tosi tarkkana. Ja usein sitten käykin niin, että on mahdotonta edes saada tehtyä sopimusta, johon saisi mukaan kaikki oman turvan kannalta tärkeät asiat. Tai sitten jää puuttumaan vakuuksia tms.

      Olen siis täysin samaa mieltä kanssasi. Eikä tässä nyt sen kummempaa tuskaa ole. Näin yksityisyrittäjänä kannattaa valita asiakkaansa siten, että niiden kanssa ei joudu riitelemään. Yksityispuolella taas kun ei ole kauheasti velkaa eikä eurosijoituksia, ei nuo kriisikuviot paljoa heiluta. Jos verot sitten nousee hurjasti, ovat sitä aika monet muutkin barrikadeilla. Surullista vaan nuorten kannalta kun tulevaisuus on epävarmempi kuin monella aikaisemmalla sukupolvella.

      Eduskunnan kesäkuisesta EVM-päätöksestä tulikin juuri äsken jo lunta tupaan.

      Poista
    3. Täysmaallikon kysymys, mutta: eikö luottamus olisi osaltaan juuri sitä, että paperit saavat olla rauhassa vaikka vähän "puuta heinää", mutta homma silti jotenkin käytännössä toimii? Sehän olisi kai se Amerikan malli sitten se semmoinen ristiin-rastiin sodankäynti, jossa ei millään eikä kellään ole luonnollista legitimaatiota kenenkään silmissä, vaan jotenkin tuntuu että kohta äitien pitää todistaa synnytyssalissa asianajajien kera, ettei vauvan alastomuus ole tieten tahtoen suoritettu siveysrikos.

      Poista
    4. Olen samaa mieltä nimimerkki alon kanssa. Tässä ei nyt ole kyse sopimuspapereiden teknisestä laadusta, vaan siitä, että yleisesti tiedetään ja ymmärretään, että poliitikot suoran sanoen valehtelevat täyspäiväisesti ja että se mitä valtiosopimuksissa tai esim. eduskunnan lainvalmistelupapereissa lukee, ei ole edes sen paperin arvoista, jolle se on kirjoitettu. Esimerkkejä:

      - EU perusopimus ja sen no bailout -pykälä
      - EMV:n sijoitusten ensijaisuus - oli voimassa vain eduskuntakäsittelyn ajan (mutta ei vaikuta mitään se, että Suomi päätti eri sopimuksesta kuin minkä se allekirjoittaa)
      - kaikki Olli Rehnin lausunnot
      - Kataisen ja Urpilaisen papukaijamainen tyhjä toistelu "vastuusta" ja "totaalikatastrofista"
      - koko tapahtumaketju Kreikan "pienestä pensaspalosta" kohti loputonta tulonsiirtounionia ja verojen korvamerkkaamista pankeille koko nähtävissä olevan tulevaisuuden ajaksi

      Kauheinta on, että on, että tämä valtiojohdon toiminta sivuutetaan olankohautuksella. "Sellaistahan tuo on." Peli on menetetty, kun moraali on mennyt.

      Sama koskee tietysti myös pankkien ja niiden valvojien puheita ja toimintaa - kuka luottaa "stressitesteihin", jotka liput liehuen läpäissyt pankki on seuraavalla viikolla konkurssissa ja tukiluukulla ?

      Eurooppalainen pankkivalvontaviranomainen - my ass, kuten sivistyneet sanovat. Kuka uskoo, että Brysselin virkamies voisi jonakin päivänä ottaa haltuun, pilkkoa tai alasjaa esim. Société Généralen tai jonkin saksalaisen Landesbankin ? Ja kun kaikki tietävät, että eurooppalainen pankkivalvonta tulee olemaan täyttä roskaa, miksi edes vaivautua puhumaan siitä ?

      Luottamus ja paluu normaaliin syntyy vain siitä, että teoilla on seurauksensa. Liialla riskinotolla omistajien omaisuuden menetys, jne.

      Poista
  6. Ymmärrettävää tekstiä laeista ja niiden tukitsijoista ja sopimuksista ja niiden seurauksista ja sopimuksilla ansainnasta.

    Muutama heitto joka tekee asioista ainakin näennäisesti ristiriitaisia:

    laki on niin kuin se luetaan

    työehtosopimus menee lain yläpuolelle niin monet muutkin sopimukset hierarkialtaan, kaikesta ei voi määrätä lakikirjassa

    kenen asialla asianajaja on

    kenen asialla sopimusjuristi on
    muitakin löytyy mutta nyt pitää lähteä kauppaan

    Viisisataa vuotta sitten kirjoitetuissa pappi Olaus Petrin tuomarinohjeissa on seuraava lause: "Hyvä ja älykäs tuomari on parempi kuin hyvä laki, sillä hän voipi asetella kaikki kohtuuden mukaan". Tätä ohjetta tuomioistuimet voisivat edelleen noudattaa. Jotain tämän tapaista lukee kai Suomen Laki- kirjankin alkulehdillä.

    Yhteiskunta tarvitsee lakimiehiä vai pitäisikö sanoa lakihenkilöitä, vaikka edelleen ihailen eniten islantilaista käräjäpaikkaa ja käräjiä Thingvallavellerissä Thingavallavatn- järven tuntumassa mannerlaatan reunalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työehtosopimus ei mene lain yläpuolelle. Lait sisältävät pakottavia ja tahdonvaltaisia määräyksiä. Jälkimmäinen tarkoittaa "ellei toisin ole sovittu". Työehtosopimus on toisin soimista.

      Perehdypä saagojen ajan islantilaiseen lainkäyttöön. Käsityksen saa mm. lukemalla saagat. He tuhosivat yhteiskuntansa käräjöimällä.

      Poista
  7. Siitä lienee varsin pitkä aika, oma tietoni saati muistini ei yllä, että Helsingin kauppaoikeuden yliopistoviroissa olisi ollut kauttaaltaan vakuuttava istuva miehitys. Esimerkiksi Olsson ja Rissanen korjattiin niin pian muihin töihin. Ja on nämä Kemppisen mainitsemat ongelmat osaamisen kertymisestä ja tuloista. Liike-elämän pyörissä eivät akateemiset harrastukset hyvin yhdisty; pitäisi siirtyä luonnontieteiden broiler-doktor-malliin jossa pipetoidaan tutkinnot nuorena ja sitten vasta soveltamaan ja kypsymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turun yliopistossa Mähönen osaa.

      Se ei osaamista takaa, mutta hänellä on nuoremmilta vuosiltaan myös M.A. kauppatieteistä UC Berkeleystä.

      POlemme pyöritelleet yhdessä erinäisi papereita ja totesin taidon.

      Villan Seppo on hyvin perillä osakeyhtiöoikeuden vaikeista kysymyksistä, corporate governance mukaan luettuna.

      Poista
    2. Tiettävästi Aalto-yliopiston eli entisen Kauppakorkeakoulun proffista esimerkiksi juuri Matti Rudangolla on laaja kokemus välimiesmenettelystä ja niissä ratkaistavista liike-elämän oikeusjutuista, eli osaamista myös käytännön oikeuselämästä löytyy.

      Onkohan Kemppinen toiminut välimiehenä? No, lienee turha kysymys; hänellä on tietysti - ainakin oman versionsa mukaan - kymmenien merkittävien välimiesjuttujen tuoma kokemus välimiehenä takanaan!

      KKO:n presidentti Koskelo muuten ajoi Jukka Mähöstä viime nimityskierroksella KKO:n uudeksi jäseneksi, mutta jäi äänestyksessä tappiolle, sillä KKO:n enemmistö esitti uudeksi jäseneksi osastopäällikkö Yrjö Littusta, jolla on - vain - teoreettista tietoa ja harrastusta kriminaalipolitiikasta ja rikosoikeudesta, ei lainkaan tuomari- tai asianajokokemusta.

      Ei sen puoleen ole Mähöselläkään. - Onko KKO:sta siis tulossa pelkkien "teoreetikkojen" temmellyskenttä?

      Poista
    3. Pitkälti samaa mieltä Mähösestä ja Villasta.

      Poista
  8. Kyllä laki on sorvattu köyhien kurittamiseksi. Tässä taannoin hamppari söi nälkäänsä kahvilan sämpylän ja ryntäsi maksamatta ulos. Siinä ulko-oven tuiskeessa hän runnoi sisään pyrkivän Holkerin puolenvuoden sairaala kuntoon. Laki napsautti hampparille 3kk häkkiä törkeästä varkaudesta. Holkerin vahingot kuitattiin pelkällä Oh-hoh. Laki on sorvattu omaisuuden vaalimiseen, ei ihmisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täydellisen väärää tietoa! Holkerille tuomittiin asianmukaiset korvaukset "hampparin" hänelle aiheuttamista vammoista ja kärsimyksistä.

      Poista
  9. "Ennen väitettiin, että lait ovat luokkasorron välineitä ja tuomarit kapitalistiperkeleiden sylikoiria"

    En ollut paikalla, mutta voisin kuvitella, että on kettumaista joutua jonkun hurmoshenkisen läppäpiirin suorittaman dehumanisaation kohteeksi.

    Toisaalta koetin miettiä asiaa yön yli siltä kannalta, että mikä tässä väitteessä ei muka pidä paikkaansa. En oikein keksinyt mitään syytä olla eri mieltä.

    Siis raha taitaa olla jokin feodalistispohjaisessa roolituksessa oikeutuksensa saava väistämättä epätasaisesti jakautuvan informaation muoto, abstrakti koristeellinen ase, jonka toimivuus yhteiskunnan elettäväksitekemisen välineenä perustuu sen joihinkin illusorisiin sivuvaikutuksiin, joita eri taloususkonnon haarat oikeistolaisuudesta vasemmistolaisuuteen ovat painottaneet (mm. "arvon mitta"- ja "vaihdon väline" -harhat) ja joita ilmeisesti länsimaissa yleisen tiedonkulun suhteellisen lähelle samansuuruinen nopeus rahan liikkeiden kanssa (ja Neuvostoliiton pelko) vahvisti.

    Nyt ollaan siinä menossa, että minulle perinteisesti, hiukan mutta ei ratkaisevasti kärjistäen, lähemmäksi kuukauteen kuin tuntiin assosioituva summa ei ole jonkin alan erikoisjuristin tuntilaskutuksessa "lainkaan paljon" - ymmärrän hyvin, ja tämä on sitäpaitsi vasta alkusoittoa. Mitä enemmän rahan annetaan tehdä tuota hiuksenhienoa osmoosia yhteiskunnan verenkierrosta yhteiskunnan veronkiertoon, sitä enemmän se palaa alkuperäiseen olemukseensa eriarvoisuuden juhlinta- ja legitimaatiovälineenä, joka siittää itse itseään jonkinlaisessa epätasa-arvon voimakentässä sisäpiiritiedon ja eksklusiivisten konventioiden - esim. laki tai muoti, ja mitä näitä on - nojalla.

    On pelkästään kohtuullista, että tätä prosessia osaltaan tehostavat, "vaikeisiin asioihin" kuten informaation keinotekoisen epätasapainon ylläpitoon vihkiytyneet ihmiset saavat myöskin kunnolliset palkat, ja vieläpä siitä huolimatta, että heillä saattaa olla oikeasti idealistisia päämääriä ja elämänkäytäntöjä henkilökohtaisella tasolla.

    Tämähän on taas "maallikon" puhetta, mutta veikkaan, että juristien työ tulee olemaan pidemmän päälle suorastaan sitä kalliimpaa, mitä vähemmän löytyy sekä talousrikollisuuteen vihkiytyneitä että siihen - esimerkiksi lahjattomuutensa ja moraalisen selkärangattomuutensa puolesta - kykeneviä juristeja. Kuten tavallista, palkka nousee sitä mukaa kuin työn tosiasiallinen yleisyhteiskunnallinen merkitys vähenee.

    Periaatteessa omaisuuden jakautumisen kasvavan epätasaisuuden myötä lähestytään limes-funktion tyyliin tilannetta, jossa rahan merkitys yhteiskunnan toiminnalle on oikeastaan nimellinen, ja tosiasiassa sen alta alkaa pilkottaa infantiiliseen ja primitiiviseen magiaan perustuva puhdas eriarvoisuus, antiikista tuttu psykologinen sijaiskärsijärakenne metoikkeineen ja orjineen.

    VastaaPoista
  10. Ad Omnia: - "luottamus" ymmärretään kommenteissa johdonmukaisesti väärin. Luottamus asenteena tai henkisenä tilana on psykologiaa. Siviilioikeudessa luottamus tarkoittaa perusteltujen odotusten suojaamista.

    Siis: asiakas voi luottaa siihen, että elintarvikkeena myyty, kaupasta ostettu tuote ei ole terveydelle vaarallinen. Myyjän vastuuta ei vähennä kuittiin ehkä kirjoitettu "emme vastsaa tuotteittemme laadusta". Kyllä vastaa.

    Tämä on siviilioikeuden laajimmin käsiteltyjä aiheita. Angloamerikkalaisessa common law'ssa otsikko on "breach of cxonfidence". Saksan laissa on ollu yli 110 vuotta pykälä oikeustoimesta, joka on tehty "gegen Treu und Glauben". Meillä on oikeustoimilaissa säännös oikeustoimista jotka on tejty olosuhteissa, joista tietoisen olisi kunnianvastaista ja arvotonta vedota niihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihalin fuksina Aurejärveä tosissani ja arvostan edelleen. Tupakkaoikeudenkäynneissä hänellä oli paljon painavia pointteja, tosin aineistoon perehdyin (osittain) vain ensimmäisessä (Aho).

      Poista
    2. Vahinko vain, että Aurejärvi ja hänen apurinsa eivät osanneet ajaa kunnolla tuota eka-juttua eli Ahon tapausta. Oikeudenkäynti meni sirkukseksi ja juttua ajettiin lehdistön välityksellä. Siitähän ei koskaan hyvä seuraa. Juttuun käytettiin hirmuiset summat rahaa puolin ja toisin ja esitettiin laajasti sellaista aineistoa, jolla ei ollut ratkaisun kannalta mitään merkitystä. Jos juttua olisi ajettu huolella ja kunnolla, olisi lopputulos voinut olla hyvinkin toisenlainen. Toisen tupakkaoikeudenkäynnin Erkki Aure oli tuomittu häviämään jo alusta lähtien.

      Poista
    3. Curt Olssonhan toimi pitkään jopa Hankenin rehtorina. Kirsti Rissasta ei voida verrata Curt Olssoniin, hänestä ei voisi puhua edes samana päivänä Olssonin kanssa, mitä tulee heidän pätevyyteensä ja kirjalliseen tuotantoonsa.

      Kirsti Rissanen oli selvästi ylimainostettu ja -arvostettu juristi. Hänestä ei ollut kauppaoikeuden professorin viran hoitajaksi, vaan hän lähti OM:n kansliapäälliköksi heti kun oli tullut professorin virkaa ja kun ministeriöihin alettiin hakea naiskiintiöiden nimissä naispuolisia päällikköjä. Yksityisoikeuden harrastajana Rissasella ei ollut juuri mitään annettavaa OM:lle eikä esimerkiksi oikeus- ja tuomioistuinlaitoksen kehittämiselle. Rissanen valitutti itsensä eräiden tuomioistuinlaitoksen kehittämistä suunnitelleiden toimikuntien tai komiteoiden puheenjohtajaksi, mutta nuo lainsäädäntöhankkeet epäonnistuivat lähestulkoon järjestään. Esimerkkinä vaikkapa tuomarikoulutusta koskeva toimikunta. Siitä ei ole vieläkään tullut mitään!

      Poista
    4. Jaa, olin tosiaan ihan väärässä Olssonin osalta, hän oli saanut professuurin edwardanderssonmaisessa iässä. Osuuskuntia ja myöhäisiä asiantuntijalsusuntoja lukuunottamatta saaliini häneltä kuitenkin jäänyt pieneksi; Taxellilta taas tullut vastaan kovin paljon.

      Kun en halua lausua nimeltä pahaa, kehun vielä selvyyden vuoksi Kyläkallion, joka ehti virkaan myös Helsingissä. Tällaisella alalla janotaan tuotteliaisuutta.

      Poista
    5. Olssonin pikku kirjat (etenkin Om köparens borgenärsskydd vid köp av lös egendom) ovat ihan parasta siviilioikeutta maassa. Taxellin Avtal och rättskydd on erinomainen, mutta eräin kohdin hiukan tukkoinen.

      Ei nyt tehdä siitä numeroo, mutta kovin on suomenruotsalaista tämä korkein siviilioikeus ollut. Tienraivaaja ja aiheetta hiukan unohtunut oli Erik af Hällström, (Verkan av ägareförbehåll på rättsförhållandet mellan särjaren och köparen (1942)ja Om villfarelse såsoim divergens mellan vilija- och förklaring id rättshandlingar å förmögenhetsrättens omröde (1931).

      Se oli suuri suru, että Heikonen sai sitten kauppaoikeuden professuurin ja Gunnar Palmgren ei.

      Olssonin ja Palmgrenin "Kauppaoikeutta liikemiehille" on käsittämättömän hyvä kirja - eikä varsinaisesti vastaa otsikkoaan.

      Poista
    6. No, mutta Y.J. Hakulisen Velvoiteoikeus I oli kyllä kovanluokan opus myös!

      Poista
  11. "kunnianvastaista ja arvotonta. Veljet, millaisia sanoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun Kemppinen nostaa esille oman bloginsa rinnalle J. Virolaisen juridiikan vahtikoirana, niin näin ei-juristina (käytännön kokemusta vain työelämän ja sopimusoikeuden ristiaallokosta) sanon sen minkä useimmat tietävät (ja voivat lopettaa lukemisen tähän):
      Virolaisen blogi ja sen kommentit ovat usein perusteellista ja monelta kantilta kohdetta valottavaa ja kritisoivaa, mutta samalla puuduttavaa luettavaa; kevennykset ovat päivälehtitason perustekstiä:
      Lieneekö niin, että blogiteksti "kontaminoi" myös kommentit, jotka usein ajautuvat samaan kaavaan ? Tämän blogin lukuun pitää suhtautua kuin kymmenen kilometrin kävelykilpailuun. Joskus matka katkeaa siihen, että tankattua tavaraa on liikaa ja alkaa tulla ylös...

      Kemppisen blogi ja mielipiteet ovat tietenkin myös asiantuntevia; eivät aina niin perusteellisia kuin Virolaisella, mutta blogin tiivis poljento, äkkikäännökset, sanalliset ilmaveivit ja tiedonpalaset herättävät, hauskuuttavat tai vihastuttavat aivan eri lailla kuin Virolaisen blogit. Samaa voi sanoa monista vakiokommentoijista.
      Jos menisin oikeustieteellisen tenttiin tai minut haastettaisiin oikeuteen, lukisin Virolaisen blogia; mutta kun kumpaakaan ei ole nyt näköpiirissä, pidän näistä kahdesta Kemppisen blogia ylivoimaisena sivistäjänä ja viihdyttäjänä. Tätä ei vähennä sen paremmin kirjoittajien asenteet kuin satunnaiset asiavirheetkään, päinvastoin.
      Kemppisen blogin lukeminen tai kommentointi on kuin mailin juoksu, jossa bloginpitäjä on jäniksenä: muut koettavat seurata, tönivät, kaatuilevat, eikä moni ole vielä maalissa, kun seuraava erä jo alkaa...

      P.S. Kun satunnaisesti seuraan eri ammattialojen lehtia tai verkkojulkaisuja, olen usein hämmästynyt, nolostunut ja tuntenut myötähäpeää lukiessani Juristikirjeen etusivun "juttuja"; esim:
      http://images.talentum.com/newsletters/juristikirje.html

      Vastaavaa sisäänpäinkääntynyttä tyhjänpäiväisyyttä ei juuri muissa ammattilehdissä tapaa. Toki kirjeen muilla sivuilla on asiaa ja kiinnostavaa sanottavaa, mutta esimerkiksi Kemppisen ja Virolaisen blogien ajankohtaisen aiheitten analyyttistä pohdintaa niistä ei taida löytyä ?
      Miten tämä lakimiesten ja juridiikan eräs näyteikkuna on päässyt tällaiseen kuntoon ?

      Poista
  12. Ihan turhaa jauhamista vakuuksista sinne tai tänne; EU konkurssiin nyt ja heti et päästään me työläiset siitäkin kapitalistista irti.

    VastaaPoista
  13. Tapaninpoika on täysin oikeassa kritisoidessaan Talentumin julkaiseman juristikirjeen tyhjänpäiväisyyksiä!

    J.Virolaisen blogia en ole juuri seurannut, mutta Kemppisen sitäkin enemmän. On pakko sanoa, että Kemppinen on kyllä parhaimmillaan muiden teemojen kuin juridiikan alalla. Tapaninpoika vertaa Kemppisen tyyliä mailin juoksuun, jossa blogisti toimii jäniksenä. Jänisjuoksujen tarkoituksena on pyrkiä ennätyksiin, mutta Kemppisen johdolla ennätykset jäävät kyllä yleensä tyystin rauhaan ja niistä jäädän kierroskaupalla.

    Lähtölaukaus pamahtaa ja JK syöksyy jäniksenä pitämään vauhtia. Pari ensimmäistä satasta (siis 2-3 blogijutun 2-3 ensimmäistä kappaletta) kaikki etenee suunnitellusti ja jänis malttaa keskittyä tehtäväänsä, mutta sitten jäniksen vauhdinpito alkaa tökkiä ja hän hoipertelee radalla sinne tänne. Katsojat eivät ehkä tiedä. mikä on mailin juoksun mentaliteetti ja mitkä ovat jäniksen aivoitukset, mutta blogin lukijat aavistavat, mitkä asiat Jukka-jäniksen päässä liikkuvat ja vellovat sekaisin: Isä-Kulervo, talvisota, hävittäjälentäjät, sarjakuvat, jatkosota, tietokoneet, kulttuurihistoria, valokuvaus, Tuomas Anhava, Paavo Haavikko (ja sen kaikki keljumaisuudet), runous , KKO:n tuomarit, lainhuutojen ja kiinnitysten märät Jääsken tuomiokunnassa vuosina 1915-1939, tuomarimentaliteetti, runous, Kalle Päätalo, sarjakuvat ... Jäniksen vauhti hidastuu ja lopuksi se lyö koko homman läskiksi, hoipertelee radan varten, kiroaa koko seurakunnan ja sytyttää piippunsa ja huutaa "bluffiahan tämän vain on." Kansa eli kommentoijat paukuttavat kämmeniään aivan intona luullen, että nyt Suomeen on syntynyt uusi kulttuuri-Elmo piippuineen kaikkineen ja vaativat jänistä kunniakierrokselle. Tässä hötäkässä kukaan ei tiedä tai muista, miten sille ennätysyritykselle (siis blogille ja siinä käsitellylle asialle) kävi, mutta väliäpä sillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vain tästäkin vähästä. Kilpajuoksu kielikuvana ei ole käynyt mielessäni, henkin hölkkä on.

      Luulen että se on paljon terveellisempää kuin keskimatkojen juoksu.

      Poista