Keksintö

Turku 17.2.

Sanasta ”keksintö” minun mieleeni tulee tukkilaisen keksi. Jokin tulee puroa pitkin ja napataan talteen. Joskus keksitään uppotukki pohjasta.

Keksintöjen ja innovaatioiden historiaa rasittaa historismi – sellainen ajatus, että tapahtumat johtuvat toisistaan orgaanisesti eli samalla tavalla kuin koivu johtuu siemenestä, vedestä, ravinteista ja auringosta. Kuitenkin paikalliset olosuhteet vaikuttavat muutokseen ratkaisevasti, esimerkiksi siemenen kariseminen kalliolle tai kasekseen.

Karl Popper aloitti kuuluisan hyökkäyksen historismia vastaan, etenkin sellaisena kuin se ilmenee Platonin, Hegelin ja Marxin systeemeissä. Kohteena olivat muiden ohella historian tutkijat. Thomas Kuhnia (The Structure of Scientific Revolutions) ja Michael Polanyi (Tacit Knowledge) ovat luultavasti lähellä historismia, mutta asiasta on raivonnut väittely jo vuosikymmeniä.

Opiskelevan nuorison on syytä lukea Popperia, Kuhnia ja myös tässä yhteydessä Foucaultia koskevat artikkelit Stanford Encyclopedia of Philosophystä, joka on siis verkossa. Laiskemmat voivat tyytyä Wikipediaan, joka näyttää näissä asioissa viisaasti seuraavan Stanfordin latuja (ja sanoja).

Esimerkiksi Marx ja miksei myös Hegel esittivät ajatusrakennelman, jonka testi olisi praksis, käytäntö. Kun käytäntö osoitti ajatukset virheellisiksi ja sekin tajuttiin, että Marxin oman ajattelun mukaan Marxin oma ajattelu ei voi pitää paikkaansa, koska se on historiallisesti määräytynyttä, kukaan ei ollut millänsäkään.

Keksintöjä ja innovaatioita koskee sama kiukuttava ilmiö. Ne ovat usein suhteellisen helppoja selittää jälkikäteen. Molemmista voidaan käsitykseni mukaan osoittaa, ettei niiden tuloksiltaan välttäväkään ennakoiminen eli ennustaminen ole mahdollista. Kun joku ennustaa keksinnön, hän tekee tuon keksinnön. Innovaation ennustaminen on innovaatio.

Historiassa joku kommentoijani antoi ymmärtää, että Tshehov ei arvannut edessä olevaa vallankumousta, sisällissotaa ja terroria. Tuskin hän ennustamiseen pyrkikään, muta ”Rotkossa” on kyllä kaamean tarkka kuvaus tulevaisuudesta (ottaen huomioon, että silloisen sensuurin oloissa bolshevismi oli naamioitava viehättäväksi miniäksi, josta paljastuu peto). Myös vallankumouksellisesta suunpieksännästä T:llä oli täsmällinen eli hyvin kielteinen käsitys.

Kilby ja Noyce väittivät keksineensä transistorin ja integroidun mikropiirin oikein urakalla. Ainakaan transistori ei herättänyt huomiota Bellin laboratorioissa. Townesin keksimä laser aiheutti samassa Bell Labsissa naureskelua ja pilkkaa. Fleming ei kyennyt kätkemään sitä tosiasiaa, että hän huomasi penisilliinin oudot omaisuudet sattumalta – ja unohti asian yli kymmeneksi vuodeksi. Internet (Arpanet) oli samanlainen päämäärätön sattumien ja satunnaisuuden tulos kuin henkilöauto ja tietokone (PC).

Sotilaat tilaavat keksintöjä ja saavat niitä. Tietokone oli määrätietoisen kehittelyn tulos, vaikka kehitys hiukan lerpahti sotien jälkeen, 20 vuodeksi. Atomipommia keksimään koottiin aikakauden parhaat voimat. Silti Rhodes kertoo hienossa kirjassaan The Making of the Atomic Bomb osan keksijöistä jännittäneen vielä laukaisuhetkellä, paukahtaako vai ei. Teoria oli tunnettu kauan, mutta nämä olivat viisaita miehiä ja tiesivät, miten toista on käytäntö.

Puhe on kulttuureista ja keksinnöistä. Jokainen tuntee esimerkkejä hämmästyttävästä keksimättömyydestä, kuten antiikki ja koneet (pienin poikkeuksin) tai atsteekit ja pyörä. Atsteekit tekivät pyöriä, mutta eivät hoksanneet savenvalajan dreijaa eivätkä kärryjä tai vaunuja. Se liittyy kiinteästi aiheeseen – puuttui välttämätön rinnakkaiskeksintö, vetoeläin. Kaikki isot nisäkkäät oli pistelty parempiin suihin muinoin, joukossa pieni hevosen tapainen. Hevonen tuli Amerikkaan eurooppalaisten mukana.

Tämä näyttäisi johtavan keksintöjen sattumanvaraisuuteen, ja voi olla, ettei se ole lainkaan hullu ajatus, vaikka loukkaakin keksijöitä.

Itse asiassa tämä johtaa keksimisen ja innovoinnin kompleksisuuteen ja tähdentää emergenssiä, jota historiantutkijat eivät kukaties tunne käsitteenä – käsitteellisenä työkalupakkina. Asiayhteydessämme se tuo mieleen ensimmäisen maailmansodan syttymisen, jonka syitä ei siis tiedä, vaikka niitä opetan. Minustakin useimmiten väärin ymmärretyn ”kaaos-teorian” lähtökohta on ainakin anekdoottina tarpeen kulttuurihistoriassa. Kelpo Lorenz oli siis vääntänyt ilmastosta ennusteen. Kun hänen piti ottaa se toisena päivänä uudelleen käyttöön, tulos olikin aivan puuta heinää. Huomattavan älykkyyden ja sitkeyden jälkeen havaittiin, että ”samat” lähtöarvot poikkesivat toisistaan ensimmäisessä ja seuraavassa tietokoneajossa naurettavan vähän. Tuo naurettavan vähäinen pyöristyksen ero aiheutti totaalisen erilaisen tuloksen.

Jos G. Princip ei olisi ampunut arkkiherttuaa, vaan maannut kotona humalassa, voi olla että joku toinen ylioppilas olisi ampunut toisen arkkiherttuan, ja sota olisi saanut – tai sitten sotaa ei olisi syttynyt ainakaan silloin eikä ainakaan samanlaisin seurauksin.