Mielitautioppi ei varsinaisesti tunne opiskeluneuroosia ja
oikeudenkäyntipsykoosia. Minulla on valitettavasti silti tietoa molemmista aika
runsaasti, ei potilaana vaan uhrina.
Mainio mutta jokseenkin unohdettu neurologi Viktor von
Weitzsäcker, jonka sukulaispoika muuten oli presidenttinäkin (1984-1994)
kirjoitti laajassa pääteoksessaan rettelöintitaipumuksesta (”Patosophie”). Hän
arveli, että taipumus joutua oikeudellisiin selvittelyihin on usein enemmän kiinni
luonteesta kuin asian luonteesta.
Lakiasioita kokeneet hyppystuntuma sanoo samaa. Vaikka
oikeusjutut olivat aika samanlaisia, kumman usein tietyt naamat näki käräjillä.
Ja puhe on tässä riita-asioista tai niin vähäpätöisistä rikoksista, ettei
niissä ole vallesmanni liikkeelle lähtenyt.
Kauhavalla pisin tietämäni perinnönjako- ja testamentin
moitejuttu kesti 32 vuotta, kun se ajettiin eri lähtökohdista ja eri
henkilöiden toimesta useita kertoja ”aina senaatin peräseinään asti” eli kaikki
oikeusasteet läpi. Kuten aina, tapaus merkitsi kaikille osapuolille pelkkää rahanmenoa.
Koulunkäyneitä lakimiehiä ei siihen aikaan maaseudulla juuri ollut, ja
kauppaloissa ja kaupungissa työskentelevät tiesivät, että nämä alan miehet eli
oikeudenkäyntiraivoiset olisivat laskun maksamisen sijasta haastaneet
seuraavaksi oman asianajajansa kuultavaksi ja vastaamaan erinäisistä, toinen toistaana
omituisemmista laiminlyönneistä ja ylitsekäymisistä.
Tilastoja tutkiva saattaa myös erehtyä. Vallankin Itä—Suomessa
käräjillä oli ennen sotia valtavasti juttuja, ja tavallisimpia olivat
kunnianloukkaus, haaskaus (puiden vieminen toisen metsästä) ja luvaton syöttö
(elukoiden päästäminen naapurin apilamaahan). Luullakseni käräjöinti oli
kuitenkin ennen kaikkea hyvä syy päästä pois kotoa, tavallisimmin kirkonkylissä
pidettyihin toimituksiin juopottelemaan, vaihtamaan hevosia ja tapaamaan
tuttuja. Ellei ollut omaa juttua eikä ollut manattu edes todistajaksi,
haastettiin sitten naapuri ilman aikojaan. Rikosasioissa oli suullinen haaste
sallittu eli jutun käsiteltäväksi saaminen onnistui toistaitoiseltakin.
Opiskeluraivoiset tunsi enne opintokirjan paksuudesta. He
olivat luonnollisesti heti ensimmäisellä luennolla jonottamassa alkumerkintöjä
ja istuivat sitten luennon toisensa jälkeen, yleensä luennoitsijasta katsoen
edessä vasemmalla. Yksi tunnusmerkki oli luentovihkon muistiinpanojen
kumittaminen. En ehkä ole ainoa, jonka mielestä vinoon menneen muistiinpanon
päälle voi vetää henkselit ja aloittaa uudestaan paremmalla onnella.
Kirjallisia merkintöjä tekemättäkin selvisi, mutta
yllättävän monella professorilla oli luentosarjoissaan korjauksia tai muutoksia
kurssikirjassa väitettyyn, ja juuri niitähän ne tenteissä sitten kysyivät. Jos
käytettävissä oli hyvä kirja, kuten tekijänoikeudessa, pidin itse joskus
luennot ottamalla käytännöstä tai oikeuselämästä esimerkin toisensa jälkeen ja
selvittämällä, miten lakitekstin ja kirjojen kieltämättä kiemuraisia sääntöjä
oli niihin sovellettava. Se loukkasi kovasti joitakin opiskelijoita. Ilmeisesti
he arvelivat, että tuollainen menettely oli epätieteellistä – mutta kun ei
juridiikassa oikein ole ”klinikkapalvelua”.
Kaksi tutkintoa on hyvä ajatus, jos ne liittyvät sopivasti
toisiinsa. Diplomi-insinööri ja kauppatieteen maisterin tutkintojen
suorittamista suositaan. Tilanne lienee kyllä muuttunut. Ainakin
Aalto-yliopistossa aineita voi yhdistellä luovasti, kunhan ei erehdy luulemaan,
että uuvuttavista alkeista voisi tinkiä.
Mutta yksi tutkinto riittää, ja monilla aloilla ei ole niin
nuukaa, millaisista aineista se koostuu. Sangen moni kehaisee, ettei ole
työelämässä koskaan tarvinnut opiskellen hankittuja tietoja tai taitoja.
Niinpä nämä opiskelemisen hirmut, joista jotkut jäävät aivan
totta vuosikymmeniksi kiinni erilaisiin kursseihin, eivät taida tähdätä
mihinkään kouriintuntuvaan. Opiskelun maailma vain on heille soiva ilmapiiri,
koska tavoitteet on määritelty ja myös kriteerit tiedossa.
Luin jonkun valittavan lehdessä, että ulkomaisia tutkintoja
ei Suomessa oikein arvosteta. Ei varmaan, niin. Olen joutunut muutamankin kerran
tilanteeseen, jossa haetaan ihmistä näillä käsittämättömän suosituille aloille,
kuten toimittajaksi kustannusliikkeeseen. Yllättävän yleinen, julma ja tosi
periaate on: väitelleet tohtorit karsitaan ensimmäisinä ja samoin ne jotka ovat
suorittaneet arvosanoja jopa värikuula-ammunnassa. Siinä on jotain
epäilyttävää, että tuollaisilla papereilla joutuu hakemaan paikkaa…
värikuula-ammunnassa...
VastaaPoista:)
Mulla oli jonkin sortimentin pinko suorittaja sekä talousrikoksista lusinut liikemies, ihme kyllä, loppusuoralla.
Elämänkokemuksen sävyttämä sotaratsu vastasi paremmin kysymyksiin, "miten toimit tilanteessa, jos .. ?"
Ja hän selvitti tilanteen, joka esitettiin kuin hypoteesina mutta oli jo tosi asiassa nurkan takana.
Olettaisi lehdillä ja kustantajilla olevan käyttöä väitelleille toimittajille.
VastaaPoistaPuhutaanhan "tutkivasta journalismista". Väitöskirjan teko antaa metodisisa eväitä tähän suuntaan.
Suomessa on vallalla "viihdyttävä journalismi". Siellä suositaan muita ominaisuuksia.
Oikeudenkäyntiraivon kanssa en ole onneksi koskaan joutunut tekemisiin, mutta tuon opiskeluneuroosin tunnistan kyllä. Kun olin assarina, näitä raivopäitä vähän pelkäsin. Koskaan ei ihan tarkkaan tiennyt, milloin niillä napsahtaisi, kun kurssin arvosanaksi jää "erittäin hyvä" "kiitettävän sijasta.
VastaaPoistaVäitelleenä tohtorina toteaisin silti, että meidän joukossamme on, yllättävää kyllä, tervejärkisiäkin yksilöitä. Oman näkemykseni mukaan nuorta tekniikan tohtoria (mieluiten fyysikkoa) voi monessa paikassa käyttää, mikäli tehtävään olisi oikeastaan saatava kolmekymmentä vuotta alalla työskennellyt diplomi-insinööri, eikä tällaista ole työvoimapulan vuoksi saatavissa. Tohtorin tutkinto osoittaa tällöin lähinnä sen, että henkilöllä on kyky oppia ala perusteellisesti ja nopeasti.
Semmoisessa kahvipöydässä on lysti istua, missä työporukka koostuu puolesta tusinasta fyysikosta, joilla on kaikilla eri erikoisalan koulutus eikä kellään Aspergerin syndrooma häiritsevän pahalla tasolla.
Jännä nähdä kuinka kauan korkeasti koulutettujen kokoomuspuolue sietää eräänlaisia ohi rekrytointeja valtaan? Muutamia seurakuntaopiston mediakursseja suorittanut Tuomas Enbuske on EVA:n toimesta nostettu esimerkiksi uudenlaisesta raharöyhkeydestä, tietenkin Svenska Akademin hyvällä avustuksella.
VastaaPoistaRanking verokalenterissa määrittelee heille yksilön ihmisarvon.
kun raha pankkiin kilahtaa, sielu taivaaseen vilahtaa.
PoistaEn tiedä, onko "Eino" opiskeluraivoinen, mutta jo 40 vuotta sitten hän kuljeskeli Jyväskylän campuksella ruskea salkku pullollaan kirjoja. Nyt kun palasi eläkkeelle ko. kaupunkiin, "Einon" tapaa harva se päivä kaupunginkirjastossa, jossa hän raivokkaasti tulostaa runsaasti papereita. Ovatkohan ne opintoja varten? Perhettä "Einolla" ei liene eikä kai työtäkään.
VastaaPoistaEi ne omatkaan maisterinpaperit häävit ole. 70-luvulla oli yhteiskuntatieteissä mahdollista valita tenttikirjoiksi 40-50 % marxilais-leniniläistä ja uusvasemmistolaista kirjallisuutta, joka silloisen mielenlaatuni mukaan passasi oikein hyvin. Mitään substanssivalmiuksia en opinnoista saanut työelämää varten. Eläkkeen suuruudesta päätellen pärjäsin kuitenkin hyvin.
Olisi tarpeen tehdä tutkimus 70-luvun oppikirjoista yhteiskuntatieteissä. Minkä kuvan ne antoivat yhteiskunnasta? Ketkä näitä kirjoja ajoivat opintovaatimuksiin? Viimeiset taistolaiset professorit saattaisivat vastustaa asian selvittämistä, mutta kohta hekin ovat kokonaisuudessaan eläkkeellä ja poissa tieltä.
että saattavat vastustaa, minkähän takia?
PoistaEttä keksittiin sellainenkin malli kuin peruskoulu, ym.
?
En tiedä, kanntataako hirveästi ilkkua.
Tieteellisen materialismin kanssa historiallinen anakronismi voi tulla vielä itseämmekin vastaan.
Anakronisimi on tullut jäädäkseen, toivottavasti ei. Suomeksi sanottuna tarkoitan, että koulutus ja hyvinvointia lisäävät työpaikat eivät kohtaa. Orastavaa innostusta on ollut huomattavissa perinteisiä käden taitoja vaativiin ammatteihin. Ruotsia matkittiin peruskouluasiassa, samoin kuin ns. lomaltapaluurahassa, joka on tullut työnantajille kalliiksi.
PoistaNe saattavat vastustaa sen takia, että ajoivat nuorina assistentteina tai laitosneuvostojen jäseninä sellaisia kirjoja opintovaatimuksiin kuten "Teoria, joka uudistaa maailmaa" (Spirkin).
PoistaYhden opiskelijapolven melkoinen osa pilattiin näillä tenttivaatimuksilla. Tieteen kanssa niillä ei ollut mitään tekemistä.
"Ruotsia matkittiin peruskouluasiassa"
Poistatämä ei ole totta.
*******
Nytkö on sitten hyvä, kun Marx on siivottu pois sosiologian peruskurssista?
Z 55.4 (ICD X)
VastaaPoista- sopeutumattomuus opetukseen ja/tai erimielisyydet opettajan ja/tai opiskelutoverin kanssa (sisältää puutteellisen opetuksen)
Z 55.2
- tutkinnoissa epäonnistuminen
jne, jne...
"Kauhavalla pisin tietämäni perinnönjako- ja testamentin moitejuttu kesti 32 vuotta, kun se ajettiin eri lähtökohdista ja eri henkilöiden toimesta"
VastaaPoistaÄidinkielellä sanotaan; kun eri henkilöt ajoivat sitä eri lähtökohdista. Toimesta sattuu pahasti verikavioon. Muuten Higgsin bosoni on tainnut löytä.
"Niinpä nämä opiskelemisen hirmut, joista jotkut jäävät aivan totta vuosikymmeniksi kiinni erilaisiin kursseihin, eivät taida tähdätä mihinkään kouriintuntuvaan."
VastaaPoista"Olen joutunut muutamankin kerran tilanteeseen, jossa haetaan ihmistä näillä käsittämättömän suosituille aloille, kuten toimittajaksi kustannusliikkeeseen."
"Siinä on jotain epäilyttävää, että tuollaisilla papereilla joutuu hakemaan paikkaa…"
... ...
Itselläni on takana kohta kymmenen vuotta yliopisto(i)ssa - toki välissä välivuosia töissä, sivarissa ym. - viimein ytm tulossa sellaiselta täysin turhalta alalta kuin filosofiasta.
En oikein suostuisi laittamaan tätä harhailua pelkästään "opintoneuroosiin" tai laiskuuden piikkiin - laiskuudesta minua monet ovatkin syyttäneet.
Kun aloitin opinnot yliopistossa - humanistisessa tdk:ssa silloin - olin täysin hukassa, vielä suuremmassa määrin kuin nyt.
Miksi?
Eräs hyvin tärkeä syy oli se, että vanhempani ovat alempaa keskiluokkaa, eikä suvussani kukaan ole aiemmin suorittanut korkeakoulututkintoa. Vanhempani eivät minua kyenneet neuvomaan eivätkä opastamaan ensimmäisinä vuosina, eivätkä edelleenkään. Monella silloisella opiskelutoverillani tilanne oli sama ja tiedän muutamia samalta alalta ja samalta vuosikurssilta, jotka tuskin valmistuvat koskaan.
Mitä tällä tarkoitan?
Oliko sattumaa että taannoisessa Kemppisen radio-ohjelmassa ohjelmaa tekemässä oli mukana J. Kemppisen poika ja haastateltavana mm. j. Kemppisen isä?
En missään nimessä halua tarkoittaa tällä "sukulaisen suosimista" tai mitään sellaista, ainoastaan sitä, että "totta helvetissä" yhteiskunnallinen asema tms. periytyy esimerkiksi vanhempien kontaktien kautta. Vanhempieni tuttavapiirin ei Aulis Aarnio kuulunut ...
Toki tällainen päämäärättömyys ei yksin palauda perhetaustaan tms.
Olen huolissani omasta tulevaisuudestani alettuani ymmärtämään, että pian saavuttamallani tutkinnolla en "käytännössä" tee yhtään mitään; pahimmassa tapauksessa edessä on vuosien työttömyys ja yhä uudet ja uudet "työllistämistoimet". Uskoakseni kaltaisiani on aika monta.
Vielä kerran: en halua olla katkera, enkä syyttää ketään mistään, mutta haluaisin kysyä: onko kukaan miettinyt mihin kaltaisistani maistereista on ja miksi tuntuu siltä, ettei Suomessa juuri julkista keskustelua näy korkeakoulutuksen tulevaisuudesta ja - mikä tärkeintä - päämääristä - erityisesti näillä "käsittämättömän suosituilla aloilla"?
ystävällisin terveisin JV
Kaltaisesi maisteri on maan suola. Tarkoitin kirjoituksesani ihmisiä, jotka suorittelevat arvosanoja tutkintoja yli järkevän tarpeen. Loppututkinto (vaikka mistä) on kätevä olemassa. Muulla ei ole niin väliä.
PoistaYmmärrän epäilysi, mutta isäni oli puoletsaan suvussani, äidin puoli mukaan luettuna, ensimmäinen ylioppilas. Aarnio, muistaakseni hänkin eukunsa ensimmäinen oppikoulun käynyt, on muinun kavereitani, ei isäni; Borenius & Kemppinen taisi aikoinaan lukea hänet vaarallisiin bolsheviikkeihin, muttalienee muuttanut mieltään.
Kullervo Kemppinen oli syntyessäni siviiliammatiltaan Vientikunta Munan juoksupoika. Hän muutti perheineen Helsinkiin 1963. Boreniukset muuten sitten olivatkin juristiklaania viidennessä sukuipolvessa.
Vielä nopsaan eilisestä: ammattikiekkoilun tarkoitus on tehdä rahaa ja siinä sekä Kalervo Kummola että Hjallis Harkimo ovat onnistuneet erinomaisesti. Ei ole heidän vikansa, etteivät perinteiset lajit vedä enää nuoria puoleensa.
VastaaPoistaAinakin näihin oikeudessa laukkaaviin persoonoihin saa selvyyttä M. Salon ja H. Lauerman narsismiin liittyvistä teksteistä. Oikeussali on narsistille mitä sopivin temmellyskenttä, tiemmä.
VastaaPoistaAntille terveisiä:
VastaaPoistaZ 55.4 (ICD X)
- sopeutumattomuus opetukseen ja/tai erimielisyydet opettajan ja/tai opiskelutoverin kanssa (sisältää puutteellisen opetuksen)
Z 55.2
- tutkinnoissa epäonnistuminen
Yllämainittu Z-diagnoosi kuuluu ryhmään:
XXI Tekijöitä jotka vaikuttavat terveydentilaan ja yhteydenottoihin terveyspalvelujen tuottajiin Z00–ZZB
Z55–Z65 Sosioekonomisiin ja psykososiaalisiin olosuhteisiin liittyvät terveysvaarat
Sieltä löytyi myös diagnoosinumero Z59 eli Äärimmäinen köyhyys
Tämä Z59 voisi olla monien kansalaisten kohdalla käyttökelpoinen diagnoosi. Tämän taudin hoitamiseksi löytyy myös tehokas hoitomuoto eli raha.
terv. Pekka Nykänen
Kaikki katkerat ja patologisesti kateelliset, tulkaa! Kuhmoon 21.7. Contrast-Conflict. klo 11.00 Kuhmo Arts Centre €15.50/11.50. Rivals Antonio Salieri (1750–1825).
VastaaPoista