Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
6. helmikuuta 2009
Laskettelua
”Päätettyään, ettei valehtelisi yhdellä kertaa vaan vähitellen Lajevski meni seuraavana päivänä kahdelta Samoilenkon luo pyytämän rahoja…”
”…sanoi Samoilenko hänelle, kun hevoset kääntyivät vasemmalle ja eteen avautui Keltaisen joen laakso ja itse joki välkkyi keltaisena, sameana ja mielipuolisena…”
Vastaan kysymykseen, miksi Tshehov on niin hyvä ja ”Kaksintaistelu” hänen hienoimpia novellejaan.
Nykyisen maailman perikuva on laskettelurinne. Vaikka kovassakin vauhdissa erottaa kirkkaiksi maalattuja keppejä – ne kierretään!
Tshehovin lempiaihe on erittäin näkyvänä ”Kaksintaistelussa”. Ihmiset ovat kehittäneet kukin oman tekniikkansa ollakseen ajattelematta.
Yleensä mutta ei aina on puhe omien tekojen ja toiveiden ajattelusta. Ihmiset eivät halua ajatella tekojensa seurausta, puhekumppaniensa tarkoitusta, ympäristöään. Useat peittävät joskus esiin tunkevan ajattelun tarpeen suurella sanalla, kuten ”sivilisaatio” tai ”degeneraatio” tai ”syntyperä”.
Von Koren peittää tuon tarpeen kielellä ja kaavoilla, joita hän luulee tieteellisiksi ja kukaties rationaalisiksi. Samoin luuli kukaties moni tuohon aikaan.
Novelli näyttää aluksi väsähtäneiden ihmisten jaarittelulta Shotshissa, mutta siitä rakentuukin vertahyytävä kuva ihmisen vähistä vaihtoehdoista ja siitä, miten taitavasti ihmiset jättävät tarttumatta noihinkin vaihtoehtoihin.
Kysymys on mestarinovellista: lukija saattaa luulla, että tässä kerrotaan sitä tavallista tarinaa ihmisten heikkouksista ja pintapuoisuudesta.
Kaksintaistelu muuttaa kaiken. Kun von Korenin vene katoaa Mustanmeren aallokkoon, kaikki onkin toisin. Rationalisti on osoittanut irrationaalisuutensa ja tietyn säälittävyyden. Tarinan päähenkilöt, paheellinen pariskunta, ovat täysin uskottavasti muuttaneet tapansa ja löytäneet tarkoituksen toiminnalleen – ehkä jossain sittenkin on jotain totta ja oikeaa, jota voi tavoitella tekemällä omaa työtään ja varomalla luulemasta liikoja.
Vastenmieliset, vetelehtivät ihmiset ovatkin omalla tavallaan aika hyviä – siis milloin jaksavat eikä ole liian helteistä.
Tshehov jättää tapansa mukaan dramaattisimmat käänteet kertomatta ja täyttää rivien välit.
Pohjimmainen syy on sama kuin ”Sahalin” –teoksessa. Toisin kuin Dostojevskin sankarit, jotka ovat kyllä hiukan saman näköisiä, Tshehov veti ennen Freudia ja kahta maailmansotaa esiin sen kolmannen. Ikävyys (l’ennui / Langweil) ja inho (la nausée / Ekel) olivat jo Baudelairen teemoja, mutta tässä tuli kolmas – tyhjyys: kuolemaa ja pimeyttä pahempi tyhjyys. Siperia oli paikka, jossa ei ole mitään. ”Kaksintaistelussa” on liikkuvia vuoria – vuoria jotka uhkaavat rusentaa.
Tshehov nostaa näkijäksi naiivin, surkuteltava diakonipoikasen. Tämä pikku narri toimii kirjailijan sijaisena osatessaan ihmetellä tai ainakin tuskitella, että on olemassa jotain – sen sijaan että ei olisi olemassa mitään.
Näin on, on sääli ihmistä.
Ja Tshehov? – Hän kuoli. Mutta hän voitti tyhjyytensä. Novellissa vilahtaa ajatus, että tekisi jotain, kunnollista, vaikka kirjoittaisi rivin tai puolitoista, hyvin.
(Teemalla muuten kerrottiin kolmiosaisen Staninslavski-sarjan ensimmäisessä osassa, miten Tshehov opetti kädestä pitäen Stanislavskille teatterin. Hyödyllistä katsottavaa Suomessa, jossa monet ammattilaisetkin tuntevat näistä kahdesta vain neuvostoversion, joka on valheellinen, ja Brechtin viritykset, jotka olivat mielisteleviä.)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tyhjyys, ammottava tyhjyys on jo Euroopan vanhimman tunnetun kirjailijan teoksessa. Hesiodoksen runoelmassa Theogonia (Jumalten synty) kertoo, että alussa oli Khaos, joka tarkoittaa kammottavan ammottavaa kuilua. Kaaos alettiin käsittää sekasorroksi vasta myöhemmin (se oli eri elementtien epäjärjestystä, ehkä joidenkin ajatuksissa myös atomien sekasortoa). Siinä, että Kaaos alettiin nähdä tyhjyyden sijaan sekasortona, voidaan yrittää nähdä tyhjyyden kammoa.
VastaaPoistaMinä olen nimittänyt tämä ilmiön, jossa tekojen seurauksia ei ajatella, mukavuusetiikaksi.
VastaaPoistaSiinä eettistä on se, mikä on itselle mukavaa.
Minä luulen, en tiedä, että iso osa omasta kirjoittelusta on tähän ilmiöön kohdistuvaa satiiria.
Suomalaiseen tapaan minua nukutettiin vauvana vaunuissa pakkasella vällyjen alla henki höyryten. Varmaan muistona siitä nautin kylmästä makuuhuoneesta, kunhan peitto on iso ja lämmin. Sama juttu Tshehovissa: sitä lukiessa pitää syödä aromaattista keittoa (borstsh on ideaali, jos on tahrankestävissä vetimissä) ja juoda vahvaa teetä hillon kera, sitruuna olisi tässä seurassa liikaa.
VastaaPoistaLuulen, että jos osaisin, olisin huono laskettelija.
Pitää varmaan ruveta sivistämään itsensä ja lukemaan näitä mistä sinä osaat hyvin kertoa. Baudelaire ainakin ja sitten nämä vanhat venäläiset. Jos saisi paikan ns. keskustelurinkeihin, eikä tarttis olla teatterin kuiskaaja ikuisesti.
VastaaPoistaOlisiko siinä minun kirjani nimi: "Kuiskaaja" (onko jo sellaista?).
En siis kirjoitakaan näytelmää tai oopperaa vaan siitä, miten raskasta on seistä pahvilaatikoiden päällä (tai ovatko laatikot sittenkin niitä vanhoja päärynälaatikoita, joiden päreiden kulmissa on jalkoja repiviä metallilangasta tehtyjä kiinnikkeitä?) kuiskaamassa muille, salonkikelvollisille siitä, miten asiat ON.
Kuiskaajana teatterissa; ihminen joka ei saa näkyä mutta jota ilman muut eivät aina muista miten skripti tai vuorosanat menevät.
Oppisin nyt ensin kirjoittamaan.
Lukemaan osaan jo. Kuten Gadamer on sanonut niin nämä eivät ole käänteisiä asioita: lukeminen on enemmän taidetta ja kirjoittaminen enemmän tiedettä (tekniikkaa).
Asian vierestä.
VastaaPoistaEduskunnan sivuilla mainitaan
"Eduskunta.fi -verkkopalvelun omistusoikeus samoin kuin verkkopalveluun liittyvät tekijänoikeudet ja muut immateriaalioikeudet kuuluvat eduskunnalle. Verkkopalveluun sovelletaan tekijänoikeuslakia ja muita tekijänoikeutta koskevia säännöksiä ja määräyksiä."
http://web.eduskunta.fi/Resource.phx/eduskunta/kayttoehdot.htx?lng=fi
Eivätkö eduskunnan verkkosivut ole verrattavissa mihin hyvänsä julkiseen asiakirjaan, jolla ei ole tekijän oikeuksia.
Petjalle:
VastaaPoistaAvaa Petja Raamattusi. Ja katso, sillä siellä lukee näin:
"Tekijänoikeudet
Tämä raamatunkäännös on Kirkon keskusrahaston omistama. Teksti on tarkoitettu tutkimus-, opetus-, ja opiskelukäyttöön. Tekstin saa hakea itselle, mutta kopioiminen ja edelleen levittäminen on ehdottomasti kielletty. Muuta kuin henkilökohtaista tutkimuskäyttöä varten tarvitaan erillinen lupa kirkon keskusrahastolta.
Kirkon keskusrahasto
Satamakatu 11 A
00160 HELSINKI
tel. +358-0-18021 "
Kaaos on materiaalivarasto.
VastaaPoistaKas vain, akateemisessa keskinkertaisuudessani olin sittenkin onnistunut olemaan Kaksintaistelun keskiössä, kirkkaiden tolppien väistämisessä, vaikka huomioväri seireenin lailla kiljuu olevansa viimeinen armopala, ulospääsy, oljenkorsi johon tarttua.
VastaaPoistaOikea valinta oli kaikille ilmeinen, vaan huojuit sen ohi. Mitä nyt aiot?
Täytyy lukea pian uudelleen ja etsiä pienintäkin vinkkiä siitä, että laskettelija olisi ikinä tarkastellut valitsematta jättämisiään, kriittisesti tai ylipäänsä. En löytänyt ensilukemalla.
Pahinta on se, kun tietää valitsevansa väärin ja valitsee niin; jakautunut mieli. Jonkin teorian mukaan aivopuoliskot menettävät yhteistyökyvyn ja niiden välinen soljuva dialogi muuttuu pelkkiä äärimmäisyyksiä käyttäväksi, veriseksi argumentaatioksi. Subjekti kulkee tai päättämättömyyden pakosta seuraa keskitietä tuskissaan kykenemättä kallistumaan kummankaan kannalle ja samalla huojuu hiuksenhienosti jokaisen tolpan ohi.
Quo vadis?
"...voi tavoitella tekemällä omaa työtään ja varomalla luulemasta liikoja."
VastaaPoistaToihan on mukavinta, mitä kuvitella saattaa. Tehdä työtään ja ihan rauhassa.
Suuria luulevat yleensä muut.
Se menee odottamalla ohi. Paskoa puhuvat, jos kehuvat ja suorastaan valehtelevat, jos haukkuvat.
Tuohon analyysiin on vaikea lisätä mitään. Kiitos!
VastaaPoistaOma suosikkini Tsehovin novellimaailmassa on "Musta munkki." Se pitäisi luetuttaa kaikilla, jotka ovat tekemisissä mielenterveyshoitojen kanssa.
Taisipa olla juuri tuo "Kaksintaistelu", josta jäi mieleen (venäläinen?) sananlasku: "Ei työ ole karhu joka metsään karkaa."
VastaaPoistaEihän se tosiaankaan ole, mutta ainakin Tsehov oli ahkera ja aikaansaapa jos kuka. Mutta hän tunsi kyllä hyvin meidät vähän saamattomammatkin.
Tekeminen tyhjyyttä täyttää.
Minusta on ilman muuta parempi valita väärin tietoisesti kuin vahingossa.
VastaaPoistaTekeminen ei ole autuasta kun tieteen sisällä heikennetään subjektiivin mahdollisuutta oppia ns. kypsäksi:
VastaaPoistaMiten lapsellisia aikuisia ihmisiä voi edes opettaa, heidän subjektiiviteettinsä ei ole kehittynyt; on aivan mahdotonta sillä heille aurinko menee yhä edelleen nukkumaan, ei siis toisen taivaankappaleen taakse. Kun eivät tajua abstraktioita.
tätä olen ajatuksissani tutkinut tosi pitkään ja huomaan, että maamme tekee ns. yhteistoimintaa sillä lailla, että pelaavat Suomen pois alle 20:ssa. Miksi minua ei kuunneltu kun lähdin tästä puhumaan myös yliopiston sisällä? Siksi, että heille tuli pupu pöksyyn; rahathan tulevat juuri toisesta syystä: vastakkaisesta: että kansa pysyy tyhmänä ja tyhmennetään vielä.
Mutta sellainen onttous lisää koulumurha-syndroomia. Onttous on pahempi kuin viha.
kopioiminen ja edelleen levittäminen on ehdottomasti kielletty. Muuta kuin henkilökohtaista tutkimuskäyttöä varten tarvitaan erillinen lupa kirkon keskusrahastolta.
VastaaPoistaOnkohan papeilla tämä lupa?
Pitäisiköhän kysyä?