Väenvalta

Kuten otsikko osoittaa, ”väki” tarkoitti ennen voimaa, ja saisi tarkoittaa edelleen.

Tilastokeskus lausuu:

Vuotuinen väestönkasvu vaihteli 1-2 prosentin välillä aina 1900-luvun alkuun saakka. Tosin muutamina poikkeuksellisina sota- ja katovuosina väestönkasvu saattoi olla negatiivinen eli väestön määrä väheni. 1970-luvulla väestönkasvu putosi alle puolen prosentin, jossa se on pysynyt aina näihin päiviin asti. Tällä hetkellä Suomen väestönkasvu on maailman hitaimpia ja on ollut viime vuodet 0,2 prosenttia.

Suuret ikäluokat tarkoittaa vuosina 1945 - 1949 syntyneitä. Katselkaa tuota jutun kuvaa, joka on pohjattoman mielenkiintoinen. Noin vuosina syntyi kaksi kertaa enemmän lapsia kuin 70-luvun alusta alkaen. Viime vuonna alle yksivuotiaita oli 60 000.

Tavanomainen ykkösselitys on ehkäisy, mutta se ei mielestäni riitä. Luullakseni selityksen malli on sama kuin tuon New Yorkin henkirikollisuuden. Vaikuttavia syitä tiedetään ainakin sata, mutta kukaan ei osaa selvittää niiden suhteellista painoa eli miten paljon mikäkin seikka on merkinnyt.

Tällä hetkellä väestönkasvun hitauteen vaikuttaa vahvasti kuolevuuden väheneminen. Luku olisi siis vielä pahempi ilman sitä seitsemää vuotta, joka suomalaisten miesten ikään on tullut lisää alle 20 vuodessa.

Elinajan odote tarkoittaa vuosien määrää, jonka tänään syntyvä ihminen keskimäärin eläisi, jos kuolleisuus säilyisi tämän päivän tasolla. Suomessa naisten elinajan odote on 83 vuotta ja miesten 77. Venäjällä, vertailun vuoksi, miesten lukema on 61 vuotta.

Eilinen kirjoitus jätti auki keskeisen kysymyksen: mihin me kaikenkarvaisia hampuuseja tarvitsemme. Eikö olisi viisainta koota tuo 15 % tai 5 % vuotavaan lotjaan ja upottaa heidät Suomenlahteen, sikäli kuin ympäristömääräykset sallivat.

Tunteenomaiset ja eettisiin postulaatteihin perustuvat väitteet eivät yleensä oikein vakuuta. Yritän karttaa niitä.

Miksi Tuntemattoman sotilaan miehet alkoivat loksautella konepistoolin liikkuvia eteen, kun eversti Karjula raivosi konekiväärien hylkäämisestä ja turhasta haavoittuneiden kanniskelusta? Olisivat varmaan laskeneet läpi, mutta tilanne muuttui.

Jopa saksalaiset sotilaat alkoivat horjua, kun sateli käskyjä taistella ja kuolla.

Myös meidän yhteiskuntamme käytäntö on, että haavoittuneet kannetaan mukana, vaikka se käy voimille. Ellei näin tehtäisi, tulevat haavoittuneet juoksisivat heti lepikkoon eivätkä missään tapauksessa kantaisi painavia paareja, koska nyt he tietäisivät miten heille käy, jos sattuu pahasti.

Ihminen on sellainen kapine, että pienikin toivon kipinä auttaa. Lähes kaikkien huoneisiin hirttäytyneiden kynsien alta löytyy tapettia.

Epätoivo on suurimman itsekeskeisyyden tila.

Me olemme ainakin tässä vaiheessa hävittäneet tehokkaita jaksamisen keinoja ja tuoneet tilalle sellaisia, joista ei ole apua. Eräs keino oli heikompien hoivaaminen ja tukeminen. Se on aika pahasti ”ulkoistettu” eli esineellistetty. Aivan liian harvoin kerrotaan, miten valtava voiman lähde on lapsen tai vanhuksen hoitaminen ja siis varma tieto siitä, että itse on kerrankin hyödyksi.

Ette ehkä usko, mutta se menee niin, että yhteiskunta kestää parhaimmiston (15 %) menetyksen, mutta huonoimmiston (15 %) menetyksestä se murtuu.