Ajanlaskun alku

Kävin läpi loppuvuoden kommentteja. Vanhempani haluavat lukea myös ne. Onneksi varakas veljeni on jaksanut tulostaa nivaskan toisensa jälkeen. Luultavasti kustannus kiertyy jonkin rutiköyhän suuryhtiön maksettavaksi.

Sain kommenteissa osakseni sydämetöntä pilkkaa ja kauhistuneita älähdyksiä kirjoitettuani, että Matti Vanhanen tuntuu olevan tämän hetken älykkäin poliitikko, mukaan luettuna Niinistö.

En ole poliittinen oraakkeli, mutta mielessä kävi, että poliittinen järjestelmä joutuu kohtaamaan kevätkaudella hyvin ikäviä ja hyvin isoja ja ikäviä taloudellisia tosiasioita. Ratkaisut junailemaan tarvitaan Esko Ylermi Adalbert Koikkalainen.

Muistaakseni tuo oli Agapetuksen ”Syntipukin” nimi. ”Kotipuolessa sanotaan Mussuksi.” Syntipukin tehtävä oli ottaa vastaan yleisön haukut, jotta todella vastuulliset voisivat jättää ne huomiotta. Tämä perinteinen poliittinen järjestely on nyt käytävän presidenttikeskustelunkin ydin – presidentillä ei ole vastuuta, toisin kuin pääministerillä.

Luultavasti ”Syntipukin” ensimmäinen elokuvaversio (Erkki Karu, 1935) oli Suomen mediahistorian ensimmäinen tuotesijoittelu. Toinen versio (1957) oli sekin Stockmannin tavaratalon mainos. Nyt kun kokonaisuus on rikottu, alkaa unohtua, että Sigurd Frosteruksen luomus (1930) oli Euroopan hienointa arkkitehtuuria ja samalla tavalla läpi jynssätty kuin Alvar Aallon eräät työt.

Oli se menoa, kun Helsinki muuttui urbaaniksi laakista. Seuraavana vuonna eli 1931 otettiin käyttöön mielestäni italialais-fasistista tyylisuuntausta edustava Eduskuntatalo. Ja saksalaisten 1918 tykeillä tuhoaman Turun kasarmin (saman näköinen kuin Liisankadun – Maurinkadun ns. sotakorkeakoulun talo) paikalle nousi Lasipalatsi, tilapäisrakennelma, joka aikanaan havaittiin kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi. Keskustan hienoin rakennus on tietysti maan etevimmän arkkitehdin Erkki Huttusen Sokos-talo, jonka piti valmistua Helsingin olympialaisiin 1940, mutta joka valmistui Helsingin olympialaisiin 1952. Talon runko oli sotavuodet paketissa ja rakennustyöt keskeytettyinä. Siinä on rakennus, josta Mies van der Rohe olisi ollut ylpeä!

En ole muistanut mainostaa Suomen rakennustaiteen museon monografiasarjaa Abacus, jonka niteen 3 Teppo Jokinen on kirjoittanut Huttusesta. Viipurin mylly oli hienompi kuin Viipurin kirjasto…

Matti Vanhanen osoittaa todeksi saman kuin arkkitehti Huttunen suhteessa arkkitehti Aaltoon – toiseksi paras on aina oivallinen valinta. Ykkösistä eli suurista tähdistä on aina vaivaa.

Esittäisin nyt syvällisen poliittisen analyysin. Viimeistään Vanhasen aikana ja Lipposen väistyttyä Suomen poliittinen kartta on saanut Photoshopista tutun käskyn ”flip vertical” eli kääntynyt vaakasuunnassa 180 astetta. Kokoomuksesta on tullut liberaali yleispuolue, joka tukeutuu poliittisesti jouduttuaan pankinjohtajien ja teollisuusmiesten hylkäämäksi suureen sydämettömään keskiluokkaan.

Konservatiivinen oikeistopuolue on nyt Keskustapuolue. Sosiaalidemokraatit tuhosi menestys, kuten Tuomioja aivan oikein toteaa, ja logistiikka, ei logiikka. Puolueen organisaatio ja voima oli keskitetty valmistavan teollisuuden mielekkyydellä, ja kun savupiipuille kävi miten kävi, nyt Varkaudessa ja Joutsenossa ja Kuusankoskella ja nimenomaan Tampereella ja Oulussa istuu 65 vuotta täyttäneitä entisiä haalarimiehiä tuijottamassa tyhjyyteen: miten tässä näin kävi?

Leimaan Kepun, koska maatalousyrittäjien osuus on Suomessa äänestäjinä ja veronmaksajina vähäpätöinen. Suomessa on työllisiä kaksi ja puoli miljoonaa. Heistä alkutuotannossa on 5 prosenttia. Maataloudesta (170 000) poistuu kahdeksan henkilöä joka jumalan päivä.

Tarkoitan etenkin arvokonservatismia, johon en ota itse kantaa. En osaa kuvitella, että Kepun organisaatiossa tai äänillä menestyisi maahanmuuttajia suosiva lesbo piispa. Ennen kaupunkilaisiksi käsitetyt liipparit pärjäävät yhä paremmin. Sontaa ei löydy enää kenenkään varpaiden välistä.

Taistelu kokoomuksen kanssa käydään nyt perussuomalaisten äänistä eli siis mediapopulismilla. Vanhanen toimii juuri kuin Iltalehti – Talvisota ja filosofiruhtinas J. Sarasvuon aiottu avioliitto ovat samalla sivulla ja yhtä suuria asioita. Vastoin matemaatikkojen luuloa määrä on muuttunut laaduksi (laadun puutteeksi tässä tapauksessa).

Jotakin merkittävää tapahtui, kun demareiden nuori nainen, mikä hänen nimensä nyt on, joutuu syrjään vain siksi, että ei ole onnistunut missään. Sitä vastoin näillä muilla puolueilla, jollaisena vasemmistoliittoa ei enää osaa pitää eivätkä vihreät halua muodostua, taitaa nyt olla tarjolla päätoimisia, ammattimaisia poliitikkoja.

Se näyttäisi osoittavan, että Platon oli sittenkin oikeassa. Antiikin sitkeästi parjaama typerä rahvas saa leipää ja sirkushuveja, joista suosituin on nyt tämä televisioformaatti ”kusen housuihini, jos saan markan” (itsehäpäisyn markkinat eli tositelevisio).

Platon järkeili, että valvojien ja hallitsijoiden pitääkin valehdella (”Valtio”, ”noble lie” – ”Staatsräson”).

Selvitän tätä oivallista ajatusta lähemmin huomenna.