Diktaattori

Helpointa katsoa Wikipediasta ”John A. List”. Puhe on peliteoriasta tai päätöksenteon teoriasta. List luultavasti joko hirtetään muiden taloustieteilijöiden toimesta tai saa Nobelin.

Uudessa taloustieteessä tehdään paljon kokeita. ”Uhkavaatimus” Ultimatum menee näin: Antti saa 20 euroa ja tarjoaa Bertalle jotain. Jos Bertta ottaa rahan vastaan, molemmat saavat pitää rahat. Jos Bertta kieltäytyy, kumpikaan ei saa mitään. Perua ei voi. Uusiminen ei ole sallittua.

Jos taloustieteen rationaalinen toimija olisi Anttina, hän tarjoaisi sentin ja Bertta ottaisi sen vastaan. Käytännössä koe tuottaa eri kulttuureissa ja eri puolilla maapalloa oudosti sellaisen tuloksen, että antaja viskaa muutaman euron pöytään ja saaja korjaa ne talteen. Ei rationaalista!

Diktaattorissa Bertta ei voi tehdä mitään. Antti joko antaa rahaa tai ei mitään. Jälleen tulos on usein se, että rahaa annetaan.

”Superfreakonomics” (Levitt – Dubner, 2009) käsittelee peliä pitkään. Lopputulos tuhosi maailmankuvani. Kirjoittajat arvelevat – ja samoin arveli Financial Times 10.10.2009 – että pelkkä koetilanne vaikuttaa luultua paljon enemmän käyttäytymiseen ja palkkio – rangaistus –järjestelmä on vastaavasti huomattavasti mutkikkaampi kuin olemme käsittäneet.

Minulle tämä merkitsi, että mm. patenttioikeuden ja tekijänoikeuden peruspilari, insentiivi eli kannustin eli kiihoke, on sanan tieteellisessä mielessä kompleksinen (monimutkainen), emmekä edes tiedä, mitä kaikkea siihen kuuluu.

”Kompleksinen” –sanaa käytän tässä samassa mielessä kuin Mitchell uudessa kirjassaan ja Kari Enqvist kirjassaan ”Monimutkaisuus” ja Wikipedia, josta kuva.

Taustalla kummittelee Milliganin vuosikymmenien takainen sähköiskun antamistutkimus. Nyt List on pyrkinyt romuttamaan taloustieteelliset tutkimukset, joista on sanottukin, että ne mittaavat nuoria opiskelijoita, jotka haluavat miellyttää professoria ja tietävät, että heitä tarkkaillaan huolellisesti.

List keräilee itse baseball-kortteja ja on onnistunut tekemään kirpputoreilla kokeita kertomatta myyjille, että meneillään on tieteellinen koe. Tulokset ovat jotain aivan muuta kuin ne, joilla on saatu jo yksi Nobel. Tutkijoiden havaitsema ihmisten ajoittainen epäitsekkyys ei toimi eikä toteudu. Myyjä petkuttaa hinnoissa. Pitkätukkaista jymäytetään.

Big deal! Olemme juuri nähneet luonnossa, minkä verran tutkimuslaitosten taloudellisiin ennusteisiin voi luottaa. Olemme nähneet, miten valtavia vedätyksiä perinteisissä ja hienoissa pankkiiriyhtiöissä voi tapahtua. Tiedämme oikein hyvin, että osakesijoittajien rationaalisuus ei anna aihetta riemun rallatuksiin.

Peliteorian kokeet alkoivat sotien loppuvaiheessa Vangin dilemmalla. Olemme luultavasti tulleet niistä hiukan viisaammiksi, mutta emme paljon. On vaikea uskoa, että moni niistä, jotka toistelevat ”win-win”, ovat edes auttavasti selvillä, mistä puhuvat (lähinnä Pareto-tehokkuudesta, oikeastaan Nashin tasapainosta).

Juridiikassa ei ole päästy edes empiriaan, saati kokeisiin. Sata säveltäjää saa rahaa ja sata ei saa – miten tämä näkyy seuraavan vuoden sävellystuotannossa ja tekijänoikeustuloissa?

Lainsäätäjä on peliteorian ”diktaattori”, joka antaa tai jättää antamatta. Itse asiassa lainsäätäjä antaa toisella kädellä toiseen taskuun ja ottaa toisella toisesta. Itse asiassa lainsäätäjä on intialainen jumala, jolla on suuri määrä käsiä, ainakin yksi enemmän kuin kansalaisella taskuja.

Mutta motiivi tai insentiivi epäilemättä on erittäin vaikea tai mahdollisesti todistettavasti mahdoton korrelaatioiden ja syysuhteiden verkko. Edes itsemurhapommittajien motiiveissa ei ole mitään uutta. Eivät kaikki ole koskaan menneet sotaan pakotettuina eivätkä uskoen hengissä selviytymiseensä.

Heidän toiminnassaan on uutta terroristien mainio tilastomatematiikka. Pieni määrä itsemurhapommittajia ja väkivaltaiskuja yhteisöjen sisään aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin monikärkiohjus. Sekin on juuri nähty.

Ampumavälikohtaus tai sikainfluenssa, riskianalyysillä eli oikeastaan todennäköisyydellä ei ole paljon sijaa mielikuvien maailmassa.

Tammikuun kunniaksi kevennän Superfreakonomicsin hyvällä esimerkillä – useiden mestaruustason jalkapalloseurojen pelaajista yli puolet on syntynyt tammi-maaliskuussa. Miksi? Koska juniorisarjat määräytyvät yleensä syntymävuoden mukaan ja aivan alkuvuodesta syntyneet ovat siis käytännössä melkein vuoden vanhempia kuin loppuvuoden lapset ja saaneet nauttia kymmenenkin vuotta vahvemmuuden ja kehittyneemmyyden eduista.

Ja kirjan esimerkki maalaisjärjestä – kirjassa kerrotaan, miten joku keksi sairaalabakteeria mietittäessä kiertää lääkäreiltä kravatin pitämisen; tuota vaatekappaletta ei juuri pestä, joten siitä muodostuu todellinen bakteeripesä.