Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
4. tammikuuta 2010
Kadetti ja kylteri II
Kilpailu kuuluu kauppiaille mutta on sopimatonta vartijoille. Kumpaan luokkaan urheilijat ja taiteilijat kuuluvat? Selvästi kauppiaisiin. Urheilun ihanteet ja taiteen suurenmoisuus ovat sievää puhetta vailla käytännön merkitystä.
Runoilija ei kilpaile rahasta mutta sitäkin enemmän maineesta. Oppilaani Mikko, joka ennen tapasi oikaista, ettei hän ole millään tavoin minun oppilaani, sanoi kerran Berkeleyssä minusta, että olen omasta mielestäni jonkinlainen kirjailijakin. Siinä oli vierasta väkeä kuulemassa, joten yliopiston kirjastossa kun olimme, nappasin hyllystä englanninkielisen Skandinavian kirjallisuuden historian ja näytin toisille, mitä kaikkea kaunista minusta oli siihen kirjoitettu, ja panin kirjan hyllyyn. Myöhemmin totesin, että kaunokirjallinen tuotantoni on suomeksi Kongressin kirjastossa ja useissa muissa lainastoissa, joihin hankitaan näytteitä eksoottisten kielialueiden yritelmistä.
Tämä on lyyrikon tavoite. Kiittäviin aikalaisarvosteluihin uskoo vain hupsu.
Laadin kerran listan kymmenestä korkeimman oikeuden tyhmimmästä tuomarista 1918-2001, mutta helposti arvattavista syistä en ole koskaan julkistanut sitä. Listani parhaista tuomareista on sekin pöytälaatikossa; USA:n vastaava lista on helposti löydettävissä – Marshall, Brandeis, Holmes, Cardozo, Black…
(Tässä kohdin on aika turha väittää vastaan. Tiettävästi kukaan muu ei ole lukenut kymmentä tuhatta KKO:n päätöstä ja käynyt systemaattisesti läpi konsepteja, joista vain ilmenee, kenen kädenjälkeä enemmistön ratkaisu oikeasti on.)
Kilpailun turmiollisuudesta vartijaluokan sisällä kerrotaan hakusanalla Keinonen, Yrjö. Lähes kaikki muistelijat ilmoittavat arvostaneensa miestä, inhoten. Taisi hän jäädä ihan kiinnikin jostain sotakorkeakoulun arvosanoihin liittyneestä sumplimisesta. Kukaan ei ole koskaan moittinut Erich Heinrichsia, joka vaieten ja vähin äänin osoittautui jääkäreistä etevimmäksi, ja piti myös suunsa kiinni Mannerheimista ja päämajan toiminnan epäsäännöllisyyksistä.
Jacobs ei ollut aiheetta kaupunkisuunnittelun historioitsija. Talot ja ihmiset muistuttavat toisiaan. Osoite on tärkeä, samoin asu. Slummit tunnettiin hyvin antiikin suurkaupungeissa. Ghetto oli alkujaan Venetsiaan perustettu suoja-alue rikkaille juutalaisille. Jostain syystä taloilla voi komeilla silloin kun vaatteilla ei voi. Pohjanmaalla jumaliset ihmiset pystyttivät vallan jumalattoman komeita tuparateja, joista sitten oli vähemmän kuin viidesosa hyötykäytössä. Sotilaat, poliisit, papit ja tuomarit ovat kuuluisia pellevaatteistaan ja kiiltävistä koristeistaan. Suomessa tuomareilla ei ole työkampetta; syy on selvä. Kuten Ruotsissa ainakin Kustaa III:n kaudelle meillä vuoteen 1917 korkeimmat tuomarit olivat myös senaattoreita, ja heillä oli tuohon virkaan kuulunut kultapäärmätty frakki ja halu pitää silmällä, etteivät vähäisemmät tuomarit ryhtyneet koristelemaan itseään.
Yhdysvalloissa vakiintui viisas kauppiaallinen käytäntö varoa veronkerääjien ja ryöstömiesten mielenkiinnon herättämistä. Alun perin englantilaisen keikarin Beau Brummelin lanseeraamat pitkät housut muuttuivat tummiksi – amerikkalaisen käytännön mukaan musta puku sopi vain ruumiille ja hautausurakoitsijoille. Muusta huolehti Brooks Brothers, jonka kertainen maine on jo mennyttä aikaa.
Suomessa Alkon ylläpitämä pukupakko, johon kuului myös valkoinen, mielellään pesty paita ja solmio, joutui huonoon huutoon vasta 1960-luvun lopulla, ja tuosta huudosta se vapautui tällä vuosikymmenellä. Nyt pukumiehet ovat toisten asialla olevia eli investointipankkiireja ja asianajajia, ja viestittävät kankailla ja räätälin tekoisuudella tehtävänsä tärkeyttä. Ranskan Sarkozy luultavasti teki esimerkillään lopun kravattipakosta. Briteillä on termi ”bespoke clothing”, jota on hyvin vaikea kääntää – ehkä vaatturin tekemä vastakohtana mittatilaustyölle ja orrelta ostetulle. Amerikkalainen matala muoti välittyy elokuvista. Farkut ja hyvin kallis pikkutakki on ollut nuorten miesten mieleen jo kauan.
Muotiin on syytä suhtautua haudanvakavasti. Oma silmäni ei edelleenkään oikein sopeudu maastopukuisiin eversteihin julkisissa tiloissa.
Kauppiaalta odotetaan edelleen samaa korkeaa moraalia kuin vuosituhansien ajan: kaikkia palvellaan ihonväriin katsomatta, kunhan maksavat käteisellä. Minulla on meneillään vakoiluprojekti. Harmi että käyn niin harvoin Keski-Espoon marketeissa. Mielestäni sekä K että S käyttävät edelleen väärän värisiä suomalaisia vain toisarvoisissa tehtävissä, ja kassalla istuu joko rusottavia tyttöjä tai luotettavuutta ja ihmistuntemusta uhkuvia naapurin täti –tyyppejä.
Tehokkuus ja perinne ovat vastakohtia. Tunnustan suhtautuvani itse epäluuloisesti perinteisiin. Miksi tuottaa ongelmajätettä ampumalla raketteja ja valamalla tinaa? Perinne ei riitä vastaukseksi eikä se että naapurin pojat ampuvat.
Pidin tietotekniikkaa turhana keksintönä syystalveen 1989. Anja Tulenheimo-Takki ajoi sen korkeimpaan oikeuteen hyvin varhain ja tehokkaasti ja voitti ankaran vastarinnan.
Isäni kiusoitteli minua ikävästi, mutta sai maksaa hinnan varhaisesta mikron käyttöön otosta. CP/M –käyttöjärjestelmän failien siirtäminen DOS:in vaati rajua asiantuntemusta, jota onneksi sitten löytyi.
Vaikka pidän tunnesyistä pohjalaispuukoista, mielestäni ns. Mora (useiden valmistajien) on oikea valinta. Kannattaa ostaa nyrkillinen kerralla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Minulla on näistä vaatetusasioista paljonkin sanottavaa, mutta farmarit ovat yksi teollisuuden ja markkinoinnin parhaimpia kusetuksia.
VastaaPoistaFarmarit kestävät vähemmän kuin hyvä sarka tai puuvillakankaista molski, niin farmareista tehtiin muoti ja kapinantunnus juuri siitä syystä, niitä joutui ostamaan koko ajan uusia.
Kukas niitä vartijoita sitten vartioi?
VastaaPoistaVoisitko kerran valaista meitä maallikkoja, ovatko konseptit ja laput ikuisesti säilytettäviä mutta salaisia, vai hävitetäänkö ne joskus, ja minkä lain perusteella.
VastaaPoistaJossain määrin viranmaisten asiakirjajulkisuuteen perehtyneenä olen tietävinäni, että kaikki oleellinen pitäisi arkistoida, on se salassapidettävää tai ei. Jos konseptit ym. säilytetään, ovatko ne julkisia 60-500 vuoden kuluttua, edes?
Suomessa Alkon ylläpitämä pukupakko, johon kuului myös valkoinen, mielellään pesty paita ja solmio, joutui huonoon huutoon vasta 1960-luvun lopulla, ja tuosta huudosta se vapautui tällä vuosikymmenellä.
VastaaPoistaNyt setä huijjaa. Vuosikymmentä on käyty vähän viidettä päivää, joten en usko.
Ad Anonyymi - vuosikymmen - I stand corrected eli kirjoitin väärin. Tarkoitin edellisvuosikymmenellä.
VastaaPoistaAd Anonyymi: - laput ja konseptit ovat ymmärrykseni mukaan OK 1 luvun nojalla ikuisesti salaisia. Tähän löytyy minua uskottavampi kannanotto - olisiko KKO itse lausunut asiasta?
VastaaPoistaMeidän kesken: syystä tai toisesta Kansallisarkistossa on todellisuudessa sinne toimitettujen aktien välissä "ei-julkiset". Oli ainakin kun viimeksi tilailin. Ajattelin että ei tehdä nyt asiasta numeroo.
Ad Etsija: - vartioita valvoi filosofikuningas ja tätä jumalat. Platonin "Valtion" juttu on siis kirjoitettu ajatuskokeeksi, ei ohjelmaksi.
VastaaPoistaKysymyksesi heitti kiukkuisesti Cicero: qui custodiet custodes.
Se on aina ajankohtainen.
Vuosikymmen on loppu vasta kun vuosi 2010 on täynnä. Aivan kuten milleniumiakin juhlittiin rahvaan parissa aivan väärässä vuodentavaihteessa. Ai jai, että rakastan tätä teknistä analiteettiä vai mikä annaaliteetti se nyt on.
VastaaPoistaMietin tätä.
VastaaPoistaEsi-isäni ovat kauppiaita.
Mutta niillä joilla on moraali ollut, on ollut, kaiketi, vartijamoraali.
Selittänee ruukin katoamisen ja maaomaisuuden pienenemisen 13 000hehtaarilla?
Pekka S-to (ilmeisesti Saaristo) pyysi minua eilisessä kommentissaan pysyttelemään kiltisti vain omassa "loorassani" ja olemaan sotkematta Kempin huippuhienoa blogia kommenteillani.
VastaaPoistaToisaalta muistaakseni Rienzi moitiskeli hieman aikaisemmin kommentoijia sitä, että kommentit eivät ole läheskään niin kantaa ottavia kuin Kemppisen postaukset. - On siis näköjään hieman kahenlaista ilmoo.
Omassa kommentissani pyrin toimimaan ikään kuin "sisällöntuottajana" eli antamaan sisältöä Kemppisen otsikkokäskyille, koska käskyihin tulee, kuten katekismuksessakin tehdään, liittää käskyihin mitä se on -selityksiä.
Olen nyt kuitenkin palannut antamaan käskyille selityksiä omassa loorassani.
Tämän päivän Hs:ssä on pääkirjoituksena siitä, että pian valitaan Suomelle uusi suunta. Tiedon suunta ei ole pelkästään valvonta/kontrolli eli pysähtynyt suunta tai sallisvuus/innostettavuus/innovatiivisuus vaan myös abstraktisessa mielessä korkeampi tai matalampi tiedon taso. Sekin on suunta. Intian alhaisilla kasteilla näkevät maailman, auringon, puut, talot, työpaikat ja muidenkin työpaikat, autot, ihmiset, muodit, tarpeet ja toiveet mutta silti - kaikesta huolimatta, jaetusta kontekstista huolimatta - ovat eri kasteissa ja se on lähes mahdoton tulla sieltä ylös ellei ole tilaisuutta lapsesta saakka oppia toisen kastin suhteet, merkitykset, näkemykset ja priorisoinnit joiden implisiittinen merkityskartta sisältyy lopulta sanoihin, uskomuksiin, autenttiseen olemiseen ja politiikkaan.
VastaaPoistaMerkityskartta on jotain muuta kuin merkitykset yksitellen, joita kaikilla on samalla lailla: siitä ei näe sitä mistä Raunokin kirjoittaa: INTERPELLAATIOSTA.
Tämä sana Kemppinen on se, mistä sinut pitäisi tuntea koska sinä olet tämän asian mestari vaikka et sitä itse painota tai edes näe; johtunee siitä, että omaat valmiit korkean hierarkian suhteet jo sanoihisi ja sen takia sinun tekstit ovat sekä mukavia että luettavia alemmillekin kasteille.
Kuulostaa pahalta kun puhuu kasteilta mutta olethan puhunut vanhemmistasi ja miten heidän sivistys toi teidän perheen sisälle oikeat käsitteet ja maailmat. Silti en väittäisi samaa mm Klingestä enkä Meinanderista enkä juuri kenestäkään joilla voisi olla sama tilanne koska heidän interpellaation suhde lukijaan on estynyt siitä, että heillä on fiiniys valmiiksi nokassa eli ylläpitävät tahallaan sitä mistä Jyrki Virolainen kirjoittaa: hakevat tahallaan etäisyyttä eikä läheisyyttä koska läheisyys on heille jotenkin pornoa?
Nämä mainitut ja tunnetut historioitsijat ovat tietysti osaavia oman tieteen (voiko sadut olla tiedettä?) alalla - mutta kirjoittajina, keskustelijoina ja totuuden etsijöinä eivät ole samaa luokkaa. Siinä on sivistyksen torneissa tapahtunut fiba; joku on syöttänyt kultalusikalla ja olettanut että välinpitämättömyys on arvo - ??
Minä uskon kuulevani diskurssieroja falskissa ja aidossa; tämä ei vielä ole sitä, että olisin riittävän viisas tai osaava tuomitsemaan ketään. Mutta voin haastaa alueen; minä toivon, ettei Suomea alenneta lyhyen tähtäimen politiikalla alempiin kasteihin (ja voin kertoa miten se siinä tapauksessa tehdään koska se oli jo meneillään - tämä on kirjasto-asia taas): vaan tajutaan että omatakeinen ja vielä rujo ja yksinäinen hirvi-kansa (ks. mummomo.blogspot.com huutavasta hirvestä) ei kasva päivässä vaan se vaatii aikaa. Silti ei ole syytä heittäytyä fiinien falskien suuhun tai ohjattuun tiehen vaan tehdä suunnat itse.
VIKTIGT ALLTSÅ. - sanos Virkkuselle -
Isoisovanhemmilta on jäänyt perinnöksi hienoa kaupunkisuunnittelua, upeita ja kestäviä kivitaloja, pohjalaistaloja, pukuja.
VastaaPoistaMillaista kestävää perintöä, tai perinnettä lapsenlapsenlapsillemme jää tästä ajasta?
Ei kai mitään. Joutuvat rakentamaan koko infastruktuurin uudelleen.
Mitä valikoituneen värisiin ja -sukupuolisiin kassahenkilöihin tulee, kauppiaan toimenkuvaan ja olemukseen kuuluu oman edun vaaliminen eli ennen kaikkea voiton maksimoiminen ilman kohtuuttomia riskejä (riskit voivat olla muitakin kuin taloudellisia – esimerkiksi mafian suojelurahasta kieltäytyminen voi johtaa sellaisiin).
VastaaPoistaNiin kauan, kuin asiakkaitten oletettu enemmistö kokee luontevimmaksi tietynlaisten kassahenkilöiden läsnäolon, siitä on eniten etua kaupalle. Tietysti voidaan kuvitella poikkeustilanteita: suurasiakas, joka tulee ostoksille vain sillä ehdolla, että kassalla istuu romanimies kiiltävine saappaineen, mutta tällaiset kuvitelmat ovat yleensä todellisuudelle vieraita.
Jotta mitään potentiaalista kansanryhmää ei leimattaisi: jos K-marketin kassoilla istuisi jostain päivästä alkaen pelkästään xanubialaisia, olen varma, että vaikka ilmiö herättäisikin eksoottisuudessaan mielenkiintoa, viereisen S-marketin jonoihin alkaisi kohdistua painetta. Mikäli lisäksi xanubialaisten kieli- ja asiakaspalvelutaidot olisivat vähäisemmät kuin nykyisen rusoposkisen tai ryppyyntyneen kassahenkilöstön, paine tuntuisi myös K-marketin jonoissa. Siis verenpaine.
Mikäli kauppias arvioisi saavansa toisenlaisella kassahenkilöstöpolitiikalla kilpailuetua, sellainen otettaisiin nopeasti käyttöön, viimeistään kilpailijan niin tehtyä.
Ääriesimerkki, joka varmasti loukkaa jotakuta, mutta sellaisesta ei pidä välittää: vaikka kauppias epäilemättä tekisi jossain mielessä kauniin humaanin eleen palkkaamalla kassalle kielitaidottoman näkövammaisen, tällainen humanismi kostautuisi ehtyvänä kassavirtana. Kauppiaat eivät tee ihmisoikeuspolitiikkaa, he tekevät kauppaa. Vartijat tekevät ihmisoikeuspolitiikkaa, joko vartioimalla tai jättämällä vartioimatta.
Niinhän se on, että raskasta on porvarin elämä, kun köyhällekin täytyy olla nöyrä.
VastaaPoistaVuosikymmen vaihtuu radiossa haastatellun sedän mukaan vasta 31.12.2010/1.1.2011, koska nollavuotta ei aikoinaan ollut.
VastaaPoista"Suomessa tuomareilla ei ole työkampetta; syy on selvä. Kuten Ruotsissa ainakin Kustaa III:n kaudelle meillä vuoteen 1917 korkeimmat tuomarit olivat myös senaattoreita, ja heillä oli tuohon virkaan kuulunut kultapäärmätty frakki ja halu pitää silmällä, etteivät vähäisemmät tuomarit ryhtyneet koristelemaan itseään."
VastaaPoistaKHO:ssa on esillä esittelijän takki, jota vitriiniin laitetun lapun mukaan esittelijä piti yllään esittelyssä. Tekstin mukaan takkia olisi käytetty aina sotiin saakka, jonka jälkeen sen käytöstä olisi luovuttu.
Ruusuvuori kertoi tänään radiossa puukkokirjastaan ja selitti hieman kätevän puukon geometriaa. Yksi työpuukoistani on Erik Frost, Mora, Sveden. Kelpo ase.
VastaaPoistaMossipoikana seurasin silmä kovana, kun teurastaja-Hermanni teki sellaisella siistiä jälkeä.
Kiehistelee Kunnaksen Ilkka
Blogistin tuntemus KKO:sta ja sen päätöksenteosta on kiistatta omaa luokkaansa. Kuten myös lainkäytöstä tuomioistuimissa yleensä!
VastaaPoistaJo se, että blogisti laskettelee "läpi" tyhmemmänkin kommentoitsijan kommentit (allekirjoittanut), osoittaa hänessä suurta arvostusta keskeisimmän perusoikeuden sananvapauden suhteen ja tästä hänelle kiitos! Puheoikeuttansa pitää saada käyttää, vaikkei yltäisikään sille tasolle kuin filosofisesti pohdiskelevat yleensä.
Näitä kirjoituksisai on nautittavaa lukea ja 90 -luvulla julkaisit HS:ssa "tänään maanantaina" palstaa ja aamun ensimmäinen toimi olikin katsoa "mitä se Kemppinen tänään kirjoittaa".. Kiitos, että olet jaksanut käyttää puheoikeuttasi ja vielä pistävän viiltävällä tavalla!
EKL
Alavus
Piti kirjoittaa tämä jo eilen, mutta en jaksanut ja toivoin että aihe menee ohi. Ei mennyt, joten ihan tiiviisti: kuka ruokkii ja vaatettaa vartijat? Tässä dikotomiassa kauppiaat. Ja sen huomaa: Kemppisen luettelemien kriteereiden lisäksi luokkiin liittyy tapa olla ja toimia. Vartijat ovat nyky-Suomessa omaksuneet muinaisen virkamies- ja taannoisen demariasenteen oleilla - "ei työ tekemällä lopu" ja "virka-aika" tai "säädetyt tauot" taikka "saavutetut edut" tai jopa "työssäKÄYNTI" ovat esimerkkejä laiskan pulskeasta menosta, johon "vartijaluokka" katsoo olevansa luonnostaan oikeutettu.
VastaaPoistaOlen työssä, jossa usein rekrytoimme virkamiehiä tai kolmannen sektorin ihmisiä, ja tunnen tuon edellä kärjistämäni todeksi, jo nuorillakin ihmisillä. Ensimmäinen työpaikka on todella tärkeä asennoitumiselle, tosin karriäärivirkamiehen tai ay-tantan lapsena kasvanut voi olla (palkka)kuopassa valmiiksi.
Edellisen perusteella jäin maistelemaan taiteilijoiden luokittelua. Totuus lienee, että heitä kuten tutkijoitakin on kaksi heimoa, "elämäntapa"- ja "menestys"-suuntautuneet.
Hajakommentteja:
Oikeus kulttuuri-ilmiönä -teoksessa (vai oliko se luennolla) Kemppinen selitti meikäläisten tuomareiden kaavuttomuutta sillä, että säätyerojen vuoksi oikeuden jakajan erotti parteista muutenkin.
Yhdysvaltalaisissa konserneissa on todella tarkat pukeutumiskoodit, pukumiehet mukaan lukien. Puvun väri ja kuosi ynnä miehellä olevat asusteiden yhteismäärä (silmälasit, kello, sormus, kuulolaite, solmioneula kaikki mukaan laskien) on tarkoin rajattu. Taskuliinan esimerkiksi tulee olla "matching but not similar to tie".
Muuten olen sitä mieltä, että herrasmiehen (joka nyt käytetyin kriteerein siis on aina "kauppias") puku ei ole univormu vaan hänen persoonansa heijastuma. Valmispuku pystyy tähän harvoin, ja vain tylsillä henkilöillä. Vaatteillaan mies tuo joukkoon omat ritarin värinsä, eikä alennu knihdiksi (vartijaksi) isännän vaakunan piiloon.
Tänään Ykkösaamussa eräs arkkitehti juhli teostaan, josa toimittaja kutsui VIHDOINKIN kirjaksi puukoista. Kemppisen et al teos jäi maineetta.
Näistä tummemmista suomalaisista.
VastaaPoistaLähikaupassa on sellainen myymäläpäällikkönä.
Oli ostanut nyt omakotitalon tuosta meidän ja kaupan välistä.
Puvut ovat valmispukuja, eli orrelta ostettuja.
VastaaPoistaSitten on sovituskorjattuja, eli orrelta otettu, mutta sitten muutettu mitä voidaan.
Sitten on mittatilauspukuja, jotka on valmistettu samalla tuotantolinjalla kuin valmispuvut, mutta asiakkaan mitoilla, yleensä yhdellä sovituksella.
Sitten on vaatturipuku, joka on alusta loppuun vaatturin asiakkaalle tekemä, yleensä kolmella sovituksella, ja jossa huomioidaan sitten vaikkapa asiakkaan päänasento, nilkan rotaatio, pakaran koko, tapa kävellä, liikunnalliset mieltymykset, harrastukset ja aikaisempi ammatti.
Albert Camus, né le 7 novembre 1913 à Mondovi en Algérie française et mort le 4 janvier 1960 à Villeblevin dans l'Yonne.
VastaaPoistahttp://www.math.washington.edu/~perkins/facel_vega.html
This beautiful and sexy sports car epitomizes 1950's european styling. The writer Albert Camus died in a car wreck when he was riding in a Facel, driven by his friend Michel Gallimard.
Mikä todistaa ainakin sen, että tuokin auto oli yhtä hyvä kuin sen heikoin lenkki, eli kuljettaja.
Ihmisillä - kai ne runoilijat sellaisia ovat - saattaa kaikesta huolimatta olla toisilleen vieraita tavoitteita - mainittujeni; raha ja maine, lisäksi (tai niistä huolimatta). Riippuu kaiketi vähän siitäkin mihin on sen elämänsä tuhlannut. Siis se raha ja se maine on nykyään kovin latteaa kamaa. On ollut jo pitkään. Laimeaa. Kuten vehnäjauhot, tai tonnikala, tai punajuuri, tai juomukondomi, tai taxi. Tai televisio. Siis kuten urheilu, tai politiikka. Pääministeri. Ulkoministeri. Tai hymy. Hampaat. Sanoisin jopa kuin ajellut häpykarvat, tai silmälasit. Aurinkolasit. Kun sinulla ei ole paheita, mitä ahneus ei mielestäni ole vaikka et ehkä olekaan ahne. Sellainen joka syö koko paketin, ja haluaa perään toisen. Kuin suuri kuhnuri, tai märkä penis. Likainen maila, kosketin. Yhteyden luoja. Johtaja, sellainen kuin kupari, hopeisten käskyjen saumaama. Imuri. Pallo. Kuin sellainen jolla ei ole mitään. Sitäkään. Ja sellainen joka luulee, kuin tyyni ilma. Kuin sumu. Kuin rakkaus. Siis sellainen joka on pöydällä ja joka on unohdettu. Sellainen joka on kuin keittiön seinä kaapin takana näkymättömissä likaisena. Karvaisena. Patsaan alusta. Sellainen jota ei pyyhitä, eikä pestä, jota ei kuivata, ja jota ei koskaan myydä. Jota ei katsella. Sellainen josta ei ole otettu yhtä ainoaa valokuvaa. Sellainen joka on jonkin tai jonkun välissä, penkin alla. Kuten tuolin alaosa. Takaosa. Muovipussi. Naparetkeilijän kadottama kenkä. Siis sellainen joka on laimeaa kuin kuun valo. Laimeaa kuin kaukaisuus, jonka kadotit. Laimeaa kuin kuolevan lihavuus. Rakastavaisten riita. Laimeaa kuin unohdus, tai suolattu lumi. Kuin auto. Sillä kun kuolen en sitä tarvitse. En kaipaa. En ikävöi. En halua. Enkä myöskään sillä mittaa elämääni. Enkä mitään mitä siinä on ollut, tai on ollut olematta. Enkä myöskään sitä vähää, mikä siitä tuli olevaksi.
A.E. Housman - oliko hiljattain puhetta jostakin tällaisesta - The laws of God, the laws of man
The laws of God, the laws of man, He may keep that will and can; Not I: let God and man decree Laws for themselves and not for me; And if my ways are not as theirs Let them mind their own affairs. Their deeds I judge and much condemn, Yet when did I make laws for them? Please yourselves, say I, and they Need only look the other way. But no, they will not; they must still Wrest their neighbour to their will, And make me dance as they desire With jail and gallows and hell-fire. And how am I to face the odds Of man’s bedevilment and God’s? I, a stranger and afraid In a world I never made. They will be master, right or wrong; Though both are foolish, both are strong. And since, my soul, we cannot fly To Saturn nor to Mercury, Keep we must, if keep we can, These foreign laws of God and man.
http://www.youtube.com/watch?v=4qW3noziaEc
Ad Toukka et alii: - olen ollut kuulevinani, että tyänantajat vieroksuvat vammaisia ja monia muita vähemmistöjä julkisesta tuesta lukuun ottamatta, koska arvelevat - aivan oikein, pelkään - että heissä on soveltumattomia kuten muissakin ryhmissä, mutta näistä eroon pääseminen on epätavallisen vaikeaa.
VastaaPoistaJos tarina pitkää paikkansa, kysymys on tilanteesta "unintended consequences", ja se tilanne on hyvin tuttu.
Perinne antaa rakettimaisen nopeuden verrattuna sellaiseen, jonka on rakennettava kaikki nollapisteestä.
VastaaPoistaJos siis molempien korvienväli on sama.
Ad Kemppinen: Ennen Ciceroa kysymyksestä taisi kirjoittaa Juvenus, joka mietti miten voisi huolehtia naisten siveydestä.
VastaaPoistaPlaton puhuu tuossa yhteydessä myös muutamasta jalosta valheesta. Valheet ylläpitävät vartijoiden asemaa, ja vartijoiden tehtävänä on ylläpitää noita valheita. En usko, että "kokonaisuus" voisi toimia ellei valheita oteta huomioon.
Minusta kyse ei ole pelkästä ajatusleikistä, mutta toki allegoriasta.
Ad Reinzi et alii: - korkea amerikkalainen tuomari perusteli ammattikunnan viehtymymstä mustaan solmukkeeseen sillä, että etenkin vinoraidalliset solmiot viestittävät kuulumista tai kannatusta.
VastaaPoistaJyrki Virolaiselle, että kannattaisi myös avata eri ministeriöiden hallinnonalojen "päättävien" virkamiesten soveltuvuudet, puoluekanta ja muut mahdolliset riippuvuudet. Ilmenisi yllättäviä käänteitä siellä sun täällä. Ketkä ministeriä ohjailevatkaan? =)
VastaaPoistaBuji:
VastaaPoistaAjanlaskussamme ei myöskään koskaan ole ollut vuotta 1, 2, 3....koska ajanlasku alkaa vuodesta 532. Sitä ennen asiat päivättiin asiat eri tavalla. Niinpä joka päivä alkaa joku vuosituhat, vuosikymmen jne, ihan kuten kukin haluaa.
Koska minulla on kapeat hartiat mutta iso pää, yritin yhteen aikaan täydentää vaikutelmaa solmukkeella. Olin tyytyväinen, kun eräässä Lakimiesliiton (hengellisen toimikunnan, kai) iltatilaisuudessa 1990-luvulla Kemppiselläkin oli rusetti, tosin se kuului asunaan olleeseen smokkiin kiinteämmin kuin silloinen karmiininpunainen rusettini harmaaseen kaksiriviseen pukuun. Joka tapauksessa vähensin rusetin käyttöä, koska tein usein sellaisen sidonravirheen, jonka vuoksi siivekkeet hitaasti ja varmasti kääntyivät aina 60 asteeseen saakka. Totisena tuomarina en rusettia solmisi, koska em. virheen välttämiseksi minun pitäisi ristiä solmukkeen päät yksinkertaisesti, mikä tuottaa ruman luihun tuloksen. Doubble-cross taas antaisi aihetta vaikka mihin.
VastaaPoistaKorjaus:
VastaaPoistaBlogi jota eilisessä suosittelin on nimeltään: takkirauta. Pistää nainen ankaraa tavaraa, pelkäämättä ja olematta tribadi tai femari! Käykää katsomassa, Kemppikin.
pekka s-to.
Viimeisen toivon tansseista löytyneellä miehellä on 23,5 metriä pitkä talo. Heti tiesi, miltä maalta kumppani oli löytynyt.
VastaaPoistaVieläkin jaksaa puistattaa millenium-hössötys. Ajatelkaan nyt itse. Akateemisesti sivistyneet runkkarit käyttävät virka-aikaa kiistelyyn siitä, milloin vuosituhat (tai tämän päivän postauksessa vuosikymmen) vaihtuu.
VastaaPoistaNyt tarkkana, koska paljastan salaisuuden. Ei silloin mitään vuosituhatta tai sen vaihtumista juhlittu vaan lukua 2000.
Tasaluvuissa on jotain magiaa, koska kieltämättä huvittava Osmo Soininvaarakin repi pelihousunsa kun öljyn hinta nousi yli sadan dollarin. Katsoi sen oikein postauksen arvoiseksi! Mitään perusteluja luvun 100 synnyttämälle riemulle ei tietenkään pidä esittää.
Kalenteri ja sen luvut ovat ihan sopimuksenvarainen juttu, koska kaikkihan tietävät, että oikea juliaaninen ajanluku kulkee tusinan päivää perässä gregoriaanista.
Ja sitten rautalankaa. Laskekaa mukana:
2000-2001-2002-2003-2004-2005-2006-2007-2008-2009.
Kyllä tyhmempikin akateeminen runkkari ihan ariteettisella operaatiolla saa tuosta laskettua luvun 10, josta sana vuosikymmen voidaan johtaa. Se että vuotta nolla ei olisi tässä ajanlaskussa on tietenkin täyttä paskapuhetta. Se on se 12 kuukauden aika välittömästi ennen vuotta 1.
Albert on hieno nimi. Onkohan ruotsinkielinen kun on niin hassu hede tapa puhua. Så skojigt, så skojigt. Suolattu lumi - miksi minä en sellaista ajattele kirjoittaa. Paljon oikeampi ote elämään kuin tuo formaalinen, jäykkä, eloton roskakieli, jota suosivat. Ovat rakentamassa siltaa sen takia suoraan avaruuteen koska suuntaa ei siksi muuteta. On kuin tikkaat, kuka niistäkin kirjoitti. Kun ei saa myötäillä suolaista lunta on pakko kirjoittaa tylsän loogisesti. Kuka sellaisesta oppii mitään niveltä, ei kukaan! Nivelet opitaan vinksunvonksun heikunkeikun tekstillä jossa piirun verran oikeaa.
VastaaPoistaSe jää nääs soimaan kunnes joku snaijaa siitä ottaa uutta vauhtia. Siksi Hg on olemassa; nivel-fasilitointi on kesken. Vähän niinkuin Meccano askartelulaatikko pojille 60-luvulla: punaisia ja vihreitä muttereita, pultteja ja avain joilla vedetään nivelet uusiin kohtiin. Lentokone. Veturi. Nosturi.
Let me be your Meccano-pack. Pick-pack kun itse päätät mitä väännät.
Minä vain ruuvaan.
JarMom ihmetteli, mitä lapsille jää perinnöksi tästä ajasta kaupunkien ja rakennusten muodossa. Moottoriteitä ja näennäisesti läpinäkyviä lasi, pelti ja teräskonstruktioita katsellessani ajattelen erään näkijän tapaan:
VastaaPoista. . . all that is solid melts into air, all that is holy is profaned . . .
Vastakohdat ovat vitalisuus ja perinne.
VastaaPoistaNuoret ovat lähtökohtaisesti vitaaleja ja se on kiellettyä.
Siitä nousee väärä haloo ja syntinen olotila, häpeää ja sitten lääkkeitä.
Mitä tiedämme sikainfluenssarokotteesta suhteessa vitaliteettiin? Voi olla
että sammuttaa kaiken. Sitä kun ei olla tutkittu mutta se on aristokratian pelko, eivät missään nimessä toivo ketään vitaalia kaatamaan heidän Babelit.
Ad Anonyymi - sääntö, säännönmukaisuus - huomaat ehkä itsekin ajatelleesi itsesi tilanteeseen, josta Dostojevskin Raskolnikov lähti: kun sääntöjä ei ole (eikä jumalaa), mikä tahansa on mahdollista.
VastaaPoistaSamaa ajatusta kehitellään Karamazovin veljeksissä (Ivan).
Vastauksen esitti Camus (kapinoiva ihminen).
M.R. onkin sitten M.a.R.x.
VastaaPoista