Sanomalehden verkkoversion kartta nuorista ja
syrjäytymisvaarasta herättää henkiin ikävät ajatukset. Lisäksi kartta on hyvin
tehty.
Väljemmän ja niukemman Suomen kuva on edelleen sama kuin
1500-luvulla. Syytä en keksi. Pelto ja metsä eivät voi enää merkitä niin
paljon. Olisiko minun muutettava mieltäni ja alettava puhua ”meemistä” eli
kulttuurin geenistä. Olen pitänyt kielikuvaa epäonnistuneena. Jos se ei ole
sitä, näyttäisi meemiperintö olevan isänmaassamme kovin vakaa eli pysyvästi
toispuoleinen.
Kartta mittaa nuorisotyöttömyyden ja koulutuspaikkojen
puutteen kautta nuorten ihmisten syrjäytymisriskiä. Älkää lopettako lukemista
tähän.
Vertauskohta on tosi karu. Sotien kaatuneista erittäin suuri
osa oli 19 - 29 –vuotiaita. Voin esittää tarkankin luvun, mutta se ei ole
tarpeen – sanotaan 80 %. Suoritin pienen laskutoimituksen ja hyvin karkeasti
laskien noin 50 % tuosta ikäryhmästä kaatui tai haavoittui. Kaatuneita oli
kaikkiaan n. 90 000. Vuonna 1941 20 – 29 –vuotiaita miehiä oli 280 000.
Nykyisin on aika tavallista, että historiantutkijat
arvioivat Englannin ensimmäisen maailmansodan upseeritappiot ja toisen
maailmansodan ilmapommittajien tappiot (55 000 kaatunutta)
merkittävämmäksi yhteiskunnan muutoksen aiheuttajaksi kuin siirtomaiden
menetyksen, Intia mukaan luettuna.
Neuvostoliiton ja reaalisosialismin tuhoutumista
selostettaessa ei jostain syystä ole tapana puhua miehistötappioista.
Esimerkiksi Neuvostoliitossa vanhojen miesten valtakunta jatkoi Gorbatshoviin
asti eli 1980-luvulle, ja silloin oli liian myöhäistä. Vielä kerran: sodassa
kuolee sotamiehen iässä olevia ihmisiä, ja se ikä on käytännössä 20 – 30 vuotta.
Arvattava vastaväite, jota harva kai kehtaa esittää suoraan,
on se ajatus, että kai nämä Suomen syrjäytyvät ovat ikäluokkiensa tyhmimpiä ja
siten tarpeettomimpia eli että ilmankin tullaan toimeen.
Tiedän että tämä ajatus elää etenkin ns. paremmissa
piireissä. Tiedän että fasismi elää ja voi hyvin ns. paremmissa piireissä.
Tausta-ajatuksesta ei voi erehtyä – on jokin ”hyvien” joukko (entiset
rintamamiehet Saksassa, ”proletaarit” eli todellisuudessa jäsenkirjaa kantavat
puoluevirkailijat Neuvostoliitossa) ja muiden on syytä pitää suunsa kiinni,
koska he ovat huonompia. Rasismi ja rodun jalostus ovat tämän ajattelutavan
ääripiirteitä. Olen itse nuorena kuunnellut paljonkin puheita, voiko
Pitkänsillan pohjoispuolelta tulla todellista sivistystä, kuten taiteilijoita,
tiedemiehiä ja rahamiehiä. Vastaus oli aina: ei voi. Sellaisia tulee vain
Normaalilyseosta.
Sotien jälkeen Suomen salainen ase oli naiset. Puhutaan
lotista, ja syystä. Mutta kuka huolehti myös elintarvikkeista eli kynnöistä ja
kylvöistä?
Sodan jälkeen enemmän tai vähemmän henkiin jääneet miehet
rehkivät itselleen elannon ja kaupan päällisiksi vielä asumuksen, sangen usein
hartiapankkirakentamisena eli itse rakentamalla. Kuka kantoi tiilet, kuka
kiskoi naulat, kuka varusti ja muonitti? Naiset. Ja synnytysammatti tuotti
Ruotsiin lähes kaksi sataa tuhatta aika hyvää raskaan työn tekijää etenkin
vuodesta 1968 alkaen.
Annan siis ymmärtää, että olemme kasvattamassa uutta
sankarivainajien ja invalidien sukupolvea ihan rauhan aikana.
Kun näin on eli että 15 % jää ulkopuolelle kaikesta aika
laajoilla alueilla tässä maassa, on selvää, ettei järjestelmämme kestä sitä.
Sitä ei kestä myöskään poliittinen turvallisuus.
Kiinnitän huomion sukupuolirooleihin. ”Peräkamarin pojat” –
kenen poikia he ovat? Ainakin Itä-Helsingissä vastaus on johdonmukaisesti sama:
eronneiden äitien poikia. Itä- ja Pohjois-Suomessa kärsii panna merkille, että
näiden samojen perheiden tytöt ovat huomattavan monissa tapauksissa jo
nostaneet kytkintä ja onnistuneet karkaamaan.
Näiden nyt syrjäytyvien isät ovat alkoholisoituneet
1990-luvulla. Tapa anha jo taattojen…
Mahtava analyysi!
VastaaPoistaTästähän voinee johtaa peräti kiinnostavan ajatusleikin. Jos, argumentin takia, lähdetään siitä, että asevelvollisuusarmeijan upseeritappiot olisivat kansakunnalle erityisen vahingollisia. Ymmärtääkseni ajatusmalli sopisi myös Saksaan mahdollisesti hyvin.
VastaaPoistaItse olen suorittanut reserviupseerikurssin ja vaikka senkin jälkeen on nokkaa tullut näytettyä erinäisissä oppilaitoksissa, niin Haminassa konkretisoitui se, että aika moni naapureista taitaa olla nokkelamman sorttinen. Joten kaikista laitoksista juuri se on opettanut minulle nöyryydestä eniten.
Joten oletetaan, että siellä ne parhaat voimat ovat. Ja edelleen, että näiden veri sodassa vuotaa huomattavissa määrin.
Ja aletaan muistelemaan, että josko muualla on kokemuksista jotain opittu? Että ei kannata laittaa sellaisia varta vasten tapettaviksi, joilla olisi ehkä muutakin annettavaa kuin sankarivainajuus? Että josko pannaan jatkossa niitä muita?
Joku varmaan voisi linkata tutkimukseen, jossa selvitellään komppaniaupseereiden kuolleisuutta ja taustaa Britanniassa ja USA:ssa maailmansodissa ja kriiseissä niiden jälkeen. Voisiko olla yksi argumentti (toki vähän ikävä) perusteltaessa ammattiarmeijaa?
Tarkoitatko nyt juuri sitä Kemppisen fasismiksi kutsumaa, että "huonommat" joutavat kuolemaan?
PoistaTilannehan Suomessa oli ennen sotia se, että reservinupseereiksi koulutettiin ylioppilaita, ja ylioppilaiksi eivät silloin päässeet välttämättä "parhaimmat" vaan varallisuuskin vaikutti vahvasti.
Sodan aikana taas tilanne oli se, että "edestä johtamaan" tarvittiin nimenomaan nuoret vänrikit, ei heitä ollut varaa "säästää". Olisi voinut käydä niin, ettei sitä tulevaisuutta olisi lainkaan ollut.
Ja mitäköhän "kansa" olisi tuumannut, jos elitin pojat eivät olisi taistelleet siinä missä muidenkin? Olisi tainnut moraali rapistua sangen nopsasti.
Vanhempien miesten laita oli toki toisin. Moneen tärkeään työhön sai vapautuksen armeijasta, ja Waltari, Paavolainen etc. kirjoittivat propagandaa, ja ainakaan jälkimmäisistä ei olisi rintamalla hyötyä ollut.
Noin yleismaailmallisesti on aika jännää, että moni nuori mies, joka terveydellisestä syistä oli vapautettu, halusi mukaan sotimaan. Esim. Solzhenitsyn haslusi aineistoa suureen romaaniin. Jack Kennedy taas halusi kilpailla veljensä Joen kanssa, puhdistaa isänsä maineen ja sekin vaikutti, että sodan jälkeen ei tarvinnut selitellä, miksei ollut mukana.
Parasta Kemppistä pitkiin aikoihin!
VastaaPoistaFrank
Loppulauseen luettuani ajattelin sanasta sanaan samoin.
PoistaMonet tulkintaongelmat tulisivat pääpiirteissään hoidettua jos lestadiolaisuus määriteltäisiin valtion ideologiaksi, mitä se käytännössä jo onkin, ainakin kirjailija Matti Mäkelän mielestä.
VastaaPoistaMuutenkin ollaan henkisesti jämähdetty 1800-luvulle. Pääasia, että ei yritetäkään kehittää mitään omaa, vaan tyydytään kuseskelemaan toisten kintuille ja Lestadiuksen mallin mukaan annetaan kunnia ruotsalaisille, häpeä idän karhulle.
Virallisten liputuspäivien lisäksi vakiintuneita liputuspäiviä ovat:
Poista-J. L. Runebergin päivä, 5. helmikuuta
-tasa-arvon päivä, Minna Canthin päivänä 19. maaliskuuta
-suomen kielen päivä, Mikael Agricolan ja Elias Lönnrotin päivänä 9. huhtikuuta
-kansallinen veteraanipäivä, 27. huhtikuuta
-Eurooppa-päivä, 9. toukokuuta
-suomalaisuuden päivä, J. V. Snellmanin päivänä 12. toukokuuta
-kaatuneiden muistopäivä, toukokuun kolmantena sunnuntaina
-runon ja suven päivä, Eino Leinon (Lönnbohm) päivänä 6. heinäkuuta
-suomalaisen kirjallisuuden päivä, Aleksis Kiven (Stenvall) päivä 10. lokakuuta
-Yhdistyneiden kansakuntien päivä, 24. lokakuuta
-ruotsalaisuuden päivä, 6. marraskuuta
-isänpäivä, marraskuun toisena sunnuntaina
-suomalaisen musiikin päivä, Jean Sibeliuksen päivänä 8. joulukuuta.
Jos tilastoissa käytettäisiin medisaaneja keskisrvojen sijaan hyvinvointiyhteiskunta katoaisi.
VastaaPoistaOn mielenkiintoista, että tämäntyyppistä pohdintaa ei milloinkaan kuule poliittisilta päättäjiltä. Ei edes mielellään opponoivalta oppositiolta. Ja kyseessä on kuitenkin yksi selkeimmin osoitettavista yhteiskuntarauhan ongelmista halki vuosisatojen.
VastaaPoistaYhden varuskunnan sijoituspaikasta on väännetty kättä paljon intohimoisemmin kuin näistä teemoista. Ehkä se asia pienuudessaan pelottaa vähemmän päätösten tekijöitä...?
Korskea Nokia-Suomi ei näitä heikkosaattoisia pudokkaita kaivannut. Ja viesti sen myös melko ymmärrettävästi. Tarvittiin vain huipputason globaaliosaajia eskoaholaisen innovaatioihmeen kruunuiksi.
VastaaPoistaKaipaako tuleva, kaivos-, susireservaatti- ja eurooppalaisen ydinjätteen loppusijoitus-Suomi ?
Mitäs jos fokusoisimme kotouttamisvoimavarjoa ponnekkaasti juuri tähän ihmisryhmään? Sehän on paljolti kuitenkin lukutaitoista ja kulttuuritaustaltaan "perussuomalaista". Matka pudokkaasta yhteiskunnan tuottavaksi jäsenseksi saattaa useassa tapauksessa olla yllättävän lyhyt, kun vain sopiva alkupotku löytyy.
Kotouttaminen ei tapahdu antamalla rahaa ja oma henkilökohtainen sosiaalikuraattori, vaan antamalla haaste, asettamalla vaatimus ja luomalla uskottava näkymä siihen, että ponnistamalla voi jotakin myös saavuttaa. Vaikka nyt sitten perheen ja sille elannon. Ja hyväksytyn paikan yhteiskunnan jäsenenä.
Tietenkin tällainen kotouttamispolitiikka olisi vastoin "mamu-teollisen" klusterin etuja. "Mamujen" etu se toki voisi olla, koska se antaisi alkupotkua myös helle nykyisen laitostavan politiikan sijasta.
Vain rasisti voi kirjoittaa noin törkeitä! Monikulttuurisuus on suuri rikkaus ja hyvinvointimme perusta. Maahanmuuttajia nimenomaan tarvitsemme, korvaamaan näitä sopeutumattomia peräkammarin poikia. Kaipaamme kaduillemme värinää ja miksei väriäkin. Sisäsiittoinen taantuva junttila suorastaan huutaa vieraiden geenien pelastusta. Rasistitkin voisivat oppia tavoille ja lopettaa ikuisen riidanhaastamisen. Ehkä teillä olisi opittavaa esim Somaleilta, joille kulttuuritaustansa vuoksi ristiriitojen sovittelu on arkipäivää.
PoistaMainio kirjoitus blogistilta ja takuulla ajankohtainen.
VastaaPoistaAamun Keskisuomalaisen pääkirjoituksessa todetaan, että 1000 hakijaa jäi ilman aloituspaikkaa ammattiopistosta.
Hyvin erikoinen kohtaanto-ongelma. Peruskoulun jälkeen ilman opiskelupaikkaa jää tuhansia.
Iltalehden mukaan pääministerimme oli pitänyt Turkin vierailullaan maan nuorisolle puheen, jossa mainosti heille maamme ilmaisia opiskelumahdollisuuksia.
Jotenkin kuulosti kornilta. Ajatteleeko eliittimme jo niin, että omaa heikompaa ainesta ei maksa vaivaa kouluttaa.
Siltä vaikuttaa myös siinä vaiheessa, kun tämä syrjäytynyt nuorison osa tulee kutsuntaikään. Kovin herkästi annetaan ymmärtää, etteivät kelpaa edes armeijaan. Hesarissa ihmetytti armeijan keskeyttämisperusteissa syyksi mainittu: tottumattomuus säännölliseen päivärytmiin!
Niin, suuri joukko nuoria ihmisiä ei kelpaa kenellekään. Eivät pääse kouluihin, töihin, eikä edes armeijaan varusmiespalvelusta suorittamaan. Mitä, jos annettaisiin puolustusvoimille pieni lisämääräraha jotta huolehtisivat ihan kaikista. Ei kaikkien tarvitse olla tuottavia. Olisi yhteiskuntarauhan edistämistä, kun kaikki totutettaisiin "säännölliseen päivärytmiin".
PoistaNuoria miehiä sorretaan. Keski-ikäisiä ei enää tarvitse, he ovat jo turvallisesti sivuraiteella. Tai ainakin kokevat olevansa, vaikka mitään erityistä pakkoa ei olisi.
VastaaPoistaTämä kaikki tiedetään, eikä siinä ole kenellekään mitään uutta.
Poliittisesti ja yhteiskunnallisesti todellinen lööpinaihe on siinä, ettei näillä miehillä ole kauheasti syytä olla kiitollisia ja lojaaleja yhteiskunnalle. Se on asia, mistä ei oikein edes uskalleta puhua. Mieluummin jäädään voivottelemaan miesten kuolemista ja yksinäisyyttä.
Juuri tämän takia eri sukupuolten radikalismiin suhtaudutaan eri tavalla. Kettutytöt saavat apurahoja ja kutsuja presidentinlinnaan. Perussuomalaiset ovat vaarallisia ali-ihmisiä, jotka pitää vaientaa keinolla millä hyvänsä.
Jos jätetään politiikan teemat sivuun, jälkimmäisillä eli nuorilla miehillä on aidosti kaunaa valtajärjestelmää kohtaan. Tyttöjen radikalismi taas on protestia, jolla yritetään korjata valtajärjestelmä vastaamaan joitain ideaaleja paremmin kuin ennen.
Ansiokas kirjoitus, ansiokkaita ajatuksia.
VastaaPoistaTosin näin äkkilukemalta en saanut kaikkia johtapäätöksiä vedettyä kovin tiukalla solmulle, sanoinkohan edes löysälle: miten liittyy toisiinsa se, että sodassa kaatui Suomen nuorista miehistä puolet, Englannissa miesten parhaimmistosta muutama prosentti ja Suomessa yksinhuoltajaäitien pojat tuntuvat syrjäytyvän?
No, joka tapauksessa olen kallistumassa sille kannalle, että oppivelvollisuutta on jatkettava siihen asti, että jokaisella on jokin käypä tutkinto.
Mikä on mielestänne "käypä tutkinto" ? Työttömäksi valmistuminen on nyt varsin käypää Suomessa. Ihalainenkin puhuu niin kauniita....
PoistaOlisiko asia muotoiltava siten, että oppivelvollisuutta on jatkettava siihen asti, että jokaisella on työ ja elinkeino?
PoistaMeillehän on tulossa työvoimapula. Olen sitä rohjennut epäillä, mutta tottahan sen täytyy olla, koska Kemppinenkin on niin vakuuttanut. Tilastoista sen kuulemma näkee ja epäily osoittaa tietämättömyyttä. Tarvitsemme sata tuhatta vierastyöläistä parin vuoden sisällä, kertovat korkeat virkamiehemme.
PoistaEikö näin ole, Kemppinen?
Mutta mikä on "käypä tutkinto"? Sellainen, että osaa tehdä jotakin, jolla pystyy elättämään itsensä.
Sotaorvon mieltä lämmittää kirjoituksen näkökulma ja käsittelytapa.
VastaaPoistaOma invalidiäitini veti suonsyrjässä olevaa toisten omistamaa muutaman hehtaarin tilaa kolmen mukulan, kahden lehmän sekä yhden lampaan ja porsaan myötävaikutuksella. Aviomies passitettiin kotiin rintamalla saamaansa tuberkelia sairastamaan, kitui pari vuotta nurkissa, kunnes tuli iltahuudon aika. Sosiaaliviranomaiset miettivät pitääkö lapset passittaa orpokoteihin, jättivät ilmeisesti tilanahtauden vuoksi tekemättä.
Tätä taustaa vasten en aina jaksa olla yli-innostunut iskulauseesta 'kaveria ei jätetä'. Vaimoista kukaan ei ole pitänyt yhtä kovaäänistä messua. Luulen, ettei heillä ollut jokapäiväisen raatamisen jäljiltä yhtään enää voimia jäljellä nostaakseen ääntään myöskään sodan jälkeen. Jopa sellainen epäkristillinen ajatus on käynyt mielessä, että talon tyttäriä lotiksi kannustivat myös raskaat kotityöt maalla eikä pelkästään isänmaallisuus ja naimaikäisten poikien oleminen sillä suunnalla.
Katselin karttaa. Olisi erinomaisen hyvä jos siinä olisi ollut tilastoituna myös rikollisuus. Löytyykö yhteneväisyyttä vuoden 1944 nuorukaisiin ja rikollisuuden kasvuun.
VastaaPoistaJani Kaaron kolumni HS
http://www.hs.fi/kotimaa/Miten+rikollisista+p%C3%A4%C3%A4st%C3%A4%C3%A4n/a1305581283990
Lainauksia:
"On tapahtunut jotakin ihmeellistä. New York, läntisen maailman rikosten, murhien ja paheiden pääkaupunki, on muuttunut turvalliseksi. Rikosten määrä on laskenut niin alhaiselle tasolle, ettei sellaista ole pidetty edes mahdollisena New Yorkin kokoluokan kaupungissa...
New Yorkin tekee ainutlaatuiseksi se, että toisin kuin muualla Yhdysvalloissa, rikollisuuden väheneminen on jatkunut, ja jatkuu edelleen. Yli 80 prosentin lasku murhissa, ryöstöissä ja murtovarkauksissa on niin selittämätön, että kriminologit vain levittelevät käsiään...
Nyt tulee kuitenkin se varsinainen pihvi, jossa riittää ajateltavaa niin kaltaisilleni punavihreille pehmoilijoille kuin kovemman linjan edustajille. Nimittäin mitä tahansa teorioita tai mielipiteitä oletkaan lukenut siitä, miten rikollisuus voitetaan, ne kaikki New York on osoittanut vääräksi. Köyhyys, tuloerot ja väestön alueellinen segregoituminen ovat New Yorkissa kaikki ennallaan. Työttömyys ei ole ainakaan parantunut 1990-luvun tilanteesta, huumeidenkäyttäjiä on yhtä paljon kuin ennenkin eikä koulutus tarjoa köyhille yhtään sen nopeampaa reittiä sosiaalisia askelmia ylöspäin kuin aikaisemminkaan. Rikollisuuden kitkemiseen ei siis tarvittukaan näiden epäkohtien poistamista...Vuonna 2008 New Yorkissa tuomittujen vankien määrä oli 28 prosenttia pienempi kuin 1990-luvun alussa, ja pelkästään tästä syntyneet säästöt ovat riittäneet kattamaan poliisivoimiin tehdyt lisäykset..."
Nollatoleranssi puree.
Poista70-luvulta lähtien narkomaaniäidit saivat laillisesti ja suhteellisen mutkattomasti abortin. Sitä hedelmää nyt kannetaan, kun jo vauvasta asti syrjäytyneiden ja nyt parhaaseen rikollisikään varttuneiden sukupolvet jäivät paljolti syntymättä. Rikokset ovat vähentyneet, koska rikolliset on abortoitu.
PoistaKurjuuden ja syrjäytymisen voiteluaineen, alkoholin, käyttö on lisääntynyt yli 5-kertaiseksi 50 vuodessa. Tästä toksikologian prof. Tuomisto yritti nostaa keskustelua juhannuksen tienoilla. Turhaan.. ?
VastaaPoistaSyntyy 6:n A:n alkoholistija:
"Otin liikaa Alkoholia, meni Ajokortti, Ammatti, Akka, Auto ja Asunto."
Järjestys tosin vähän vaihtelee.
MrrKAT
Nuorten syrjäytymisestä on aivan turha olla huolissaan. Kaikki asiat järjestyvät aina omalla tavallaan. Niin käy tässäkin asiassa.
VastaaPoistaSitä paitsi nämä nuoret ovat suurten ikäluokkien lapsia, jotka ovat tuottaneet mukuloita vanhan maailman kaavojen mukaisesti, eli valtio tarvitsee lisää sotamiehiä ja veronmaksajia.
Valitettavasti asia on nyt vaan silleen, että maailma on kovasti muuttunut, eikä näitä nuoria tarvita tuotantoelämässä, eikä oikein muuallakaan.
Katsos kun nämä suuret ikäluokat eivät ole lainkaan huomioineet maailman muuttumista, kuten teknistä kehitystä ja glolisaatiota.
Ongelma on ollut tämä perhe ajattelu, jossa lapset ovat ihania, muttä tämän pidemmälle omaa nokkaa asiaa ei ajatella. Järjestelmä on aikoinaan manipuloinut ihmiset tuottamaan lisää lapsia. Ajatellaan vain, että pennut koulutetaan ylioppilaiksi tai ammattikoulutetaan ja kaikki toimii staattisesti niin kuin ennenkin. Todellisuus on kuitenkin täysin toisenlainen.
Ihmettelin tuon Suomen pappa betalar -kerroinjakautumaa esittävän kartan nähdessäni, että miten siihen olikin lipsahtanut virheellinen kuvateksti, jossa puhuttiin jostain "syrjäytymisestä" tai vastaavasta, vaikka jopa vierekkäiset kunnat saattoivat esittää muistaakseni kahta tilaston ääripäätä.
VastaaPoistaMikä rooli tässä jää koulujärjestelmällemme?
VastaaPoistaEntä sitten poliittinen järjestelmämme ja sen suhtautuminen yrittämiseen? Kannustetaanko Suomessa mitenkään oman pääoman ehtoiseen yrittämiseen ja riskinottoon? Siinä voisi työpaikkoja avautua niille, jotka eivät kykene ottamaan minkäänlaista taloudellsita riskiä omalla lompakolla ja henkilökohtaisella tasolla.
Mielipiteenä arvelen, ett koulujärjestelmämme on edelleen, kaiken jälkeen liian virkamies- ja toimihenkilömyönteistä. Urakka on vaikea. Kaikki opettajat ovat toimihenkilöitä eli ei-yrittäjiä.
PoistaOlen tätä kovastikin mietiskellyt, isäni ja äidin puolen sukuni ovat vallan julmettuja yrittäjiä eli olen kasvanut kirkonkylän mittakaavassa hyvin menestyneessä yrittäjäympäristössä.
Itse olen kuukausipalkan nuattija ja virkamies (oikeudellisestihan virkoja ei enää ole) ytimiäni myöten ja kauhistun kaikkea oman yrittämisen riskiä.
Syytä tähän en tiedä.
(oikeudellisestihan virkoja ei enää ole)
PoistaAijjaa. Kyllä meidän virastossa on edelleen julmettu joukko virkaan nimitettyjä virkamiehiä sekä virkasuhteeseen nimitettyjä määräaikaisia viranhaltijoita. Eikä virkamieslakiakaan ole käsitykseni mukaan kumottu.
Tarkoitan virkamieslakiin 2007 - 2011 tehtyjä erittäin laajoja muutoksia. Virkasuhde muuttui niin paljon, että perinteinen vastakkainasettelu virka - työsuhde on muuttunut eräin osin harhaanjohtavaksi.
PoistaKuten varmaan tiedät tai arvaat, saan itsekin eläkkeeni valtiokonttorista.
Yhtäkkiä jotenkin tajusin, mikä Kemppisen seurakunnassa väliin niin ärsyttää. Teillä on ihan hillitön meritokratian illuusio. Jos te uskotte aivan tosissanne, että joku Urpilainen on valtiovarainministeri sen takia, että on juonut riittävän vähän viinaa, niin pitäkää kaikin mokomin hyvänänne. Ei millään pahalla.
VastaaPoistaJos tarkoitat meritokratialla ajatusta, että ihmiset olisivat kohonneet asemiinsa lähinnä henkilökohtaisilla kyvyillään, epäilysi ei ole ainakaan minun kohdallani oikea.
PoistaJos tarkoitat meritokratialla (-kratia) ajatusta, että ansioituneimmat hallitsevat, en uskoisi monenkaan tämän lukijan niin hupsuja ajattelevan.
"Meritokratia tarkoittaa hallintoa, jossa yleneminen tapahtuu ansioiden perusteella kuten suoritusten, pätevyyden ja kykyjen, eikä esimerkiksi syntyperän, sukupuolen, etnisyyden, yhteiskuntaluokan, perhesuhteiden, suosion, iän tai yhteisöllisen aseman perusteella."
PoistaVaikea todellakin nähdä, miten "meitä" voi pitää tuollaisen ajattelun edustajina?
Sitä paitsi "me" olemme hyvin hajanainen ja eripurainen poppoo. Julkisessa keskustelussa olisimme toistemme kraiveleissa kiinni alta aikayksikön ikimuistoiseen kreikkalaiseen, ukrainalaiseen ja jordanialaisen tyyliin.
"Kiinnitän huomion sukupuolirooleihin. ”Peräkamarin pojat” – kenen poikia he ovat? Ainakin Itä-Helsingissä vastaus on johdonmukaisesti sama: eronneiden äitien poikia."
VastaaPoistaHahhahhah, tämä oli varmaankin provo, mutta kommentoin kumminkin. Mihin väite perustuu? Onko asiasta tehty tutkimus vai onko professori suorittanut osallistuvaa havainnointia? Eivätkö eronneiden äitien pojat ole myös eronneitten isien poikia?
Täälllä Länsi-Helsingissä on päinvastoin: eronneitten pojat menestyvät ja koossa olevien perheitten pojat ovat vailla koulutusta ja työtä. Tutkimusjoukko on kyllä aika suppea.
Minusta on epäempaattista ja epäkohteliasta nimitellä ihmisiä peräkamarin pojiksi. Eihän asiatekstissä ole tapana puhua blondeista, vanhoistapiioista tai neekereistäkään. Ihmisen syrjäytyneisyyttäkään ei toinen pysty arvioimaan.
Halusin kiinnitä huomion tuohon "peräkamarin pojat" -käsitteeseen, koska se on monessa suhteessa harhaanjohtava. "Peräkamari" muuten luo mielikuvan perheasunnosta eli siis perheestä.
PoistaEronneitten ja ei-eronneitten jälkeläisten vaiheiden tilastoinnissa ei tietenkään ole mieltä.
En haluaisi vetää tähän sanaa "yksinhuoltaja", koska tämän asian yhteydessä se on hiukan syyllistävä. Yksinhuoltajien liikkumavara on heikompi kuin yhdessähuoltajien. Kahden hengen toiminnan taloudellinentulos lienee suurempi kuin yhden.
Miksi ihmeessä Suomeen ei ole laitettu yhtenäistä "peruskoulua" kaikille lapsille Amerikan ja Kanadan malliin?
VastaaPoistaHäh, eikö meillä juuri sellainen ole? Kaiken lisäksi putki yliopistotason tutkintoon on ilmainen. Vai oliko tuo satiiria?
PoistaPohjois-Amerikassa kaikkia käyvät samaa koulua loppuun asti. Meillä ovat loppuvaiheessa lukio tai ammattkoulu/tai ei mitään. Se on täysin eri juttu! Lukio on kaikille ilmainen, siihen ei ole pääsytutkintoa, mutta on tasoryhmiä ja paljon valintaa. Kaikki ovat saman koulun käyneitä.
PoistaLoistava analyysi! Mahtavaa! Erinomaasta! Super! Veret seisauttavaa pohdintaa!
VastaaPoista”'Peräkamarin pojat' – kenen poikia he ovat? Ainakin Itä-Helsingissä vastaus on johdonmukaisesti sama: eronneiden äitien poikia."
VastaaPoistaJaa että "yksinhuoltaja" on syyllistävämpi kuin "eronnut äiti"? Liikkumavara (pöh) ja toiminnan suuri taloudellinen tulosko estävät syrjäytymisen? Täyttä soopaa. Lapsen yksin kasvattaneena menestyneen pojan äitinä pistää vihaksi kaupunginosien, eronneitten, yksinhuoltajien ja poikien leimaaminen, sehän täyttää melkein kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkit. :))
Herkkämieliset sulkekoon nyt korvansa, silmänsä ja suunsa: ainakin tiedotusvälineiden välittämän kuvan mukaan erittäin suuri osa USAn mustan väestön syrjäytyneistä pojista on yksinhuoltajaäitien kasvattamia.
PoistaOnko kyse näköharhasta ja onko asiasta tutkimuksia ja tilastoja?
Minä kasvatin lapseni yksihuoltajaisänä ja hyviä ihmisiä heistä on tullut, menestyviäkin.
PoistaEi silti tulisi mieleenikään ruveta syyttämään Kemppistä kansanryhmää vastaan kiihottamisesta.
Mikä suomalaisia naisia oikein vaivaa?
Eronneet vanhemmat voivat olla myös yhteishuoltajia, yksinhuoltaja on juridisesti termi, jonka saa kun hakee päätöksen, että on 100% yksinhuoltaja, voi saada vaikka toinen vanhempi olisi elossa, mutta yhteishuoltajuus ei toimi. Lohduksi kaikille yksinhuoltajille, lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on sanonut, että "yksinhuoltajien" pojista kasvaa kyvykkäämpiä, toiset paremmin huomioonottavia ja empaattisia kuin kahden vanhemman kasvateista. Yksinhuoltajaperheissä lapset ottavat enemmän vastuuta kuin, jos saan sanoa, monissa pullamössöperheissä, joissa on kaksi vanhempaa ja rahalla ostetaan itselle vapautta.
VastaaPoistaEi syrjäytymisessä ole vain kyse työ- tai opiskelupaikan saamisesta. Isossa kunnassa, jossa on nukkumalähiöitä siellä täällä vailla mielekästä tekemistä, vaara syrjäytyä on suuri, varsinkin jos perheessä on työttömyyttä, sairautta tms. elämisen laatuun ja selvitytymiseen vaikuttavia asioita. Ei nuoren syrjäytyminen ole nuoren oma valinta, eikä se johdu yhdestä asiasta, eikä se tapahdu yhdessä yössä. Syrjäytymisestä keskusteltaessa olisi hyvä osata syrjäytymisen mekanismit ennen kuin kommentoi. Minusta on loukkaavaa puhetta niitä nuoria tai heidän läheisiään kohtaan, jotka kamppailevat syrjäytymisen kanssa, se ei kaikille ole tahtotila.
Ihmettelen Kirkkonummen prosenttia, yhteensä 6%, TEMin tilastosta ei löydy 2009 uudempaa ja silloin se oli 10,2% yhteensä 15-24 vuotiaat työttömät nuoret.
Suomen suurstrategia 1,8 miljoonan maahanmuuttajan houkuttelemiseksi kannattaisi ehkä uudelleenarvioida. Jo paikalla olevien syrjäytymisen estäminen taitaa jo syödä resurssit.
VastaaPoistaIhmisen hyvinvointi ei ole summa- vaan tulokäsite. Jos yksi tulon tekijä on nolla, ei asiaa voi parantaa kasvattamalla muita. Mielekäs työ ja siitä syntyvä itsekunnioitus on tässä mielessä perusoikeus. Sen takaaminen esimerkiksi takapajuisista maista saapuville maahanmuuttajille on erittäin vaikeaa. Jos tänne ollaan houkuttelemassa 1,8 miljoonaa työvoimapulan torjujaa, saattaa tilanne muodostua ylivoimaisen vaikeaksi kaikille osapuolille.
VastaaPoistaLukutaidottomien kamelikuskien on ilmeisesti erityisen vaikeata sopeutua Suomen oloihin. Varmaan sopeutumista helpottaisi, jos kamelit tulisivat mukaan.
PoistaEhdotan Stadin Kaivopuistoa kameliparkkialueeksi.
Meillä on näitä kamelikuskeja omastsakin takaa - muutettavat muuttaen...
PoistaSanooipa Vihavainen tavattoman hyvin ja sattuvasti.
PoistaVihavainen sanoi sen saman, minkä halla-ahot, hakkaraiset ja kumppanitkin sanoivat ja saivat siitä rasistin maineen. Ynnä päälle kysymyksen, mikä niissä erivärisissä ihmisissä niin pelottaa?
PoistaTämä kysymys on edelleen vastaamatta.
Sodassa rintamaupseeri on vihollisen kohde numero yksi. En tiedä löytyykö tilastoja, luulisin, kuinka paljon ali- ja upseeriston kaatuneista oli nimenomaan juuri nuoria alikersantteja, vänrikkejä tai luutnantteja. Paljon.
VastaaPoistaTiedän, että miellämme, emmekä suotta, naisten merkityksen sodanjälkeisen Suomen rakentamisessa, mutta merkittävä rooli oli myös tällä sodan käyneellä rintama-ali- ja upseeritasolla
Ja ne heistä, jotka selvisivät hengissä, ja jotenkuten tolkuissaan, ovat olleet juuri niitä henkilöitä, jotka sodan jälkeen kykenivät vielä toimimaan esimiestehtävissä, päätöksen tekijöinä, keskitason johtajina.
Piti ymmärtää uudet poliittiset tuulet, johdon ja ”karvalakki” porukan mielipiteiden erimielisyydet.
Siviilissä paineet eivät yhtään hellittäneet, painajaiset painajaisten perään. Sodassa piti pitää miehet hengissä, siviilissä työssä ja tuottavina.
Useat romuttuivat, mutta monet myös kestivät.
Ja miksi?
Oli kokemusta, miten toimitaan ääritilanteissa väsyneiden, hermonsa menettäneiden miesten kanssa. Oli opittu puhumaan samaa kieltä, omattiin vastuuta.
Oli myös kotona lämmintä ja hellää kättä, sanatonta ymmärtäjää, joka usein auttoi vaikeissa tilanteissa.
Kokemuksen syvää rintaääntä.
Harvinainen kyky, joka nyt on katoavaa kansanperinnettä.
Entä nyt?
Me puhumme sujuvasti syrjäytyneistä, mutta ymmärrämmekö sen konkretiaa? Mitä poliittisella eliitillä on omakohtaista kokemusta siitä?
Ja miksi aina puhe pojista?
Heitän myös ilmaan yritysjohtajien vastuuttomuuden, on helpompi potkaista työntekijät pihalle, yhteiskunnan vastuulle kuin ennakoida ja ratkaista ongelmat ilman irtisanomisia.
Mennään kuin koira veräjästä, on helpompaa sanoa ihmisiä irti, kuin miettiä, miten heidät saadaan pidettyä!
Ja miksi?
Heiltä puuttuu kyky toimia miehistön johtajina.
Toivottavasti emme joudu ääritilanteisiin uudestaan.
- kale -
"Peräkamarinpojat" voivat olla omaa asuntoaan varten säästäviä fiksuja nuoria ihmisiä, jotka tulevat hyvin toimeen vanhempiensa kanssa. Kai tiedätte, että Etelä-Euroopassa on tavallista asua kotona siihen asti, kunnes menee naimisiin. Eivät kaikki halua murjottaa yksin pikkukopperoissa, joita yksiöiksi sanotaan.
VastaaPoistaMuualla, kuin Suomessa, jossa vanhukset viskataan tarpeettomina vanhainkoteihin, vanhuksetkin asuvat perheissä. Peräkamarivanhuksia, kun eivät omillaan pärjää?
VastaaPoistaEi se peruskoulu tuonut pelkkää hyvää.
VastaaPoistaEntinen jako keskikoulun ja kansakoulun välillä toimi hyvin siltä osin, että jäi valinnan varaa käytännön töiden ja lukemiseen himoitsevien välille. Nyt kaikki puristetaan saman "keskikoulu"-muotin lävitse - halusivat tai kykenivät sitten tai ei. Väliinputoajat putoavat syvälle ja pitkälle, eivätkä pääse omin voimin ylös.
Kyllä nykyisinkin löytyy työtä, johon ei tarvita muuta kuin ahkeruutta ja fysiikkaa, monesti siitä maksetaankin ihan hyvin.
Olen läheltä seurannut ns. nuorisopaja-toimintaa, jossa haarukoitiin nämä kouluttamattomat nuoret työharjoittelupätkiin, heräteltiin aamuisin tulemaan paikalle (vaikka myöhässäkin -pääasia, että ilmestyy), tehtiin porukalla itselle ruoka ja välipala, pestiin pyykit ja siivottiin kiertoperiaattella kurssilaisten asunnot.
Tuloksena oli se, että suurimmalle osalle muodostui työssäkäyntiin sopiva päivärytmi, opittiin huolehtimaan omasta taloudesta, löydettiin itselle sopiva työ - suurin osa teki oppisopimuksen, osa palasi koulun penkille ja pääsi jatko-opintoihin. Puolessa vuodessa pystyy oppimaan paljon ja osalle järjestettiin vielä 3 kk:n jatko, jossa keskityttiin vielä tarkemmin fyysisiin ja psyykkisiin heikkouksiin. Muutamille oli ainoa oikea vaihtoehto hakea pysyvä eläke ja tukea työpajatoimintaa yhteiskunnan avustuksella.
Nämä kaikki nuoret, jotka saatiin työelämän ja koulutuksen piiriin, tuottavat nuorisopajatoimintaan sijoitetun rahan moninkertaisesti takaisin, puhumattakaan nuorille tuotetusta mittaamattoman arvokkaasta onnistumisen tunteesta.
Nuorisopajat auttavat.
VastaaPoistaMiten saataisiin luotua sellaista joustoa jo alakoulusta alkaen, joka tukisi ja aktivoisi kellokäyrän molempia laitoja?
Lisätty koulupäivän ulkopuolinen aktiviteettitarjonta auttaisi minusta (jopa pakollisena).
Tunnen lapsuudestani muutaman ylilahjakkaan syrjäytyneen, joilla se selviytyminen olisi ollut pienestä kiinni.
Moniongelmaisia oli myös, joita osasin vain pelätä lapsena.
Osa heistä pärjää nykyään.
Ongelmia olivat silloin lapsen stigmat erityiskohtelusta ja opettajat tarvitsi(si)vat myös enemmän tukea.
-tr