Lex Nokia

Sekä Jyrki Kasvi että Kaarlo Tuori, edellinen blogissaan ja jälkimmäinen eilisessä HS:ssä, kirjoittivat säädöksestä, jota on alettu sanoa Lex Nokiaksi tai Urkintalaiksi.

Molemmista repliikeistä voi saada vääränkin käsityksen.

Oikeusvaltioperiaate tarkoittaa, että julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia (Suomen perustuslaki 2 §).

Kuten nähdään, kysymys ei ole oikeusvaltioperiaatteesta.

Eduskunta ei saa säätää lakia, joka olisi perustuslain vastainen, paitsi vaikeutetussa menettelyssä muuttamalla perustuslakia. Eduskunta ei voi millään menettelyllä kumota perusoikeuksia, joihin kuuluu mm. yksityisyyden suoja.

Monin kohdin perustuslaissa ja myös perusoikeuksissa ”tarkempia määräyksiä” annetaan lailla tai alemman tasoisella säädöksellä, lähinnä valtioneuvoston asetuksella.

Tuomioistuin ei saa soveltaa lakia, joka on ristiriidassa perustuslain kanssa (SP 106 §).

Valtiosääntöoikeuden professorit, kuten Tuori, ovat sitä mieltä, että tuomioistuin ei mahda mitään asialle, josta on eduskunnan perustuslakivaliokunnan kannanotto. Minä en pitäisi mahdottomana, että Korkein oikeus tai Korkein hallinto-oikeus olisi eri mieltä. Ainakin lain perustuslain vastaisuus on vaikea tulkintakysymys. Sitäkin on mietitty, pitäisikö säännös poistaa tai olisiko sitä muutettava. Tuuma tuntuu oudolta. Perusoikeus parlamentaarisen eli kokoonpanoltaan vaihtelevanelimen vallassa?

Asian sivusta olen eri mieltä Tuorin kanssa, joka vastustaessaan perustuslakituomioistuinta pitää parempana demokraattisesti valittua elintä eli perustuslakivaliokuntaa. Ihmisoikeuksien ylin tulkitsija on täysin epädemokraattisesti valittu ihmisoikeustuomioistuin.

Sitovan tulkintavallan antaminen eduskunnan valiokunnalle on toimivaksi todetun vallan kolmijako-opin vastainen tilanne. Mielestäni lainkäyttö on pidettävä epädemokraateilla. (Tarkoitan virkatuomareita, jollaisia sekä Tuori että minä olemme olleet.)

Perustuslakituomioistuinta en minäkään pidä toivottavana. Lain tulkintatehtävät sopivat korkeimmalle oikeudelle ja muut valiokunnalle.

Itse lakia koskevaan asiaan minulla ei ole lisättävää. Kasvi kirjoitti blogissaan 1.2. sangen hyvin. Yksityisen ja julkisen rajapinta on yhä suurempi ongelma. Toimivaltuuksien lisääminen on jo periaatteessa arveluttavaa.

Kasvia jyrkempi olen siinä, että tähän mennessä esitetty ei ole saanut minua vakuuttumaan liikesalaisuuksien vuotamisen vaarasta. Niitä kyllä anastetaan. Yrityksillä ja joillakin asiantuntijoilla on kuitenkin tarve liioitella vaaraa.

Liikesalaisuuden suojan lisääminen merkitsee automaattisesti kilpailun kaventamista. Se on väärä suunta. Suuri osa ”salaisuuksista” siirtyy kilpailijoiden käyttöön täysin laillisesti esimerkiksi työntekijän vaihtaessa työpaikkaa. Salassapitosopimus eli NDA ei kata kaikkea.

Arvaan, että Nokian tapauksessa kysymyksessä voivat olla myös valtiolliset ja sotilassalaisuudet. Ymmärrän ettei sitä näkökulmaa voi ottaa puheeksi julkisuudessa. Se selittäisi valtioneuvoston myötämielisyyden mutta ei muuta muuksi sitä, että tämän asian hoitaminen ei onnistunut eikä taida onnistua.

Arvaukseni ei perustu minkäänlaisiin tietoihin – paitsi siihen, että eri aikoina elektroniikkateollisuutemme ja tieto- ja tietoliikennetekniikka on ollut hyödyllisessä yhteistyössä puolustusvoimien kanssa. Jotain pientä on Suomessa jopa keksitty siksi, että kylmän sodan aikana Yhdysvallat ei myynyt Neuvostoliiton naapureille kovin mielenkiintoisia kojeita.