Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
14. tammikuuta 2010
Propaganda
Televisiossa käskettiin ottaa valokuvia luonnosta, joka on nyt erikoisen kaunis. Tässä valokuva olohuoneeni ikkunan alta. Kovia poikia. Lämminvesiputken mutka oli kestänyt ilman välttämätöntä muhvia yli 30 vuotta ja petti vasta nyt.
Huomenna tulee taas lämmintä huoneisiin. Hyvä niin.
Eiliset hirmulaulut saattoivat osoittaa vain kirjoittajansa huonoa makua ja rakoilevaa todellisuudentajua.
Kirjoittajalla oli oman käsityksensä mukaan kuitenkin mielessään propaganda, ja asian ajankohtaisuutta lisäsi Talvisodan muisto.
Me tahdomme suureksi Suomenmaan, / me voitamme vastustajan,
ja Vienanlahdesta Laatokkaan / me piirrämme miekalla rajan.
Se meidän on veljinä velvollisuus, / tää, veikot, on tunnussana:
Suur-Suomelle aamu on koittava uus / viel' untakin kirkkaampana!
Merkittävä osa nuorista reservin upseereista vähintäänkin tunsi tämän Akateemisen Karjala-Seuran aatteen.
Suomi ei ollut pelkästään viaton uhri, jonka kimppuun paha Neuvostoliitto kävi ihan trenkäämättä.
Tuo ajattelutapa johti käytännön toimiin Jatkosodan alussa 1941.
Ajattelutapaa sanottiin myös isänmaallisuudeksi. Itse sanoisin sitä anteeksiantamattomaksi typeryydeksi. Arvioitani ei muuta miksikään se vakuuttavasti todistettu tosiasia, että Neuvostoliitto oli päättänyt tai ainakin valmis sopivan tilaisuuden tullen miehittää ja valloittaa maamme tämän tai tuon poliittisen aatteen varjolla.
Epäilisin että maamme valmistautumattomuus sotaan, joka sitten tuli, saattoi johtua osittain tästä suunsoitosta. Osa valtion varoista päättävistä poliitikoista, kuten sosialidemokraatit, suurin osa maalaisliittoa, edistys ja jopa osa kokoomuspuoluetta suhtautuivat tähän kuitenkin torjuvasti.
Jos jää sen tiedon varaan, mitä tavallisissa lehdissä ja tavallisessa televisiossa esiintyy nyt Talvisodasta, on vaikea käsittää, miten näin vaikea sota hävittiin. Toisin sanoen nyt me otamme oman propagandamme täydestä.
Samoin kävi maaliskuussa 1940. Lähes yksimielisesti muistelijat kuvailevat rauhanehtoja tyrmistyttäviksi, vaikka kaatuneiden ja haavoittuneiden suuri määrä oli antanut aiheen aavistella.
Rintamamiehet eivät tyrmistyneet. He eivät jaksaneet. Suuri osa oli niin väsyneitä ja nääntyneitä kuin ihminen kerta kaikkiaan voi olla. Sotilaallisesti Suomen armeija oli täydellisen romahduksen partaalla.
Yltiöisänmaallisuus, jota oli tarvittu sodasta selviytymiseen, tukeutui Karjala-haaveiluihin, kansalaissodan täysin yksipuolisesti kirjattuihin muistoihin ja ns. sortokauden muistoihin. Molotoffi oli kuin Bobrikoffi, ja niin laulussakin laulettiin.
Muistelupropagandassa ei ole juuri vilahtanutkaan Ruotsi, jonka taloudellinen ja aseapu oli vastoin yleistä, propagandistista väitettä erittäin merkittävä.
Jotkut arvelevat, että Hitlerin hyökkäys kohti Moskovaa kesällä 1941 johtui osittain myös vihollisen aliarvioimisesta Talvisodan kokemusten perusteella. Voi olla. Suomalaisia kaatui heinäkuun ja joulukuun 1941 välisenä aikana enemmän kuin Talvisodassa. Se johtui aivan varmasti vihollisen aliarvioimisesta Talvisodan kokemusten perusteella. Menetykset olivat hyvin suuria myös siksi, että oman armeijamme aseet ja varusteet olivat jotain aivan toista kuin Talvisodassa, ja lisäksi armeija oli paremmin koulutettu. Ennen sotia reservin upseeriksi koulutettiin vain ne, joiden ”isänmaalliseen mielenlaatuun” saattoi luottaa. Välirauhan aikana tuo edellytys unohdettiin, etenkin niissä tapauksissa, joissa Niinisaloon RUK:hon lähetettävä oli osoittautunut hyväksi taistelijaksi edellisessä sodassa.
Aika hyvän käsityksen Talvisodasta ilman propagandaverhoa antaa Wolf Halstin ”Talvisodan päiväkirja” (1971, uusia painoksia). Halsti, joka saattoi olla hiukan hankalakin henkilö mutta erinomainen sotilas, saattoi olla ainoa henkilö, jolla oli käsitys sodasta Kannaksella. Hän oli armeijakunnan huoltopäällikkönä ja liikkui joka päivä rintamalla etulinjan uloimmissa asemissa asti. Tehtävänsä vuoksi hänellä oli hyvin tarkka käsitys voimavaroista ja sangen oikeaksi osoittautunut arvio vastustajan voimavaroista.
Sanoin ”ainoa”, koska etulinjan miehet ja upseerit eivät tienneet juuri mitään edes naapurilohkoista saati rintamatilanteesta, ja divisioonan, armeijakunnan ja armeijan tasolla taas tiedot etulinjan oloista, mahdollisuuksista ja mahdottomuuksista olivat aika teoreettisia.
Uusimmassa tutkimuskirjallisuudessa erittäin suositeltava on Lasse Laaksonen (2005): Todellisuus ja harhat, Kannaksen taistelut ja suomalaisten joukkojen tila talvisodan lopussa 1940. Siitä käy paljon muun ohella ilmi, että pelkkä tietojen saaminen alkoi olla epätoivoisen vaikeaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
K:
VastaaPoistaTelevisiossa käskettiin ottaa valokuvia luonnosta, joka on nyt erikoisen kaunis.
Jeps, vinkki postikorttialan yrittäjille.
[ ..]
Se johtui aivan varmasti vihollisen aliarvioimisesta Talvisodan kokemusten perusteella.
ja ehkä siitä että vastapeluri uusi ohjesääntöjään konetuliaikaan paremmin soveltuvaksi, ja voi olla, että siellä myös funtsittiin tarkemmin muutkin tekemiset.
RAUTAA RAJOILLE...
VastaaPoistaEipa olisi Suomi parka tainnut sailya, jollei olisi ollut tata suojeluskunnissa yms luotua henkea. - Menihan se overiksi, mutta kuitenkin...
Hengen ohella vain unohtui materia! Olisi se ollut komeaa, kun Suomeen olisi ollut hankittuna
niita Karjalan pojan kaipaamia tykkiloita.
Ei arvannut edes Saksa hyokata Sveitsiin, kun oli vastassa henkea ja materiaa.
Tama materian unohtaminen sitten vain maksettiin verella. Lisaksi oli tavaton riski, etta kaikki menee.
SUURSUOMI, LEBENSRAUM
VastaaPoistaNamapa ovat niita vaarallisia aatteita. Ruotsi ja Sveitsi ovat hyvia esimerkkeija ihmismaisesta suhtautumisesta. V. 1809 sodan paatyttya Ruotsi alkoi hahmottaa politiikkaa, jonka mukaan ei enaa olla tukkanuottasilla Venajan kanssa (tai Tanskan, tai Saksan). Taman Ruotsin kansa kaiketi mielsi ja selvisi hyvin verisesta 1900 luvusta.
Saattaa olla etta kesa 1944 oli Suomen kansalle se kaannekohta ajattelussa.
Niin kuka olikaan päättänyt, että alinen ja alitajunta ovat eri asioita?
VastaaPoistaSiis tuli mieleen, että lapinrummun paukuttelu saa aikaan musiikkia, jonka taajuusasteet kommunikoivat aivojen tiettyjen kohtien kanssa.Jotka kenties johtavat alitajuntaan.Mitä ?
VastaaPoistaJostakin konserttien massapsykoositkin johtuvat.
Kaikissa kulttuureissa.
Ajatus laukkaa.Geeniperimähän voi olla sama kuin esi-isät ja muut hiipparit.
VastaaPoistaAd Omnia: - musiikista ja shamanismista (noituus) - jo alan perusteoksen kirjoittaja Mircea Eliade kiinnitti huomiota tähän samanlaisuuteen.
VastaaPoistaAivojen kuvantaminen on päästämässä arvioimasta. Lisäksi seurattavaksi on tullut (minulle) uusi, mielenkiintoinen sana, aivokurkiainen, joka taitaa olla silta aivolohkojen välillä.
Vaikka olenkin itsekin isäntänä piipahtanut ja vanhaa talonpoikaissukua, niin ihmettelen tätä "isänmaallisten" ihmisten kiintymystä maahan ja määrään.
VastaaPoistaMinun isänmaallisuuteni on paremmin kvalitatiiviä korostavaa.
Mieluummin vähemmän, mutta parempaa, mieluummin kymmenen hyvää, kuin sata persenaamaa.
Aatemainonta. Kaunis sana.
VastaaPoistaPropaganda on aina todellisuuden vääristelyä. Esim. käymiemme sotien aikana kansan syvät rivit tiesivät ja tajusivat ongelmat, kirstuissa tulevien miesten lukumäärä oli verrannollinen menestykseen.
VastaaPoistaToisaalta kun Ranskalla meni todella huonosti Englantia vastaan niin runoilija totesi, että kyllä ranskalainen sotilas ainakin viittä englantilaisra vastaa, tai ainaki neljää...
Tietäminen syntyy alhaalta eli lapsi tietää enemmän kuin aikuinen mutta usein on niin, että aikuinen ymmärtää enemmän eli osaa yhdistää teorioihin. Joskus etukäteisymmärrys niin hemmetin moneen teoriaan on sokeuttavaa: Meidän lapsi oli 6-vuotiaana hyvin sairas, uskoin aasialaiseksi flunssaksi, menin lääkäriin vasta kolmas kuumepäivä (kuume yli 40) ja lääkäri piti sitä mahdollisesti salmonellana kun kerroin, että on ripuli. Joten - crp oli liki 300 ja samantien piti lähteä sairaalaan - ja siellä 3 lääkäriä tutki, salmonella kelpasi heillekin diagnoosiksi ja lääkettä annettiin hirveää määrää suoneen - eikä lapsi tuntunut ollenkaan parantuvan antibiooteista huolimatta. Sitten tulikin yöhoitaja, katsoi lasta ja tämän hengitystä ja seuraavana aamuna oli meno (pyörätuolissa) röntgeniin, joka oli ylimmäisessä kerroksessa ja lapsi jo niin loppu, että hyvä, että elää. Röntgenissä huomattiin, että oli atelektaasi eli molemmat keuhkot keuhkokuumeen takia pamahtaneet yläosistaan eli ei voinut kuulua mitään kun ei ollut rakkuloitakaan enää millä röhistä flunssasta hengitystä.
VastaaPoistaOli ollut puoli vuotta hoitamaton keuhkokuume, joka oli ilmeisesti alkanut pienellä flunssalla ja siihen antoivat kernaasti kun oli vakuutus niin heti kolmen päivän antibioottikuurin. Tuli seuraava flunssa, ja taas antibioottikuuri, jouluaattona jälleen ja lääkäri toi kunnon kuurin ja pieni lapsi söi pyynnöstä. Sitten keväällä oli tämä sairaalakeikka ja tosin, sitä diagnostisoi "huoltohenkiökunta" ohimennen koska ei ole täynnä typeriä diagnooseja, teorioita, itseriittoisuutta, omnipotenssia, ylimielisyyttä ja ajanpuutetta.
Voidaan sanoa järjen kielelllä; vaivautui ajattelemaan eikä muistamaan.
...
TW joka tämän päivän Hbl:ssä kirjoittaa hyvin identiteetti-vajeesta on vihdoin oikeilla jäljillä. Onneksi filosofian laitos alkaa heräämään, nekun ovat niinkuin ajattelun mestareita......(?) sillä minä uskon, että myös ajattelun mestarit sortuvat samaan kun tuossa kertomani lääkärit: itseriittoisuuteen, diivaan ja hävyttömään rooliin kuten pappi lestadialaiskentässä; ja se, joka sitä uskaltaa kritisoida on aina vaarassa.
Sen silti tein; meidän kaikkien puolesta.
Rehtorit ovat tänä päivänä olleet tietoisia, onneksi niin. Myös kansleri ja ehkä juuri siksi, että hänellä oli koko ajan funtsinta länsä: mitä MINÄ oikein edustin askarrutti häntä. Hyvä niin.
Voidaanko nyt mennä eteenpäin oikealla tavalla? Onko mahdollista, että valmiiksi emansipoitunut ihminen voi saada äänensä kuuluman eikä heti liitetä attribuutteja omista synnin kammareista
- en ole koskaan varastanut mitään enkä ole kleptomaani vaikka joku sitä on halunnut omien kenties juuri kleptomaani-ominaisuuksiensa takia uskoa?
- en ole valehtelija, vaikka osaan myydä ja myynti on aina vähän liiottelua
- en ole sairas, vaikka sitä kovasti oltaisiin haluttu kaiken muun sonnan päälle
- en ole tyhmä, vaikka sitäkiin olisi ollut tilauksessa koska en ole omni
- en ole promiskuiteettinen vaikka joskus vähän flirttaileva (en enää ja se aika on ikävä kyllä takanapäin)
- en ole paha, en kirjoita vihasta vaikka sitä vihaiset uskovat
- en ole rikki, vaikka muisti pätkii joskus
- en ole ADHD vaikka vitalisuus oli ainakin nuorena korkealla
- en ole asperger vaikka äly toimii kuin Einsteinillä kieli edellä eli makuaiisti on läsnä (ja haju)
- en ole sitä enkä tätä -
EMANSIPOITUNUT IHMINEN ON AINA VAARASSA KOSKA MUUT EIVÄT OLE SITÄ JA SE ON -THE OTHER- JOS JOKU EI YMMÄRRÄ.
Hiljan näkemäni lehtiuutisen mukaan Norjakin auttoi meitä 70 vuotta sitten. Siellä kerättiin 15000 selkäreppua, joihin pakattiin ruokaa ja vaatteita. Saattoi tulla mukaan jokunen Juicen mainitsema norjalainen villapaitakin, tikkuri.
VastaaPoista"Elämme, kuolemme, rannoilla vuolemme lastuja laineisiin..."
Suksia teroittaen Kunnaksen Ilkka
JK: Tuo ajattelutapa (suursuomi) johti käytännön toimiin Jatkosodan alussa 1941.
VastaaPoistaAjattelutapaa sanottiin myös isänmaallisuudeksi. Itse sanoisin sitä anteeksiantamattomaksi typeryydeksi. - - suunsoittoa.
- - -
Talvi- ja jatkosodan vääntäminen suomalaisten viaksi on mitä oivin esimerkki propagandasta. Ja sitä Kemppinen nyt tekee.
Syynä teot vai epäviralliset ajatukset.
Tarton rauhan valtiosopimus, jossa ryssä takasi karjalaisille ja inkeriläisille kulttuuriautonomian.
Se aivokurkiainen toimii eri tavalla miehillä ja naisilla. Naisten aivokurkiainen päästää läpi tiedostoja tuosta vain, sen sijaan miesten elämä on hankalaa kun ne joutuvat menemään aivokurkiaisen ohi tai yli tai taitse tai editse, kun miehillä se aita ei päästäkään informaatiota kulkemaan vapaasti.
VastaaPoistaSiellon varmaan vartijoita.
A: "Niin kuka olikaan päättänyt, että alinen ja alitajunta ovat eri asioita?"
VastaaPoistaEi pidä provosoitua... tarkoitin vain, että siihen aikaan kymmeniä tuhansia vuosia sitten, kun shamaanit meilläkin tekivät matkoja aliseen ja yliseen, ei alitajuntaa ollut vielä edes keksitty. (Onko sitä olemassakaan, on toinen asia.)
Se on kai suunnilleen sama jos sanoisi uskovalle, että taivas on vain sinun "ylitajuntaasi". Tottahan sekin on?
Mutta provosoidunpa sitten itse:
JK: "... saattoi johtua osittain tästä suunsoitosta."
Näen tässä asenteessa, jota edelsi siis sotia edeltävän "isänmaallisuuden" kutsuminen "järkyttäväksi typeryydeksi", vain ja ainoastaan kuvitelman, että suomalaiset ja Suomi on maailman napa.
Jos uholaulut ovat osoitus heikosta itsetunnosta (kuten joku tuolla aiemmassa lausui), niin se sama vika taitaa vaivata kaikkia suur- ja vähän pienempiäkin valtoja ympäri maapalloa.
Sotilaallinen pullistelu, operettisotilaiden marssinketkutukset, ääliömäinen itsekehu ja tyrmistettyvä uho, historian tunteenomaiset pieleentulkinnat - nämä ovat kyllä paljon suuremmassa mitassa aivan joidenkin muiden kansojen tapoja kuin meidän.
Suomi on vaatimaton ja hiljainen, pohjolan peränurkassa kykkivä kansakunta, joka luulee kaikkien seuraavan sen tekemisiä ja sanomisia silmämuna kovana. Huutia.
Antin hyvistä neuvoista huolimatta en saa kommenttiboksin copy-pastea toimmaan iPhonella, joten viittaan vain epämääräisesti:
VastaaPoistaKemppinen näyttää rinnastavan omaan sotapropagandaan lankeamisen nyt (prolongoitu hybris) ja 1940 (hämmästys rauhanehdoista). "Me" kansana olimme kuitenkin propagandan kohde, emme tekijä, joten oli onnistumisen merkki, ei surkuteltavaa, että propaganda oli uponnut 1940. Kuten Halsti toisessa yhteydessä todettiin "ainoaksi" rintaman resurssien tuntijaksi, oli Tieto tietysti muutoinkin kortilla. Toisin on nyt, meidän tulisi nykyään tietää ja ymmärtää paljon aikakaisille salattua.
"Lähes yksimielisesti muistelijat kuvailevat rauhanehtoja tyrmistyttäviksi, vaikka kaatuneiden ja haavoittuneiden suuri määrä oli antanut aiheen aavistella."
VastaaPoistaKyllä realistikin voi tyrmistyä.
Ei tyrmistys vaadi yllätyksellisyyttä - riittää että asia on riittävän suuri vääryys.
Jatkodan hyökkäysvaiheen miestappiot suhteessa talvisodan sellaisiin on ainakin osittain selitettävissä sillä että hyökkäyssota silloisella teknologialla oli kuluttavampaa kuin puolustussota.
VastaaPoistaJoo, vielä 1990-luvun alussa RUK:ssa opetettiin, että taistelualueella pitää olla kolminkertainen materiaaliylivoima, että hyökkäykseen lähtemistä (edes itäänpäin) kannattaa edes pohtia. Silloin toisaalta taisivat olla vielä vanhat jalkaväki- ja tykistövetoiset doktriinit voimassa. Olisi kiinnostavaa tietää miten helikopterit, ilmasta-maahan-ohjukset, entistä liikkuvampi epäsuora tuli yms. ovat vaikuttaneet näihin laskelmiin. Olettaisin, että nyt haetaan "strategista ketteryyttä" ja sen mahdollistamaa pistemäistä iskuvoimaa - kuten valtionhallinnossa muutenkin! (ennen hallinnonhaaran valtiosta ulkoistamista).
VastaaPoistaNeuvostoliitossa ja Venäjällä on talvisodan hyökkäystä perusteltu sillä, etteivät Suomen puolueettomuusväitteet olleet uskottavia. Mikäli jokin liittoutuma haluaisi hyökätä NL:n kimppuun, se tarvitsisi Suomea tukialueekseen, eikä Moskovassa uskottu suomalaisten haluun vastustaa tällaisia tulijoita. Ja vielä ajateltiin, että vaikka suomalaiset yrittäisivätkin, ei se puolueettomuuden varjelu onnistuisi. Parempi siis hoitaa asiaa kuntoon jo valmiiksi. Kuntoon sitä ei kuitenkaan talvisodalla saatu, sillä mitä tekivät suomalaiset, kuin heille ensimmäisen kerran tarjoutui mahdollisuus lyöttäytyä neuvostovastaisiin porukoihin ja antaa maaperänsä tällaisen hyökkäyksen tukialueeksi? Antoivat, ja lähtivät vielä itsekin mukaan. Näin asian ajattelevat monet venäläiset.
VastaaPoistaSuomessa jatkosotaa perustellaan talvisodalla, NL-Venäjällä taas jatkosodan katsotaan osoittavan kaikki talvisodan hyökkäykseen johtaneet laskelta oikeiksi.
AKS-uho oli poliittisesti marginaalista lukuunottamatta poikkeusvaiheitta 1941, jolloin uusia rajoja piirreltiin parhaissakin pöydissä. Väittäisin, ettei kesäkuussa 1941 tarvittu käyttövoimaksi Suur-Suomi-ajattelua, talvisodan katkeruus riitti oikein hyvin. Eduskunnan mielipidettä ei kyllä kysytty, mutta voi miettiä, mitä olisi tapahtunut sellaiselle hallitukselle, joka olisi jättänyt tilaisuuden käyttämättä. Hyvityssodalla oli laaja kansan tuki takanaan, näin olen ymmärtänyt. 1939 rajojen ylittämiseen tämä hiljainen mandaatti ei kuitenkaan riittänyt, eivätkä kaikki olleet lainkaan innoissaan menossa kohti Äänislinnaa. Miehityshallintoa pystytettäessä oli sitten kätevää, että oli näitä intoilijoita. Se mahdollinen moraalinen oikeutus, mikä Suomella olisi voinut olla talvisodassa menetettyjen alueiden palauttamiseen, meni lopullisesti pyntystä alas vanhojen rajojen paukkuessa. Mitäs itkette, aloititte itse hyökkäyssodan, jonka tuloksena sitten kesällä 1944 nämä alueet menetitte, sanoisi venäläisittäin ajatteleva. Talvisotaa ei enää ollut tarvis muistella.
Copy paste ei myöskään toimi minun pöytäkoneeltani.
VastaaPoistaAd Omnia: Jokisipilän yhteenveto on käsitykseni mukaan oikea, ja tätä mieltä ovat tutkijat yleensäkin.
VastaaPoistaItse kokhdistin kärjen hiukan toiseen asiaan: Talvisodan menestyksen huumassa tosiasiat unohtuivat. Tärkein niistä oli se, että Suomi taisteli yksin. Jatkosodassa oli käytettävissä tuo "yhtymä" eli siis Saksa liittolaisineen, jolloin menestykseen saattoi uskoakin, Saksan siihen astiset saavutukset huomioon ottaen.
Eri kirjoituksen aihe on se, että Mannerheim toimi 1941 sittenkin hyvin varovaisesti ja teki jo silloin mahdolliseksi irrottautumisen. Talvisodan todellisuus ja myytti lienevät vaikuttaneet siihen, että Suomella oli ainutlaatuinen asema Saksan liittolaisena - ja tämän arvostelijat unohtavat. Suomessa ei 1941 määrännyt Saksa, eikä täällä ollut nukkehallitusta.
Jatkossa Saksan oli helppo ruuvailla Suomen asemaa ase- ja elintarviketoimituksilla ja niistä pidättäytymällä.
Jokisipilällä hyvä kommentti, joka avaa historiallista dynamiikkaa kerrakseen: ryssä on aina ryssä siksi, että tsuhna on aina tsuhna (vaikka voissa paistais). Aina tsuhna yrittää veljeillä jonkun isomman länsivallan kanssa, minkä todistaa jatkosota ja Nato-kiima. Aina sillä on venäläistä vastaan jotain ainakin hampaankolossa, ellei uskalleta ääneen sanoa, minkä todistaa ainainen Karjala-höpinä ja Häkämiehen Venäjä, Venäjä ja Venäjä sekä jatkuva huonosti kätketty epäluulo ja ylimielisyys.
VastaaPoistaYksipuolistahan se on näinkin nähtynä, mutta ei välttämättä sen yksipuolisempaa kuin toisesta suunnasta.
Tiedä häntä tuosta Suursuomi-aatteesta.
VastaaPoistaEttei vaan suurin osa porukasta suhtautunut siihen vähän samalla tavalla kuin miten tänään suhtaudutaan nykyisen valtionjohtomme idealistiseen maailmanhalaukseen.
Korulauseita, propagandaa ja tyhjiä sanoja kuunnellessa tulee vaivautunut olo ja alkaa väsyttää.
Jylhän Yrjökään ei nostellut mitään poliittisia lippuja, vaan vieroksui niitä.
"Jouko Jylhän (veli) muistelun mukaan runoilija Heikki Asunta oli kerran murehtinut, että Jylhä vieroksui Lapuan liikettä. Siihen Jylhä oli tokaissut:
" Sodassa miehet seuraavat kyllä minua. Kuka teitä seuraa, sitä en tiedä."
(Kirjasta Y.J. talvisodan runoilija)
Copy-paste ei toimi myöskään minun pöytäkoneeltani.
VastaaPoistaEt vaan osaa.
Jokisipilän kommentti on tosi hyvä, sillä se avaa myös venäläisen näkökulman ymmärrettävässä muodossa. Ja kytkee asian todellakin nykyiseen Nato-pohdiskeluun.
VastaaPoistaMinäkin kannatan Natoon menoa, mutta tällaisen huomautuksen jälkeen mietin aina, että onkohan se sittenkään viisasta?
Suomettuminen oli siis viisasta?
Totta kai rauhanehdot järkyttivät, sillä korpiarmeijamme joutui marssimaan rauhan tultua viikon kotiinpäin, ennenkuin vastaan tuli uusi raja, tämä nykyinen.
Venäläiset eivät siis voittaneet alueita sodassa vaan rauhanteossa. Siksi "luovutetut" alueet on kuin onkin aika osuva termi. Tosin "kiristetyt alueet" olisi parempi.
Jokisipilä: Hyvityssodalla oli laaja kansan tuki takanaan - - . 1939 rajojen ylittämiseen tämä hiljainen mandaatti ei kuitenkaan riittänyt, eivätkä kaikki olleet lainkaan innoissaan menossa kohti Äänislinnaa.
VastaaPoista- - -
Olen eri mieltä mutta vain hiukan.
Suomi oli tuolloin demokraattinen valtio. Ja sillä kansalaisten reserviin perustuva armeija.
Sellainen ei olisi ikinä kyennyt lähellekään esim. Uralia, jonne muka haikailimme ihan vakavisssaan:) ilman johtavien politiikkojemme ja eduskunnan sekä kansalaisten konkreettista hyväksyntää.
Tarton rauhan/ 1939 rajojen ylittäminen perustui juuri mainitsemiini seikkoihin.
Vähäistä nurinaa, joka perustui sotilaiden väsymykseen, todella ilmeni. Mutta harvoin ja kokonaisuutena ajatellen merkityksettömässä suhteessa. Ja tämä seikka tukee, ettei suomalaiset sotilaat olleet lampaita maan kansalaisia sotiessaankin.
Poliitikot ja edustakunta sekä kansalaiset hyväksyivät sotilasjohdon sotilaalliset tavoitteet turvallisesta kolmen kannaksen linjasta/ rajoista.
Kuitenkin myöhäisyksyllä Äänislinnan/ Petroskoin valloittamisen jälkeen Tanner/ (sosdemit) politiikkona alkoi vaikuttaa lehdistöön antamallaan lausumalla sotatoimiin: "kohta lopetetaan hyökkäys".
Ja niin sitä sitten tapahtui Karhumäen valtauksen jälkeen, jota ennen sillä suunnalla rintamajoukoissa esiintyi perusteellista sotaväsymystä, ja sitä pahensi Tannerin lausunto.
Laaksosen teos "Todellisuus ja harhat" on paljon asiaa sisältävää mutta ei mikään tyhjentävä kirja teemastaan.
VastaaPoistaMikään uutinen ei ollut puolustustaistelun olleen veitsenterällä Viipurin ympäristössä. Mutta vaikeuksissa oli puna-armeijakin, jonka tilasta ovat kirjoittaneet Ohto Manninen (2008) ja Vihavainen ja sen venäläinen (2009)
Kemppinen kuuluttaa vastapuolen näkökantojen huomioimista muttaa unohtaa ne jo samassa blogikirjoituksessaan.
"Muistelupropagandassa ei ole juuri vilahtanutkaan Ruotsi, jonka taloudellinen ja aseapu oli vastoin yleistä, propagandistista väitettä erittäin merkittävä."
VastaaPoistaEipä niin, koska suomalaiseksi nationalismiksi naamioitu Venäjän propaganda on jo pari vuosikymmentä inttänyt autonomian ajan ihanuutta, Ruotsin "sortoa" ja "pakkoruotsia". Nyt ollaan jo niin pitkällä, että suomalaisten enemmistö haluaa mieluummin pakkovenäjää, ts. lapset pannaan ottamaan Putinilta suihin.
"Ettei vaan suurin osa porukasta suhtautunut siihen vähän samalla tavalla kuin miten tänään suhtaudutaan nykyisen valtionjohtomme idealistiseen maailmanhalaukseen."
VastaaPoista"Nykyisen valtiojohtomme idealistinen maailmanhalaus" on pelkästään netin natsiterroristien propagandaa. Tosiasiassa Suomen ulkopolitiikassa ei ole tapahtunut viimeisten parinkymmenen vuoden aikana merkittäviä muutoksia mihinkään suuntaan, mutta äärioikeistollemme nykyisen presidentin aktiivisuus Seta-järjestössä on ollut niin kova pala, että tämän ympärille on pitänyt rakentaa kokonainen valheiden mytologia.
Panu Höglundin sepustuksiin pitää suhtautua suodattimella. Muuten joutuu paskalistalle. Tai sitten voi joutua fyysillisen hyökkäyksen kohteeksi, kuten on silminnäkijähavaintojen mukaan tapahtunut kvg. Mitä tulee merkittävässä asemassa olevien henkilöiden setalaisuuteen, niin kyseisen järjestön säännöissä oli aikaisemmin maininta, että puheenjohtajan pitää kuulua seksuaalivähemmistöön l. olla siis homo tai lesbo. Jos sääntöjä tuolta osin muutetaan myöhemmin niin se on taas ihan eri asia. Jos sitten käy vielä niin, että kansanedustaja, jonka lain mukaan on noudatettava perustuslakia, mainitsee asiasta totuudenmukaisesti ja tämän jälkeen joutuu pyytämään sanomaansa anteeksi, on sinänsä kovin säälittävää. Totuus ei pala tulessakaan.
VastaaPoistaKIRSTUSSA OLLEITTEN MIESTEN MAARA...
VastaaPoistaEdella joku ystava epailee kirstussa palanneitten maaran ja menestyksen riippuvan toisistaan. -- Eipa taida olla aivan nain.
Mikaan kolmen paivan jakso ei veda vertaa Ayrapaan verisimpaan kolmeen paivaan-- ei lahellekaan. Ja kuitenkin Ayrapaa oli desaster (en tieda mita pitaisi sanoa suomeksi).
Vertaapa kaatuneitten maaria onnistuneissa taisteluissa per paiva tai per kolme paivaa!
Vaikkapa menestykselliseen puolustukseen Vuosalmella, Ihantalassa tai U-asemassa.
Johtamisella, tykistolla ja maataistelukoneilla yms on arvaamaton merkitys.
HIENO KOMMENTTI, KIITOS !
VastaaPoistaHienoa kun nain hyvaan ja arvovaltaiseen blogiin
(Jukka Kemppisen blogiin siis) saatiin nain arvovaltainen/asiantunteva kommentti (Jokisipilan siis).
OLISKO MUKA RAJAKONTUUN VOITU PYSAKTYA??
VastaaPoistaMarkku Jokisipilan mahdollisesti esittama ajatus, etta olisi pitanyt pysahtya Suomen vanhoille rajoille, lienee ollut silkka mahdottomuus.
Kun 1941 kesasotaan lahdettiin, niin kyl'kai sitouduttiin Syvarille menoon. Katsokaapa nyt Euroopan karttaa, ja tutkailkaapa sielussanne, olisiko Aatu lahtenyt kelkkaan mukaan, jos suomalaiset olisivat jaaneet Rajakontuun.
Eli taisi olla kaksi vaiohtoehtoa: Pysya poissa koko sodasta ja varrota kuka ottaa taman "tukialueen" ensiksi haltuunas tai lahtea Aatun kelkkaan.
"Nykyisen valtiojohtomme idealistinen maailmanhalaus" on pelkästään netin natsiterroristien propagandaa.
VastaaPoistaTosiasiassa Suomen ulkopolitiikassa ei ole tapahtunut viimeisten parinkymmenen vuoden aikana merkittäviä muutoksia mihinkään suuntaan, mutta äärioikeistollemme nykyisen presidentin aktiivisuus Seta-järjestössä on ollut niin kova pala, että tämän ympärille on pitänyt rakentaa kokonainen valheiden mytologia"
Panun mielipide on tunnetasoltaan niin voimakas ja sitä kautta tietenkin myös niin oikea, että se ansaitsee ainakin yhden encoren.
Itse en voi muuta kuin sanoa, että epäilemättä asia on näin.
Ettei kansaan olisi tarttunut samanlainen massapsykoosi 1941 kuin osakekurssien noustessa tai Stockmannin Hulluilla päivillä? Eli pakko päästä osille. Kukapa ei haluaisi (oletetun) voittajan kelkassa olla?
VastaaPoistaAatu vaati Mannerheimiltä hyökkäystä Syvärille, koska 163 D. oli mukana. Tuulosjoelle olisi pysähtynyt itsenäinen Suomen armeija vai olisiko?
VastaaPoistaÄyräpään sillanpääasemalla ei ollut loppuvaiheessa merkitystä, vaan Aatu hankki kissankuvia kaulukseensa sillänpäähän jääneiden hengellä!
VastaaPoistaAYRAPAAN MERKITYS
VastaaPoistaOlihan Ayrapaalla toki joku merkitys. Kesakuulta-heinakuun 4. paivaan Sovietin pojat oli puolustusasemissa Ayrapaassa, kun 23 A:n hyokkayskasky oli kohti Kavantsaarta (siis myos Ihantalaa). Suomen sotahistoria kertoo hurjista taisteluista Ayrapaassa ennen 4. heinakuuta, mutta se asia jaa kummalliseen valoon, kun katsoo Sovietin 23 A ja sen AK:ien hyokkayskaskyja seka Ayrapaassa kaatuneitten suomalaisten maaria. Kaatuneitten maara ennen 4. heinakuuta vahvistaa, etta oli jonkin luokan asemasota menossa, kirjoittakoot mita tahansa!
Mutta 2. heinakuuta vaihtui Sovietin 23 A:n koentaja, ja 4. heinakuuta alkoi hyokkays seka 08 heinakuuta Sovietin pojat meni yli Vuoksen liikkeesta !! Vuoksen ylimenon torjunta oli ylemmalla taholla unohdettu, kun touhuilivat niita muita askareita, kuten kirkon raunion pommitus ja kaskivat ja peruivat juttujaan.
Katsopa paivittain kaatuneitten suomalaisten tiolastoa, niin saat vahvistuksen talle ehkapa kummalliselle ajatukselle!
Minusta on aivan käsittämätöntä kuinka Jukka Kemppinenkin jaksaa jauhaa tuota iänikuista Suomen "valmistautumattomuutta" sotaan. Siis eikö tämäntyyppisissä asioissa pitäisi tehdä vertailevaa tutkimusta niihin eurooppalaisiin maihin joihin eivät tietysti kuuluneet silloiset suurvallat NL, Saksa, Ranska ja Britannia. Miten esim. Norja, Tanska, Ruotsi, Viro, Latvia, Liettua, Unkari, Bulgaria, Hollanti, Belgia ja vaikkapa Kreikka olivat valmistautuneet sotaan?
VastaaPoistaKuinka monta tykein, krh:n, ym sekä käsiasein varustettua divisioonaa nuo Suomen kokoluokan tai sitä pari kertaa suuremmat maat saivat liikkeelle tuona ajankohtana? Mikä oli niiden puolustusbudjettien suuruus? Mikä on niiden asevoimien suoritustaso?
Veikkaan että Kemppinen hämmästyisi havaitessaan miten pasifismi ja fatalismi oli riisunut useimmat näistä maista lähes aseettomiksi. Tässä katsantokannassa oli suorastaan ällistyttävä kuinka Suomen tapainen lilliputti kykeni aseistamaan yli 10 divisioonan kenttäarmeijan ja lähettämään jopa kourallisen lentokoneita taisteluun.
Onkohan tässä nyt Kemppistä hämännyt se asia, että vastaan asettui vain sellainen asevoima jolla oli tiettävästi panssarivaunuja ja lentokoneita suurinpiirtein kaksi kertaa se määrä kuin koko muulla maailmalla yhteensä. Tuo asemahti revittiin tietysti väestön selkänahasta, sillä NL:ssa rahvaan näkemyksillä oli vähäinen merkitys kuten diktatuurimailta saattoi odottaakin. Ja vastoin yleistä hömppää tuon armeijan aseistus oli täysin saksalaisten tasoista, ellei jopa (lentokoneita lukuunottamatta) hieman parempaakin.
Kohtuutonta on myös väittää, että suomalaiset pärjäsivät niinkin pitkään vastustajan heikkouden takia. Kaikki armeijat olivat jokseenkin kokemattomia vuonna 1939. Saksan 4.panssaridivisioonan sotapäiväkirjat Puolan taisteluista kertovat uskomattomista vastoinkäymisistä ja tunaroinneista. Muistaakseni se menetti yli puolet vaunuistaan.Vasta jälkeenpäin rakennettiin tarina "Blitzkriegistä" ja kuten mm. John Mosier on todennut, natsit Hitler innoikkaimpana lankesivat oman propagandansa uhriksi. Puola nimittäin romahti siinä vaiheessa kun Stalin iski sitä puukolla selkään idästä.
Suomi käytti talvisodan alla n.4% bkt:staan varustelumenoihin. Se vastaa jokseenkin sitä tasoa mikä vuonna 1914 oli Saksan, Ranskan, Britannian ja Venäjän varustelumenojen osuus niiden bkt:sta. Vuonna 1939 Suomi oli todellisuudessa selvästi paremmin suhteellisesi ottaen varustautunut sotaan kuin useimmat muut eurooppalaiset maat.
Kemppinen syyllistyy siten tyypilliseen virhearvioon. Minulla on talvisodan ongelmaan luonnollisempi selitys: "MEITÄ OLI LIIAN VÄHÄN". Eikä tämä asiantila luonnollisestikaan voinut jatkosodassakaan muuksi muuttua.
Hyväksyykö Jukka ongelmanasetteluni?
Jokisipilän kanssa olen samaa mieltä siinä, että AKS:n merkitys kesän 1941 hyökkäysinnossa oli jokseenkiin mitätön. Suomalaisilla oli melkoisen yksituumainen näkemys siitä että 400 000 Karjalan evakkoa on saatava vaikka väkisin takaisin omille kotiseuduilleen. Tuon ajan suomalaisilla oli harvinaisen reaalistinen näkemys Stalinin Neuvostoliiton terroristisesta luonteesta, eivätkä ne siltä voineet kaiken kokemansa jälkeen mitään hyvää odottaakaan.
VastaaPoista23.6.44 Stalin todisti sen jälleen ruokahalun kasvun myötä esittämässään ehdottoman antautumisen vaatimuksensa. Sen jälkeen "itsepäiset suomalaiset" osoittivat jälleen "arvostelukyvyn puutetta" paukuttamalla keskitetyillä tuli-iskuilla hyökkääjän rynnäkköjoukot jauhelihaksi Ihantalassa. Noiden taistelujen kuvallista saldoa ei ole nähtävillä mikä onkin parasta - näkymä jossain Ihantalan Pyörökankaalla on Tiihosen keräämän aineistonkin perusteella ollut sen verran säädytöntä, että mitä turhia niitä esillenostamaan.
Aina on muistettava se että meitä on liian vähän. Aina on myös muistettava sekin, että Stalin muuttui ahneesta suurpiirteisemmäksi kun vastoinkäymisiä tuli vastaan. Uskokaa siis jälkistalinistien iänikuista jargonia siitä, että "Lenin lahjoitti Suomelle itsenäisyyden ja Stalin lahjoitti Suomelle rauhan". Tuota kun hoette niin elätte rakkaitten stalinistinaapureittenne kanssa rauhassa ja jätättä heidät hurskaasti kuvittelemaan että olette yhtä tyhmiä kuin hekin.
Ad Antero: - kuvitteletko vakavissasi esittäväsi jotain uutta?
VastaaPoistaKemppinen: "toisinsanoen nyt me otamme oman propagandamme täydestä".
VastaaPoistaKuule Jukka, ennenkuin alat esittämään moisia latteuksia, voisit vähän paremmin perustella mistä "propagandastamme" nyt on kyse. Ei kai kukaan täysjärkinen ja asioista selvää ottanut voi väittää muuta kuin että talvisodan loppuvaiheen tilanne oli Suomen kannalta aivan mahdoton.
Ja kun kehoitat meitä tutustumaan Lasse Laaksosen teokseen, niin vastaan sinulle täysin samoin sanoin kuin vastasit minulle: "kuvitteletko vakavissasi esittäväsi jotain uutta"? Eli mitä uutta Laaksonenkaan muka voi esittää?
PS. Olen muuten sitä mieltä, että Suomen pelasti talvisodan pinteestä monen osatekijän summa, joista vähäisin ei suinkaan ollut Stalinin vainoharhainen pelko lännen velkeilystä mm. Turkin suunnalla. Tässä Bakun öljy näyttää Rentolankin tutkimusten mukaan näytelleen merkittävää osaa.
Take that under consideration.
Ad Antero: Laaksonen esittää yhtymien ja osastojen komentajien creed-viestit.
VastaaPoistaSe on uutta.
LASSE LAAKSOSEN NAKEMYS
VastaaPoistaLasse Laaksonen esittaa ihan oikein, etta monia juttuja oli sekaisin. Mutta jos verrataan esim.
Feltmarschal Mansteinin kasitykseen, miten asiat
oli sekaisin Stalingradin lansi ja kaakkoispuolella 1942 tai siihen miten asiat oli
sekaisin 14-20 kesakuuta 1944 Karjalan Kannaksella, niin voisi ajatella, etta kovissa lapimurtotaisteluissa asiat tahtoo olla sekaisin. Seka Mansteinilla
etta Oeschilla oli kasissaan lapimurto, mutta
maaliskuulla 1940 ei lapimurtoa ollut [viela],
siis talvisodan lopussa.
Eli tilanne oli vahan parempi kuin naissa kahdessa esimerkissani.
Kannatan A. Airon nakemysta, han kun itse oli elanyt nama jutut, mutta Laaksonen kai ei ollut 1940 siella lasna. (Katso A. Airo<<<Wikipedia).
Airolla on mielestani vahan enemman kanttia sanoa jotain suht' patevaa!
Kokonaiskuva itärintaman tapahtumista talvella 1942-43 on alkanut hahmottua vasta 1990-luvulta lähtien. Itse aiemmin ihmettelin että oliko todellakin niin, että vain Stalingradissa taisteltiin ja muualla - Suomen rintaman tavoin - vuoltiin puukuppeja.
VastaaPoistaDavid Glantz kävi kuitenkin läpi asiakirjoja ja havaitsi, että tosiasiassa koko itärintama (Leningradista etelään) suorastaan kylpi veressä. Zhukov heitti satoja tuhansia onnettomia sotilaitaan Rhzev-Sychevkan lihamyllyyn. Siellä käytiin todellisuudessa ehkä sodan raakalaismaisinta taistelua. Zhukovin miesten pahaksi onneksi Saksalla oli Grossdeutschlandin kaltaisia eliittiyksikköjä tukkimassa läpimurtoja silloin kuin ne näyttivät johtavan väistämättömään laajaan murtoon. Krivosheevkin joutui uudelleen perehtymään Rhzevin pullistuman taisteluun ja niinpä nyt alkaa jo tulla lukujan - 720 000 kaatunutta, kadonnutta ja haavoittunutta 25 päivässä. Rhzevin taistelun rinnalla Stalingrad (Operaatio Uranus) oli korkeintaan toiseksi tärkein manööveri.
Uusin tulkinta talvesta 1942-43 onkin se, että NL todellisuudessa pyrki tuhoamaan Leningradiasta aina Mustalle Merellä asti koko Saksan rintaman. Tuloksena oli kuitenkin pattitilanne. Niinpä loistava Stalinin propagandakoneista valjastettiinkin luomaan myytti jonka mukaan kaikki tähtäsi vain Pauluksen armeijan tuhoamiseen.
Zhukovin muistelmissa Rhzev-Sychevka on unohdettu autuaaksi. Niinpä Glantzin kirjan nimikin on kuvaava: "Zhukov's Greatest Defeat".
Verratkaapa tapausta Rhzev ja Kannaksen taistelut 1944. Epäonnistumiset kuitataan "rajoitetuilla tavoitteilla". Neuvostoliittolainen sotahistoria on aivan ihastuttavaa operettia.