Sivun näyttöjä yhteensä

7. maaliskuuta 2009

Aulis Aarnio



Tämä ei ole kirja-arvostelu, vaan esittely. Jossain kohtaa Aarnion uusinta kirjaa ”Vastahankaan” (2009 Siltala) käy ilmikin, että olin yksi yllyttäjistä. Korostaakseni omaa esteellisyyttäni panen mukaan kuvan väitöksestäni kauan sitten. Aarnio juristina ja Veikko Litzen historiantutkijana olivat opponentteina. Tuo kolmas kaveri, custos, on ollut kauan Turun yliopiston rehtorina, Keijo Virtanen.

Muistelen että kuvan pysäyttämällä hetkellä opponentit selittävät, että olisi sen väitöskirjan voinut tehdä paremmankin. Tässä he olivat oikeassa.

Aarnion uusi teos on tarinoiva muistelma. On kovin hyvä, että viimein poikettiin käytännöstä. Lakimiehet ovat olleet kovin haluttomia tai sitten surkean huonoja kirjoittamaan itsestään. Siksikin alan ammattien ympärillä on aiheetonta salaperäisyyttä.

Tuo lakimiesura on aivan poikkeuksellinen. Meillä ei ole ollut monta kansainvälistä juristia. Aarnio on. Oikeusteoria on sellainen ala.

Tämä kirjoitus on vihjaus myös oppilailleni. Aarnion ”Tulkinnan taito” (2006) onkin tohtoriksi kouliintuville aika pakollinen, samoin kuin otteet Raimo Siltalan paljon teknisemmistä teoksista.

Asia on näet kerta kaikkiaan niin, että vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen fiksut ihmiset tuntevat kiusausta samoihin virheisiin, joista irrottautuminen vie vähintään aikaa ja rahaa, joskus ihmissuhteita ja maineen.

Tiettävästi Klaus Mäkelän muotoilema iskulause: kaikki se, mikä on yhteiskunnallisesti tärkeää, ei ole tieteellisesti mielenkiintoista, ja vaikka se sitä olisi, se ei likikään aina ole tieteellisesti tutkittavissa.

Kun yhteiskunta on mennyt muodista, tänä päivänä pitäisi ehkä kirjoittaa, ”globaalisesti ja ympäristön tilan huomioon ottaen vastuullista”.

Toinen viesti: juridiikan ja yhteiskuntatieteen yhdistämisestä ei ole koskaan tullut mitään. Molemmat tarvitsevat toisiaan, mutta sääntöjen tutkiminen (juridiikka) ja säännönmukaisuuksien tutkiminen (yhteiskuntatiede) ovat eri mantereita.

Näin esittäen ”marxilainen oikeustiede” ei edellytä käsitteenä torjumista. Sellaista vain ei ole olemassa eikä kukaan ole esittänyt sellaisesta edes kiinnostavaa esimerkkiä. Marxilainen lainkäyttö – tuomioistuimia ajatellen – ei ole läheistä sukua tuomioistuintoiminnalle sellaisena kuin me sen käsitämme. On tapana sanoa, että Neuvostoliiton aikana yhtään poliittista rikossyytettä ei hylätty. Se kertoo, ettei tuomioistuimen tehtävänä ollut ainakaan ratkaisujen tekeminen.

Kaikille lukijoille: mielestäni Aarnio on onnistunut hyvin ”mikrohistoria”-ajatuksessaan eli kuvaamaan omien lapsuus- ja poikavuosiensa kautta toisenlaista aikakautta ja maailmaa, joka tässä tapauksessa sijaitsi Tampereen seudulla.

Siinä on kuvattu aika uskottavasti sellaista niukkuutta, tolkutonta työntekoa, pelkoa, hiljaisuutta ja tyhmiä haaveita, että soisin esimerkiksi omien lasteni lukaisevan kirjan. – Mielenkiintoa kukaties lisää se, että tässä tapauksessa tuloksena on yliopistomies, jollaisia he ovat joutuneet katselemaan muutenkin.

Ja yliopistomies väittää jokseenkin uskottavasti, että kotikulmilla Kangasalla osaaminen ja tekeminen herättävät arvonantoa, eivät vaatteet eivätkä välttämättä edes rahat.

Olen ottanut tavakseni nälväistä välillä muutamia eliittikouluja. Se minulle ehkä sallitaan, koska ilkeily johtuu pohjaltaan kateellisuudesta. Aarnio nyt kuitenkin tulee kuvanneeksi, miten hän suisti itse itsensä tolaltaan tamperelaisessa eliittikoulussa.

Ja sitaatti: ”Mieleni paloi 1970-luvulla vallan liepeille ilman, että olin koskaan varsinainen poliitikko… Oli hienoa olla mukana… Königstedtin kartanossa. Asian tynkääkin oli: maailman parantaminen… Toisaalta samanlaisia aulisaarnioita löytyy nykyäänkin. Paljon pahemmassa mielessä. Suu pysyy supussa, jottei oma asema vaarannu. Myydään kaikki, vaikka oma isoäiti, jos se on uran kannalta tarpeen. Pahimmillaan nämä korruptioverkostot muotoilevat myös päätösten sisältöä…”

16 kommenttia:

  1. taidan tuntea hyvin eräitä lähimmäisensä myyjiä. ostajat ilmeisesti yhtä tyhmiä koska kaupaksi menee. caveat emptor!

    VastaaPoista
  2. Aarniosta muistan erään seminaarin Hämeessä. lähellä Hattulaa. oik yo uteliaana jo tunnustetun trin suuntaan. ymmärsin eron itsekin. silloin puheltiin sanan ydinmerkityksestä ja ympäristöstä. "oivallus" että lauseella (sanojen jonolla) on sanojen lukumääräisiin ulottuvuuksiin suhteessa oleva tulkinta-avaruus sisältyi Aarnion ajatukseen, mutta "omana" "oivalluksena" vahvisti ylioppilaan ymmärrystä. Aurejärven "luennot ovat lukutaidottomia varten" kalpeni hyvin. Viiltävän terävää älyään eivät näytä tuomioistumet täysin ymmärtäneet tupakkaoikeudenkäynneissä. Omistautumiseen tarvitaan tunnettakin, jota voi jakaa persoonallaan aivan eri tavoin kuin kirjoissa. Aarnio oli varsin miellyttävä tuttavuus. Tuskin muistaa, mutta minä muistan. Romaaneistaan en niin tiedä. Tuomioistuinkokemusta lissää... miksei ole kutsuttu KKO:een?

    VastaaPoista
  3. Ad Anonyymi: - yllättävä näkökohta: käräjien istuminen oli monelle kallista puuhaa. Kokonainen vuosi käytännössä ilman palkkaa. Väitöskirjaan tähtäävälle se oli ongelma. Aarnio on yksi niistä, jolta käräjät jäivät istumatta, ja siten mihinkään tuomarin tehtäviin ei ole pätevyyttä.

    Järjestelmä muuttui joustavammaksi, mutta itse istuin 1969 6 kk tuomiokunnan notaarina ja muistelisin saaneeni jonkinlaista palkkaa mutta se taisi olla sporttelituomiokunnan tuomarin hyväntahtoisuudesta kiinni.

    Jotkut ottivat vahingon takaisin toimimalla raastuvassa ylimääräisinä notaareina. Joillakin osastoilla pöytäkirjojen kokoon panemisella ansaitsi kovastikin.

    Siis asiakirjojen lunastus / lösen meni tuomarin tai RO:ssa ao. virkamiehen omaan taskuun.

    Tämän takia tapahtui, että jopa KKO:sta mentiin kihlakunnantuomariksi (esim. M. Rautiala).

    VastaaPoista
  4. "Toinen viesti: juridiikan ja yhteiskuntatieteen yhdistämisestä ei ole koskaan tullut mitään. Molemmat tarvitsevat toisiaan, mutta sääntöjen tutkiminen (juridiikka) ja säännönmukaisuuksien tutkiminen (yhteiskuntatiede) ovat eri mantereita."

    Ja mantereet tunnetusti liikkuvat. Juridiikka muutta ihmisten käyttäytyimsitä ja yhteiskuntatieteiden "lait" muuttavat ihmisten käyttäytymistä.

    VastaaPoista
  5. Ad Lauri gröhn: - hm... Laattatektoniikkaa on kuvattu deterministiseksi kaaokseksi...

    VastaaPoista
  6. "Ad Lauri gröhn: - hm... Laattatektoniikkaa on kuvattu deterministiseksi kaaokseksi..."

    Luultavasti yksi osio laajasta kaaoshömpästä, jonka lippulaiva on tuo "perhoefekti".

    VastaaPoista
  7. Mistähän päin tuo kuva väitöstilaisuudesta on? Ilmeisesti kyseessä on opponentti antamassa loppulausuntoaan. Menettely näyttää demokraattisemmalta kuin kotiyliopistossani, jossa väittelijä kuuntelee loppulausunnon seisaaltaan. Tilanteesta tulee elävästi mieleen syytetty, joka nousee kuuntelemaan tuomioistuimen ratkaisua.

    VastaaPoista
  8. AD Lauri Gröhn: - piti vähän yllyttää sinua. Ks. mikä tahansa kunniallinen matematiikan tai fysiikan verkkopaikka hakusanalla "dynamic systems" tai suomeksi "alkuarvoherkkyys".

    Luonnollisesti tiedät tämän mutta voisit myös arvata, että Glieck arvioitiin aika yleisesti hölynpölyksi.

    Itse havainto lienee yksi H. Poincarén monia oivalluksia 1800-luvulta ja sai sitten vauhtia sinänsä niin ikään triviaalin fraktaaligeometrian myötä.

    Esim. //www.classes.yale.edu - - - deterministic chaos.

    VastaaPoista
  9. "Ks. mikä tahansa kunniallinen matematiikan tai fysiikan verkkopaikka hakusanalla "dynamic systems" tai suomeksi "alkuarvoherkkyys"."

    Ongelman ydin on siinä, että vaikka jonkun todellisen systeemin malli olisikin kaoottinen, ei siitä välttämättä seuraa, että itse tuo systeemi olisi kaoottinen. Matematiikalla voidaan tehdä karttoja todellisuudesta, mutta kartta ei ole maasto. Eivät poliitikan "tiekartat" karttoja.

    VastaaPoista
  10. Ad Erastotenes Aleksandrialainen: - kuvassa (Turun Yo) kaksi opponenttia ja custos - respondentti kuuntelee tuomiota kuvan ulkopuolella.

    VastaaPoista
  11. Hei hyvä Jukka,


    Kiitos paljon kirjoituksestasi
    ja Aarnion kirjasta kertomisesta!
    Itsekin humanistina olen jonkun
    verran lukenut Aarniota, myös
    englanninkielisiä kirjoja.
    Hän esittelee kiintoisasti
    Kantia, Wittgensteinia ja puhuu
    myös muun muassa muistaakseni
    Hartista ja &.
    Hän operoi myös von Wrightin
    Norm and Action ja kaiketi
    myös The Varieties of Goodness-
    kirjojen teemoilla.
    Yleensä puhutaan oikeusteoriasta,
    miksi ei oikeusfilosofiasta, voisitko ystävällisesti edes vähän analysoida teemaa?
    Hegel puhui oikeusfilosofiasta - muistaakseni.


    Muuten aineenopettajilla on ollut ja on varaa auskultoida palkatta;)
    Itse olin kyllä saamaan aikaan puolet auskultointiajasta erityislastenkodissa töissä. Siis töissä öisin ja päivisin sitten aulkultoimassa, osittain näin.


    Vielä uskonnon-ja vakaumuksen- vapaudesta. USA:ssa ja Ranskassa
    konteksti on tyystin erilainen kuin
    meillä Suomessa, jossa perinteisten
    herätysliikkeiden merkitys on ollut
    suuri ja on edelleen kirkolliseen
    ja ylipäätään hengelliseen toimintaan.
    Kun puhutaan neutraalista pohjasta näissä vakaumuskysymyksissä, niin on jo, ainakin implisiittisesti, otettu kantaa suuntaan tai toiseen
    etupäässä toiseen;) Summa summarum:
    Mitään neuraalia pohjaa ei enää puhtaassa mielessä voi ollakaan, kun elämme empiirisessä maailmassa, jossa olemme olleet
    jo "jonkun aikaa" eli puheet katsmuksellisesta puoleettomuudesta ovat pitkälti pelkkää sananhelinää, mutta hyvä on
    se, että keskustellaan, Suomessa
    kun se on niin kovin harvinaista!
    Valitettavaa on kaiketi se, että
    kaikenlaiset fundamentalismit valtaavat alaa, niin uskonnoissa kuin muuallakin. Musta on myös
    tietynlaista analogiaa 30-luvun tapahtumiin, jos katsoo erilaisia
    ehdotelmia ja muita indikaattoreita, mutta asiat ovat tietenkin varsin kompleksisesti kietouneet toisiinsa ja niihin, joita ei edes rekisteröidä eli
    vaikeaa on sanoa mitään kovin
    selkeää, "samealta" Zeitgeist vaikuttaa.


    Ystävällisesti Matti

    VastaaPoista
  12. Aarnion Laintulkinnan teoria ilmestyi kun olin herkässä iässä ja sen innoittaman luin/kahlasin suurinpiirtein kaiken löytämäni hänen kirjoittamansa, ja Makkosta ja Klamia myös; Klamiin tutustuin sitten hieman (siis aika vähän) paremmin, Aarnio olisi ollut kiinostavampi. Mutta hänhän on ollut todella merkittävä yliopistomies muutoinkin kuin oman tieteellisen tuotantonsa ansiosta.

    Muistanko oikein, Rational as resonable -teoksesta huolimatta Aarnio on itse sanonut merkittävämmiksi teoreettisiksi töikseen perintöoikeuden klassikkotekstejään. Nehän eivät näennäisesti käsittele teoriaa lainkaan, koska esittelevät ikään kuin vain tuloksia.

    Eihän siitä Kemppisen väitöksestä nyt sentään tavattoman kauan ole; muistan hyvin millainen kuulijakuntakin sinne ilmestyi, Markusko oli kuskina. Selittää ehkä kuinka Aarnio, kateedereiden kokenut kettu, jättää kuvassa luomatta audiotorioon haastavaa katsetta.

    Kemppinenhän on siitäkin poikkeuksellinen tohtori, että hän osoitti tohtoreilta vanhastaan odotettua kapasiteettia tavattoman kauan ennen väittelemistään. Useimmilta nykyisiltä broilerdoctoreilta sitä ei tavattomasti voi odottaa koskaan.

    Anonyymi mainitsi Aurejärven. Hänen luentojaan en juuri kuullut, mutta oikeustapausharjoitusten vetäjänä hän oli todella vaikuttava. Elämykseen vaikutti sekin, että ne olivat opintojen alkuvaiheessa ja varmaan siksi niillä oli Yliopiston (=Helsingin yliopiston) Tiedekunnan 1980-1990-lukujen taitteen tilanteeseen katsoen aivan poikkeuksellisen suuri osallistujakunta. Jos siinä porukassa uskalsi Aurejärvelle jotain vastata, asia jäi kuin nuijittuna mieleen. Anekdoottina olen usein kertonut hänen vastauksensa kun yritin, tai saattoi se olla yksi kavereistani, perustella jotakin väitettäni sillä, että Aurejärvi itse oli niin kirjoitanut. "Minä en ole oikeuslähde", hän lausui ja virnisti: " - - se olisikin helppoa, jos olisin".

    VastaaPoista
  13. Minä kävin Kulturhusetin tasa-arvo keskustelua kuuntelemassa Tukholmassa ja huomasin, että ovat toisella tavalla oikeasti oppineet välittämään ihmisistä ja nyt ovat tulleet tilanteeseen, missä ns. tasa-arvo on ruvennut menemään inflaatioon eli ovat sitä mieltä (tämän sanoivat useamman puolueen osalta), että tasa-arvoa mitataan määrällisesti ja nyt uusi ongelma on se, että pyrkivät suojautumaan ns. maahanmuuttajilta ja kategorisoivat heidät vain ikäänkuin itsestäänselvänä toisarvoisten töiden tekijöinä. Ovat siis menneet yli jonkun johtajuuden rajan missä olisi ollut tärkeää, ettei luokittele liian tarkasti tai pyri menemään kohti eksakteja määrittelyjä niin, että pian oli tasa-arvo vain halpatyöntekijä eikä ihmisarvo.

    Hyvä, että itse huomaavat. Minä sain hyvän olon ja ylipäänsä oli helpompaa olla Ruotsissa kuin täällä. Meidän aika destruktiivinen tapa hyökätä ja luokitella ja olla ylimielisiä on päällekäyvä: minulla on olotila, että minä olen Dalai Laman kanssa ei-sotiva mutta hyvin perusteleva ammattilainen vailla tukea koska juuri kritisoin niitä destruktiivisia ihmisiä (jotka sen sijaan näyttelevät konstruktiivisia minua paremmin). Mutta jos valta on pääasiassa destruktiivisia ja omasta mielestänsä oikeassa minä aiheutan heissä pahaa oloa ja niin he pitävät minua negatiivisena tai jopa psyykkisesti häiriintyneinä. MInä siis en kuulu Suomeen samalla lailla kuten Dalai Lama ei kuulu Kiinaan. On eri näkemys ihmisyyteen ja mikä on ok.

    Mutta täällähän besserwisserit joiden mieli oli lukenut Dalai Lamasta otti minulta uskot pois: minun kuuluin olla ns. paha ja heidän kuului olla ns. hyviä. Ja siinä sitten olemme! Mutta hävyttömyyden hävyttömyys, jos uskotaan ,että olen sairas kun kulttuuri on vammainen kokonaisuudessaan. Minä siis koen ,että täällä on vaarallista olla eettinen koska se kääntyy päinvastaiseksi.

    Ja politikotkin menevät lankaan; miksi eivät välillä käy muualla kuuntelemassa miten asioita voi myös kääntää.
    --


    Tasa-arvo-valtuutettu sanoi kaikkea hienoa Suomesta ja kun hän sai taputukset niin ei kestänyt pitkään hän heitti oman ironisen vitsin suomalaisuudesta ja sai niin myös konservatiivien taputukset. Hän siis veti pisteet kotiin puhumalla sekä vasemmistolle että oikeistolle: mutta minun mielestä se ns. huumori suomalaisista kehitti sitä stigmaa mistä hän oli aikaisemmin juuri valittanut.

    Hur skall ni ha det? Miten siis haluavat olisin halunnut kysyä? Jos samalla kääntää tilanteen negatiivisesti kun ensin on kääntänyt positiiviseksi tilanne on plus miinus nolla.

    Typerää siis. Ja tätä ei huomata ja minä en pääse tekemään työtä vaikka näen kaikenlaista. Minusta haluataan vain tehdä ns. sairas tai psykoottinen tai jotain - kuka täällä Suomessa oikein määrää - millainen stasi tai gestapo?

    Kun älylliset (ja rakentavat) kritiikit menevät koko ajan kankkulan kaivoon. Eivät näe omia virheitään ja niistä ei voi puhua koska loukkaantuvat.

    VastaaPoista
  14. Äitini tunsi vähäisen onnensa jotenkin turvalliseksi. Hän tuntui suorastaan pelkäävän kaikkea ylellistä ja tarpeetonta,...

    Jussi Aro siinä kertoo äidistään kirjassa Tie ja veräjä (1976)kiitollisena siitä, että "äiti pystyi saamaan sen verran kokoon, että minä saatoin käydä koulua."
    Sattui vaan kirja hyllystä käteen sopivasti naistenpäivän kunniaksi.

    VastaaPoista
  15. niin hävetti tuo muistumakin kirjoittaa... en tiennyt, että auskultointi puuttui.

    VastaaPoista
  16. onhan se vallan hupaisaa, että oik tri jää vekkulin varatuomarin varjoon nimityskisoissa. muutos olisi aiheellinen.

    VastaaPoista