Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
1. heinäkuuta 2010
Kirjakaupoista
Orwell muistelee vaiheitaan kirjakauppa-apulaisena. ”Olisiko teillä jotain sopivaa miehelle, joka täyttää 50 vuotta eikä lue mitään?”
Olen toiminut itsekin tuossa ammatissa, tosin ruuhka-apulaisena, kouluaikoina. Kysymys on jotenkin tuttu. Jyväskylässä olisi ollut viikko sitten kukaties myytävänä kaunis antikvariaatti. Valitettavasti en jaksa uskoa antikvariaattien tulevaisuteen. Omistaja oli todella asiantunteva. Tulin maininneeksi Kariston klassillisen kirjaston 1920-luvulta, Hämeen-Anttilan ajalta, ja heti hän muisti, miten siinä oli ilmestynyt korkean kaunokirjallisuuden rinnalla myös Darwinin ”Lajien synty”. Nahkasidoksessa sain hiukan auttaa, mustaa, punaista ja tekstit kultaa.
On muuten sisällöltään maan hienoimpia kirjasarjoja. Suomentajana mm. Joel Lehtonen (Stendhal, Punaista ja mustaa).
Kirjakauppa-alalla on pyhiä paikkoja: New Yorkin Strand, Lontoon Foyle’s, Pariisissa noin 50 pientä kirjakauppaa ison ja aina sekavan Gibert Jeunen ympärillä opiskelijoiden kaupunginosassa. Strandissä on 18 mailia uusia ja käytettyjä kirjoja. Se esiintyy noin joka toisessa Woody Allenin elokuvassa. Ei ihme. Professori Hannu Riikonen voisi sijoittaa tutustumisen tuohon kauppaan yleisen kirjallisuustieteen kurssivaatimuksiin.
On vähemmän pyhiä paikkoja. Tänään tuhlasin Akateemisessa hiukan yli 300 euroa, joka on todella paljon, mutta tieteellinen ja tekotieteellinen kirjallisuusmaksaa uutena noin 40 öröä nide, ja pääsenpä pian valistamaan teitä informaatiosta ja kommunikaatiosta 1500-luvun Venetsiassa – rethinking early modern politics – neoliittisen ihmisen ajattelun rakenteista ja eräistä muista päivänpolttavista aiheista. Silkkaa irstautta oli tuhatsivuinen kertova keskiajan historia. Minulla on kymmenkunta nidettä 1920-1970-luvuilla ilmestynyttä Cambridgen keskiajan historiaa ja taloushistoriaa, ja olen suurelta osin lukenut ja unohtanut ne. Tässä kirjoittaja on sisällyttänyt niteeseen Kiinan, Indokiinan, Intian ja islamin maat ja rinnastanut ne Eurooppaan.
Viimeinkin! Ja voiko kukaan keksiä parempaa heinäkuun viettotapaa kuin sulkeutuminen ummehtuneeseen huoneeseen tarkoituksena verestää tietoja pitkätukkaisista merovingeista, vandaaleista tai porukasta, jota suomennoksissa sanotaan nykyisin ostrogooteiksi, kun itse olen opettanut heistä itä-gootteina.
Mikä muuten mahtaa olla Helsinkiin ilmaantuneen, Lasipalatsissa Mannerheimintiellä toimivan Kirjakauppa Kirjan tulevaisuus? Siellä myydään pienten kustantajien kirjoja, jotka ovat usein joko erikoisia tai kummallisia tai molempia, ja samoissa tiloissa valmistetaan omakustanteita, joista erikoisen riemastuttavia ovat ylipainokset kauan sitten loppuunmyydyistä niteistä. Ikkunassa on nyt Hellaakosken ”Jääpeili”, Södergranin varhaisteos ja muun muassa riemastuttavia myyntiluetteloita (polkupyöriä, 1900-luvun ensimmäinen vuosikymmen), näköisjäljennöksinä.
Verkkokauppa toimii ja verkkosivut antavat käsityksen homman hengestä:
http://kirja.lasipalatsi.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=81&Itemid=128
Olen kysellyt hintoja. Omakustanteen tekeminen ei ole heillä erikoisen edullista, vaikka ei kallistakaan. Jos osaa itse taittaa kirjan, etenkin Englannista lähtee pieni painos paljon halvemmalla.
Pitäisin kuitenkin tätä toimintaa kulttuurityönä ja lisäksi paikka on kirjakaupoissa mielellään maleksivalle haaveen toteutuma. Lisäksi naapurissa olevasta maatilakaupasta saa suurenmoista juustoa ja leipää.
Muistan monta surullista esimerkkiä kirjakaupoista ja antikvariaateista, jotka ovat kaatuneet yritykseen pitää tarjolla korkeatasoista kirjallisuutta. Se on erehdys. Kirjakauppa ei oikeastaan poikkea niin paljon hyvästä kirpputorista. Lasipalatsin paikka on hauska juuri siksi, että siellä on niin paljon sekulia. Jos kirja käsittelee esimerkiksi avaruutta, ensi katsomalla ei voi olla varma, onko se Valtaojan tai Enqvistin kovaan asiantuntemukseen perustuvaa tekstiä vai jotain täyshöpöä.
Minulle lähti mukaan aivan mainion tuntuinen kirja, josta en ollut ikinä kuullutkaan, Ray Bradburyn ”Zen sanataiteessa. Esseitä luovuudesta”. Kieltämättä tulin tänään ostaneeksi myös Bradburyn kootut kertomukset, kaksi todella tukevaa nidettä, joita ei enää oikein voi sanoa taskukirjoiksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Onko Kemppinen lukenut The Golden Bough -nimisen vanhahkon kirjan ja jos on, niin suositteleeko hän sitä?
VastaaPoistaMoi Jukka, voitko kertoa, mikä sen neoliittisen ajattelun rakenteista kertovan kirjan nimi on?
VastaaPoistaAd Nappi: suhtaudun vierastaen Frazeriin, Malinowskiin - ja Westermarckiin. Epäluuloni herää, kun joku löytää suuren kuvion ja johtaa kovin sujuvasti asioita toisista, kuten Frazer hedelmällisyyskulteista. Voi olla totta mutta on silti arvailua.
VastaaPoistaAd Anonyymoi: Lewis-Williams, David - Pearce, David: inside the Neolithic Mind. Consciousness, Cosmoss and the Reality of Gods. Thames and Hudson 2009.
VastaaPoistaSen nimi on Information and Communication in Venice: Rethinking Early Modern Politics
VastaaPoistahttp://www.amazon.com/Information-Communication-Venice-Rethinking-Politics/dp/0199227063
Latasin sen juuri netistä ilmaiseksi.
Tämän vuoden huhtikuussa kuollut legendaarinen Kaarle Ervasti totesi, että samalla, kun ihminen rakentaa kirjakokoelmaa, hän rakentaa itseään.
VastaaPoistaMikähän tuo ohut Tuuri on, teosten Viisitoista metriä vasempaan ja Vääpeli Matala lentää välissä?
VastaaPoistaGolden bough oli aikoinaan jonkinlainen salatieteilijöiden pyhä kirja. Ei siitä jää mieleen mitään.
VastaaPoista"Sotakamreeri"
Minulle vieraskielinen kirjallisuus on siinä määrin vaikeaa luettavaa, että olen tullut lukeneeksi vain muutaman englanninkielisen kirjan.
VastaaPoistaHassua on se, että tämän viimeisen, jonka nimeä en muista, mutta käsitteli New Yorkin arkkitehtuuria, luin vahingossa. Siellä oli mielenkiintoinen pohjakuva, ja sitten huomasin, että olin lukenut 160 sivua.
JK: "Ja voiko kukaan keksiä parempaa heinäkuun viettotapaa kuin sulkeutuminen ummehtuneeseen huoneeseen tarkoituksena verestää tietoja..."
VastaaPoistaOnneksi en ole yksin tämän paheeni kanssa. Sillä syntiä sen täytyy olla.
K:
VastaaPoista... Jos kirja käsittelee esimerkiksi avaruutta, ensi katsomalla ei voi olla varma, onko se Valtaojan tai Enqvistin kovaan asiantuntemukseen perustuvaa tekstiä vai jotain täyshöpöä.
Joka tapauksessa jotain em. kovaa, johon teinit voivat nuotiokeskusteluissaan viitata.
"Silkkaa irstautta oli tuhatsivuinen kertova keskiajan historia."
VastaaPoistaKertoo herra Kemppinen nyt vain senkin kirjan nimen!
Ad Anonyymi: Bauer, Susan Wise, The History of the Medieval World. From the Conversion of Constantine to the First Crusadfe. ISBM978 0 393 05975 5
VastaaPoistaNo, jos Golden Bough ei pure, niin pureeko sinuun Robert Graves'n kaksiosainen Greek Myths, entä hänen opuksensa The Whitye Goddess, joka käsittelee Välimeren alueen naisjumaluutta?
VastaaPoistaTotta kyllä, Graves oli jenkki vaikka asuikin Espanjassa, mutta niin oli alkujaan myös Ezra Pound, joka kirjoitti myös runoja.
Meillä juuri hajosi isännän kappale Aldous Huxleyn esseitä, ihan irtolehtipainoksiksi. Kirja käsittelee ilmiöitä ajanjaksolta 1920-55, noin suunnilleen. Onneksi isäntä osaa kirjansidonnan ja hallitsee kansien liimauksen.
Meillä oli lapsuuteni kodin pienessä tummaksi petsatussa kirjavitriinissä arvokkaan näköisiä nahkaselkäisiä kirjoja, sekä ihan tavallisen näköisiä.
VastaaPoistaVitriini on hävinnyt ja kirjat muuttojen myötä myyty pois. Jäljellä on vain muistikuva vitriinistä. Ei niin tarkka kuin valokuva, josta voisi lukea kirjojen nimet, joita ei koskaan lukenut.
Nyt aiheuttaa konfuusiota tuo Kemppisen tämän viikon kirjavinkki:
VastaaPoista9780393059755 löytyy paristakin paikasta, mutta sivumäärä on n. 650 ss, 760 ss ja vielä Kemppisen mainostama 1000-sivuinen. Mikähän painos Kemppisellä on? Tiedän kyllä, että monia kirjoja myydään eri mantereille eri versiona ja varsinkin me amerikan asukkaat luemme usein, että kyseessä on International Edition, mitä ei saisi myydä Obamamaassa jostain syystä.
HÖPÖÄ tai TÄYSHÖPÖÄ!
VastaaPoistaTätähän on valtaosa kirjallisuudesta, ja se myy.
Romaanit ovat juttuja, joissa tosiasiat eivat ole paikoillaa kuten Manukin on lausunut. Sitten dekkarit ja pokkarit samaa kastia. - Vähän taitaa jäädä tähän "kovaan" kastiin! - No eipä siinä mitään pahaa, pain vastoin, ajankulua mikä ajankulua.
Ns. Kertomakirjallisuus muodostaa ihmismielen käsikirjaston.
VastaaPoista"...miehelle, joka täyttää 50-vuotta..."
VastaaPoistaEtsimättä tulee mieleen tuoreehko pilakuva "vaikeudesta" antaa lahja sellaiselle, jolla ei ole mitään (eli antaa lahja hyväntekeväisyyteen köyhille).
Ad Omnia: - olkin väärässä Ruususen - Vanhasen jutun lopputulosta arvatessani.
VastaaPoistaJuristeilla on tapana sanoa, että selvät rajankäynnit ovat aina hyväksi. Uutisten perusteella näyttää että tässä on käyty raja. Hyvä.