Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
8. heinäkuuta 2010
Kitara
Äijä soittaa kitaraa. Hän sanoi, että Suomessa saa soittaa, vaikka ei osaa. Olen samaa mieltä. Meillä on äänioikeus. Tosin hän osaa.
Keskustelimme titaanioksidista aurinkokennon raaka-aineena ja kahdestasadasta informaatiotieteen tutkimuksesta, joista olisi kuulemma saatava selvä.
Keskustelin itseni kanssa patenttioikeuden perikadosta, joka häämöttää softapatenttien tien päässä. Olin itseni kanssa samaa mieltä.
Kummakseni huomasin, että olen jopa julkaissut melkein päivälleen kaksi vuotta sitten tässä blogissa myös Lorcan Kitara-runon.
”Voi kitara! Sydämessä viisi viiltoa.”
Musiikkia muistellessa kaikista musiikin lajeista löytyykin kappaleita, joita ei voi unohtaa, joita ei tahdo unohtaa, jotka eivät pysähdy. Eräistä käytännön syistä selasin, mitä kaikkea mielenkiintoista iTunesin kaupalla on myynnissä, ja löysin kappaleita, jotka olen kuullut yli 40 vuotta sitten ja eräitä suomentanut.
Se oli ihan yllätys, että Juliette Greco on niin tavattoman hyvä. ”Jos kuvittelet” – Si tu t’imagines – on vain yksi näistä lauluista, joiden teksti kantaa vaikka mitä. Saksassa tuo teema on ruusu nummella, meillä Yksi ruusu, joka on kasvanut laaksossa. En tiennyt ennen kuin näin lasten ja lapsenlasten valokuvat Ranskan häistä, niistä jotka jouduin itse jättämään väliin, että siellä viskotaan morsiusparin päälle ruusun terälehtiä, eikä mitään riisiä.
Grecon laulussa runon kirjoittaja Queneau puhuu terälehdistä, jotka on syytä poimia ajoissa.
Ymmärsin, että Queneau – ulkomaalaiselle oikeastaan liian vaikea ja outo kirjailija – oli kuljettanut minua monen vuosikymmenen lenkin.
Queneau kuului aivan totta Ranskan matemaattiseen yhdistykseen ja esitteli toisille kirjailijoille muun muassa Claude Bergen. Hän harrasti ja ymmärsi toisin sanoen 1950-luvulla graafiteoriaa, topologiaa, kombinatoriikkaa. Berge puolestaan sai Euler-palkinnon.
Queneau kirjoitti jostain teoksesta kiitoksena, että siinä runoilijan rationaalisuuteen yhtyy matemaatikon raivo...
”Zazie” ja ”Tyyliharjoituksia” on suomennettu. Ei mikään helppo tehtävä. Queneau itse saavutti sekä suosiota kirjailijana että kuolemattoman maineen Gallimardin Pleiade-sarjan toimittajana – siihen on kerätty maailmankirjallisuutta pelkästään korkean laadun perusteella. Olen käynyt monta kertaa viettämässä hiljaisen hartaushetken kokoelman edessä. Se on nähtävissä mm. Gallimardin kirjakaupassa samoilla kulmilla, joilla Gallimardin miehet – Sartre, Camus, Gide ja vastaavat – tapasivat pyöriä.
Queneau kirjoitti itsensä ulos surrealismista ja kommunismista. Tapaan näyttää halukkaille seuralaisille sen pikku elokuvateatterin, jossa Bunuelin ja Dalin ”Andalusialainen koira” esitettiin ja kiellettiin kiireesti. Lorca, joka oli tietenkin näiden kahden läheinen ystävä Mardridin ajoilta, oli valmiiksi tasapainottomassa tilassaa kirjoitettuaan juuri parhaat runonsa – kuten ”Kitaran” – ja piti selvänä, että koko elokuva oli hävytön viittaus häneen, andalusialaiseen homoseksuaaliin.
Tekijät ovat kiistäneet tämän uskottavasti. Leffateatterissa (Ursuline) istuivat ainakin Picasso, Le Corbusier, Cocteau, Breton, Eluard, Magritte, Aragon, Tristan Tzara...
Luin Lorcaa espanjaksi ennen kuin ymmärsin kieltä, ja sitten Matti Rossin hienot suomennokset 1967. Vasta nyt ymmärrän, että kun on saanut laulun tai runon sydämelleen, sitä ei auta nurkua.
Siitä tulee osa ihmistä, lukijasta tulee teksti, sillä ihminen on paperia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tulipa mieleeni.
VastaaPoistaMinulla on parin kaverin kohdalla soittoäänenä Saara Pakkasvirta laulamassa Brelliä
...Porvarit, liituraitasiat, pintaviihteen julkut...
Las seis cuerdas, Jukkis hyvä, las seis cuerdas.
VastaaPoistaAd Anonyymi: - eri runo - tämä:
VastaaPoistaLa guitarra.
Empieza el llanto
de la guitarra.
Se rompen las copas
de la madrugada.
Empieza el llanto
de la guitarra.
Es inútil callarla.
Es imposible
callarla.
Llora monótona
como llora el agua,
como llora el viento
sobre la nevada
Es imposible
callarla,
Llora por cosas
lejanas.
Arena del Sur caliente
que pide camelias blancas.
Llora flecha sin blanco,
la tarde sin mañana,
y el primer pájaro muerto
sobre la rama
¡Oh guitarra!
Corazón malherido
por cinco espadas
* * * * *
Sinun:
Las seis cuerdas
La guitarra,
hace llorar a los sueños.
El sollozo de las almas
perdidas,
se escapa por su boca
redonda.
Y como la tarántula
teje una gran estrella
para cazar suspiros,
que flotan en su negro
aljibe de madera.
* * * *
Se joka veisaa ja rukoilee, ei ajattele.
VastaaPoista-Albert Camus
Ihminen, vaikka olisi paineessa hierretty tai liemissä liotettu, on lumppupaperia, eii puukuitua; historia on niin olennainen osa kuituamme.
VastaaPoistaAy,tienes razón.
VastaaPoistaAd Omnia: - lumppupaperi on hienompaa ja kalliimpaa kuin puusta tehty.
VastaaPoistaEm. Camus-sitaatti osoittaa miten vaarallista on korvata ihmistuntemus kirjallisuudella. Tunnen yhtä paljon tyhmiä ateisteja kuin uskoviakin, mutta selvästi enemmän olen kohdannut viisaita jälkimmäisten kuin edellisten vierestä.
VastaaPoistaPaperilaaduista. Juuri niin, se on kielikuvan pointti: hienoista tehtaistamme ei vihreästä kullastamme saada samaa kuin vanhalla tekniikalla mundaanista raaka-aineesta. Niin on meidänkin elämässämme.
VastaaPoistaVoisin kirjoittaa aika paljon tuosta lumppupaperista, kun olen viime syksyn tutkinut hamppukuidun valmistusta ja sen tuotannon sivussa syntyvän jätteen käsittelyä.
VastaaPoistaTutkin mahdollisuutta valmistaa siitä, periaatteessa luonnonpolymeeri, muuntokuitua, eli eräänlaista biopolyesteriä.
Ei tullut biopolyesteriä... tuli vaarallisen herkästi syttyvä hyytelö.
Osaa se Äijä soittaa: kitarakin lepää klassisesti vasemman reiden päällä.
VastaaPoistaIisi
Tyyliharjoituksia-suomennos on äärinautinnollinen. En tosin pysty ranskantaidottomuuttani vertaamaan alkuteokseen, mutta ei ole vaikea kuvitella, miten paljon harmaita hiuksia Pentti Salmenrannalla on enemmän nyt kuin jos olisi jättänyt duunin väliin.
VastaaPoista