Sivun näyttöjä yhteensä

31. heinäkuuta 2010

Isät ja vaimot


Ainakin Fukuyama, joka on tyhmä mies ja kuuluisa. Toisin kuin vanhoille maailmanselittäjille, sellaisille kuin esimerkiksi Spengler ja toynbee, hänellä on käynyt useita kertoja köpelösti. Kun hän on julistanut, että nyt historia loppui ja kaikki siirtyvät liberaaliin demokratiaan 1992, näin ei käynyt. Kun hän kannatti neokonservatiivisia arvoja, hänen tuli pian kiire lähteä ottamaan takapakkia. Ilmeisesti hän on vieläkin sitä mieltä, että Yhdysvalloilla on oikeus tyrkyttää omia arvojaan muulle maailmalle.

Tekisi mieli sanoa, ettei tuollainen ole erikoisen tiedemiesmäistä. Kansalaismielipiteenä se on yksi monien joukossa. Mutta moni muu arvelee, ettei mikään sarja arvoja sovi edellytyksiin ja voimavaroihin katsomatta kaikille, ja joku muu joukko tuntee olevansa vaikeuksissa, jos pitäisi kuvailla ”amerikkalaisia arvoja”. Niitä kun tuntuu olevan kovin paljon ja osa niistä tuntuu olevan pahasti ristiiriidassa keskenään.

Mutta olen samaa mieltä ja nostan miehen esiin siksi, että ajatus perheen rakenteesta yhteisön määrittäjänä on mielenkiintoinen. Tosin Max Weberistä alkaen enemmistö alan ihmisistä on ollut tuota mieltä, mutta viis siitä.

Jos pidetään selvänä, että isän sana painaa lapsen asioissa vielä tämän avioiduttua, mitä voisi sanoa kiinalaiseksi malliksi, päädytään tietynlaisiin elinkeinorakenteisiin. Isää on kuunneltava kovasti myös monissa Välimeren katolisissa maissa. Ehkä se todellakin voi johtaa siihen, että myös liiketoiminta ja rikollisuus organisoituu perheen ja suvun mallin mukaan. Itsestään selvä esimerkki on mafia.

Joissakin muissa maissa tämä usein mainittu vertauskuvallinen isänmurha on hyväksytty tapa. Pojalla on mahdollisuus tietoisesti laittautua huonommaksi kuin isänsä, eikä häntä rangaista, jos hän ylittää vastoin isänsä toivoa tämän saavutukseet.

Esimerkki voisi olla Nuori Suomi tai Nuori Eurooppa 1800-luvulla. Suomessa meidän nyt liberaaleiksi arvioimamme merkkimiehet (tyyppiä Juhani Aho tai Eino Leino) pahoittivat kovasti vanhempiensa mielen kirjoitamalla kirjoja tai perustamalla tehtaita (Pekka Brofeldt – Kymi-yhtiö) vastoin varoituksia.

Siis tekeekö mies avioliiton solmittuaan niin kuin isä käskee vai niin kuin vaimo käskee? Jälkimmäistä nimitetään usein itsenäiseksi ja riippumattomaksi päätöksenteoksi.

Tämä kysymys askarruttaa minua. Moni huomaa vanhentuessaan omaksuneensa isältään ja äidiltään juuri ne käyttäytymispiirteet ja asenteet, joita itse nuoruudessaan eniten inhosi. Suvun, yhteisön, kotiseudun paino tuntuu ja tulee läpi.

En näe patriarkallisuudessa enkä matriarkallisuudessa kovin paljon hyvää.Tässä yhteydessä – häätunnelmassa – ei ehkä pidä olla lisäämättä, että kunkin sukupolven on saatava tehdä itse omat virheensä, koska toisten virheistä ei tahdo oikein oppia.

Kun siis sanon, ettei taida olla mitään erityistä syytä kunnioittaa isäänsä ja äitiään, jotta menestyisi ja kauan eläisi maan päällä, haluan vielä lisätä, että arvokapina on osoittautunut kovin usein näennäiseksi. Jääkäriupseerien stalinistipojat olivat monissa tapauksissa selviä klooneja.

Näyttää pahasti siltä, että tämäkin kirjoitus taipuu kohti kadonneeksi tai joka tapauksessa täysin voimattomaksi arvioimaamme liberalismia.

Ihmisen ei pidä elää maassa maan tavalla, vaikka populistit ja Heinäluoma siihen kehottaisivat. Sitä paitsi tuo sanonta on puolikas – ”maassa maan tavalla tai maasta pois” on oikea muoto.

Emmehän me itsekään elä maassamme maamme tavalla! Monet meistä yrittävät saada aikaan muutoksia, parannuksia, jopa ns. edistystä. Suomi jalkapallon MM-kisoihin?

Taipuisin eräänlaiseen darwinismiin. Niin sanottujen suurmiesten merkitys on sittenkin vähäpätöinen. Muutoksen näyttävät olevan yhteisöissä kummalisella tavalla samanlaisia kuin lajivalinnassa. Ja lajivalintaa toimii vain joukossa, populaatiossa.

21 kommenttia:

  1. Tuota muutosasiaa mietin juuri saunan jälkeen terassilla istuessani ja kaljaa juodessani. Olisi nimittäin tarkoitus ottaa jotenkin kantaa Suomen maaseudun rakentamiseen oikein apurahan turvin. Huomasin homman olevan toivotonta juuri tuon populaation takia ja päätinkin ehdottaa rahan myöntämistä kansan sivistämisen tarpeisiin, esim. piirustuksenopettajien ympäristötietoisuuden lisäämiseen.

    VastaaPoista
  2. 'Taipuisin eräänlaiseen darwinismiin. - - Ja lajivalintaa toimii vain joukossa, populaatiossa.'

    *
    'Evoluutio-teoria ei ainakaan auta tässä asiassa yhtään mitään. Koko teoria on muuteski helvetin epäselvä, noin niinko loogisestikin. Se joka menestyy, sen pitikin menestyä; se joka hävii, sen pitikin hävitä. Syvällistä sano entinen mummo. Menestymiselle ja häviämiselle ei anneta mitään menestymisestä ja häviämisestä riippumattomia ehtoja, mistä seuraa, että koko juttu kiertää omaa napaansa' (vrt. karman laki/rr).

    Pauli Pylkkö: Luopumisen dialektiikka, s.159.

    VastaaPoista
  3. Ennen sanottiin, että sitä ei eroteta minkä Jumala on yhdistänyt.

    Mutta vuosisatoja kestäneen kamppailun jälkeen naiset ovat saavuttaneet oikeuden avioeroon, omaan uuteen elämään.

    Sen sijaan ei ole olemassa tuomioistuinta joka voisi myöntää suomalaiselle kulttuurille vapautuksen ruotsinkielestä.

    Usko,toivo ja rakkaus. Suurin niistä on rakkaus, rakkaus ruotsinkieltä kohtaan.

    VastaaPoista
  4. Ad Rienzi: - oikeastaan en tarkoittanut pro bono -työtä, joka on harvinaisuus. En nimittäin puhunut auttamisesta maksutta. Vertaan: tunnen muutamia lääkäreitä, jotka hyvästä palkasta huolimatta saattavat olla mielissään hoidon onnistumisesta. Juristeista - luulen että palkkio oli oikein mitoitettu, mutta tuon kirjoitukseni johdosta tuttu asianajaja tuli sanomaan, että virkasyytteeseen joutuneiden professoreiden A ja B juttu, jonka kuluessa poliisin ja syyttäjän perustelut osoitettiin perusteettomiksi, palaa jatkuvasti mieleen. Vaakalaudalla oli kahden ihmisen elämäntyö.

    Mitä Virolainen pitää liikejuridiikkana, sitä en osaa edes arvailla. Ehkä hän on lukenut liikaa amerikkalaisia sarjakuvia, joissa asianajaja toimii "ohjeiden mukaan" päämiehen eduksi ja toisten tuhoksi.

    Minulle tulee mieleen mm. insolvenssioikeus, jossa kovin usein on vaakakupissa monen ihmisen koko varallisuus ja siten tulevaisuus - esimerkiksi isot kuoriyhtiökuviot, joissa (nyt ajattelemissani tapauksissa) sadalta ihmieltä oli menossa asunto, suomeksi koti, alta.

    Meillä yhtiöiden omat lakimiehet osaavat oikein hyvin operatiivisen toiminnan, ja moni asianajaja voisi sanoa itsestään "Trouble is my business".

    Jos juristin pääasiallinen motiivi on rahan ansaitseminen, investointipankkiirina pärjää paremmin.

    VastaaPoista
  5. "Kuhan jotennii ellee tolskootta", sanoi isäni vihkiparille kun menin ensimmäiseen avioliittooni 1978. Jotain sen suuntaista olen kai sanonut vanhimmille tyttärillenikin (nyt 28 ja 30v) itsekin heidän pariutuessaan.

    Ja omaisuuden haalimisesta isäni mielipide oli: "Mittee sitä suotta.., sattuu kuitennii vävy tae minijä joka juopi kaeken persijeesä, tae perilliset riitelöö niin, ettei muut rikastu ku asianajajat!" (Parempi siis ryypätä itse omat hankkeensa?)

    Suurinpiirtein näiden lausahdusten välimaastossa huomaan tähän astisen elämäni eläneeni.

    Mutta mitähän sanon näille lapsilleni, joita neljä alaikäistä on syntynyt ekaa avieroani seuranneista suhteista?

    Taidan olla sitten jo jättiputkien kasvualustana kun he ovat aikuisuutensa kynnyksellä, ja hyvä niin sillä isien mielipiteet erityisinä sanoina juhlissa niin turhia lienevät.

    VastaaPoista
  6. Pilkunkuurnintaa: mafian juttu kai oli jalostaa perinteisen suvun (famiglia) pohjalla iät ajat jatkunut toiminta sotilaalliseen muottiin, mikä toi tehoa ja (tieto)suojaa.

    VastaaPoista
  7. Hauskaa, että Kemppinen tulee vähätelleeksi asianajajien pro bono -työtä. Hänen syystä usein mainitsemansa Borenius & Kemppinen teki 2007 yhteiskuntavastuuohjelman, johon tuo asia kiinteästi liittyy, siitä on lyöty rumpua. Monen muunkin toimiston viestinnässä ja toiminnassa "kymmenykset" muistetaan, KVG.

    VastaaPoista
  8. Eikähän niitä siirtomaaherroja pelottanut Afrikassa ihan pirusti kuulla vaatimuksia "maassa maan tavalla" elämisestä joten he keksivät omat temppunsa etteivät joutuneet "maasta ulos".

    Kehittyneempänä ajatteluna pidän Albert Camus'n kuuluisaa määritelmää: "viehätysvoima on sitä että kuulee myöntävän vastauksen vaikka ei ole esittänyt selvää kysymystäkään".

    Lennart Meri muotoili saman asian siten että "kulttuurissa menneisyys puhuu meissä".

    Asiaa ikäänkuin katsotaankin paikallisen ihmisen vinkkelistä eikä enää valloittaja Kemppisen silmin.

    VastaaPoista
  9. Evoluutio voi teoriana olla ongelmallinen filosofin näkökulmasta. Ehkäpä siksi, ettei se mikään teoria pohjimmiltaan olekaan, vaan mekanismi. Tai luonnonlaki.

    Jos teoria ja todellisuus eivät käy yhteen, niin sen pahempi todellisuudelle. Niinkö Rauno?

    VastaaPoista
  10. "merkkimiehet (tyyppiä Juhani Aho tai Eino Leino) pahoittivat kovasti vanhempiensa mielen kirjoitamalla kirjoja"

    Aho pahoitti vanhempiensa mielen enemmänkin sillä, että piti vaimonsa sisarta rakastajattarenaan.

    VastaaPoista
  11. Fukyaman Historian lopun lukeneena voin vakuuttaa, että tyyppi on harvinaisen skarppi ajattelija. Hän ei myöskään ollut lainkaan niin väärässä, kun kirjaa lukemattomat luulevat. Saattaa käydä, että hän oli jopa oikeassa siinä, että demokratiaa ja vapaita markkinoita maistanet massat eivät suostu palaamaan tradition tai muun mielivallan tai hirmuhallitsijan alaisiksi. Nyt ainakin näyttää lupaavalta. Kun yhtälöön ynnätään demokratian ja vapaiden markkinoiden jatkuva laajeneminen, alkaa näyttää, että Fukyaman itse asiassa täytyy olla oikeassa.

    Fukyaman uuskonservativistisia imperialistitaipumuksia sen sijaan saa pilkata. Onhan hän niitä itsekin katunut.

    Posthumanismi on myös tärkeää ja mielenkiintoista. Käsittämättömän monet ihmiset ajattelevat tulevaisuudesta kuin Sinuhe, että se on sitä samaa kuin ennenkin. Todellisuudessa Fukyama on posthumanisminsa kanssa siinäkin ilmeisesti oikeassa, että itse ihmisyys on teknologian kehityksen vuoksi vallankumouksen kynnyksellä. Radikaalein muutos voi siirtää ihmisen luonnon ulkopuolelle symbolien maailmaan. Jossain määrin noin tulee tapahtumaan ja on oikeastaan jo tapahtunut.

    Fukyama on viisas mies -- tai vähintään helvetin älykäs.

    Kulttuurievoluutio sen sijaan on niin ongelmallinen käsite, ette en neuvo käyttämään kovin tosissaan. Paradoksaalisesti kulttuurievoluutio näyttäisi toimivan Fukyamaa mukaillen ainoastaan lopettaessaan kulttuurievoluution. Tämä on tietysti kärjistys. Totta kuitenkin lienee, että vasta vapaa ihminen (demokratia, vapaa markkinat) osallistuu kulttuurievoluutioon, siis omaansa eikä jonkun muun. Samalla kulttuuri hajoaa kaleidoskooppimaisesti jatkuvasti uudelleenjärjestyviin muodostelmiin ja kulttuurievoluutio osoittaa siten mahdottomuutensa.

    VastaaPoista
  12. Kaunis kuva. Siinä on tarinasta kaikki. Ihanko itte?

    VastaaPoista
  13. The point is not that this world is too sad to love or too glad not to love; the point is that when you do love a thing, its gladness is a reason for loving it, and its sadness a reason for loving it more.
    - G.K. Chesterton

    Rakkaudessa toimiminen on suoritus, joka saa täyttymyksensä siitä signaalista minkä elämänkokemus rakastuneille antaa.

    Sanat usein toistettuna alkavat muistuttaa käskyä - siis tämä minä rakastan sinua juttu.

    Rakkaus saattaa kuitenkin taata sen kaiken sanotun ja tehdyn (myöhemmin eletyn) totuudellisuuden - jopa silloin kun ihmisen oma ymmärrys puhuu sitä vastaan.

    Vaikea kuvitella sellaista maailmaa, missä yksikään sukupolvi ei sortuisi minkäänlaisiin virheisiin. Avioliittoja on solmittu ennenkin.

    Onko todella niin, että kaikilla on vapaus rakastua ja huvitella sillä rakkaudellaan miten haluavat? Kuten että kaikilla on muka vapaus uskoa juuri siihen mihin he itse haluavat?

    Kuten vaikkapa siihen että Suomi pääsee joskus jalkapallon mm-kisoihin. Tai se Espoon Honka jonnekin muualle siitä, missä se nyt on?

    Vai mistä sellaisessa on kysymys?

    Sanat takertuvat usein kohteisiinsa. Sitä voi kutsua myös iskelmämusiikiksi. Muistoille kokemus antaa sisällön.

    Avioliitto on useimmiten pelkästään yhteistä kusella käymistä silloin kun ollaan yhdessä kotona - minulla esimerkiksi on kokemusta kahdesta avioliitosta yhteensä yli kolmenkymmenen vuoden ajalta. Rakkaus merkitsee silloin sosiaalista kontaktia, jossa jokainen edistysaskel yksilöitymisen tiellä astutaan yksilöllisyyden kustannuksella. Tähtäimenä yhteinen tavoite. Pahimmillaan se päätyy pelkkään keskinkertaisuuden ihannointiin. Halpahintaisuuteen, josta tehdään kahdenkeskinen intiimi kultti. Tätä vähän, ja tota vähän enemmän. Kyllästymisen uhalla.

    Minulla on kolme lasta. 17-v, 20-v ja 28-v. Ilmeisesti minulla pitäisi olla heidän suhteensa joku asiantuntijan arvovalta - mutta kun ei oo. Eikä tuu. Eikä ole väliäkään.

    En ihannoi asennettani luonnollisuutena, enkä muutenkaan, vaikka asia olisi jossakin mielessä toisinkinpäin. En oikeastaan ihannoi sitä missään suhteessa. Isyyttä siis. Vähättelyyn ei tietenkään pidä ryhtyä.

    Omat vanhempani menivät naimisiin ruokatunnilla. Äitini odotti silloin minua - isäni tietämättä.

    Kuinka mielekästä on puhua tyylikkäästä raakalaismaisuudesta, silloin kun kyseessä on avioliitto?

    Perhettä voi pitää koossa hyvinkin erilainen voima. On sukupuolirakkautta, on perversioita, on äidinrakkautta jne.

    Vanhempainrakkauteen on syynä yleensä joku taloudellinen syy.

    Markiisi de Sade kirjoitti, ettei ole osoitettu, että insestilapsilla olisi muita suurempi taipumus tylsämielisyyteen tms.

    La Philosophie dans le Boudoir kirjassa hän kirjoittaa, että - absolument interdite - isän tietäminen lapsilta on ehdottomasti kiellettävä.

    Itse olen taipuvainen toisenlaiseen ajatteluun. Darvinismilla en sitä kuitenkaan lähtisi perustelemaan. Rauno Räsänen heitti hyvän huomion.

    Mitenkä tuo populaatio teoria tässä oikein on ymmärrettävä - menestymisenäkö, vai lisääntymisenä? Muutoksena huonompaan, vai parempaan? Minkälaisia muutoksia alligaattorien ja krokotiilien parissa on tapahtunut esimerkiksi viimeisen 200 miljoonan vuoden aikana? Suurmiesten panos ihmispopulaation lisääntymisen kannalta saattaa olla yksilötasolla merkityksetön. Paitsi jos sattuu olemaan itävaltalainen kemisti ja näytelmäkirjailija, kuten Carl Djerassi vaikkapa.

    VastaaPoista
  14. Ad Omnia: - valokuvan ottaja ja oivaltaja on Eero Kemppinen, 12 v.

    VastaaPoista
  15. Avioliittojen mahdollinen syy ja seuraus, yleisellä tasolla. Jonain hetkenä ihminen syntyy paikkaan josta ei mitään ennestään tiedä. Tästä alkaa yhteiskunnan vastuu ainutkertaisesta yksilöstä.
    Aikaansa eikä paikkaansa kukaan meistä ei voi valita, kuten ehkä yleisesti ymmärretään,
    mutta itsensä hukkaamiseen ympärillä oleva todellisuus suo mitä mainioimmat ajatusharhat.
    Tokihan kaikki me ollaan,ehkä, jälkiviisaita, jos tarkkaan aatellaan. Syntymähetken pahin ongelma onkin jälkiviisauden vaje ajattelussa.

    VastaaPoista
  16. Liberalismi on tosiaan vähän pahassa paikassa, kun autoritaristit ja konservatiivit kylmän sodan loputtua yhdistyivät samalle puolelle poliittista kenttää. Hehän ovat organisaatioiden inertiasta johtuen aina enemmistössä.

    VastaaPoista
  17. Lähetän onnitteluni oivallisesta, pääasian kertovasta kuvasta Eero Kemppiselle. Valokuvaus ei ole teoriaa, se on tunteella oivaltamista.

    VastaaPoista
  18. Tapani,

    evoluutio ei ole teoriana ongelmallinen filosofille, koska evoluutio nimenomaan ei ole mikään teoria vaan 'puhdas empiirinen tosiasia' - - toisin sanoen tautologia vailla kognitiivista merkitystä.

    Itse mieluummin vaikenisin 'puhtaista empiirisistä tosiasioista' (mikä muuten onnistuu helpoimmin, kun käyttää jotain kieltä), mutta evoluutiosta saattaisin kyllä puhua ystävättäreni kanssa makuuhuoneessa - tosin silloinkin vain hiljaisen vienolla äänellä supattaen - ikäänkuin ujon tietämättömästi joskin samalla myös kiihkeän uteliaana - - odottaen, että josko evoluutio kohta alkaisi ilmetä itsessään. Sillä makuuhuoneestahan evoluutio yleensä alkaa - - vaikka kyllä se näin hellekesänä ulkonakin viihtyy - -

    VastaaPoista
  19. Rauno - eiköhän se evoluutio ala jo hieman aiemmin ja makuukammariin pääsy on sen tarkoitus.

    Evoluutio lymyää helteisellä Espalla, lyhyiden hameiden, pompottavien paitojen ja jännittyvien hauisten liepeillä.

    Puhtaista empiirisistä tosiasioista en tiedä muuta kuin että evoluutioon en sellaista tarvitse. Enkä karmaan.

    VastaaPoista
  20. Mistä sinä Tapani muka tiedät, että evoluutio alkoi joskus ja että sillä on tarkoitus? Mistä sinä sait tämän ajatuksen? Evoluutioko itse sen sinulle on antoi? Lymyillessään ihmisten liepeillä?

    Onko evoluutio siis jonkinlainen orgonienergeettinen henki - pneuma, joka tanssittaa meitä kuin Pan huilullaan hormonientsyymin vaikutukseen 'naamioituneena'?

    Tärkeää on nyt tuo naamio-käsite. Sillä jos kyseessä ei ole metafora (kieli, fantasia, naamio), niin evoluutiosta puhuminen pitää kieltää, koska ei ole olemassa fysikaalis-fysiologisen suhteen loogisesti isomorfista kieltä. Joka näin väittää, on ymmärtänyt kielen semanttisen luonteen väärin. Jopa Wittgenstein tajusi langenneensa Tractatuksessa metafysiikkaan hyväksyttyään tämän käsityksen kielen kuvateoriassaan ja muutti näkemystään.

    Me emme voi puhua evoluutiosta lopulta kuin metaforisesti eli kielikuvin tai matemaattisesti eli tyhjin symbolein. Kaikki muu on skientististä virhepäätelmää, joka jättää reduktion kesken vajoten eräänlaiseen antropomorfiseen fatalismiin (lue: funktionalismiin), jolla yritetään saada tietoisuuden ja vapauden mahdottomaksi tekevä luonnonlakien determinismi toimimaan - muutenhan evoluutioteoriasta(kin) puhuminen olisi täysin mahdotonta.

    Mutta voiko ihminen lakata puhumasta ja varsinkaan ajattelemasta kielellisesti? - - Minulle sanotaan, että voi. Evoluutioonko siis saa parhaiten yhteyden meditoimalla (haha). - Mutta tästä on enää turha jatkaa, koska pyörimme argumentatiivisessa kehässä.

    Tuosta kehästä kuten sanottu on olemassa ulospääsy: kielikuvat, fantasiat ja niiden tulkinta tai tyhjät matemaattiset symbolit ja probabilismi. Itse valitsen kielikuvat ja fantasia-tulkinnat lacanilais-freudilaisen topologian puitteissa.

    VastaaPoista
  21. Kunhan heittelin hehkeitä metaforia kiertääkseni asiaa, josta ei kai sitten voi puhua. Entäpä geenin itsekkyydestä?

    Evoluutiolla ei tietenkään ole tarkoitusta, suuntaa eikä mieltä. Evoluutio on aika mieletöntä meininkiä.

    VastaaPoista