”Eliitti” tarkoittaa valikoituja. Sosiologian käsitteitä on vähän vaikea panna vahingollisuusjärjestykseen. Ehkä C. Wright Millsin ”valtaeliitti” (1956) sijoittuisi silti listalle.
Weberin ajatus valtiosta väkivallan monopolisijoina on hauska, mutta johtaa kysymykseen, mikä sitten on valtio ja aikanaan kysymykseen kulloisenkin ”valtaeliitin” toimintojen rajoittamisesta ja valtion jäsenten keskinäisen menon hillitsemisestä.
Molemmat sopivat harvinaisen hyvin salaliittoteorioiden ja kansaan meneviksi räätälöityjen uskomusjärjestelmien myymiseen. Etenkin ne ovat onnen omiaan syntipukkien osoittamiseen.
Nyt näitä kysymyksiä nostavat ja kuljettavat eteenpäin Douglass C. North, John Joseph Wallis ja Barry R. Weingast. Kirjan nimi on “Violence and Social Orders. A Conceptual Framework for Interpreting Recorded Human History.”
Northin edellinen teos “Understanding the Process of Economic Change” (2006) on vuosikymmenen parhaita.
Varmuuden vuoksi: Northin akateemiset ansiot ovat niin suuret, että hän voi vapaasti liikkua muutamien oppiaineiden rajan yli ilman passia ja viisumia; hänellä on myös taloustieteen Nobel (Nobel Memorial). Hän on samaa porukkaa kuin Ronald Coase, jonka yrityksen teoriaa luetaan aiheellisesti edelleen, 70 vuotta julkaisemisen jälkeen. Hän on suuntautunut historiaan ja suunnilleen aloittaa osoittamalla sellaisten ”luonnollisten valtioiden” kuten 1600-luvun Englanti, 1700-luvun Ranska ja nykyinen Venäjä rakenteen ja dynamiikan samanlaisuuksia.
Ymmärrän. Isot asiat vaativat kypsyttelyä, mutta tunnen tarvetta raportoida tässä, mitä latuja oma ajatteluni kulkee. Joudun tohkeisiini aina kun löydän samaa sisältöä sellaisista lähteistä, joita muutkin kuin minä pitävät arvovaltaisina.
Laista eli muun ohella pakkovallan (väkivallan) käytöstä. On totta, ettei sääntöjä saa muuttaa kesken pelin, vaikka joku uhkaisi sanoa äidille ja viedä pallonsa pois. Tämä on rikosoikeudellinen legaliteettipeeriaate. Mutta North & Co. painottavat myös ihmisten perusteltua uskoja ja uskomuksia toisten halusta noudattaa käskyjä ja kieltoja. Jääkiekossa kukaan ei pelkää puukonpistoja, pyssyjä eikä myrkkyruiskeita.
Lain rikkomisella (korkea maila) ja lain velvoittavaksi myöntämisellä (mennään jäähylle, vaikka kiroillen) on tämä ero.
Viime päivien keskusteluihimme liittyy ”rent seeking”, jonka suomennoksesta en todellakaan ole varma. Tapasin Gordon Tullockin, joka sai yhdessä muiden kanssa Nobelin (talous) tästä asiasta Tucsonissa, kun olin kutsuttuna niillä tuomarikursseilla, joita hovioikeuden presidentti piti todenäköisesti tarpeettomina. Myös Tullock vaikutti hiukan hupsulta. Hän sanoi tietävänsä ja havainneensa, että suomen kieli on kovastikin sukua Pohjois-Japanin ainu-kansan kielelle, johon itse sanoin, että on tuota joku muukin höpönassu arvellut, mutta ei pidä paikkaansa.
”Rent” tarkoittaa ikävästi kahta asiaa. Se on vuokra, esimerkiksi maanvuokra, mutta se on myös marginaali tuotannontekijän hinnan ja arvon välillä. NHL-kiekkoilija saa Jokereilta N dollaria palkkaa, mutta olisi tehnyt sopimuksen myös N – m dollarilla. Erotus on ”taloudellista vuokraa” eli tyhjästä maksettu..
”Rent seeking” tarkoittaa esimerkiksi kartellia, jolla tavaran hintaa nostetaan prantamatta laatua tai saatavuutta. Se tarkoittaa mafian ”suojelua” eli rahaa, joka maksetaan siitä, ettei mitään ikävää tapahdu. se tarkoittaa esimerkiksi tekijänoikeuden maksuperusteiden laajentamista niin että tekijät eivät saa mainittavaa hyötyä mutta yleisö kärsii tappiota.
Siis tulon hankkimista arvoa tuottamatta ja kokonaistaloutta vahingoittaen.
Kuten arvaa, asiasta on laaja kirjallisuus.
Väkivallan käyttäminen ei yleensä luo arvoa. Siksi väkivallan on tultava kalliiksi. Sen ymmärtää mafia. ”Luutnantit” asuvat äidin luona siksi että heillä ei ole varaa omaan asuntoon. ”Capot” siis ymmärtävät idean.
Panin otsikoksi ”patruunat”, koska etsittyäni löysin selityksen rahaeliitin jäsenten ja kiväärin ammusten nimitykselle. Patruuna on viime kädessä ”isä” mutta myös ”malli” tai ”koiraskappale” (kotelo).
Samalla logiikalla kuin suomen ”mutteri” on selvää saksaa, äiti.
marginaali tuotannontekijän hinnan ja arvon välillä? mekanistista ajattelua. ostajan ja myyjän on aina arvostettava kohde hiukan eri tavoin, jotta kauppahinta löytyy (ilman jomman kumman mielessä olevaa marginaalia - voiton saamiseksi tai tappion välttämiseksi - ei kauppaa synny). odotanko korkomenon kanssa paremmin maksavaa vai väistänkö riskin, ettei sellaista tulekaan. arvioinko suhdannekuopan syvyyden ja pituuden toisin kuin vastapuoli. hus... asuntokaupoille ja pörssiin siitä. The reminescens of a stock operator ja NYSE:n historia voivat valaista. vaikka enhän tuota osaa itsekään - köyhä poloinen.
VastaaPoistaK:
VastaaPoista"Viime päivien keskusteluihimme liittyy ”rent seeking”, jonka suomennoksesta en todellakaan ole varma."
Muutama savikiekko alasammuttavaksi.
"ansiottomaan arvonnousuun johtava käyttökorvauksenpyynti"
(karmea)
"ansiottoman käyttökorvauksen tavoittelu"
"ansioton verottaminen"
(menee huumorin puolelle, vaikka nyt ei saa ajatella valtion tai kuntien verottajaa; vero sanana kuitenkin tarkoittaa ottoa/maksua vailla tarkkaan määriteltyä vastapalvelusta)
Käyttökorvaus on ainakin "vuokraa" parempi termi, koska rent seeking voi tähdätä (blogissa mainittujen lisäksi) esim. veroihin (suosiviin verosäädösten muutoksiin), jotka epäsuorasti ovat julkisen palvelun yleisiä käyttökorvauksia.
T.
Voisiko se ”rent seeking" muistuttaa sitä, että joku "vetää välistä" ja vielä ansiottomasti?
VastaaPoistaPanoksen mallina toimi taannoin mm. Janina Frostell, mikä oli aseteollisuudelle ansaitsematon etu.
VastaaPoistaMiten nämä kommentit soittivat päässäni laulun jota en ole laulanut aikoihin
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=JXOLF3Glsbc&feature=related
Blogikirjoituksesta tuli mieleeni Gyllingin puolustuspuhe hovioikeudelle, kun skarppasi Suomen Pankin rahat Tampereelta peltiämpäriin sijoitettuna.
VastaaPoistaMuistan lukeneeni ainu-kansan kielellä olevan yli tuhannen sanan yhteensopivuus jonkin inka-heimon kielen kanssa. Eli tulevat perusasioissa hyvin toimeen kielellisesti keskenään.
Blogin kontekstista "rent seeking" tulee yhtä hyvin selville kuin että sokea jättäisi osan kunnallisveroista maksamatta, koska ei hyödynnä iltaisin katuvaloja.
Kuvan hylje ja puoliksi syöty kalanraato, taasen kuvastavat hyvin tulon hankkimista arvoa tuottamatta ja kalastustaloutta vahingoittaen.
Miten suu pantiin suppuun sen jälkeen kun UNESCO oli päättänyt hoitaa moraalisen historian-lukemisen?
VastaaPoistaMinä epäilen tässä kahdenlaista väärää suuntaa: toinen oli oikeasti rasismia kitkevä (tai pyrkimykset olivat sitä) mutta toinen oli tärkeämpi ja pohjaantui tietoon miten ihminen käsittää toiseuden ja sitä ei voi lääkitä pois, ei juurikaan estää eikä juurikaan mitään - mutta sitä voi (!) kasvattaa pois ja se on tärkeä tieto jota herrat siellä ylväässä ylevyyden tunteessaan eivät tajua. Ja tässä juutalaisten kasvatus ei ole oikea ja silti juuri juutalaiset ohjaavat mm suurta ohjauspyörää tässä suhteessa. Mutta tietävätkö he itse mihin kaikki johtaa? Samalla olen sitä mieltä, että juutalaisten tapa nähdä lapsi tärkeänä heti syntymästä alkaen on todella upea ja lännessä on paljon oppimista sieltä.
Mutta tässä on valtava virhe silti päässyt tapahtumaan ja siksi epäilen, että ohjauspyörä on ollut ennen toista maailmansotaa - mutta mistä?
USA opetti Kiinalle markkinataloutta ja Venäjä näki sekä Kiinan naapurina että lännen naapurina. Heillä oli se kuva mikä minulla on suomalaisten ja suomenruotsalaisten osalta: kun istuu tasan kesken ja on erilainen kuin molemmat ei ole kenenkään leirissä - joutuu väistämättä ylöspäin (tai alaspäin) eli näkökenttä muuttuu korkeammalle. Higher Order - ja se ei näin tavallisen mutterin osalta kauhean kivaa olekaan.
Pitää siis katsoa mitä sovittiin YK:ssa UNESCON jälkeen ja katsoa mitkä asiat ovat siellä a) nousseet tärkeäksi ja b) miten se on haluttu tehdä.
Nordean pankki taitaa meillä olla tässä ohjauspyörässä? Patruunoista tuli mieleen.
Arvo voi tulla vain oppimisesta - ei olemisesta. Koska olemisen merkitys kuolee pois ihmisen kuolemisen mukaan. Tavara ja materia on toinen asia.
VastaaPoistaLapset voidaan katsoa beings tai becomings.
Kun heitä katsoo beings-ajatuksella heidän oikeuttaaan nähdään heidän luovuuden kehittämisessä. Jos he ovat becomings heitä drillataan
(yritetään opastaa kohti voittamisen huumaa) jatkuvalla syötillä. Drillaaminen (hitto nämä sanat) ei siis ole opettamista koska opettamisessa lapsen oma halu tai tahto ohjaa opittavaa suuntaa. Kun lapsi on valmis katsomaan miten jokin asiayhteys toimii se pitää olla esillä, ei ennen eikä myöhemmin. Näistä on tuhansia kirjoja ja silti se on jotenkin mennyt viemäriin sekin - ja lastentarhat aloittavat alusta Mikkosten lailla huutamassa oikeuksiaan. Miksi ei osata hakea kirjoja kellarista enää?
Z-hustru also sagt viimeisessä päreessä loppuosassa jotain.
VastaaPoistaVarapygmille.
VastaaPoistaEn tuhlaisi ruutiani laittamalla koiraskappalettani Janina Frostellin mutteriin.
Taisi olla kyse rent seekingistä silloinkin, kun Soneran eliitti lähti ostelemaan huimia voitonmahdollisuuksia Saksasta. Tarkoitus oli varmaan tehdä kunnon profittia ja samalla kehittää fortumimaiset optiot eliittijoukolle itselleen. Totuus avautui kuin Carolan laulu: ”Ei aina käy niin kuin haaveillaan”. Jäi monelta haavi auki. Saatiin sentään maksetuksi Saksalle ne kauan rästissä olleet sotakorvaukset, noin 4 mrd. jöröä.
VastaaPoistaTulin juuri skimbaamasta. Tuuli oli kolmatta metriä pitkä, kuten suksenikin. Niissä lukee tuskin havaittavasti: Lampinen Porvoo. Toissa talvena tuli pulma, kun vanhat mononi levisivät. Uusia ei missään, ei edes Jalaksen tehtaalla. Hain kaupasta uudet siteet, niihin käyvät monot ja ruuvailin ne vanhoihin suksiin. Taas pelittää. Vanhat Y-siteet ovat autotallin hyllyssä, jos niihin sopivia monoja tulee taas myyntiin. Vaha puusuksi myötäilee ikämiestä. Nyt oli uutta lunta hangella, vitikeli. Vauhti on alamäissä hallittavissa ja vastamäessä sen voi säätää mieleisekseen. Kevättalven hongikko lumoaa kuin Milanon Duomo.
Korkia Kalle kulkee ja Kunnaksen Ilkka hiihtää.
Rent seeking suomeksi: koronhavittelu
VastaaPoistaHyvä, että totesit väkivallan taloudellisen hyödyttömyyden. Se on nykyään, ja nimenomaan nykyään, juuri sitä. Aiemminhan sen keinoin on voitu ylösrakentaa aivan kelpo sivistyksiä, kuten Englannissa vanhoina hyvinä aikoina. Eikö jo Elisabeth aivan uuden ajan alussa kannustanutkin omia poikia rosvoamaan espanjalaisilta heidän laivoillaan kuljettamansa turha omaisuus parempaan talteen.
VastaaPoistaMutta se, että nimesit jotenkin kääntäen tämän syyksi mafian luutnanttien äidin luona asumiseen, ei voi ainakaan täysin pitää paikkaansa. Ajattelepa, jos tarvitsisit mahdollisimman luotettavia (lue: käytös ennakoitavissa) miehiä, tekemään aina silloin tällöin muiden työtehtäviensä lomassa edustamllesi yritykselle välttämättömiä murhatöitä. Keihin tai millaisiin miehiin todennäköisesti päätyisit?
Minä valitsisin ensinnäkin tietysti sellaisen, johon minulla on pitkä ja mahdollisimman läheinen henkilökohtainen suhde, eli toisin sanoen sukuuni kuuluvan.
Toiseksi olisin kiinnostunut nimenomaan sellaisesta sukulaismiehestä, jolla ei ole omaa perhettä. Ai, että miksikö? No jo ihan senkin tähden, että minun näkökulmastani katsottuna perheellisyys merkitsisi epäluotettavuutta. Koska mies joutuisi osana ammatinharjoittamistaan kitkemään rikkaruohoja elon yrttitarhasta ja näin menetellen väistämättä asettaisi itsensä alttiiksi työhön erottamattomasti kuuluville riskitekijöille, hän olisi perheellisenä halukkaampi laiminlyömään velvollisuuksiaan työnantajaansa kohtaan. Olisin erittäin pettynyt ja tuntisin itseni nöyryytetyksi ja petetyksi, jos vilpittömin aikein palkkaamani mies palkitsisi hellän patrimonialistisen huolenpitoni preferoimalla vaimoaan sekä tämän kanssa hankkimia lapsiaan.
Edellä mainittuun epäluotettavuustekijään liittyisi lisäksi yksi sangen kiusallinen riskitekijä. Jos minä työnantajana laiminlöisin velvollisuuteni firmaa kohtaan ja olisin palkannut perheellisen vastoin eettistä vakaumustani, joutuisin minä tämän tästä vaikeita päätöksiä tehdessäni huomioimaan nuo pyrintöjemme kannalta hyödyttömät lapset sekä heidän äitinsä. Olisihan täysin luultavaa, että hankkiessaan elatusta perheelleen, mies saisi kiusakseen matalamielisiä roskaväen edustajia, jotka sotkisivat pahemman kerran keskenään ammatilliset ja ydinperheproblematiikkaan kuuluvat kysymykset. Tämän vuoksi työnantajan osa ei vastoin yleistä harhaluuloa ole aina kevyt taakka kantaa.
Mutta miksi äidin luona? Totta kai haluaisin, että alaiseni saavat parasta mahdollista kohtelua myös vapaa-ajallaan, eikä terveellisen ravinnon merkitystä voi koskaan aliarvioida. Tämä ei kuitenkaan olisi varsinainen syy siihen, miksi minun luutnanttini asuisi äitinsä luona. Säädyllisen viranhoidon kannalta olisikin nimenomaan suotavaa, että henkilökuntani koostuu isättömistä nuorista ja miksei vähän vanhemmistakin miehistä. Nimittäin tällöinhän olisi todennäköisesti kyse siitä, että itse asiassa jo luutnantin biologinen isäkin oli minulle elässään sekä tärkeä että kaikin tavoin rakas. Ja näin olisinkin jo aivan liian kauan aikaa joutunut potemaan eräänlaista huonoa omaatuntoa siitä, että tuokin alaiseni menehtyi vain siksi, että hän hoiti tunnollisesti omaa työsarkaansa. Nuoren luutnantin palkkaaminen keventäisi siis tässäkin mielessä taakkaani.
Olen täysin vakuuttunut,että hänen äitinsä olisi kasvattanut hänet kunnioittamaan terveitä ja puhtaita perhearvoja sekä tähän liittyvää pyhää sukuyhteyttä. Sillä eikö olekin totta, että vain moraalisesti rappeutunut aines pitää pilkkanaan kunnon kasvatusta?
Tämän vuoksi olisinkin läpi vuosien auttanut heitä taloudellisesti ja huolehtinut tarkoin siitä, etteivät tuleva luutnanttini, hänen sisaruksensa tai äitinä olisi koskaan joutuneet kokemaan nälkää tai ajautuneet ihmisarvoa alentavaan köyhyyteen. Mielestäni tällainen toiminta on kaiken moraalin kulmakivi ja perimmäinen koetin.
Nykyajan ihmiset ajattelevat itsekkäästi aivan liikaan rahaa, ja minusta tuntuisikin hyvältä nähdä, kuinka vasta palkkaamani luutnantti sekä hänen välittömät, läheiset kollegansa toimisivat hyvässä yhteishengessä tiiminä ja saisivat työlleen välttämättömän motivaatioperustan pysyvämmistä asioista kuin katoava maallinen mammona.
Yksi asia, josta kaipaisin ajatuksia on ns. yleinen etu.
VastaaPoistaOlen törmännyt kirjoitelmiin (raapaisuihin), joissa väitetään, että - vaikka kaikki valistuksen lapsia olemmekin - amerikkalaiseen ajatteluun ei sisälly ideaa yleisestä edusta, vaan siellä on vain erityisetujen yhteensovittelua.
Itse asiassa rapakon takana koko idea yleisestä edusta kavahduttaa: jospa yleinen etu joutuukin vääriin käsiin ja uhkaa kansalaisia?
Rent seeking puolestaan vaikuttaa aika tavalta erityisetujen omimmalta alueelta.
T.
VastaaPoistaA Decade of Internet Evolution by Vinton G. Cerf, Google
Tulevaisuudessa rahaa tehdään sillä, että osataan lukea bittejä ja pitää informaatio saavutettavana. Vrt. paleologit, antropologit, elokuvien restauroijat yms.
"...pysyvämmistä asioista kuin katoava maallinen mammona."
VastaaPoistaaivan. ja mitähän ne olisivat. ilon tuottamista sinulle? yhdessä tekemistä sinun mielesi mukaan? pyyteetöntä puurtamista sinun yrityksesi hyväksi?
eiköhän tunnusteta faktat ja todeta, että mammonaa tavitaan ja joillakin sitä jo onkin. se joka juoksee mammonan perässä tuottaa (järjettömällä käyttäytymisellään) pientä mielen iloa ja saa talouselämän pyörät pyörimään.
täytyisi vain tuottaa ympäristöystävällisesti, että nuo oravanpyörissä juoksijat eivät saisi enempää vahinkoa aikaan.
Kuinka yleinen tuo yleinen etu on?
VastaaPoistaOtsikon luettuani luulin ihan tosissani, että Kemppinen analysoi tällä kertaa Petjaa,
VastaaPoistajonka feodaalispatruunamaista persoonaa
ja suunnatonta paroniegoa voi vain kadehtia.
Petja. Kohta päästään katsomaan jääkiekon pudotuspelejä. Ja lauluna raikaa ...Den glider in!
Se tunnetusti sopii kaikille miehille ja heidän vaihteleville äänialoilleen; bassosta kontratenoriin.
Luin Northin ja kumppaneiden paperin A Conceptual Framework for Interpreting Recorded Human History – kirjan sanoma lienee sama.
VastaaPoistaInsinöörinä ymmärrän ymmärtämisen ehkä vähän eri tavalla kuin yhteiskuntatieteissä tehdään. Mielestäni jonkin asian ymmärtää vasta sitten, kun sen osaa korjata tai sitä kehittää. Se ei vielä riitä, että sen osaa kuvata.
Tämä ero vaikuttaa siihen, missä mielessä ja millä tavalla asioita tehtäväkseen ottaa. Jos yhteiskunnan kehitystä koskevan ajatusprosessin tarkoitukseksi otetaan jo tapahtuneen kehityksen ymmärtävä kuvaaminen, käytetään helposti käsitteitä, jotka ovat saman kehityksen luomia ja tavallaan päättyvät olemassa olevaan. Niistä ei välttämättä ole apua uuden ja paremman luomiselle. Fukuyaman tunnettu historian loppu kertoo jo nimivalinnallaan tämän. Sama puute on Northinkin paperissa.
Northin tapauksessa asia ilmenee keskeisten käsitteidensä asettelussa: ”The process of economic development is … the movement from a limited access order to an open access order” ja annettaessa ymmärtää, että open access order toteutuu jo nykyisessä demokratiassa ja kapitalismissa (korostukset minun).
Niinpä, vaikka kirjoitus sisältää monia hyviä historian tulkintoja ja tärkeitä oivalluksia, esimerkiksi: ”our framework suggests that economic development is not an incremental process, such as gaining more education, capital, and making marginalimprovements in the rule of law”, se päätyy vain siihen, mistä se alkoikin: ”We are only beginning to understand how politics and economics interact in either limited or open access social orders. … Until we understand the fundamental nature of social orders, we have no chance of explaining how states transition from one to the other.”
Insinööri asettaisi käsitteet siten, että ne muodostaisivat jatkumon: The process of economic development is the movement from a limited access order to a less limited access order.
Tämä pieni ero muuttaa koko asetelman. Jos talous on joskus kehittynyt siirtymällä vähemmän rajoitetun pääsyn järjestelmään, nykyinen talous voi edelleen kehittyä samalla tavalla. Fokus kiinnittyy siihen, mitä erilaisilla pääsyillä tarkoitetaan, mitä politiikassa, mitä taloudessa, miten pääsyjen hierarkia muodostuu; mitä tekemistä asialla on tekniikan kehittymisen, kaupan globalisoitumisen ja luonnon kuormituksen kanssa. Näistä ei Northin paperissa ollut sanaakaan.
Näin asetetusta kysymyksestä ei ole kuin pieni askel ajatukseen: jos politiikassa siirtyminen avoimemman pääsyn järjestelmään merkitsee sitä, että valtiovalta luopuu eliitin etuoikeusjärjestelmistä, niin taloudessa sama merkitsee sitä, että yritys/myyjä luopuu eliittiasiakkaiden/ostajien etuoikeusjärjestelmistä, muun muassa yksinoikeussopimuksista. Toisin sanoen, että valtiovallat luopuvat siitä (kansainvälisenkin) lain suojasta, jonka ne nyt antavat tällaisille etuoikeusjärjestelmille ja -sopimuksille, jotka eivät enää palvele yhteistä etua.
Näkökulman muutos, joka jäsentää todellisuuden tulevaisuuteen avoimella tavalla, tuntuu ehkä nykyisten realiteettien valossa mahdottomalta, mutta niinhän kehitys kehittyy, mahdottomaksi uskottu muuttuu mahdolliseksi.