Miksi arvostan Varesta

Jotkut suomalaiset jännärikirjailijat ovat menestyneet maailmalla. Tietääkseni Reijo Mäki ei kuulu siihen joukkoon. Se voi johtua juuri hänen suurimmasta ansiostaan kirjoittajana.

Olen huomannut, että Jussi Vareksesta puhuttaessa joillekin tulee tarve nyrpistää nenäänsä. Se on ymmärrettävää. Tarinat ovat täynnä ryyppäämistä huoraamista, kovaa krapulaa, keskikovaa krapulaa ja yleistä sekoilua. Puskahuumori kukoistaa ja aina välillä pörhistellään miesväen asenteilla.

Päähennkilö voisi olla parodia, mutta hän ei olisi parodia mistään, koska yksityisetsiviä ei ole enää olemassa eivätkä he ole koskaan yksityiseetsineet. Tunsin pintapuolisesti eräitä alan yrittäjiä vuosikymmeniä sitten. He olivat samanlaisia virkansa juoneita poliiseja kuin eräät asioitsijat.

Perinteisen dekkarin lukija ei välttämättä oivalla, mistä amerikkalainen yksitysetsivän hohto on peräisin. Ainakin Pinkertonin toimisto teki vuosikymmeniä todella likaisia töitä suuryhtiöille muun muassa vainoamalla ammattiyhdistysaktiiveja ja ”anarkisteiksi” arveltuja. Yhdysvallat perusti liittovaltion poliisin vasta 1930-luvulla. Uskomatonta kyllä – tai ei – muu oli paikallishallinnon varassa. Lähes lukutaidottomat sheriffit ja sikaniskapoliisit ovat osa koko maailman henkistä perintöä, ja valitettavasti karrikatyyreina aiheellisiakin.

Kun olen yrittänyt lukea kaikki löytämäni tuomarielämäkerrat, USA:n korkeimman oikeuden presidentti Earl Warrenin elämäkerta tuotti yllättäviä yllätyksiä. Warren toimi nuorena miehenä Kaliforniassa osavaltion syyttäjänä ja tuli tunnetuksi kovaotteisuudestaan ja hyvin tarkoituksenmukaisista lain tulkinnoistaan.

Toisaalta Los Angeles ei joutunut koskaan gangsterien valtaan monien muiden suurkaupunkien tavoin. Siellä oli kaupunginhallitus (aldermen). Mutta viis me Warrenista, joka esiintyy hiukan muunnettuna eräänkin R. Chandlerin rikosromaanin hahmona. Vareksessa nimittäin viehättää kodikkuus.

Melkein aina kun Mäki on kytkenyt juoneen idän tai lännen mafiaa, kokonaisuus ontuu. Esimerkiksi uudessa kirjassa (”Kolmijalkainen miews”) pysytellään Turun porno- ja huumeyrittäjien maailmassa, ja niinpä kokonaisuus toimii. Kirja on melkein hyvä. Vanhan tapansa mukaan Mäki on sekoittanut juoneen hiukan liikaa henkilöitä – tässä tapauksessa ylimääräisen murhaajan, mutta meneehän se siinä.

Hampuusikirjallisuuden ystävälle, joihin lukeudun, Mäen jo laaja tuotanto aiheuttaa ongelmia. Taso vaihtelee. Mittaan kirjallista tasoa empiirisesti: miten hanakasti kirjan lukee; jättääkö se jälkeensä iloisen ja pirteän mielen. Vaikka en ole turkulainen – pois se minusta – enkä ole tietääkseni koskaan käynyt Siikaisissa, pidän näiden kirjojen kodikkuudesta. Arvostan myös kirjoittajaa, joka tavalla tai toisella aavistaa omat rajansa. Mäki ei kaupittele elämänkatsomuksia.

Se on ansio alalla, jolla on toiminut sellaisia suuruuksia kuin G.K. Chesterton. Olen nyt kerrannut osan Father Browneista ja muutamista muista Chestertonin klassikoista, jotka osoittautuvat ankarasti arvioiden vielä paljon paremmiksi kuin muistin. Chesterton kirjoittaa samoissa syvyyksissä kuin Henri Bergson ja tämän ihailija Marcel Proust, mutta näennäisen helposti ja käsitettävästi. Mäki ei ole lainkaan alan miehiä, ja hyvä niin. Siihen suuntaan kallistuva Matti Yrjänä Joensuu joutuu kierteeseen aina ryhdyttyään kelaamaan ihmismielen saloja ja olemassaolon perimmäisiä kysymyksiä. Silti hän on alallaan ja lajissaan ylivoimainen ykkönen, ja on hauska nähdä, että hänen kirjojaan saa jatkuvasti.

Luin jostain tai mahdoinko kuulla televisiosta, että ulkomaalaiset eivät aina ymmärrä huvittua, kun suomalainen kertoo innostuneesti olleensa niin humalassa että kusi housuihinsa ja jäätyi raitsikan kiskoon kiinni.

Tällainen varesmainen kommellus ei taida oikein kääntyä. Meitä suomalaisia se hellyttää, ja mieleen tulee Al Caponen väitetty repliikki häntä itseään kuvanneesta elokuvasta ”Arpinaama” – ”Se on niin totta!”

Mieleen tulee Daniel Katzin kauan sitten keksimä diskleimeri: tämän kirjan henkilöillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, kuten heillä ei todellisuudessakaan ollut.