Kirjoitan tätä selvittääkseni itselleni, onko Jacobsin hauska ajatusleikki vanhentunut.
Olen pitänyt selvänä, että ”kauppiaallinen” tarkoittaa sekä myyjiä että ostajia. Työntekijä kaupittelee työvoimaansa. Hän on kauppias. Teollisuus kuuluu samaan ryhmään, koska teollisuutta harjoitetaan voiton saamiseksi.
Vartijaluokan omituisuus on todellakin rahallisen kannustimen pieni merkitys. Virkatuomari ansaitsisi paljon enemmän asianajajana. Upseeri ja poliisi menestyisivät paremmin ”turvallisuuskonsultteina”, ja tiettävästi heitä siirtyy yksityisten palvelukseen aivan yhtä ahkerasta kuin sotilaslentäjiä liikennelentäjiksi.
Hoito- ja hoiva-ala on esimerkki huonopalkkaisista vartijoista. Sairaanhoitaja on vartija, suorastaan peräänkatsoja. Olisin halukas lisäämään omasta puolestani Jacobsin listaan sanan ”kutsumus”, mutta se on kai jo naurettu pilalle. Tunnen ihmisiä, jotka työskentelevät sairaaloissa ja vanhainkodeissa kutsumuksesta eli, kuten nykyisin sanotaan, työn mielekkyyden vuoksi.
Luokittelin peruskoulun opettajat kauppiaiksi ja yliopiston opettajat vartijoiksi. Syy on yksinkertainen. Peruskoulu on pakollinen. Yliopistoon on vaikea päästä. Peruskoulussa suoritetaan oppivelvollisuus. Loppututkinnolla sanotaan olevan arvoa. Niinpä professori on vähintään portinvartija.
Matala profiili ja jonkinasteinen säästäväisyys sekä yleinen tulevaisuususko sopivat työn tai tavaran kauppiaille. Oletteko koskaan nähneet K-kauppiaan E-sarjan Mersua kaupan eteen pysäköitynä? Oletteko miettineet, miksi Audi kasia on vaikea erottaa Audi nelosesta? Edellisellä ajavat rikkaimmat kauppiaat, jälkimmäinen on liian kallis useimmille vartijoille.
Virkamies-vartijoilla ei yleensä ole varaa näyttävään kulutukseen. Papit ja poliisit eivät ajele avoautolla eivätkä visko hopearahoja rahvaalle, vaikka mieli ehkä tekisi. Papeilla on kirkot, jotka lienevät raa’asti sanottuna maan holtittomimmin käytettyä lämmitettyä tilaa, ja jopa hovioikeudet pyristelevät nyt sosiaalidemokratian otteesta, joka teki istuntosaleista erehdyttävästi kunnan virastotilojen näköisiä. Korkeimpien oikeuksien istuntosalit kumminkin ovat vaikuttavia, vaikka tuomareiden työhuoneet ovat aivan tavallisia.
Tuomioistuinten rakennuksissa Suomi on huono esimerkki – paitsi että Turun ja Vaasan hovioikeuksien ulkokuori ja sijainti viittaavat ylimaalliseen mahtiin. Tunnen Englannissa edelleen muutamia tuomareita. Nykyinen Royal Court of Justice (lähinnä ”korkein oikeus”) toimii sinänsä kaameassa viktoriaanisessa rakennuksessa, jonne on kuitenkin tuotu kaikki vallan ja mahdin tunnusmerkit. Väljän ala-aulan ainoa käyttö on kuulemani mukaan sulkapalloilu, joka aloitetaan virka-ajan päätyttyä. USA:n korkein oikeus sai – muistaakseni – rakennuksensa vasta 1930-luvun alussa, ja niinpä yleisvaikutelma on stalinistinen. Yleisölle vapaissa tiloissa riittää töllistelemistä. Tuomareitten työhuoneet ovat kaikki samanlaisia eli tympeitä. Kirjasto on amerikkalaiseen tapaan ovela väärennys.
Suomessa on vartijaluokan maantieteellinen keskipiste, Helsingin Senaatintori. Kerralla ovat nähtävissä Yliopisto, (entinen) Raastuvanoikeus, (entinen) Poliisiasema, Tuomiokirkko ja Valtioneuvosto. Torin keskelle tökätty keisari ojentaa kättään kuin avuttomuuden osoituksena. Tasavalta on ahneesti ominut nämä syvästi pietarilaiset kulissit käyttöönsä, tätä nykyä Helsingin kaupunki, joka sijaitsee todellisuudessa naapurikorttelissa, ja jääkiekon maajoukkue kilpailijoinaan.
Kuka olisi voinut kuvitella jazz-pitoisia rauhan tansseja jatkosodan viimein päätyttyä Senaatintorille? Ne pidettiin Rautatientorilla, ja juhlijoita oli ainakin 40 000. Kaupan keskipiste on Kauppatori – merelle katsoessa teollisuuden (EK) linnake on näkökentässä ja sen edessä paperiteollisuuden palatsi, samoin vasemmalla Katajanokan rannassa. Työn kaupittelun paikka on Hakaniemi – SAK, Metalliliitto, entinen Elanto, entinen työväen pankki, nykyinenkin työväentalon torni, ja rekvisiittana entinen työläisten kaupunginosa, joka on nykyisin kallis ja haluttu.
Tein luettelon itsenäisyyden ajan korkeimman oikeuden jäsenten kotiosoitteista; silloinen puhelinlaitos oli ystävällisesti arkistoinut vanhat puhelinluettelot, joten tehtävä ei ollut vaativa. En yrittänyt tehdä graafia, koska kaupunkihan kasvoi. Oli eri asia asua Bulevardilla ennen sotia kuin nyt. Tapiolaan ilmaantui varhain oikea pesäke. Ja sen tietää jokainen – olen maininnut siitä usein, että Kulosaaren huvilakaupungin valtuustossa korkeimpien oikeuksien jäsenillä oli määräenemmistö ennen sotia.
Aloitteellisuus – siihen asiaan ei löydy johtoa Platonilta, koska kehitys oli joko tuntematon ajatus tai ainakin epäilyttävä. Sama vika kiinalaisilla – heitä ei oikein koskaan kiinnostanut panna suurenmoista teknistä osaamistaan käyttöön. Kun joku portugalilainen toi mandariineille kellon, näitä kiinnosti koneisto, ei aika. Kukapa ajan kulumisesta välittäisi?
Nämä ajatukset näyttävät johtavan kahteen käytännön johtopäätökseen. Käyttäytymisen säännöissä tasa-arvon aate ei ole edennyt eikä sillä näytä olevan siihen paljon mahdollisuuksia. Paasikiven ja Tannerin kaupankäynti Stalinin kanssa 1939 ei toimi samojen mittojen mukaan kuin ulkomaankauppa. Myöskään käyttäytymisessä eli yhteisön odotuksissa tasa-arvo ei toteudu. Papilta, poliisilta, sotilaalta, tuomarilta odotetaan muuta kuin myymäläapulaiselta, vuorineuvokselta, pankkiirilta tai ammattiyhdistysjohtajalta.
Esimerkki: se mikä muutoin olisi kiristämistä, pakottamista tai kiskontaa arvioidaan eräissä tilanteissa eteväksi neuvottelutaktiikaksi.
K:
VastaaPoistaAloitteellisuus – siihen asiaan ei löydy johtoa Platonilta, koska kehitys oli joko tuntematon ajatus tai ainakin epäilyttävä.
Eiköhän? Valtiossa, siinä kontekstissa, mistä löytyy se kuuluisa kuvaus ateenalaisesta - ja sen lyhytjännitteisyydestä - eikö vain ole, en nyt ehdi tarkistaa, kerrassaan aika pätäkkää tekstiä ihmisen aloitteellisuutta sivuten, läheisesti. ja muutenkin, että miten jos meinaa jotakin ominaisuuksia tai taitoja oikeasti hankkia.
[ ..]
Muinaisessa Efesossa hakattiin kiveen (on siellä yhä) ohjeet, viitat bordelliin. Ja sitten myös se vaihtoehto, josei ole rahaa moiseen: menee kirjastoon ja lukee itselleen ammatin, että on rahaa huvituksiin.
Sivumennen sanoen.
VastaaPoistaKesko on K-kauppiaineen lienee lähinnä maaorjuutta mitä Suomessa on.
Oikeasti suuri osa K-kauppiasta on velalla sidottu Keskoon niin, ja muutama suurkauppias on sitten joukossa ruhtinaana.
Kiinan luovuus ja aloitteellisuus on ollut syklistä. Mantsu-keisareille pysähtyneisyys oli ohjelmallista. Ulkomaalaisen, valloittajana maahan tulleen keisarisuvun piti olla kiinalaisempi kuin keisarin vaimon. Sen vuoksi kaikki muutos, mikä olisi voinut muuttaa Kiinaa, oli kiellettyä, sillä se olisi saatettu tulkita epäkiinalaiseksi.
Mind Games. Alussa oli Suuri Meri, koska se oli suuri meri, vaikka se ei ollutkaan rannaton. Sitten oli Suurin Erämaa, koska se oli suurin. Sitten sinne Suurimman Erämaan rantaan ajelehti jostakin joku. Joku oli hyvin tavallinen. Musta hattu ja sandaalit, sekä kassi. Kassissa oli pimeys ja tyhjyys. Autius ei mahtunut sinne, se käveli perässä. Se oli vanha ja työn vaivojen piinaama. Pahantuulinen. Se oli koko ikänsä vahtinut Suuren Meren rantoja ja se oli siksi pahantuulinen, vaikka se oli käynyt ulapallakin. Ne olivat käyneet kauppaa. Kävelleet Suuren Meren yli ja riidelleet keskenään. Kauppa kävi huonosti, ja niillä oli ollut monia esteitä ylitettävänään. Liian monia monen mielestä. Ei auttanut Euripideen kaunis lause, se jossa hän toteaa, että kaikki ystävien kesken on yhteistä. Joku ajatteli, että se oli kamelinajajien älyn mukainen ajatelma. He olivat menossa tapaamaan Autuutta, joka asui omassa asunnossaan Korkeimman Vuoren laella. Matka oli pitkä, ja he hokivat itselleen, että piti pysyä kohtuuden rajoissa. Siis: ei mitään liiallisesti. Sen he olivat oppineen Suurelta Opettajalta. Siltä joka oli samalla opettanut, että piti karttaa kauheuksia, ja että piti katsoa itseään ylpeilemättä ja häpeilemättä. Yhtä aikaa kummallakin silmällä. Paitsi jos oli silmäpuoli, tai sokea, tai muu sellainen josta siihen ei ollut. Piti oppia tietämään asioita, sellaisia kuten harhailivatko eläimet ja kuinka paljon maa venyi. Vuoren juurella oli Ylimmäinen Vartija. Oli siellä muitakin, mutta ne olivat alempiarvoisia, eivätkä osanneet päättää. Piti sanoa, että tarkoitus oli sangen hyvä. Ja jollei se riittänyt, piti sanoa, että se oli vielä parempi. Piti kuitenkin varoa, ettei menettänyt somaa yksinkertaisuuttaan. Suuri Opettaja oli opettanut, että todistuskappaleita piti käyttää varoen. Ylimmäinen Vartija päästi heidät läpi, sanoen: Marssikaa suoraan ja tahdissa, senkin siat, tai minä paljastan teidät! He tottelivat sillä he muistivat samalla Suuren Opettajan sanat; Nousu on jyrkkä, ja sen aikana pitää muistaa varoa Vihan ja Vimman Myrskyä, sekä Raivoa, joka juoksentelee vuoren rinteillä vapaana. He ostivat lyijypamput varmuuden vuoksi, sekä paksupohjaiset raudoitetut saappaat, nekin varmuuden vuoksi. Ja voimakkaiden tunteiden ajamina he lähtivät nousemaan rinnettä. Joku huusi valvokaa ja kiiruhtakaa, ja sitten hän kökötti kaikkina levottomina öinä kauempana leiristä taivaalle tuijottaen, koska oli varma, että ainoastaan taivaan kirkkaimmat lentotähdet voisivat näyttää heille oikean suunnan. He kohtasivat Raukkamaisuuden Ihanteen, Murheen Jättiläisen, Kunniapatsaan, Tunnontuskan, sekä Edistyksen. He pitivät lyhyen tauon aina kuudenkymmenentuhannen askeleen kohdalla. Eräänä yönä he tapasivat Oikeuden ja Vääryyden. Nämä olivat juuri aloittamassa tärkeintä taisteluaan, eikä heillä ollut aikaa keskustella tuntemattomien kanssa, sillä he odottelivat paikalle Alhaisinta Todellisuutta, joka toimisi asiassa tuomarina. Nousun jyrkimmässä kohdassa he kohtasivat vastenmielisen näköisen taikinamaisen kuhmun. Se oli Motiivi, ja se sanoi etsivänsä Syytä, joka oli kiinnostunut siitä. Älkää menkö aivan vielä, se sanoi, mutta he menivät. Sitten he tapasivat Pienen Erehdyksen, joka sanoi heille, että he olisivat ihan kohta perillä. Vieri joitakin viikkoja, jonka aikana heille kerrottiin, että rikkaita oli enää kourallinen, koska rikkaudesta on tullut pelkästään keino, jonka avulla tavoitellaan onnea, ja että heidän olisi päästävä eroon vanhoista rakastelutavoistaan, koska he keskittyivät niihin liiaksi. Autuuden portailla ruumiiden kalmanhaju kävi sietämättömäksi, ja kun he lopulta pääsivät sisälle Autuuden asuntoon, he hoippuivat tylsinä ja heikkoina sen vierelle istumaan. Huomenna on loppu valmis, Autuus sanoi.
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=7SYg_7pNptQ&NR=1
Kemppinen: Nykyinen Royal Court of Justice (lähinnä ”korkein oikeus”) toimii sinänsä kaameassa viktoriaanisessa rakennuksessa, jonne on kuitenkin tuotu kaikki vallan ja mahdin tunnusmerkit.
VastaaPoistaYmmärtääkseni Britannian "korkein oikeus" on lähinnä Supreme Court of the United Kingdom.
Kun omaa kaupunkia kuvaa sarkastisten enkelten näkökulmasta tulee ihan uusia ajattelun raiteita ja se on hyvä, koska sitä kautta irrotetaan sidoksia asioihin, joiden merkitystä ei pidä ylistää ilman syytä.
VastaaPoistaOlet hyvä opettaja siksi, että osaat tämän tyylilajin yhtä hyvin kuten ne huippukirjailjat, joilta luultavasti olet oppinut ideat vaikka et käytä tietenkään heidän kieltä myöskään tyylillisesti. Käytät omaa tyyliä ja se on juuri hienoa.
Jonkun pitäisi joskus silti tehdä facit tai loppukuvitelma mitä kansa sanoi, en nimittäin usein jaksa lukea kommentteja enää. Olen vähän itsekäs mutta uskon, että kommentit annetaan nimenomaan sinulle: ei välttämättä muille.
Petja Jäppinen kirjoitti...
VastaaPoista..kaikki muutos, mikä olisi voinut muuttaa Kiinaa, oli kiellettyä, sillä se olisi saatettu tulkita epäkiinalaiseksi.
jaa, kuulostaa kovin samansuuntaiselta kuin epäamerikkalaisuus.
Lapseni kysyi, miksi tv-kuvassa jenkkilän jostain vaalitilaisuudesta oli niin iso maan lippu taustalla. Sanoin, että lippu on sitä isompi, mitä suurempia ovat yleiset epäilyt epäamerikkalaisuudesta.
"Vartijaluokan omituisuus on todellakin rahallisen kannustimen pieni merkitys."
VastaaPoistaKorkeimman oikeuden jäsenistä osa on kyllä aika hanakasti tarjolla välimiesoikeuksiin tienaamaan isoja palkkioita. Mutta he ovatkin ihan samassa mitassa kauppiaita kuin asianajajat.
Olen tavannut paljon vartijatuomareita, jotka kahdehtivat kauppiasasianajajien palkkoja, yleenä vielä kommenteilla: "Miksi noin surkeasta työstä voi saada noin isoa palkkaa." tai "Tuomarihan tässä suurimman osan työstä tekee." Monet heistä nimenomaan kiinnittävät erityisen paljon huomiota saamaansa rahalliseen korvaukseen.
Lakimiesten jakaminen vartijoihin tai kauppiaisiin onkin keinotekoista. Ylimielisyys ja ahneus tuntuvat olevan yhtä tyypillisiä piirteitä sekä vartijoille että kauppiaille ja kateus on kaikkia yhdistävä tekijä.
Oudointa on, ettei virkamiehillä ole lainkaan vastuuta tekemisistään, kuten myymäläapulaisilla ja pankinjohtajilla.
VastaaPoistaJos vedän nenään virkamiestä, katsotaan se törkeäksi teoksi.
Jos virkamies tekee raskaita virheitä, josta aiheutuu koko kansan tai yksilön laajamittainen kärsimys, on seurauksena hänelle vain joku pikkulainen huomautus.
Joku Wincapita rahastaa idiooteilta ja tyhmiltä paskiaisilta rahaa, niin siitä nousee hirmuinen meteli ja rangaistus, mutta kun tyhmä virkamies ministereineen kusettaa vielä enemmän sosialistidemokratian nimissä, niin sehän on vain meriittiä.
Asian pitäisi olla täysin päinvastoin.
Paitsi K-kauppiaat, myös monet asiantuntijayhtiöiden osakkaat ovat sopimuksin sidottu ja velalla vivutettu. Silti tai oikeastaan siksi Eemeli-Mersuja ja kunkin vuoden muodin mukaisia Jaggeja on tallien ja laatikkokauppojen parkit täynnä.
VastaaPoistaYliopiston opettajista sanottu soveltunee tutkivaan tiedeopettajistoon, yliopistonlehtorit ovat selvästi samaa kuin lukion lehtorit.
En kyllä KKO:n päärakennuksen virkahuoneita ihan tavallisiksi sanoisi. En esittelijöiden koppejakaan, tasan eri syistä.
Hyväksyn bloginpitäjän tuumailun itse aiheesta. Täsmennän kuitenkin, että sairaanhoitajat eivät ole enää huonosti palkattuja. Päihittävät mennen tullen mm provisiopalkkaiset myyjät, muutamaa yksittäistä poikkeusta lukuun ottamatta.
VastaaPoistaKAUPPIAALLINEN VS VARTIJOIDEN YHTEISKUNTA
VastaaPoistaOnpas Jukka K. löytänyt mielenkiintoisen teeman pähkäiltäväksi. Alussa olleet suositustaulut aiheuttivat parin päivän fundeeraus aktiviteetin.
Ne taulut ovat edelleen koko kolmiosaisen jutun mielenkiintoisin asia!
-------
Jos vartija mentaliteetti (ei siis Vartia mentaliteetti) saa tavalla tai toisella yhteiskunnassa vallan, niin seuraako katastrofi?
Ajattelen Itä-Saksaa, Puolaa, Unkaria vuoden 1945 jälkeen.
Kauppiaallisen mentaliteetin ajovoima taitaisi olla se, että synnytetaan painetta siirtyä ihmiskunnan kannalta tehokkaampaan ja tärkeämpään ja annetaan ihmisille (yksilöille) mahdollisuus olla pelissä mukana.
Maaorjuus, kiristys yms tarvitsevat reunaehtoja, mutta eivat ne kai sinällään ilmennä kumpaakaan menttaliteettiä.
Minun kommenttini:
VastaaPoistahttp://takkirauta.blogspot.com/
En tiedä kumpaa säälin enemmän. -ärhoota vai hänen lastaan.
VastaaPoistaMillä tavoin kirkkotiloja käytettäisiin nykyistä holtillisemmin?
VastaaPoistaSäälistä puheenollen Amerikasta olen oppinut hyvin käyttökelpoisen, moneen asiayhteyteen sopivan ajatuksen: The more you convince, the less you convince.
VastaaPoistaMielenkiintoinen kolmiosainen avaus. Aluksi vähän ihmettelin, sitten vähän ymmärsin ja lopussa Kemppinen kertoikin, mikä tästä luokittelusta puuttuu. Aloitteellisuus. Jos jokin asia on uusi, sille ei vielä ole vartijoita eikä sille ole hintaa. Vartijoiden ja kauppiaiden lisäksi tarvitaan uusien asioiden tuottajat, sillä ilman uutta ei ole vanhaakaan. Kolmas tekee kertomuksesta uudistuvan, kehittyvän.
VastaaPoistaUusien asioiden tuottaminenhan ei kuulu vartijoiden eikä kauppiaiden toimenalaan. Päinvastoin, he vierastavat todella uusia asioita, sillä ne sekoittavat vanhat ansaintakuviot.
Jaottelu kulkisi siis niin, että alussa on sana eli idea eli ideologia. Sitten on sanan opettaminen eli vartiointi eli politiikka. Kolmanneksi on sanasta hyötyminen eli kaupankäynti eli talous. Nämä kaikki tarvitaan tekemään yhteiskunnan.
Seuraavassa tyypillinen ideologien tehtäviin kuuluva aloitteellisuus.
Nykyisin meitä ja maailmaa näyttää hallitsevan talouskasvun ideologia: anna kaikki kauppiaille niin pelastut. Tätä sanaa poliitikkomme opettavat ja sen pohjalle sääntöjä kirjoittavat, joiden valtaa vartijat vartioivat ja joiden sääntöjen mukaan kauppiaat kauppaa käyvät.
Jotkut kuitenkin epäilevät kauppiaiden vallan oikeutusta, aivan niin kuin on epäilty jumalan valitsemien hallitsijoiden oikeutusta ja työväen yksinvallan oikeutusta. Mutta miten kertomus jatkuisi, jotta se ei loppuisi.
Ehkä Kemppisen esittämä esimerkki johdattaa jäljille: ”se mikä muutoin olisi kiristämistä, pakottamista tai kiskontaa arvioidaan eräissä tilanteissa eteväksi neuvottelutaktiikaksi.”
Pohjimmiltaan kehitys on sanan kehittymistä, tiedon lisääntymistä. Se kehittyy ratkaisemalla ongelmia, selittämällä ristiriitaiset sanat osaksi laajempaa yhtenäisyyttä eli ymmärrystä. Toisen sanan mukaan kiristäminen, pakottaminen ja kiskonta on oikein, toisen mukaan se on väärin. Mikä on ratkaisu?
Jo tiedetään, ettei uutta tietoa synny vartijoiden toimin, kiristämällä, pakottamalla eikä kiskomalla. Kehitys edellyttää vartijoiden tehtävien vähentämistä, myös kauppiasvallan tapauksessa.
Jumalan kuten työväenkin valitsemien vartijoiden tehtäviä vähennettiin yksinkertaisella tavalla. Pienennettiin kiristämisellä ja pakottamisella saatavaa palkintoa, vallan arvoa. Siirryttiin demokratiaan vapaine vaaleineen. Olennaista oli se, että näin rajoitettiin vallanpitäjien vapautta käydä kauppaa oikeuksilla valtaan ja saaduilla voitoilla hankkia lisää valtaa ja lisää omaisuutta – eikä suinkaan se, että valta siirrettiin kansalle tai enemmistölle.
Talouden kaikkivoipaisuuteen uskovien kauppiasvalta toimii niin kuin muutkin vallat. Se saa voimansa kauppaamalla eriarvoisia paikkoja omaan taivaaseensa. Jokainen kauppias on sen pappi ja jokaisen edellytetään kasvattavan valtaansa myymällä eriarvoisia asemia omiin tuotteisiinsa, suosimalla toisia ja syrjimällä toisia.
Kauppiasvaltaa myös vähennetään samalla tavalla kuin muitakin valtoja, demokratisoimalla. Annetaan jokaiselle toisaalta yhtäläinen vapaus toimia kauppiaana ja toisaalta yhtäläinen vapaus toimia ostajana, mutta ei anneta vapautta käydä kauppaa kaupankäynnin oikeuksilla eli sillä, että toisia suositaan ja toisia syrjitään.
Keskeinen yhtäläisen vapauden vaatimus koskee tietoa. Kun tulee aika heikentää kauppiaiden valtakautta, sen välttämättömänä askeleena on luopua siitä yhteisestä tuesta, jota kauppiassalaisuudet nauttivat. Kehitys ei kehity, ellei kaupankäynnin tiedot, kaikkien kaupan kohteiden hinnat ja laadut, joista esimerkiksi yritysten kirjanpidot kertovat, ovat periaatteessa julkista tietoa, jonka paljastamisesta ei ketään saa rangaista.