Isät ja vaimot

Ainakin Fukuyama, joka on tyhmä mies ja kuuluisa. Toisin kuin vanhoille maailmanselittäjille, sellaisille kuin esimerkiksi Spengler ja toynbee, hänellä on käynyt useita kertoja köpelösti. Kun hän on julistanut, että nyt historia loppui ja kaikki siirtyvät liberaaliin demokratiaan 1992, näin ei käynyt. Kun hän kannatti neokonservatiivisia arvoja, hänen tuli pian kiire lähteä ottamaan takapakkia. Ilmeisesti hän on vieläkin sitä mieltä, että Yhdysvalloilla on oikeus tyrkyttää omia arvojaan muulle maailmalle.

Tekisi mieli sanoa, ettei tuollainen ole erikoisen tiedemiesmäistä. Kansalaismielipiteenä se on yksi monien joukossa. Mutta moni muu arvelee, ettei mikään sarja arvoja sovi edellytyksiin ja voimavaroihin katsomatta kaikille, ja joku muu joukko tuntee olevansa vaikeuksissa, jos pitäisi kuvailla ”amerikkalaisia arvoja”. Niitä kun tuntuu olevan kovin paljon ja osa niistä tuntuu olevan pahasti ristiiriidassa keskenään.

Mutta olen samaa mieltä ja nostan miehen esiin siksi, että ajatus perheen rakenteesta yhteisön määrittäjänä on mielenkiintoinen. Tosin Max Weberistä alkaen enemmistö alan ihmisistä on ollut tuota mieltä, mutta viis siitä.

Jos pidetään selvänä, että isän sana painaa lapsen asioissa vielä tämän avioiduttua, mitä voisi sanoa kiinalaiseksi malliksi, päädytään tietynlaisiin elinkeinorakenteisiin. Isää on kuunneltava kovasti myös monissa Välimeren katolisissa maissa. Ehkä se todellakin voi johtaa siihen, että myös liiketoiminta ja rikollisuus organisoituu perheen ja suvun mallin mukaan. Itsestään selvä esimerkki on mafia.

Joissakin muissa maissa tämä usein mainittu vertauskuvallinen isänmurha on hyväksytty tapa. Pojalla on mahdollisuus tietoisesti laittautua huonommaksi kuin isänsä, eikä häntä rangaista, jos hän ylittää vastoin isänsä toivoa tämän saavutukseet.

Esimerkki voisi olla Nuori Suomi tai Nuori Eurooppa 1800-luvulla. Suomessa meidän nyt liberaaleiksi arvioimamme merkkimiehet (tyyppiä Juhani Aho tai Eino Leino) pahoittivat kovasti vanhempiensa mielen kirjoitamalla kirjoja tai perustamalla tehtaita (Pekka Brofeldt – Kymi-yhtiö) vastoin varoituksia.

Siis tekeekö mies avioliiton solmittuaan niin kuin isä käskee vai niin kuin vaimo käskee? Jälkimmäistä nimitetään usein itsenäiseksi ja riippumattomaksi päätöksenteoksi.

Tämä kysymys askarruttaa minua. Moni huomaa vanhentuessaan omaksuneensa isältään ja äidiltään juuri ne käyttäytymispiirteet ja asenteet, joita itse nuoruudessaan eniten inhosi. Suvun, yhteisön, kotiseudun paino tuntuu ja tulee läpi.

En näe patriarkallisuudessa enkä matriarkallisuudessa kovin paljon hyvää.Tässä yhteydessä – häätunnelmassa – ei ehkä pidä olla lisäämättä, että kunkin sukupolven on saatava tehdä itse omat virheensä, koska toisten virheistä ei tahdo oikein oppia.

Kun siis sanon, ettei taida olla mitään erityistä syytä kunnioittaa isäänsä ja äitiään, jotta menestyisi ja kauan eläisi maan päällä, haluan vielä lisätä, että arvokapina on osoittautunut kovin usein näennäiseksi. Jääkäriupseerien stalinistipojat olivat monissa tapauksissa selviä klooneja.

Näyttää pahasti siltä, että tämäkin kirjoitus taipuu kohti kadonneeksi tai joka tapauksessa täysin voimattomaksi arvioimaamme liberalismia.

Ihmisen ei pidä elää maassa maan tavalla, vaikka populistit ja Heinäluoma siihen kehottaisivat. Sitä paitsi tuo sanonta on puolikas – ”maassa maan tavalla tai maasta pois” on oikea muoto.

Emmehän me itsekään elä maassamme maamme tavalla! Monet meistä yrittävät saada aikaan muutoksia, parannuksia, jopa ns. edistystä. Suomi jalkapallon MM-kisoihin?

Taipuisin eräänlaiseen darwinismiin. Niin sanottujen suurmiesten merkitys on sittenkin vähäpätöinen. Muutoksen näyttävät olevan yhteisöissä kummalisella tavalla samanlaisia kuin lajivalinnassa. Ja lajivalintaa toimii vain joukossa, populaatiossa.