Sivun näyttöjä yhteensä

8. heinäkuuta 2012

Hämmennys


Sanomalehden verkkoversion kartta nuorista ja syrjäytymisvaarasta herättää henkiin ikävät ajatukset. Lisäksi kartta on hyvin tehty.

Väljemmän ja niukemman Suomen kuva on edelleen sama kuin 1500-luvulla. Syytä en keksi. Pelto ja metsä eivät voi enää merkitä niin paljon. Olisiko minun muutettava mieltäni ja alettava puhua ”meemistä” eli kulttuurin geenistä. Olen pitänyt kielikuvaa epäonnistuneena. Jos se ei ole sitä, näyttäisi meemiperintö olevan isänmaassamme kovin vakaa eli pysyvästi toispuoleinen.

Kartta mittaa nuorisotyöttömyyden ja koulutuspaikkojen puutteen kautta nuorten ihmisten syrjäytymisriskiä. Älkää lopettako lukemista tähän.

Vertauskohta on tosi karu. Sotien kaatuneista erittäin suuri osa oli 19 - 29 –vuotiaita. Voin esittää tarkankin luvun, mutta se ei ole tarpeen – sanotaan 80 %. Suoritin pienen laskutoimituksen ja hyvin karkeasti laskien noin 50 % tuosta ikäryhmästä kaatui tai haavoittui. Kaatuneita oli kaikkiaan n. 90 000. Vuonna 1941 20 – 29 –vuotiaita miehiä oli 280 000.

Nykyisin on aika tavallista, että historiantutkijat arvioivat Englannin ensimmäisen maailmansodan upseeritappiot ja toisen maailmansodan ilmapommittajien tappiot (55 000 kaatunutta) merkittävämmäksi yhteiskunnan muutoksen aiheuttajaksi kuin siirtomaiden menetyksen, Intia mukaan luettuna.

Neuvostoliiton ja reaalisosialismin tuhoutumista selostettaessa ei jostain syystä ole tapana puhua miehistötappioista. Esimerkiksi Neuvostoliitossa vanhojen miesten valtakunta jatkoi Gorbatshoviin asti eli 1980-luvulle, ja silloin oli liian myöhäistä. Vielä kerran: sodassa kuolee sotamiehen iässä olevia ihmisiä, ja se ikä on käytännössä 20 – 30 vuotta.

Arvattava vastaväite, jota harva kai kehtaa esittää suoraan, on se ajatus, että kai nämä Suomen syrjäytyvät ovat ikäluokkiensa tyhmimpiä ja siten tarpeettomimpia eli että ilmankin tullaan toimeen.

Tiedän että tämä ajatus elää etenkin ns. paremmissa piireissä. Tiedän että fasismi elää ja voi hyvin ns. paremmissa piireissä. Tausta-ajatuksesta ei voi erehtyä – on jokin ”hyvien” joukko (entiset rintamamiehet Saksassa, ”proletaarit” eli todellisuudessa jäsenkirjaa kantavat puoluevirkailijat Neuvostoliitossa) ja muiden on syytä pitää suunsa kiinni, koska he ovat huonompia. Rasismi ja rodun jalostus ovat tämän ajattelutavan ääripiirteitä. Olen itse nuorena kuunnellut paljonkin puheita, voiko Pitkänsillan pohjoispuolelta tulla todellista sivistystä, kuten taiteilijoita, tiedemiehiä ja rahamiehiä. Vastaus oli aina: ei voi. Sellaisia tulee vain Normaalilyseosta.

Sotien jälkeen Suomen salainen ase oli naiset. Puhutaan lotista, ja syystä. Mutta kuka huolehti myös elintarvikkeista eli kynnöistä ja kylvöistä?

Sodan jälkeen enemmän tai vähemmän henkiin jääneet miehet rehkivät itselleen elannon ja kaupan päällisiksi vielä asumuksen, sangen usein hartiapankkirakentamisena eli itse rakentamalla. Kuka kantoi tiilet, kuka kiskoi naulat, kuka varusti ja muonitti? Naiset. Ja synnytysammatti tuotti Ruotsiin lähes kaksi sataa tuhatta aika hyvää raskaan työn tekijää etenkin vuodesta 1968 alkaen.

Annan siis ymmärtää, että olemme kasvattamassa uutta sankarivainajien ja invalidien sukupolvea ihan rauhan aikana.

Kun näin on eli että 15 % jää ulkopuolelle kaikesta aika laajoilla alueilla tässä maassa, on selvää, ettei järjestelmämme kestä sitä. Sitä ei kestä myöskään poliittinen turvallisuus.

Kiinnitän huomion sukupuolirooleihin. ”Peräkamarin pojat” – kenen poikia he ovat? Ainakin Itä-Helsingissä vastaus on johdonmukaisesti sama: eronneiden äitien poikia. Itä- ja Pohjois-Suomessa kärsii panna merkille, että näiden samojen perheiden tytöt ovat huomattavan monissa tapauksissa jo nostaneet kytkintä ja onnistuneet karkaamaan.

Näiden nyt syrjäytyvien isät ovat alkoholisoituneet 1990-luvulla. Tapa anha jo taattojen…


53 kommenttia:

  1. Mahtava analyysi!

    VastaaPoista
  2. Tästähän voinee johtaa peräti kiinnostavan ajatusleikin. Jos, argumentin takia, lähdetään siitä, että asevelvollisuusarmeijan upseeritappiot olisivat kansakunnalle erityisen vahingollisia. Ymmärtääkseni ajatusmalli sopisi myös Saksaan mahdollisesti hyvin.

    Itse olen suorittanut reserviupseerikurssin ja vaikka senkin jälkeen on nokkaa tullut näytettyä erinäisissä oppilaitoksissa, niin Haminassa konkretisoitui se, että aika moni naapureista taitaa olla nokkelamman sorttinen. Joten kaikista laitoksista juuri se on opettanut minulle nöyryydestä eniten.

    Joten oletetaan, että siellä ne parhaat voimat ovat. Ja edelleen, että näiden veri sodassa vuotaa huomattavissa määrin.

    Ja aletaan muistelemaan, että josko muualla on kokemuksista jotain opittu? Että ei kannata laittaa sellaisia varta vasten tapettaviksi, joilla olisi ehkä muutakin annettavaa kuin sankarivainajuus? Että josko pannaan jatkossa niitä muita?

    Joku varmaan voisi linkata tutkimukseen, jossa selvitellään komppaniaupseereiden kuolleisuutta ja taustaa Britanniassa ja USA:ssa maailmansodissa ja kriiseissä niiden jälkeen. Voisiko olla yksi argumentti (toki vähän ikävä) perusteltaessa ammattiarmeijaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitatko nyt juuri sitä Kemppisen fasismiksi kutsumaa, että "huonommat" joutavat kuolemaan?

      Tilannehan Suomessa oli ennen sotia se, että reservinupseereiksi koulutettiin ylioppilaita, ja ylioppilaiksi eivät silloin päässeet välttämättä "parhaimmat" vaan varallisuuskin vaikutti vahvasti.

      Sodan aikana taas tilanne oli se, että "edestä johtamaan" tarvittiin nimenomaan nuoret vänrikit, ei heitä ollut varaa "säästää". Olisi voinut käydä niin, ettei sitä tulevaisuutta olisi lainkaan ollut.

      Ja mitäköhän "kansa" olisi tuumannut, jos elitin pojat eivät olisi taistelleet siinä missä muidenkin? Olisi tainnut moraali rapistua sangen nopsasti.

      Vanhempien miesten laita oli toki toisin. Moneen tärkeään työhön sai vapautuksen armeijasta, ja Waltari, Paavolainen etc. kirjoittivat propagandaa, ja ainakaan jälkimmäisistä ei olisi rintamalla hyötyä ollut.

      Noin yleismaailmallisesti on aika jännää, että moni nuori mies, joka terveydellisestä syistä oli vapautettu, halusi mukaan sotimaan. Esim. Solzhenitsyn haslusi aineistoa suureen romaaniin. Jack Kennedy taas halusi kilpailla veljensä Joen kanssa, puhdistaa isänsä maineen ja sekin vaikutti, että sodan jälkeen ei tarvinnut selitellä, miksei ollut mukana.

      Poista
  3. Parasta Kemppistä pitkiin aikoihin!

    Frank

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loppulauseen luettuani ajattelin sanasta sanaan samoin.

      Poista
  4. Monet tulkintaongelmat tulisivat pääpiirteissään hoidettua jos lestadiolaisuus määriteltäisiin valtion ideologiaksi, mitä se käytännössä jo onkin, ainakin kirjailija Matti Mäkelän mielestä.

    Muutenkin ollaan henkisesti jämähdetty 1800-luvulle. Pääasia, että ei yritetäkään kehittää mitään omaa, vaan tyydytään kuseskelemaan toisten kintuille ja Lestadiuksen mallin mukaan annetaan kunnia ruotsalaisille, häpeä idän karhulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Virallisten liputuspäivien lisäksi vakiintuneita liputuspäiviä ovat:

      -J. L. Runebergin päivä, 5. helmikuuta
      -tasa-arvon päivä, Minna Canthin päivänä 19. maaliskuuta
      -suomen kielen päivä, Mikael Agricolan ja Elias Lönnrotin päivänä 9. huhtikuuta
      -kansallinen veteraanipäivä, 27. huhtikuuta
      -Eurooppa-päivä, 9. toukokuuta
      -suomalaisuuden päivä, J. V. Snellmanin päivänä 12. toukokuuta
      -kaatuneiden muistopäivä, toukokuun kolmantena sunnuntaina
      -runon ja suven päivä, Eino Leinon (Lönnbohm) päivänä 6. heinäkuuta
      -suomalaisen kirjallisuuden päivä, Aleksis Kiven (Stenvall) päivä 10. lokakuuta
      -Yhdistyneiden kansakuntien päivä, 24. lokakuuta
      -ruotsalaisuuden päivä, 6. marraskuuta
      -isänpäivä, marraskuun toisena sunnuntaina
      -suomalaisen musiikin päivä, Jean Sibeliuksen päivänä 8. joulukuuta.

      Poista
  5. Jos tilastoissa käytettäisiin medisaaneja keskisrvojen sijaan hyvinvointiyhteiskunta katoaisi.

    VastaaPoista
  6. On mielenkiintoista, että tämäntyyppistä pohdintaa ei milloinkaan kuule poliittisilta päättäjiltä. Ei edes mielellään opponoivalta oppositiolta. Ja kyseessä on kuitenkin yksi selkeimmin osoitettavista yhteiskuntarauhan ongelmista halki vuosisatojen.
    Yhden varuskunnan sijoituspaikasta on väännetty kättä paljon intohimoisemmin kuin näistä teemoista. Ehkä se asia pienuudessaan pelottaa vähemmän päätösten tekijöitä...?

    VastaaPoista
  7. Korskea Nokia-Suomi ei näitä heikkosaattoisia pudokkaita kaivannut. Ja viesti sen myös melko ymmärrettävästi. Tarvittiin vain huipputason globaaliosaajia eskoaholaisen innovaatioihmeen kruunuiksi.

    Kaipaako tuleva, kaivos-, susireservaatti- ja eurooppalaisen ydinjätteen loppusijoitus-Suomi ?

    Mitäs jos fokusoisimme kotouttamisvoimavarjoa ponnekkaasti juuri tähän ihmisryhmään? Sehän on paljolti kuitenkin lukutaitoista ja kulttuuritaustaltaan "perussuomalaista". Matka pudokkaasta yhteiskunnan tuottavaksi jäsenseksi saattaa useassa tapauksessa olla yllättävän lyhyt, kun vain sopiva alkupotku löytyy.

    Kotouttaminen ei tapahdu antamalla rahaa ja oma henkilökohtainen sosiaalikuraattori, vaan antamalla haaste, asettamalla vaatimus ja luomalla uskottava näkymä siihen, että ponnistamalla voi jotakin myös saavuttaa. Vaikka nyt sitten perheen ja sille elannon. Ja hyväksytyn paikan yhteiskunnan jäsenenä.

    Tietenkin tällainen kotouttamispolitiikka olisi vastoin "mamu-teollisen" klusterin etuja. "Mamujen" etu se toki voisi olla, koska se antaisi alkupotkua myös helle nykyisen laitostavan politiikan sijasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vain rasisti voi kirjoittaa noin törkeitä! Monikulttuurisuus on suuri rikkaus ja hyvinvointimme perusta. Maahanmuuttajia nimenomaan tarvitsemme, korvaamaan näitä sopeutumattomia peräkammarin poikia. Kaipaamme kaduillemme värinää ja miksei väriäkin. Sisäsiittoinen taantuva junttila suorastaan huutaa vieraiden geenien pelastusta. Rasistitkin voisivat oppia tavoille ja lopettaa ikuisen riidanhaastamisen. Ehkä teillä olisi opittavaa esim Somaleilta, joille kulttuuritaustansa vuoksi ristiriitojen sovittelu on arkipäivää.

      Poista
  8. Mainio kirjoitus blogistilta ja takuulla ajankohtainen.
    Aamun Keskisuomalaisen pääkirjoituksessa todetaan, että 1000 hakijaa jäi ilman aloituspaikkaa ammattiopistosta.
    Hyvin erikoinen kohtaanto-ongelma. Peruskoulun jälkeen ilman opiskelupaikkaa jää tuhansia.
    Iltalehden mukaan pääministerimme oli pitänyt Turkin vierailullaan maan nuorisolle puheen, jossa mainosti heille maamme ilmaisia opiskelumahdollisuuksia.
    Jotenkin kuulosti kornilta. Ajatteleeko eliittimme jo niin, että omaa heikompaa ainesta ei maksa vaivaa kouluttaa.

    Siltä vaikuttaa myös siinä vaiheessa, kun tämä syrjäytynyt nuorison osa tulee kutsuntaikään. Kovin herkästi annetaan ymmärtää, etteivät kelpaa edes armeijaan. Hesarissa ihmetytti armeijan keskeyttämisperusteissa syyksi mainittu: tottumattomuus säännölliseen päivärytmiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, suuri joukko nuoria ihmisiä ei kelpaa kenellekään. Eivät pääse kouluihin, töihin, eikä edes armeijaan varusmiespalvelusta suorittamaan. Mitä, jos annettaisiin puolustusvoimille pieni lisämääräraha jotta huolehtisivat ihan kaikista. Ei kaikkien tarvitse olla tuottavia. Olisi yhteiskuntarauhan edistämistä, kun kaikki totutettaisiin "säännölliseen päivärytmiin".

      Poista
  9. Nuoria miehiä sorretaan. Keski-ikäisiä ei enää tarvitse, he ovat jo turvallisesti sivuraiteella. Tai ainakin kokevat olevansa, vaikka mitään erityistä pakkoa ei olisi.

    Tämä kaikki tiedetään, eikä siinä ole kenellekään mitään uutta.

    Poliittisesti ja yhteiskunnallisesti todellinen lööpinaihe on siinä, ettei näillä miehillä ole kauheasti syytä olla kiitollisia ja lojaaleja yhteiskunnalle. Se on asia, mistä ei oikein edes uskalleta puhua. Mieluummin jäädään voivottelemaan miesten kuolemista ja yksinäisyyttä.

    Juuri tämän takia eri sukupuolten radikalismiin suhtaudutaan eri tavalla. Kettutytöt saavat apurahoja ja kutsuja presidentinlinnaan. Perussuomalaiset ovat vaarallisia ali-ihmisiä, jotka pitää vaientaa keinolla millä hyvänsä.

    Jos jätetään politiikan teemat sivuun, jälkimmäisillä eli nuorilla miehillä on aidosti kaunaa valtajärjestelmää kohtaan. Tyttöjen radikalismi taas on protestia, jolla yritetään korjata valtajärjestelmä vastaamaan joitain ideaaleja paremmin kuin ennen.

    VastaaPoista
  10. Ansiokas kirjoitus, ansiokkaita ajatuksia.

    Tosin näin äkkilukemalta en saanut kaikkia johtapäätöksiä vedettyä kovin tiukalla solmulle, sanoinkohan edes löysälle: miten liittyy toisiinsa se, että sodassa kaatui Suomen nuorista miehistä puolet, Englannissa miesten parhaimmistosta muutama prosentti ja Suomessa yksinhuoltajaäitien pojat tuntuvat syrjäytyvän?

    No, joka tapauksessa olen kallistumassa sille kannalle, että oppivelvollisuutta on jatkettava siihen asti, että jokaisella on jokin käypä tutkinto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä on mielestänne "käypä tutkinto" ? Työttömäksi valmistuminen on nyt varsin käypää Suomessa. Ihalainenkin puhuu niin kauniita....

      Poista
    2. Olisiko asia muotoiltava siten, että oppivelvollisuutta on jatkettava siihen asti, että jokaisella on työ ja elinkeino?

      Poista
    3. Meillehän on tulossa työvoimapula. Olen sitä rohjennut epäillä, mutta tottahan sen täytyy olla, koska Kemppinenkin on niin vakuuttanut. Tilastoista sen kuulemma näkee ja epäily osoittaa tietämättömyyttä. Tarvitsemme sata tuhatta vierastyöläistä parin vuoden sisällä, kertovat korkeat virkamiehemme.

      Eikö näin ole, Kemppinen?

      Mutta mikä on "käypä tutkinto"? Sellainen, että osaa tehdä jotakin, jolla pystyy elättämään itsensä.

      Poista
  11. Sotaorvon mieltä lämmittää kirjoituksen näkökulma ja käsittelytapa.

    Oma invalidiäitini veti suonsyrjässä olevaa toisten omistamaa muutaman hehtaarin tilaa kolmen mukulan, kahden lehmän sekä yhden lampaan ja porsaan myötävaikutuksella. Aviomies passitettiin kotiin rintamalla saamaansa tuberkelia sairastamaan, kitui pari vuotta nurkissa, kunnes tuli iltahuudon aika. Sosiaaliviranomaiset miettivät pitääkö lapset passittaa orpokoteihin, jättivät ilmeisesti tilanahtauden vuoksi tekemättä.

    Tätä taustaa vasten en aina jaksa olla yli-innostunut iskulauseesta 'kaveria ei jätetä'. Vaimoista kukaan ei ole pitänyt yhtä kovaäänistä messua. Luulen, ettei heillä ollut jokapäiväisen raatamisen jäljiltä yhtään enää voimia jäljellä nostaakseen ääntään myöskään sodan jälkeen. Jopa sellainen epäkristillinen ajatus on käynyt mielessä, että talon tyttäriä lotiksi kannustivat myös raskaat kotityöt maalla eikä pelkästään isänmaallisuus ja naimaikäisten poikien oleminen sillä suunnalla.

    VastaaPoista
  12. Katselin karttaa. Olisi erinomaisen hyvä jos siinä olisi ollut tilastoituna myös rikollisuus. Löytyykö yhteneväisyyttä vuoden 1944 nuorukaisiin ja rikollisuuden kasvuun.

    Jani Kaaron kolumni HS

    http://www.hs.fi/kotimaa/Miten+rikollisista+p%C3%A4%C3%A4st%C3%A4%C3%A4n/a1305581283990

    Lainauksia:

    "On tapahtunut jotakin ihmeellistä. New York, läntisen maailman rikosten, murhien ja paheiden pääkaupunki, on muuttunut turvalliseksi. Rikosten määrä on laskenut niin alhaiselle tasolle, ettei sellaista ole pidetty edes mahdollisena New Yorkin kokoluokan kaupungissa...

    New Yorkin tekee ainutlaatuiseksi se, että toisin kuin muualla Yhdysvalloissa, rikollisuuden väheneminen on jatkunut, ja jatkuu edelleen. Yli 80 prosentin lasku murhissa, ryöstöissä ja murtovarkauksissa on niin selittämätön, että kriminologit vain levittelevät käsiään...

    Nyt tulee kuitenkin se varsinainen pihvi, jossa riittää ajateltavaa niin kaltaisilleni punavihreille pehmoilijoille kuin kovemman linjan edustajille. Nimittäin mitä tahansa teorioita tai mielipiteitä oletkaan lukenut siitä, miten rikollisuus voitetaan, ne kaikki New York on osoittanut vääräksi. Köyhyys, tuloerot ja väestön alueellinen segregoituminen ovat New Yorkissa kaikki ennallaan. Työttömyys ei ole ainakaan parantunut 1990-luvun tilanteesta, huumeidenkäyttäjiä on yhtä paljon kuin ennenkin eikä koulutus tarjoa köyhille yhtään sen nopeampaa reittiä sosiaalisia askelmia ylöspäin kuin aikaisemminkaan. Rikollisuuden kitkemiseen ei siis tarvittukaan näiden epäkohtien poistamista...Vuonna 2008 New Yorkissa tuomittujen vankien määrä oli 28 prosenttia pienempi kuin 1990-luvun alussa, ja pelkästään tästä syntyneet säästöt ovat riittäneet kattamaan poliisivoimiin tehdyt lisäykset..."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nollatoleranssi puree.

      Poista
    2. 70-luvulta lähtien narkomaaniäidit saivat laillisesti ja suhteellisen mutkattomasti abortin. Sitä hedelmää nyt kannetaan, kun jo vauvasta asti syrjäytyneiden ja nyt parhaaseen rikollisikään varttuneiden sukupolvet jäivät paljolti syntymättä. Rikokset ovat vähentyneet, koska rikolliset on abortoitu.

      Poista
  13. Kurjuuden ja syrjäytymisen voiteluaineen, alkoholin, käyttö on lisääntynyt yli 5-kertaiseksi 50 vuodessa. Tästä toksikologian prof. Tuomisto yritti nostaa keskustelua juhannuksen tienoilla. Turhaan.. ?

    Syntyy 6:n A:n alkoholistija:
    "Otin liikaa Alkoholia, meni Ajokortti, Ammatti, Akka, Auto ja Asunto."
    Järjestys tosin vähän vaihtelee.

    MrrKAT

    VastaaPoista
  14. Nuorten syrjäytymisestä on aivan turha olla huolissaan. Kaikki asiat järjestyvät aina omalla tavallaan. Niin käy tässäkin asiassa.

    Sitä paitsi nämä nuoret ovat suurten ikäluokkien lapsia, jotka ovat tuottaneet mukuloita vanhan maailman kaavojen mukaisesti, eli valtio tarvitsee lisää sotamiehiä ja veronmaksajia.

    Valitettavasti asia on nyt vaan silleen, että maailma on kovasti muuttunut, eikä näitä nuoria tarvita tuotantoelämässä, eikä oikein muuallakaan.

    Katsos kun nämä suuret ikäluokat eivät ole lainkaan huomioineet maailman muuttumista, kuten teknistä kehitystä ja glolisaatiota.

    Ongelma on ollut tämä perhe ajattelu, jossa lapset ovat ihania, muttä tämän pidemmälle omaa nokkaa asiaa ei ajatella. Järjestelmä on aikoinaan manipuloinut ihmiset tuottamaan lisää lapsia. Ajatellaan vain, että pennut koulutetaan ylioppilaiksi tai ammattikoulutetaan ja kaikki toimii staattisesti niin kuin ennenkin. Todellisuus on kuitenkin täysin toisenlainen.

    VastaaPoista
  15. Ihmettelin tuon Suomen pappa betalar -kerroinjakautumaa esittävän kartan nähdessäni, että miten siihen olikin lipsahtanut virheellinen kuvateksti, jossa puhuttiin jostain "syrjäytymisestä" tai vastaavasta, vaikka jopa vierekkäiset kunnat saattoivat esittää muistaakseni kahta tilaston ääripäätä.

    VastaaPoista
  16. Mikä rooli tässä jää koulujärjestelmällemme?

    Entä sitten poliittinen järjestelmämme ja sen suhtautuminen yrittämiseen? Kannustetaanko Suomessa mitenkään oman pääoman ehtoiseen yrittämiseen ja riskinottoon? Siinä voisi työpaikkoja avautua niille, jotka eivät kykene ottamaan minkäänlaista taloudellsita riskiä omalla lompakolla ja henkilökohtaisella tasolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielipiteenä arvelen, ett koulujärjestelmämme on edelleen, kaiken jälkeen liian virkamies- ja toimihenkilömyönteistä. Urakka on vaikea. Kaikki opettajat ovat toimihenkilöitä eli ei-yrittäjiä.

      Olen tätä kovastikin mietiskellyt, isäni ja äidin puolen sukuni ovat vallan julmettuja yrittäjiä eli olen kasvanut kirkonkylän mittakaavassa hyvin menestyneessä yrittäjäympäristössä.

      Itse olen kuukausipalkan nuattija ja virkamies (oikeudellisestihan virkoja ei enää ole) ytimiäni myöten ja kauhistun kaikkea oman yrittämisen riskiä.

      Syytä tähän en tiedä.

      Poista
    2. (oikeudellisestihan virkoja ei enää ole)

      Aijjaa. Kyllä meidän virastossa on edelleen julmettu joukko virkaan nimitettyjä virkamiehiä sekä virkasuhteeseen nimitettyjä määräaikaisia viranhaltijoita. Eikä virkamieslakiakaan ole käsitykseni mukaan kumottu.

      Poista
    3. Tarkoitan virkamieslakiin 2007 - 2011 tehtyjä erittäin laajoja muutoksia. Virkasuhde muuttui niin paljon, että perinteinen vastakkainasettelu virka - työsuhde on muuttunut eräin osin harhaanjohtavaksi.

      Kuten varmaan tiedät tai arvaat, saan itsekin eläkkeeni valtiokonttorista.

      Poista
  17. Yhtäkkiä jotenkin tajusin, mikä Kemppisen seurakunnassa väliin niin ärsyttää. Teillä on ihan hillitön meritokratian illuusio. Jos te uskotte aivan tosissanne, että joku Urpilainen on valtiovarainministeri sen takia, että on juonut riittävän vähän viinaa, niin pitäkää kaikin mokomin hyvänänne. Ei millään pahalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tarkoitat meritokratialla ajatusta, että ihmiset olisivat kohonneet asemiinsa lähinnä henkilökohtaisilla kyvyillään, epäilysi ei ole ainakaan minun kohdallani oikea.

      Jos tarkoitat meritokratialla (-kratia) ajatusta, että ansioituneimmat hallitsevat, en uskoisi monenkaan tämän lukijan niin hupsuja ajattelevan.

      Poista
    2. "Meritokratia tarkoittaa hallintoa, jossa yleneminen tapahtuu ansioiden perusteella kuten suoritusten, pätevyyden ja kykyjen, eikä esimerkiksi syntyperän, sukupuolen, etnisyyden, yhteiskuntaluokan, perhesuhteiden, suosion, iän tai yhteisöllisen aseman perusteella."

      Vaikea todellakin nähdä, miten "meitä" voi pitää tuollaisen ajattelun edustajina?

      Sitä paitsi "me" olemme hyvin hajanainen ja eripurainen poppoo. Julkisessa keskustelussa olisimme toistemme kraiveleissa kiinni alta aikayksikön ikimuistoiseen kreikkalaiseen, ukrainalaiseen ja jordanialaisen tyyliin.

      Poista
  18. "Kiinnitän huomion sukupuolirooleihin. ”Peräkamarin pojat” – kenen poikia he ovat? Ainakin Itä-Helsingissä vastaus on johdonmukaisesti sama: eronneiden äitien poikia."

    Hahhahhah, tämä oli varmaankin provo, mutta kommentoin kumminkin. Mihin väite perustuu? Onko asiasta tehty tutkimus vai onko professori suorittanut osallistuvaa havainnointia? Eivätkö eronneiden äitien pojat ole myös eronneitten isien poikia?
    Täälllä Länsi-Helsingissä on päinvastoin: eronneitten pojat menestyvät ja koossa olevien perheitten pojat ovat vailla koulutusta ja työtä. Tutkimusjoukko on kyllä aika suppea.
    Minusta on epäempaattista ja epäkohteliasta nimitellä ihmisiä peräkamarin pojiksi. Eihän asiatekstissä ole tapana puhua blondeista, vanhoistapiioista tai neekereistäkään. Ihmisen syrjäytyneisyyttäkään ei toinen pysty arvioimaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Halusin kiinnitä huomion tuohon "peräkamarin pojat" -käsitteeseen, koska se on monessa suhteessa harhaanjohtava. "Peräkamari" muuten luo mielikuvan perheasunnosta eli siis perheestä.

      Eronneitten ja ei-eronneitten jälkeläisten vaiheiden tilastoinnissa ei tietenkään ole mieltä.

      En haluaisi vetää tähän sanaa "yksinhuoltaja", koska tämän asian yhteydessä se on hiukan syyllistävä. Yksinhuoltajien liikkumavara on heikompi kuin yhdessähuoltajien. Kahden hengen toiminnan taloudellinentulos lienee suurempi kuin yhden.

      Poista
  19. Miksi ihmeessä Suomeen ei ole laitettu yhtenäistä "peruskoulua" kaikille lapsille Amerikan ja Kanadan malliin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Häh, eikö meillä juuri sellainen ole? Kaiken lisäksi putki yliopistotason tutkintoon on ilmainen. Vai oliko tuo satiiria?

      Poista
    2. Pohjois-Amerikassa kaikkia käyvät samaa koulua loppuun asti. Meillä ovat loppuvaiheessa lukio tai ammattkoulu/tai ei mitään. Se on täysin eri juttu! Lukio on kaikille ilmainen, siihen ei ole pääsytutkintoa, mutta on tasoryhmiä ja paljon valintaa. Kaikki ovat saman koulun käyneitä.

      Poista
  20. Loistava analyysi! Mahtavaa! Erinomaasta! Super! Veret seisauttavaa pohdintaa!

    VastaaPoista
  21. ”'Peräkamarin pojat' – kenen poikia he ovat? Ainakin Itä-Helsingissä vastaus on johdonmukaisesti sama: eronneiden äitien poikia."
    Jaa että "yksinhuoltaja" on syyllistävämpi kuin "eronnut äiti"? Liikkumavara (pöh) ja toiminnan suuri taloudellinen tulosko estävät syrjäytymisen? Täyttä soopaa. Lapsen yksin kasvattaneena menestyneen pojan äitinä pistää vihaksi kaupunginosien, eronneitten, yksinhuoltajien ja poikien leimaaminen, sehän täyttää melkein kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkit. :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herkkämieliset sulkekoon nyt korvansa, silmänsä ja suunsa: ainakin tiedotusvälineiden välittämän kuvan mukaan erittäin suuri osa USAn mustan väestön syrjäytyneistä pojista on yksinhuoltajaäitien kasvattamia.

      Onko kyse näköharhasta ja onko asiasta tutkimuksia ja tilastoja?

      Poista
    2. Minä kasvatin lapseni yksihuoltajaisänä ja hyviä ihmisiä heistä on tullut, menestyviäkin.
      Ei silti tulisi mieleenikään ruveta syyttämään Kemppistä kansanryhmää vastaan kiihottamisesta.
      Mikä suomalaisia naisia oikein vaivaa?

      Poista
  22. Eronneet vanhemmat voivat olla myös yhteishuoltajia, yksinhuoltaja on juridisesti termi, jonka saa kun hakee päätöksen, että on 100% yksinhuoltaja, voi saada vaikka toinen vanhempi olisi elossa, mutta yhteishuoltajuus ei toimi. Lohduksi kaikille yksinhuoltajille, lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on sanonut, että "yksinhuoltajien" pojista kasvaa kyvykkäämpiä, toiset paremmin huomioonottavia ja empaattisia kuin kahden vanhemman kasvateista. Yksinhuoltajaperheissä lapset ottavat enemmän vastuuta kuin, jos saan sanoa, monissa pullamössöperheissä, joissa on kaksi vanhempaa ja rahalla ostetaan itselle vapautta.

    Ei syrjäytymisessä ole vain kyse työ- tai opiskelupaikan saamisesta. Isossa kunnassa, jossa on nukkumalähiöitä siellä täällä vailla mielekästä tekemistä, vaara syrjäytyä on suuri, varsinkin jos perheessä on työttömyyttä, sairautta tms. elämisen laatuun ja selvitytymiseen vaikuttavia asioita. Ei nuoren syrjäytyminen ole nuoren oma valinta, eikä se johdu yhdestä asiasta, eikä se tapahdu yhdessä yössä. Syrjäytymisestä keskusteltaessa olisi hyvä osata syrjäytymisen mekanismit ennen kuin kommentoi. Minusta on loukkaavaa puhetta niitä nuoria tai heidän läheisiään kohtaan, jotka kamppailevat syrjäytymisen kanssa, se ei kaikille ole tahtotila.

    Ihmettelen Kirkkonummen prosenttia, yhteensä 6%, TEMin tilastosta ei löydy 2009 uudempaa ja silloin se oli 10,2% yhteensä 15-24 vuotiaat työttömät nuoret.

    VastaaPoista
  23. Suomen suurstrategia 1,8 miljoonan maahanmuuttajan houkuttelemiseksi kannattaisi ehkä uudelleenarvioida. Jo paikalla olevien syrjäytymisen estäminen taitaa jo syödä resurssit.

    VastaaPoista
  24. Ihmisen hyvinvointi ei ole summa- vaan tulokäsite. Jos yksi tulon tekijä on nolla, ei asiaa voi parantaa kasvattamalla muita. Mielekäs työ ja siitä syntyvä itsekunnioitus on tässä mielessä perusoikeus. Sen takaaminen esimerkiksi takapajuisista maista saapuville maahanmuuttajille on erittäin vaikeaa. Jos tänne ollaan houkuttelemassa 1,8 miljoonaa työvoimapulan torjujaa, saattaa tilanne muodostua ylivoimaisen vaikeaksi kaikille osapuolille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukutaidottomien kamelikuskien on ilmeisesti erityisen vaikeata sopeutua Suomen oloihin. Varmaan sopeutumista helpottaisi, jos kamelit tulisivat mukaan.

      Ehdotan Stadin Kaivopuistoa kameliparkkialueeksi.

      Poista
    2. Meillä on näitä kamelikuskeja omastsakin takaa - muutettavat muuttaen...

      Poista
    3. Sanooipa Vihavainen tavattoman hyvin ja sattuvasti.

      Poista
    4. Vihavainen sanoi sen saman, minkä halla-ahot, hakkaraiset ja kumppanitkin sanoivat ja saivat siitä rasistin maineen. Ynnä päälle kysymyksen, mikä niissä erivärisissä ihmisissä niin pelottaa?

      Tämä kysymys on edelleen vastaamatta.

      Poista
  25. Sodassa rintamaupseeri on vihollisen kohde numero yksi. En tiedä löytyykö tilastoja, luulisin, kuinka paljon ali- ja upseeriston kaatuneista oli nimenomaan juuri nuoria alikersantteja, vänrikkejä tai luutnantteja. Paljon.
    Tiedän, että miellämme, emmekä suotta, naisten merkityksen sodanjälkeisen Suomen rakentamisessa, mutta merkittävä rooli oli myös tällä sodan käyneellä rintama-ali- ja upseeritasolla
    Ja ne heistä, jotka selvisivät hengissä, ja jotenkuten tolkuissaan, ovat olleet juuri niitä henkilöitä, jotka sodan jälkeen kykenivät vielä toimimaan esimiestehtävissä, päätöksen tekijöinä, keskitason johtajina.
    Piti ymmärtää uudet poliittiset tuulet, johdon ja ”karvalakki” porukan mielipiteiden erimielisyydet.
    Siviilissä paineet eivät yhtään hellittäneet, painajaiset painajaisten perään. Sodassa piti pitää miehet hengissä, siviilissä työssä ja tuottavina.
    Useat romuttuivat, mutta monet myös kestivät.
    Ja miksi?
    Oli kokemusta, miten toimitaan ääritilanteissa väsyneiden, hermonsa menettäneiden miesten kanssa. Oli opittu puhumaan samaa kieltä, omattiin vastuuta.
    Oli myös kotona lämmintä ja hellää kättä, sanatonta ymmärtäjää, joka usein auttoi vaikeissa tilanteissa.
    Kokemuksen syvää rintaääntä.
    Harvinainen kyky, joka nyt on katoavaa kansanperinnettä.
    Entä nyt?
    Me puhumme sujuvasti syrjäytyneistä, mutta ymmärrämmekö sen konkretiaa? Mitä poliittisella eliitillä on omakohtaista kokemusta siitä?
    Ja miksi aina puhe pojista?

    Heitän myös ilmaan yritysjohtajien vastuuttomuuden, on helpompi potkaista työntekijät pihalle, yhteiskunnan vastuulle kuin ennakoida ja ratkaista ongelmat ilman irtisanomisia.
    Mennään kuin koira veräjästä, on helpompaa sanoa ihmisiä irti, kuin miettiä, miten heidät saadaan pidettyä!
    Ja miksi?
    Heiltä puuttuu kyky toimia miehistön johtajina.
    Toivottavasti emme joudu ääritilanteisiin uudestaan.

    - kale -

    VastaaPoista
  26. "Peräkamarinpojat" voivat olla omaa asuntoaan varten säästäviä fiksuja nuoria ihmisiä, jotka tulevat hyvin toimeen vanhempiensa kanssa. Kai tiedätte, että Etelä-Euroopassa on tavallista asua kotona siihen asti, kunnes menee naimisiin. Eivät kaikki halua murjottaa yksin pikkukopperoissa, joita yksiöiksi sanotaan.

    VastaaPoista
  27. Muualla, kuin Suomessa, jossa vanhukset viskataan tarpeettomina vanhainkoteihin, vanhuksetkin asuvat perheissä. Peräkamarivanhuksia, kun eivät omillaan pärjää?

    VastaaPoista
  28. Ei se peruskoulu tuonut pelkkää hyvää.

    Entinen jako keskikoulun ja kansakoulun välillä toimi hyvin siltä osin, että jäi valinnan varaa käytännön töiden ja lukemiseen himoitsevien välille. Nyt kaikki puristetaan saman "keskikoulu"-muotin lävitse - halusivat tai kykenivät sitten tai ei. Väliinputoajat putoavat syvälle ja pitkälle, eivätkä pääse omin voimin ylös.

    Kyllä nykyisinkin löytyy työtä, johon ei tarvita muuta kuin ahkeruutta ja fysiikkaa, monesti siitä maksetaankin ihan hyvin.

    Olen läheltä seurannut ns. nuorisopaja-toimintaa, jossa haarukoitiin nämä kouluttamattomat nuoret työharjoittelupätkiin, heräteltiin aamuisin tulemaan paikalle (vaikka myöhässäkin -pääasia, että ilmestyy), tehtiin porukalla itselle ruoka ja välipala, pestiin pyykit ja siivottiin kiertoperiaattella kurssilaisten asunnot.

    Tuloksena oli se, että suurimmalle osalle muodostui työssäkäyntiin sopiva päivärytmi, opittiin huolehtimaan omasta taloudesta, löydettiin itselle sopiva työ - suurin osa teki oppisopimuksen, osa palasi koulun penkille ja pääsi jatko-opintoihin. Puolessa vuodessa pystyy oppimaan paljon ja osalle järjestettiin vielä 3 kk:n jatko, jossa keskityttiin vielä tarkemmin fyysisiin ja psyykkisiin heikkouksiin. Muutamille oli ainoa oikea vaihtoehto hakea pysyvä eläke ja tukea työpajatoimintaa yhteiskunnan avustuksella.

    Nämä kaikki nuoret, jotka saatiin työelämän ja koulutuksen piiriin, tuottavat nuorisopajatoimintaan sijoitetun rahan moninkertaisesti takaisin, puhumattakaan nuorille tuotetusta mittaamattoman arvokkaasta onnistumisen tunteesta.

    VastaaPoista
  29. Nuorisopajat auttavat.
    Miten saataisiin luotua sellaista joustoa jo alakoulusta alkaen, joka tukisi ja aktivoisi kellokäyrän molempia laitoja?
    Lisätty koulupäivän ulkopuolinen aktiviteettitarjonta auttaisi minusta (jopa pakollisena).
    Tunnen lapsuudestani muutaman ylilahjakkaan syrjäytyneen, joilla se selviytyminen olisi ollut pienestä kiinni.
    Moniongelmaisia oli myös, joita osasin vain pelätä lapsena.
    Osa heistä pärjää nykyään.
    Ongelmia olivat silloin lapsen stigmat erityiskohtelusta ja opettajat tarvitsi(si)vat myös enemmän tukea.

    -tr

    VastaaPoista