Sivun näyttöjä yhteensä

12. helmikuuta 2009

Anna kaulassa



Tshehov kertoo kunniamerkeistä, titteleistä ja neuvoksista (sovetnik). Olemme perineet keisarilliselta Venäjältä ihan nikottelematta paljon enemmän kuin tunnustetaan tai tiedetään.

Tältä osin julistan oman väitöskirjani korkeimmasta oikeudesta virheelliseksi. Se tosin koskee vain 1918 alkanutta aikaa, mutta silti. Lakien sisältö saattoi olla vaikka kuinka erilainen, mutta kun luen kuvauksia, niissä on jotain kammottavan tuttua.

Pietarin Fontankalla sijainnut lainopin instituutti (Императорское училище правоведени) oli aatelispoikien hienoin oppilaitos, jossa esimerkiksi Vladimir Nabokovin isä, hyvin mielenkiintoinen henkilö, oli oppilaana ja opettajana. Siellä oli ilmeisesti muitakin korkeatasoisia juristeja, kun K. Pobedonostsev, jonka historiamme muistaa Suomi-syöjänä. Kukaties hänellä oli muitakin askareita?

Venäläistä virkajärjestelmää soveltaen minulla olisi luultavasti oikeus käydä käymälän ovesta majurin edellä tai mahdollisesti majurien porukassa, virkaikäjärjestyksessä. Suurella vaivalla tavoittamani virat näyttäisivät vertautuvan kollegiasessorin tehtäviin.

Tshehovin ”Anna kaulassa” –tarinan aviomies haaveilee, että hän kukaties pääsisi vanhemmaksi esittelijäksi, ja saa sitten Annan (Pyhän Annan ritarikunnan) kaularistin ja mietiskelee, että jos vielä Vladimir rintapieleen…

Kirjoitan tästä, koska suvaitsin järkyttyä luettuani, että Jeltsin ja Putin ovat kylmän rauhallisesti elvyttäneet ja ottaneet uudestaan käyttöön ritarikuntia ja niiden kunniamerkkejä. Wikipediasta kokoamissani kuvissa on mukana Venäjän federaation sankarin kultatähti. Vain nauhake eroaa Neuvostoliiton sankarin merkistä. Mutta luulen että meidän, Putinin ja minun, on turha odottaa toisiltamme kunnianosoituksia.

Mannerheim-ristin idea vaikuttaa venäläiseltä. Tavallinen pöljäkekin saattoi kohota ritarikunnan (Vapauden ristin) jäseneksi, jos kunnostautui aivan tavattomasti sotatoimissa. Venäjällä oli samanlainen systeemi.

Muut kunniamerkit saadaan meillä kuten Venäjällä ennen ikään kuin ylennyksinä. Ensin on saatava alempi merkki ja sitten säädyllisen ajan kuluttua ylempi.

Valitettavasti meillä näihin merkkeihin ei liity tiluksia eikä oikeutta vaatia esimerkiksi taksinkuljettajalta kunnioittavaa puhuttelua: ”Kaksitoista viisikymmentä, teidän jalosukuisuutenne.”

Jos oletuksessani on perää, aika moni muukin asia on meillä hyvää kansanomaista venäläistä perinnettä – sauna, sienet, juoppous, naisten potkiminen, koulukiusaaminen…

YLE Teema on onnistunut suurenmoisesti. Uusintoja on kyllä paljon. ”Rikos ja rangaistus” – viimeksi nähty jakso – on järkyttävän hyvä. Ihmettelimme rouvani kanssa, mistä tuollaista henkilöohjausta ja näyttelijäntyötä löytyy.

Löytyi hauska vastaus. Ohjaaja, Dmitri Svetozar, on elokuvaohjaaja Josif Heifitzin poika. Heifitz puolestaan muistetaan muun muassa Tshehov-ohjauksistaan (etenkin ”Nainen ja sylikoira”). Omien silmieni todistuksen mukaan hän oli Mihalkovien ja Tarkovskin ohella todella suuri elokuvaohjaaja sotien jälkeisenä aikana.

Olen sanonut usein, että noin vuonna 1924 itsenäinen Suomi omaksui putoavan kassakaapin liikeradan. Sitä ennen ruotsinkielinen, venäläisvaikutteinen lyriikkamme, musiikki ja osa maalaustaidetta oli ollut maailman ehdotonta huippua – Södergran, Parland. Eino Kalima oli tuonut Tshehovia ja Stanislavskia suoraan pääkallonpaikalta Kansallisteatteriin.

Nyt vilahtelee mielessä, mitä menetimme keskittymällä laillisuustaisteluun. Jouduimme lähettämään muutamia papinpoikia (Aho), ruustinnan kasvattipoikia (Joel Lehtonen) ja muuten eteviä nuoria (Leino) Länsi-Eurooppaan saaman tietoja sivistysasioista.

Venäläisten klassikkojen julkaisemista Suomessa on sanottu kattavaksi tai jopa hyväksi. Olen kyllä eri mieltä. Jopa Dostojevskit ja Tshehovit ovat aika sekulia, eikä laajemmista selvityksistä tai taustoituksista ole paljon tietoa. Juhani Konkka pelasti jotain. Sitten oli Esa Adrian ja pari muuta, ja nyt tietenkin nuori Anhava, joka tosin saa kirjailijan kuin kirjailijan tyylin tuntumaan samalta.

Edellisessä kappaleessa sanottu ei ole vähättelyä vaan päivittelyä. Kun meillä on Kansalliskirjastossa maailman paras kokoelma venäjän kielellä kirjoitettua, nimenomaan 1800 lukua!

24 kommenttia:

  1. Mannerheimristin ritaritko tavallisia pöljäkkeitä. Pahastun kunnolla. Ihme vaan että selvisivät palkinnoille asti.

    VastaaPoista
  2. Ad Anonyymi: - älä suotta pahastu. Ilmaus on erään Mannerheim-ristin ritarin itse käyttämä. Kirjakielellä se on "sotilasarvoon ja sosiaaliluokkaan katsomatta".

    Tässä ja monessa muussa yhteydessä pöljä = ei-herra.

    VastaaPoista
  3. Anna, Anna - mikset sä anna...(mutta sitähän se teki?). Mutta kenen pyynnöstä - olisiko ollut sotasankarimme?

    VastaaPoista
  4. Onneksi Valkobandiittikenraali Маннергеймin lipomisdekoraatio oli sentään jaettu kahteen luokkaan, ettei sitä ihan kaikki saaneet korkeinta mahdollista eli paremmille ihmisille tarkoitettua 1. luokan Маннергейм-ristiä.

    VastaaPoista
  5. RAUTARISTI

    Ai, mina kun luulin, etta Mannerheimristi on kopsattu
    Saksan Rautaristista (luokat ja kaikki).

    Valkoisen ristin ritarikunta:
    Valkoinen risti oli korkein kunniamerkki.

    Musta risti:
    Onko tallainenkin "ritarikunta" ollut sodan aikana/jalkeen, vai onko Lassi Heikkilan "luomus"?

    VastaaPoista
  6. Yrjö näkyy olevan venäläisen vääpelin, isoisäni, rinnassa 1910-luvun lopulla otetussa valokuvassa.

    VastaaPoista
  7. Poikkesin eilen fast food -blinikioskiin Nevski Prospektilla. Myyjä puhutteli minua sanalla "sudar". Hymyilytti.

    VastaaPoista
  8. Ad Petja: sattuuhan sitä.

    Noin yleensä: tulin vasta nyt järkiini ja rupesin lukemaan venäjää. Seuraavaksi kiina.

    VastaaPoista
  9. Hieman hämmästyin havaitessani meikäläisen arvomerkki- ja tittelikäytännön olevan itseasiassa Ruotsin kuninkaallista alkuperää. Ne on vaan säilytetty täällä 1800-luvulla Venäjän kaudellakin.

    Esim. vuorineuvoksen arvoja myönnettiin Ruotsissa 1700-luvulla kaivostoimintaa kehitettäessä.

    Mutta kuinkahan monessa maassa pikku lapsosia kasvatetaan onnellisen elämäntaipaleen alkupäähän sotamarsalkan nimeä kantavan lastensuojelujärjestön nimissä?

    VastaaPoista
  10. Pylkäs ei saanut sitä ristiä. Eikä moni muukaan.

    Paitsi kenraaleista, niistä sai moni.

    Paitsi puuristiä, sellaisen sai vain Vihma. Ne oli varattu tavalliselle kansalle, leppäsille.

    VastaaPoista
  11. Oliko tästä puhe jokin vuosi sitten, minulla on hallinnon historia ruosteessa. Eikö tsaarinaikaiseksi meillä haukuttu ja Venäjälläkin toteutettu kolleegiohallinto ollut matkittu melkein meiltä eli kustavilaisesta Ruotsista. Mistä sille malli oli saatu, en tiedä.

    VastaaPoista
  12. Kimmo Sasi kehotti lukemaan Lex Nokian ja tekemään johtopäätökset.

    Ministeri Linden luki ja teki omat johtopäätöksensä:

    "Lindénin mielestä työnanantajalla olisi oikeus kitkeä tietosuojarikoksia työpaikoilla muutoinkin kuin sähköpostien tunnistetietoja tarkkailemalla, jopa käskemällä työntekijää riisuutumaan.

    - Jos tallennat työkoneeltasi usb-tikulle, yritys saa katsoa koneesi lokitietoja. Yritys voi vaatia työntekijäänsä vaikka riisumaan alasti, kun tämä lähtee työpaikalta. Sekin voi olla yhdenlaista valvontaa. Nämä ovat kaikki sallittuja, Lindén sanoo Aamulehdessä.

    Lindénin mielestä tiukentuva valvonta on hyväksyttävää."

    Uutisen löytää muualta kuin YLEstä. Ministeri Lindenille kuuluvat YLEä koskevat asiat hallituksen työnjaossa.

    Taloyhtiöt, kirjastot ja muut yhteisötilaajat...mielenkiintoisia aikoja kohti etenemme.

    Ministeri Lindenille kiitokset siitä, että kertoo vallanpitäjien todelliset motiivit.

    VastaaPoista
  13. Suvi Lindenille on olemassa varmasti hyvin yksinkertainen selitys. (Muunlainen selitys ei tietysti voi tulla kyseeseenkään.)

    Jos hän on vain ajatellut taas lapsia?

    VastaaPoista
  14. ad Anonyymi #5:

    Usb-tikku mahtuukin hyvin sen aukon kätköön, jonka viereen eräälle ex-kansanedustajalle kuuluu tatuoidun sanat "exit only".

    VastaaPoista
  15. "Valitettavasti meillä näihin merkkeihin ei liity tiluksia"

    muistinvarainen lainaus tähän liittyen:

    Mannerheim sai Romanialaisen kunniamerkin johon liittyi muistaakseni 50 ha (hehtaaria) maata. Tuumasi tästä A.F. Airolle: "täytyisi löytää alue jolla olisi öljyä".

    VastaaPoista
  16. Yritysten ala-aulat ja taloyhtiöiden väestönsuojat voidaan muuttaa rektoskopiatiloiksi. Valtion pitää myöntää rektoskopia-avustuksia taloyhtiöille.

    Tietoturvaa ei olla liikaa!

    Suvi Linden, nyt minäkin hoksasin.
    Ilmoittaudun tietoturvatarkastukseesi.

    VastaaPoista
  17. Olen vihainen tälle helppoheikkimäisyydelle, joka on nykyisen asiantuntijan kuvaus.
    On jotenkin demotivoivaa lähtökohtaisesti. Uskon, että länsi myy tietoa väärällä tavalla ulos ja kuittaa rahoja toisten elämää varten myymällä tulevaisuuden innovaattorit halvalla. Ideat ovat jo menneet ennekuin varsinainen kirjailija saa edes kirjansa ulos painosta.

    Tasa-arvo on siis todella ns. "myyty" moneen kertaan.

    VastaaPoista
  18. Ovat ne kyllä jo sietämättömän pieniä. Tietosuojaa voisi lisätä
    ET - call home toiminnolla. Saisi selville, mihin hukkunut tikku on tökätty ja vaikka putsata tikun sileäksi etänä. Kryptaamatonta dataa ne eivät saisi imeä lainkaan.

    VastaaPoista
  19. Tittelit pois! Rintamerkit roskikseen! Ja Suvi Suloinen kunnallispoliittisen korruption vastaiselle eloonjäämiskurssille.

    VastaaPoista
  20. "Naisella ei ole koskaan liikaa korvakoruja" eika aijalla prenikoita.

    VastaaPoista
  21. Oliko peräti perustuslailla suojattu oikeus viestien lähettämiseen ja vastaanottamiseen. Voisiko työnantaja sitä rajoittaa ilman lain tukea? Tuskin. Korvauksen kai voisi periä, jos yhdelle meilille voisi hinnan määritellä.

    Siviiliviestintä työaikana on ongelma. Se oli sitä jo lankapuhelinten aikaan. Ongelmasta pääsee mittaamalla tulosta eikä siihen käytettyä aikaa. Eihän asiakaskaan mittaa muuta kuin tulosta. Duunari sitten funtsii itse milloin on aikaa viestiä ja milloin ei. Kun se heijastuu tulokseen ja siten palkkaan. Muu on hurskastelua ja pahimmillaan kissa-hiiri touhua.

    Kumma juttu. Yksityisellä sektorilla on pakko mitata tuottaako työntekijä sen minkä kotiinsa kantaa. Ettei yrittäjä joutuisi ottamaan lainaa maksaakseen päivähoitopaikan duunarille. Monen mielestä raha kasvaa puussa ja työnantajat vain mieliksensä vaivaavat vaatimalla tekemään työtä. Kun saisi olla rauhassa työpaikalla. Jutella mukavia ja kastella tänään vaikka kukkia. Voi missä on sellaisia työpaikkoja... taidan tietää.

    VastaaPoista
  22. Siltä varalta että anonyymi kysyjä ylempänä ei ainoastaan ollut kysyvinään:
    Lasse Heikkilän mustan ristin ritarikuntaan kuuluivat kaatuneiden omaiset eli yleensä vaimot, äidit tai vanhimmat tyttäret, joille myönnettiin Vapaudenristin sururisti eli 4.lk:n vapaudenristi mustalla nauhalla.

    VastaaPoista
  23. ad VILLE

    Kiitos!
    Olen niin poljake, etta talaista en tiennyt, vaikka kodistani kaatui kaksi poikaa. No oli vain valkoiset ristit; kun ei ollut enaa aitia eika tyttaria vai oltiiko muuten epakelpoja.

    VastaaPoista