Sivun näyttöjä yhteensä

10. heinäkuuta 2012

Kansa taisteli


Huomaan yllättäen antaneeni arvokkaan perinnön vanhemmalle pojalle. Ajattelin joitakin vuosia sitten viedä paperinkeräykseen kevyesti kartongilla sidotun täydellisen sarjani ”Kansa taisteli – miehet kertovat” –lehteä. Hän sanoi ottavansa sen. Vaivoin taisivat mahtua keskikokoisen perheauton tavaratilaan. Nyt lehdet ovat Possulan kerhohuoneistossa ja arvattavasti pysyvät siellä. Myös karkeasti alle 20-vuotias sukupolvi osoittaa hälyttävää mielenkiintoa.

Kirjoittamisen aihe on tietenkin iltapäivälehden kaupittelema eripainos tuosta kuolleesta lehdestä. En ole edes selvittänyt, onko tuo maitokaupassa näkemäni julkaisu kooste vai näköispainos jostain vanhasta lehden numerosta. Toivon edellistä vaihtoehtoa.

Vanhojen numeroiden lukuohjeeni on sellainen, että jokaisessa vuosikerrassa on yksi erittäin mielenkiintoinen tai erittäin hyvä juttu, joitakin muuten vain luettavia, ja loppu eli yli 75 prosenttia ei kiinnosta minua. Tämä ei alkuunkaan tarkoita, ettei kiinnostaisi jotakuta toista. Paljolla kirjojen lukemisella ei ole loppua. Olen hiukan poispilattu myös lukijana.

Kun ostelin tuon lehden vuosikertoja, ne olivat antikvariaattien jätettä. Myyjät yrittivät salata hämmästyksensä siitä, että jollekin kelpasi, eivätkä nämä painotuotteet todellakaan olleet hinnan kiroissa. Luulisin jossain vaiheessa ostaneeni niitä markalla kilon.

Muutamankin muuton yhteydessä myös tämä osa kirjastostani on tullut puheeksi. Ehkä että tiedä, että talvirenkaiden vaihtaminen professorin autoon kuuluu perinteisesti assistentin tehtäviin? No minä en ole vaihdattanut, mutta pojat ja tytöt ovat nuoremmakseen retuuttaneet muuttolaatikoita kiitettävästi. Edesmenneen Teknillisen Korkeakoulun alueella hallinto saa joskus tarmonpuuskia, ja sitten muutetaan, havaintojeni mukaan yleensä tiloihin, jotka ovat aikaisempaa ahtaampia ja kalliimpia.

Neljäs sivukirjastoni on perinteisesti ollut tutkimuslaitos HIITin tiloissa. Kiiltäväkantisia amerikankirjoja on käytetty sisustuselementtinä, ja itse olen ostanut uskottavuutta pitämällä näkyvissä suunnattoman kalliita rengaskirjoja, joita ei yleensä Euroopassa näe (Nimmer- Nimmer, Copyright – hinta 2380,00 dollaria eli hyvin halpa, vain teille, herra).

Kansa taisteli –kokoelmani on yleensä aiheuttanut avointa pilkkaa ja epäilyjä mielentilastani. On arveltu, ettei se tutkimisesta paranisi. On myös vihjailtu valtion palvelukseen sopimattomaksi julistamisesta ja muisteltu lain luettelemia viraltapanon perusteita. Sen jälkeen naurajat ovat yleensä tulleet kysymään, saisiko lehtiä lainaan ja eikö minulla Mustanaamioita ole.

Tuo lehti oli pitkinä voimansa päivinä nimittäin aika voimakas poliittinen kannanotto. Sen lukemista junassa pidettiin työväenaatteen pettämisenä ja sen irtonumeron ostaja arvioitiin neuvostovihamieliseksi ainekseksi.

Selvittelin aikoinani lehden taustat. Selvityksen tuloksen olen unohtanut, mutta selviä vaskisteja sieltä löytyi.* (*Vaskisti – kirjoittajan yritys olla vitsikäs. Tuota puhekielestä sopeutettua kirjoitusmuotoa käytettiin muinaisuudessa vain SKDL –nimisen järjestön piirissä. Temokraatit (sosdem) eivät sitä käyttäneet, koska kirveslinjan miehet pitivät myös heitä vaskisteina. Merkitys oli kuitenkin selvä – rauhanomaista rinnakkaineloa ja yleismaailmallista rauhanaatetta vastustavat piirit.)

Lehden päätoimittajina toimivat 1957 – 1986 mm. Aksel Airo ja Aarne Blick. Kokoomateoksia toimitti Eero Eräsaari, joka taisi itse toimia JP 5:ssä komppanianpäällikkönä. Jääkäripatalajoonat 1 – 5 olivat ainakin sodan lopulla niin sanottuja Laguksen miehiä eli Panssaridivisioonan väkeä. Olen heitä tuntenut ja tunnen yhden edelleen. Jos tulee puhe valiojoukoista, nämä voi huoleti mainita sellaisina. Jos haluaa käydä asiantuntijasta, voi tietää senkin, että Vuosalmelle tuotuina eräät Laguksen joukot oli ammuttu niin puhki, että asemiin marssi melkein pelkästään hätäisesti koulutettuja alokkaita, ja se sitten näkyikin.

Joku voisi toteuttaa näistä lehdistä tutkimuksen kansanrunouden tutkimuksen keinoin. On mielenkiintoista, miten ne taipuvat noudattamaan samoja kaavoja. Sangen monille ne kaavat ovat tuttuja itse kuullusta. Lienee todella niin, että kokemuksen muuttaminen käsitettäväksi kertomukseksi edellyttää tukeutumista trooppeihin eli vakioituihin käänteisiin ja katkelmiin. Vaika ”Kansa taisteli” edusti alkuvaiheessaan ”oikeaa” muisitelua linnan halventavana pidetyn romaani nrinnalla, nimenomaan Väinö Linna nousee vuosikertojen kertyessä yhä vahvemmin näkyviin.




28 kommenttia:

  1. Tuo lehti tuli muutama päivä sitten mieleeni kun muistelin lukeneeni sieltä silminnäkijätapauksen suomalaisten "kaasukammiosta".

    Huone rikitettiin tuholaisista polttamalla rikkiä tms ja kun joku säälivä sanoi että siellähän on myös venäläinen vanki, niin sanottiin että "hengittäköön lautojen raosta".


    MrrKAT

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen Armeijan kaasususuojelujoukot käyttivät tuhansia kiloja Zyklon B:tä sota-ajan täisodassa. Maahansaantivaikeuksien vuoksi Professori A.I.Virtasen johdolla oli kehitetty puolustusvoimien biokemiallisessa laitoksessa uusi niin sanottu V-ainemenetelmä, jossa vapautui rikkivetyä.

      http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/val/yhtei/pg/laurent/suuritai.pdf

      Poista
    2. On teillä "hauskat jutut ". Täisaunaan suosittelisin muutamia henkilöitä suomalaisista poliitikoista.

      Poista
    3. Kiitän !
      Tuo menetelmä jäi salaisuuden verhoon koska viitettä nro 284 ei koskaan löytynyt ko. tutkielmasta, mutta löytyi mielenkiintoista kansankäsitystä s.63:

      "
      "Täihin liittyi paljon perinteisiä uskomuksia, niihin oli totuttu
      ja niihin liitettiin myös myönteisiä ominaisuuksia. Niitä pidettiin
      suorastaan terveellisinä, koska ne "puhdistivat verta."

      Niitä käytettiin lääkkeinä, loitsuissa ja taioissa. Karjalassa
      tuulitaian tekijä tarvitsi kolme orvon päästä otettua täitä. Tuuli
      tyyntyi, kun ne pantiin järveen. Äidit saattoivat olla mielissään,
      jos lapsen päässä kasvoi täitä.

      Siitä seikasta saattoi näet päätellä, että lapsi oli terveverinen.
      Sairas veri ei kyennyt täitä kehittämään. Pienen lapsen päästä ei
      myöskään saanut tappaa täitä: jos tappoi, ei lapsi oppinut
      puhumaan, vaan jäi mykäksi.

      Väestö ei osannut yhdistää täitä tai muita syöpäläisiä tauteihin.
      Täiden levittämää pilkkukuumetta ja toisintokuumetta oli esiintynyt
      laajemmin vain kriisiaikoina, jolloin muita kulkutauteja oli
      samanaikaisesti ollut liikkeellä.

      Tarmokkaasti jaettua valistusta täiden kyvystälevittää vaarallisia
      tarttuvia tauteja ei osattu ottaa vastaan, koska se oli vastoin
      kansan perinnetietoa."

      Tieteellisissä näkymättömissä asioissa "kyllä kansa tietää" on usein valetta..

      MrrKAT

      Poista
  2. "Miehet taisteli" kansa kertoo.

    Frank

    VastaaPoista
  3. Pidän tällaisista "vain teille, herra", jotka tulkitsen itseironiaksi. Ovat lisäksi tarinan sisälle ujutettuja pieniä lisätarinoita. Tarkoituksella vai ei, en tiedä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä toteutuu Wiion yksi viestinnän pääsäännöistä.

      Poista
  4. "Tuo lehti oli pitkinä voimansa päivinä nimittäin aika voimakas poliittinen kannanotto. Sen lukemista junassa pidettiin työväenaatteen pettämisenä ja sen irtonumeron ostaja arvioitiin neuvostovihamieliseksi ainekseksi."

    Tuo taitaa olla parjausta, panettelua ja propagandaa. Ei nimittäin pitänyt paikkaansa ainakaan Sotkamon kylillä; talossa kun talossa lehti lötkötti pirtin pöydällä hiirenkorville luettuna, kommunisteja tai ei. Lieneekö ollut silläkin lehdellä tavallista tehokkaampi asiamies tuolloin, 60-70-luvuilla, Sotainvalidien Veljesliitosta tai jotain. Naapurin isäntä kirjoittelikin sinne omista sotakokemuksistaan. Yleensä rintamamiehet kyllä keräilivät hylsyjä omissa porukoissaan, kukaties kiljupänikän ympärillä, poissa lasten kuuluvilta.

    VastaaPoista
  5. Lapsuudenkotiini - isä oli asekätkijänä linnassa - tuo lehti tuli ja luin sitä yhtä innokkaasti kuin nyt nuorimmainen poikani lukee A.A.-nimisestä syytetystä HS/Kuukausiliitteestä (hän vei lehden 7/2012 mukanaan astuessaan eilen LapItR:iin palvelukseen).

    Kun tänä aamuna kuuntelin Radio Yle 1:stä päivän mietelausetta, tuli Kansa taisteli - lehti mieleen ennen Kemppisen linkin avaamista.

    Tunnen jo kollega Kemppisen (siis blogistina kollegan, 2 vuotta minua vanhemman) ja ehkä siksi tämän "mustanaamion" teema ei tule yllätyksenä.

    Päivän mietelause on Radiossa Kalevalan runo 31.

    Siinä runossa Untamo yrittää hukuttaa, polttaa ja hirttää Kullervon (sic!, nimi).

    Kullervo ei ole milläsäkään, suorastaan ivaa tapon yrittäjää ja yrityksiä.
    Vähän samaa on Tuntemattomassa:

    "Toisena tuli maaliin pieni ja urhea Suomi"

    Lopulta sitten Lönnrotin keräämänä ja toimittamana tämä osatarina päättyy siihen, että Kullervo tulee orjaksi Untamolle, jos oikein oivalsin: Sen ajan YYA.

    Sitänhän me olemme: oman historiamme orjia.
    Ja vieläpä aika mielellämme.

    VastaaPoista
  6. Kansa maisteli, miehet keittivät.

    VastaaPoista
  7. Vain teille herra - tajusin tuon juonen aika myöhäisellä iällä, olin varmaan 22 tai jotain. Olin katusoittajana Berliinissä, ja menin kauniina kesäpäivänä lepäilemään uimarannalle Spreen varrella. Siellä turkkilainen myi jotain hattaroita tai vastaavaa, ja sanoi jokaiselle ohikulkevalle perheelle, että kun tuo lapsi on niin ihana, niin myyn teille alennettuun hintaan. Jotenkin se tajuamus kyllä vähensi auringon loistetta sen puun alla missä minä istuin, mutta siinä tuli varmaan suoritettua jonkinlaiset kauppatieteen perusopinnot.

    Perusopintoja syventäessä sitä on myöskin huomannut, miksi moinen teho ei ehkä kuitenkaan pidemmän päälle kannata kenenkään näkökulmasta. Toisaalta ne, jotka jäävät perusopintojen tasolle, kuka laiskuuttaan, kuka lahjattomuuttaan, menestyvät nykyisessä kasinotaloudessa mahtavasti, ja heidät nostetaan meille luusereille esimerkiksi.

    VastaaPoista
  8. "Kirveskommiunisti" oli taistolaisten käyttämä leima niistä pohjois-suomalaisista kommunisteista, jotka vastustivat heitä, stalinismia ja Moskovan sanelua. Uljain heistä oli lääkäri-kansanedustaja Arvo Kemppainen ja näkyvin myös eurokommunistiksi haukuttu Arvo Aalto. Kaikki osasivat sanoa f.

    VastaaPoista
  9. Sellainen muisto minulla on vaaristani, että hän ei minun tietääkseni koskaan lukenut mitään muuta kuin Kansa taisteli-lehteä. Ainakaan mitään muuta julkaisua en hänen edessään koskaan nähnyt. Sodan raatelema, muutaman sormen rintamalle jättänyt kaikin tavoin rikkinäinen mies, josta ei juuri muuta muistoa jäänyt. Siitä syystä lämmin tunne levisi mieleeni kun tuon Iltiksen lehtivirityksen huomasin.

    VastaaPoista
  10. Mä olen lukenut aina ja kaikkea mitä olen käsiini saanut -- raamattua, Tarzaneita, Anttilan katalogeja, Pikku jättiläistä. Penskana mä luin tuotakin lehteä mutta koska ensiksikin mulla ei ollut historiallista raamia johon ripustaa detaljeja, ja toiseksikin olin tottunut siihen että kirjoitetaan hyvin, kuten Mark Twain, kyllästyin jatkuviin kömpelöihin saman kokemuksen toistoihin. Lakkasin seuraamasta viisitoistavuotiaana.

    Sama asia sitten toistui suomalaisessa sotakirjallisuudessa; kaava oli liian selkeä ja tapahtumat -- niistä huolimatta -- aika latteita. Kontrasteja puuttui. Paitsi Lauttamukselta, jonka Vieraan kypärän alla napsahti. Ja Lehväslaihon Panssarisotaa.

    Suomalaisesta sotakirjallisuudesta puuttuu Beevor.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Höh! Rintalan Paavon "Napapiirin äänet" ja " Sotilaiden äänet" on parasta kotimaista.

      Poista
  11. Koulupojat jotka lukivat innolla niin Korkkareita ja Siivettejä (sic1) kuin Linnaa tai katselivat televisiosta yhtä lailla Rokkaa kuin John Waynea eivät ottaneet kantaa lehteen poliittisilla perusteilla, mutta he tiesivät kyllä että lehden nimen pitäisi olla "Kansa taisteli - miehet valehtelevat".

    Jälkeenpäin on kiinnostanut mikä lehden jutuissa oikein tökki; syy ei välttämättä ollut tekstin vetämättömyydessä. Olisi houkuttelevaa ajatella että ns. nuori ja viaton lukija osasi tunnistaa lukevansa aitojen kokemuksien sijaan kertomuksiksi muuttuneita ja kertomisen myötä muuttuneita juttuja.

    Ihmisissähän on aina ns. patologisia kertojia eli jotkut kertovat paitsi sen mitä itse kokivat myös sen mitä joku muu kertoi kokeneensa tai jopa sen mitä ja miten olisi ennakko-odotusten, propagandan, historiankirjoituksen tai jälkiviisauden mukaan pitänyt kokea. Hyvin usein nämä kertojat vielä ajan myötä uskovat todella kokeneensa näin kertomansa.

    VastaaPoista
  12. "Edesmenneen Teknillisen Korkeakoulun alueella hallinto saa joskus tarmonpuuskia, ja sitten muutetaan, havaintojeni mukaan yleensä tiloihin, jotka ovat aikaisempaa ahtaampia ja kalliimpia."

    Olen verrattain uusi lukija blogissanne, mutta onko täällä pohdittu/ tehty laskelmointia yliopistomaailman kiinteistökaupoista ja aiheeseen liittyvästä puljaamisesta ? Koska se on alkanut, paljonko se vie resursseja ja kuka sitä pyörittää. Kenenkä pitäisi valvoa että veronmaksajan etu toteutuu ?

    Kyllä joka jätkä lämpenee Korkeajännityksen, Tex Willerin edessä ja eikös tämä Kansa Taisteli ole vähän samalle tarun ja toden sektorille vetoavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Kyllä joka jätkä lämpenee Korkeajännityksen, Tex Willerin edessä ja eikös tämä Kansa Taisteli ole vähän samalle tarun ja toden sektorille vetoavaa."

      Kyseinen kerronta haluaa olla vakavaa ja omakohtaista mutta harva kansanmies osaa kerronnan keinot omaehtoisesti.

      Stten otetaan mallia, eikä tarna enää olekaan oma.

      Poista
    2. Asioita seuranneena kuvittelisin, että koko 90-luvulla alkanut valtion kiinteistöjen ja palveluiden yksityistämispuljaus ei ole säästänyt veronmaksajilta pennin kuutinaa, pikemminkin päin vastoin, lähes kuin autokatsastuksessa kävi.

      Jonkin tutkimuksen mukaan Suomi ja suomalaiset yritykset pitävät hallussaan "organisaatiouudistusten" jos ei maailman niin Euroopan ennätystä.

      Poista
  13. Mut eiks kansa taistele vieläkin?

    VastaaPoista
  14. Uudella lehdellä ei ole mitään muuta tekemistä entisen kanssa paisti nimi. Viime vuonna oli kirjoituskilpailu, jonka 10 parasta julkaistiin samannimisessä lehdessä. Tässä toisessa lehdessä on muutama palkinnoitta jäänyt kirjoitus, pari haastattelua ja artikkelit mm. radiotiedustelusta ja epäonnisesta kaukopartiomatkasta, josta poikkeuksellisesti jäi raportti, kun se kätkettiin eikä poltettu. Juttua on myös partisaanien uhreista (kuvien kera) sekä kommunistista joka teki sabotaasia ja ammuttiin kun ei antautunut.

    VastaaPoista
  15. Myös meille kotiin tuli Kansa taisteli - lehti, mutta vasta 1960-luvun lopulla. Kuten aikaisempi kommentoija, olen lukenut kaikki kotini ja lähikoulun kirjaston kirjat lukuhimooni, mukaan mahtuivat isäni sota-aikaiset "junalukemiset" Ryhmyt ja Romppaiset sekä äidin rakastamat Mika Waltaritkin.

    Isäni luki Kansa taisteli- lehteä, huokaili ja hymähteli. Kysyin joskus, sellaistako sodassa oli. Vastaus oli, että jos tarinat olisivat tosia, olisi Suomi voittanut sodan.

    VastaaPoista
  16. Venäläiset n.s. partisaanit terrorisoivat pohjoissuomen siviiliväestöä sodan aikana. Muistelmissa ovat hyökkäykset maalaiskyliin muuttuneet sankarillisiksi taisteluiksi Saksalais-Suomalaisia tukikohtia vastaan, yksityiskohtaisine kuvauksineen.
    En väitä että Suomalaisilla sotilailla olisi samanlaisia luurankoja kaapeissaan, mutta ihmisen muisti on kompleksinen, valemuistoja muodostuu helposti.

    VastaaPoista
  17. Parahin, suuresti arvostamani, Kemppinen puhuu osittain silkkoa ja jopa ihan pötyä Kansa Taisteli -lehden arvostuksesta menneinä vuosina. Kyllä sitä on oikeat mihet ja naiset aina lukeneet. Poliittiset lierot ja opportunistit ovat asia erikseen. Niille taisi kelvata mieluummin Maailma ja Me -lehden "pravda".

    Kansa Taisteli -lehdet on tuskin koskaan olleet divareissa roskaa, sillä niiden hinta on aina ollut melkoinen, samoin kysyntä. Irtonumerot maksavat nykyän noin 3-5€ / kpl. Nykyään vuosikerrat maksavat 30-50 € kunnosta riippuen ja ensimäiset 50 -luvun vuosikerrat liikkuvat hinnaltaan jo 100€ kieppeillä, samoin kansiin sidotut alkupään vuosikerrat.

    Itselläni on melko äskettäin kerättynä ko. lehtien vuosikerrat 1963-1986 saakka, jolloin lehti lakkasi ilmestymästä. Ne ainakin mahtuvat yhteen banaanilaatikkoon! Pitkäaikainen päätoimittaja, Suomen pelastajaksikin tituleerattu Oesch jäi myöskin mainitsematta.

    Lehden viimeinen numero vuosittain on aina kiinnostavin, koska siinä on lista julkaistuista jutuista ko. vuotena. Juttujen seulonta on ollut hyvinkin tarkkaa ja itsekin tiedän muutaman jutun, joita ei ole julkaistu aikoinaan tietyistä syistä. Esim. Desanttimäki -juttua ei aikoinaan haluttu julkaista Kansa Taisteli -lehdessä. Syynä taisi olla liian monet jutussa mainitut henkilöt tai sitten jokin "muu syy". Nyt juttu löytyy jo Pohjan pojista Pohjan miehiksi -kirjastakin kirjoittajan julkaisemien omakustanteiden lisäksi.

    http://www.kirjastovirma.net/muhos/kirjoittajia/#karppinen

    Pohjan pojista Pohjan miehiksi: sotilaspoikatoimintaa Oulun suojeluskuntapiirissä

    Kirjailijat Pentti Kaukonen, Heikki Miettunen, Pentti Siurua, Oulunseudun sotilaspoikien perinnekilta
    Kustantaja Oulunseudun sotilaspoikien perinnekilta, 2001, 320 s.
    ISBN 9529139780, 9789529139781

    Moni kirjailija on tehnyt Kansa Taisteli -lehden jutuista koostekirjoja ja tuossa on muutama malliksi:

    Aina Hangosta Petsamoon : jatkosodan ääniä / [koonnut] Onni Palaste.
    Helsinki : WSOY, 2002.

    Miesten kertomaa : Mukana olleiden kuvauksia talvi- ja jatkosodasta / Toim. Ville Repo.
    Hki : Weilin + Göös, 1967.

    Talvisodan Sortavalasta - jatkosodan Loimolaan / Onni Petter Repo.
    Repo, Onni.
    [Hki] : [O. Repo], 1986

    Kun kansa taisteli : mukana olleiden kuvauksia talvi- ja jatkosodasta / toim. Aake Jermo.
    [Espoo] : Weilin + Göös, 1977.


    http://fi.wikipedia.org/wiki/Kansa_taisteli

    "Se ilmestyi ensi kertaa vuonna 1957 nelinumeroisena, jonka jälkeen 1958–1986 12 kertaa vuodessa, osan numeroista ollessa kaksoisnumeroita."

    VastaaPoista
  18. Kuinka osuikaan käteen "Karjalan Viesti" vuodelta 1941 joulukuulta. Kyllä paatosta piisaa presidentin tervehdyksessä ylipäällikölle ja Saksa voittaa...
    Lehden sisään käärittynä on tuotu kotiin sirpale samasta kranaatista, joka repi isäni pohjetta. Onneksi vamma oli niin vähäinen, ettei siitä voinut määritellä haitta-astetta.

    Lukijana Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  19. >>Pitkäaikainen päätoimittaja, Suomen pelastajaksikin tituleerattu, Oesch jäi myöskin mainitsematta.<<


    http://fi.wikipedia.org/wiki/Lennart_Oesch

    "Myöhemmin hän työskenteli Kansa taisteli - miehet kertovat - lehden päätoimittajana vuosina 1964 – 1974"

    VastaaPoista
  20. Parahin Jukka Kemppinen

    Hauskaa, että olette havainneet Kansa Taisteli -lehden uudelleen tulemisen. Kerroitte, että se peräti oli blogikirjoituksenne innoite.

    Kirjoituksestanne ilmeni, että ette ole valitettavasti sitä lukeneet. Rohkeasti vain "maitokaupan" ( en kyllä tunne yhtään maitokauppaa, käsittääkseni ne ovat jääneet 1950-luvulle) hyllylle ostamaan lehti. Hinta on alle 3 euroa.

    Ilta-Sanomien Kansa Taisteli -lehden toimittaja
    Pasi Jaakkonen

    VastaaPoista
  21. Arvon Herra Professori.

    Ilokseni huomasin äskettäin, että alkuperäiset Kansa taisteli -lehdet löytyvät nykyisin myös pdf-muodossa skannattuina netistä. Ja mikä parasta, ilmaiseksi. Alitajuntani harmaalta alueelta kumpusi muistikuva blogikirjoituksestasi asiaan liittyen, joten tulkoon merkittävän kulttuuriteon julkistus mainituksi täälläkin.

    Reserviläisliiton uutinen aiheeseen liittyen:
    http://www.reservilaisliitto.fi/uutishuone/uutiset/sotiemme_veteraanit_kertovat.28014.news

    Lehdet netissä:
    http://kansataisteli.sshs.fi/

    VastaaPoista