Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
26. tammikuuta 2010
Itte
Tänään ovella seisoi mies, joka sanoi, että olisi kirjoja. Kuittasin. Niitä oli 110 kiloa. Tässä nyt oli omakustanne, serkusten kesken keräämämme, veljeni tietokoneelle naputtama isoisän, Nurmen taatan muistelma ja suuri määrä kirjeitä 20-luvulta 60-luvulle.
Hän antoi lyijykynällä lehtiöihin kirjoittamansa muistelman minulle 70-luvulla. Se oli selvää, ettei tekstiä ollut aihetta julkaista hänen eläessään. Tulimme siihen tulokseen, ettei myöhemminkään.
Kun nyt katselen tuttua tekstiä valmiina kirjana, jään hiukan arvelemaan. Etenkin kertomus Siperiaan joutumisesta Helsingin seudun patteritöistä, karkaamisesta ja työskentelystä Muurmannilla 1917 ovat hyvin harvoin esiin tulevia aiheita.
Suuri osa on selvästi totta, osa todennäköisesti kaunisteltua.
Isoisäni tunnettiin paikkakunnalla eli siis Kauhavalla hyvin. Hänellä oli kauppaliikkeitä ja monenlaisia luottamustoimia, mutta politiikkaan hän ei osallistunut.
Liitän kaikesta huolimatta tähän blogiin katkelman tämän kunnallisten ja seurakunnallisten luottamustointen haltijan paikkakunnalla jokseenkin tuntemattomasta taustasta. Teksti on kirjain kirjaimelta hänen omaansa. Syystä tai toisesta hän kirjoitti itsestään kolmannessa persoonassa. Hän on Martti.
Kirjaa ei toimiteta myyntiin, eikä sitä saa mistään.
”Toverukset joutuivat saksalaisten komennukseen. Tämä ryhmä johdateltiin Lahden yhteiskoululle. Heidät komennettiin sisälle. Täällä aukeni taivas, sillä nyt oli mahdollisuus saada tyhjentää kuonat, juoda vettä ja oli katto päällä sekä seinät tuulensuojana. Iltapäivällä kävi vielä niin onnellisesti, että kuului komennus: ”Ulos!” Ulkopuolella oli kaksi saksalaista sotilasta, jotka antoivat kahden sormen kokoisen palan ruisleipää sekä yhden suolasilakan jokaiselle ulostulijalle.
Kun kaikki olivat ulkona, komennettiin: ”Sisään joka sorkka!”
Sisällä oli ihmeellistä kuulla, kun tehtiin kauppoja talletetulla leipäviipaleella ja silakalla.
Kuului huuto: ”Kuka antaa askin Klupia yhdestä leipäviipaleesta!” Siitä se kaupanteko sitten alkoi. Joku ehdotti: ”Saat kympin.” Toinen viiskymppiä. ”Ei pojat rahalla, mutta jos on tupakkaa, siitä voidaan neuvotella.” Kaupanteko jatkui myöhään iltaan ja myös seuraavana päivänä leipäviipaleen ja silakan jaon jälkeen.
Toverukset ihmettelivät, että onko tupakka tärkeämpi kuin leipä. Topi sanoi, että kyllä leipä on suurin. Martti väitti vastaan: ”Kyllä ryssänlimppu on suurempi.”
Kolme päivää tätä ihanuutta kesti. Komentohuuto oli: ”Wek!”
Kaikki painuivat ulos, mutta ei mitään muonanjakoa. Vain komento: ”Riviin ja mars matkaan!”
Reitti kulki länsivaihteen kautta Hennalaan, josta tuli surullisen kuuluisa. Täällä oli ensimmäinen tarkastus ja luettelointi. Kaikki mitä oli mukana oli asetettava tarkastuspöydälle. Tavarat luetteloitiin ja otettiin selvää, olivatko ne omia vai ryöstettyjä. Tavarat paketoitiin, varustettiin asianomaisen nimellä ja lähetettiin keskusvarastoon Helsinkiin, josta ne oli määrä palauttaa eri hakemuksesta myöhemmin, kun asiat oli tutkittu ja miestä oli hutkittu. Useassa tapauksessa moni saikin osan tavaroistaan senaatin päätöksen jälkeen takaisin.
Tämän tarkastuksen jälkeen komennettiin miehet pienemmissä ryhmissä riviin ja kysyttiin, onko johtajia mukana rivissä. Kun mitään ei kuulunut, kysyttiin uudelleen ja lisättiin uhkaus, että joka viides mies ammutaan paikoilleen, ellei johtajia löytynyt. Kun rivistössä ei tapahtunut mitään, uhkaus pantiin täytäntöön ja loput miehet komennettiin kantamaan ruumiit pellon reunaan. Tämä jatkui koko päivän sillä vaihtelulla, että joitain miehiä astui rivistä ilmoittaen olleensa johtavassa asemassa. Nämä miehet otettiin erilleen, komennettiin kävelemään metsän reunaan riviin. Komennus: ”Tulta!” Näin päättyi heidän osaltaan vallankumouksen teko.
Kun tämä harvennus oli loppuun suoritettu, loput miehet komennettiin kasarmeihin sisälle ja asemiehet määrättiin vartioimaan ovia ja ikkunoita.
Toverukset sijoitettiin täällä erääseen varastohuoneeseen, joka oli kooltaan noin 15 neliömetriä. Kahdella seinällä oli hyllyköt ja ikkunan puolella kaikenlaista rojua, muun muassa kylpyamme. Kun illan tullen etsittiin paikkaa mihin rojahtaa pitkälleen, muut paikat oli jo varattu ja ainoastaan ylähyllyt ja kylpyamme olivat vapaana. Martti tunkeutui hyllyjen välistä ja heittäytyi ammeeseen nukahtaen heti, mutta heräsi kuitenkin pian ahdistavaan tunteeseen. Hän yritti nousta, mutta se ei oikein onnistunut. Saman makuupaikan oli valinnut itselleen viisi muutakin miestä. Kylpyammeessa nukkui siten kuusi miestä samalla kertaa. ”
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Toivottavasti olette muistaneet noudattaa vapaakappalelakia ja antaa kirjasta kappaleet Kansalliskirjastolle. Käsittääkseni tuollaista teosta voidaan säilyttää tarvittaessa suljetussa kokoelmassa ainakin niin kauan, että teistä lapsenlapsistakin on aika jättänyt.
VastaaPoistaHenkilökohtaisesti kunnioitan rohkeuttasi tunnustaa, että sinulla oli sukulaisia myös hävinneellä puolella kansalaissodassa. Tosin: mitäpä hävittävää on eläkeläisellä? Kukaan ei sinulta eläkettä tuon vuoksi vie.
Yhtä asiaa en vain oikein ymmärrä: miten isäsi sallittiin mennä naimisiin punaisella puolella ainakin jossain määrin olleen miehen tyttären kanssa naimisiin? Luulisi asian olleen jossain määrin esteenä etenemiselle ammatissa ja reserviupseerina ennen vuotta 1945 ja sen jälkeenkin. Pyydän anteeksi, mikäli olen ymmärtänyt sukulaisuutesi "Nurmen taattaan" väärin, mutta kirjoituksistasi päätellen hän oli äitisi isä.
?
VastaaPoistaMahti ei jouda maan rakohon.
VastaaPoistaKyllä tuota kirjaa pitäisi toimittaa ainakin joihinkin kirjastoihin ja miksi ei asiaa harrastavillekin maksusta. Aikalaismuistelmat tuon ajan pieneläjltä ovat harvinaisia, varsinkin poliittisesti ei-aktivistisilta. Antaa lukijan toimia tuomarina/arvostelijoina: turhaa kirjaa ei olekaan.
Voisiko kirjan kuitenkin myydä niille, joilla on Nurmen autokoulussa suoritettu ajokortti?
VastaaPoistaKysyy Kunnaksen Ilkka
Ilmeisesti melkoinen Martin selviytymistarina; kaikkineen sen pihtailun perusteet jäivät tuossa vielä hieman hämäriksi.
VastaaPoistaSeistä rivissä, josta harvennetaan joka viides mies (vieläpä toistuvasti), lienee kokemus, jota ei voi unohtaa ainakaan pois unistaan. Vastaavaa liene tehty sodissa useastikin, en vain muista yhtään kuvausta siitä, vaikka voisi luulla aiheen innoittavan vastaavasti kuin tunnettu Dostojevskin kokemus matkasta teloitettavaksi (josta viime hetkellä armahdettiinkin Siperian-komennukselle).
VastaaPoistaKirjallisuudessa Graham Greenen Kymmenes mies sivuaa teemaa, mutta Maughamin samanniminen näytelmä on ihan muuta, samoin Greenen elokuvakäsikirjoitus ja novelli Kolmas mies (joka ei liity edes krikettitermiin Third man).
Kylläpä olisi mielenkiintoista saada lukea!
VastaaPoistaOnko mahdotonta, että kirja julkaistaisiin julkisesti?
VastaaPoistaWanhan Kemppisen kertomus kokemuksistaan valkoisen vallan vankina saattaa kuulostaa hiukan ahdistavalta, mutta kaikella on puolensa.
VastaaPoistaSuomen sisällissota nimittäin käytiin esimerkillisen nopeasti ja jatkohoito piti huolen siitä, etteivät punaiset ihan heti nostaneet kapinalippua uudestaan. Kaikille kävi myös verrattain selväksi, kenelle valta siitä lähtien kuului.
Monissa muissa maissa, vaikkapa naapurissa Venäjällä sisällissotaa käytiin vuositosalla eikä siitä tahtonut oikein tulla valmista. Sota vyöryi laajojen alueiden yli moneen kertaan ja hävitys oli varsin tuntuvaa. Meillähän päästiin siinäkin hyvin vähällä. Tampereen rakennuskanta hiukan uudistui, mutta verrattuna 70-luvun repimisvimmaan vahingot olivat sittenkin aika pieniä.
Sotakamreeri
Sotakamreerille:Tuntuuhan ne jäljet vieläkin.
VastaaPoista@Sotakamreeri
VastaaPoistaVärisyttävää luettavaa. Toivon etteivät jälkeläiseni joudu sinun eivätkä poikiesi tielle.
Sotakamreerin kirjoitus oli tympeydessään masentavaa luettavaa.
VastaaPoistaÄlä herran ketku vähättele mahtavaa, autenttista aineistoa!
VastaaPoistaOma pappani, Frans Edward, oli myös Hennalassa, palasi 38kg painoisena mutta jaksoi painaa Isäni alulle jo keväällä -19. Ei kirjoittanut Frans-pappa, ei edes puhunut niistä ja sitten isälläni oli autokoulu, kuten Kunnaksen Ilkka mainitsee Nurmen pappalla olleen! Metka sattuma!
Sotakamreeri on turhan näppärä ja teko-cool mielipiteineen.
pekka s-to.
P.S. Anna aineisto minulle! Tehdään siitä näytelmä, mitä?
Jos tuosta kapinallisen roskaväen välisestä rähinästä pitää jotakin hyvää sanoa, niin nopeasti ne saivat sovinnon aikaan, ettei mennyt kymmentä vuotta, niin maassa oli sosialidemokraattinen pääministeri.
VastaaPoistaOnko tuollaista tapahtunut missään muualla, että sisällissodan hävinnyt puoli pääsee valtaan kahdeksan vuotta myöhemmin vaaleilla?
Sotakamreeri häpäisee Reino Lehväslaihon ja kumppaneiden mainetta.
VastaaPoistaad Petja Jappinen
VastaaPoistaPetjalle on tama oma tulkintansa vuodesta 1918!
Muistaakseni seka punakaarti etta valkoinen kaarti oli "roskavakea" Petjan terminologian mukaan. Petjan nakemysksen mukaan molemmat olivat laittomilla teilla.
MUTTA muuten Petjan kommentti on mielestani ihan rautaa. Kun viela ajattelee kuningas/tasavalta
vaantoa, upseeriselkkausta ja ennen muuta Lapuan liikkeen aisoihin panoa, niin kai taytyy sanoa
etta joku johdatus on ollut Suomen kansalle.
Martti Nurmi ei kylla ollut mitaan roskavakea!
"asioita seuraillut"
Rauhankamreeria rauhoittaakseni kirjoitan tästä lähtien "Sotakamreeri". Kelpaako? Ja näytähän kirjoituksestani samalla paikka, jossa häpäisen suuresti kunnioittamani Lehväslaihon mainetta.
VastaaPoistaKapinan aikaisissa taisteluissa kuoli rintamalla 9 400 miestä ja naista. Jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana kuoli rintamalla 26 355 miestä.
Joten aika vähällä kapinasta päästiin.
Kun joku nyt kuitenkin alkaa mussuttaa leireillä menehtyneistä niin olihan heitä; suurimpana syynä ruokapula. Kaiken kaikkiaan kapinassa meni multiin 36 640 kansalaista. Suurin osa kuoli leireillä, joskin teloittajatkin ahkeroivat kyllä.
Kun katsoo pitkän ajan väestötilastoja, teki kapina pyramidiin vain pienen kolon. Kun sen hinnalla Suomeen saatiin vuosikymmenien sisäinen rauha, voitaneen olla tyytyväisiä.
Afrrikassa käydään sisällissotaa jossakin valtiossa joka päivä. Ja asekauppiaat rikastuvat.
"Sotakamreeri"
Me kahden lakanan välissä nukkuvat ei tiedetä oikeasti paljoakaan siitä miten kovaa tuollainen vankileiri ollut oikeasti, olit sitten entinen punikki tai Suomen sotilas, vaikka mikä vankileiri. Oma isäni oli sotavankina Neuvostoliitossa. 70 kg painoinen mies laihtui 45 kg painoiseksi noin puolessa vuodessa. Kuolemanpelko koko ajan läsnä. Isoisäni ei tuntenut isääni, poikaansa, sodan jälkeen kun isä palannut Hankoon karanteenileirille. Muistot auttavat suhteuttamaan "kestävyysvajeen"
VastaaPoista