Sivun näyttöjä yhteensä

25. heinäkuuta 2008

Kunnia kuuluu

Kukkii runsaimmin yli 50-vuotiaana…

Rohkaisevaa.

Lehdet ovat jo todenneet aivan oikein, että ruotsalaisperäinen Mossbergin – Stenbergin Suuri Pohjolan kasvio on sangen mainio teos, tosin kallis, yli sata euroa, paitsi Suomalaisen Kirjakaupan tarjouksessa.

Valokuvakasviot ovat hävinneet piirretyille kuville siksikin, että valokuvien siisti painaminen on niin vaivalloista. Pohjolan Luonnonkasvien 1930-luvun laitos oli hieno, mutta mistäpä sitä enää saisi?

Tämä nyt kehaistu teos perustuu piirroskuviin ja sisältää hyödylliset pikku kartat ja jopa luonnoksia kasvupaikoista.

Ei se tietenkään pysty kilpailemaan Flora –kasvion kanssa (WSOY 1987), jonka taustalla on legendaarinen Flora Danica, sadan vuoden työ.

http://tinyurl.com/6onpcg

Vaikka tuo hienonhieno tuhansien kuvataulujen kokoelma, jossa jokainen kuva on taideteos, on Det Kongelige Bibliotekin sivuilla hyvin laadittuna sähköisenä tietokantana, tässä tapauksessa paperille painettu kuva on toista luokkaa.

Tanskalaisille on annettava kunnia siitä, että heillä oli 1800-luvun alussa kirjailijoiden (Andersen, Kierkegaard) lisäksi vaikeasti käsitettävä määrä maailman huipputason tiedemiehiä, muun muassa fyysikkoja ja kielitieteilijöitä.

Kasvioppi ei ole enää seksikäs aihe. Vanhimpien lukijoiden mielikuviin saattaa sekoittua kauhun elämyksiä pakollisesta kasvien keräämisestä. En tiedä, onko kasvien tuntemisessa ja opettelemisessa mieltä. Minusta se on hauskaa, ja pitää kuulemma dementian käsivarren mitan päässä, kuten muukin ulkomuistin harjoittaminen.

Tanskalaiset kasvitieteilijät olivat ruotsalaisen Linnén vanavedessä korkeatasoista joukkoa, ja Linné puolestaan keksi taksonomian. Sana tarkoittaa järjestelyä. Jokseenkin kaikki kasvien luokittelujärjestelmät ovat mielivaltaisia. Linné keksi luokitella rehuja mielivaltaisesti erilaisten heteiden ja emien ja sen sellaisen perusteella. Myöhemmin asiaa yritettiin helpottaa keksimällä kasviryhmiä esimerkiksi kukinnon perusteella. Ruusulta näyttäville annettiin nimeksi Rosacae ja herneen mieleen tuoville Papilionacae ja niin poispäin. Noillakaan ryhmillä ei ole paljon tekemistä geneettisen läheisyyden kanssa.

Kasvien tunnistaminen perustui omituisten sanojen opettelemiseen. Oli järkeiltävä hyttysten keskellä sateessa seisten, onko jokin lehti vastapuikea vai suikea ja oliko sikiäin luotinalainen.

Siinähän mietittiin.

Nykyisin ei voikukkaa tarvitse tarvitse erottaa niittlyleinikistä.

Ehkä niin on hyvä.

Mikko Juva –vainaja tunsi nimeltä ties kuinka monta sataa kasvia. Isäni saattaa edelleen muistaa putkilo- tai ainakin kukkaiskasvit jokseenkin hyvin. Itse olen opetellut perusvalikoiman muutaman kerran uudestaan. Kun yksi lapsista pyrki kansakoulunopettajaseminaariin ja sinne pääsikin, kunnes hairahtui tieteeseen, kävi ilmi, ettei kasveja voinut enää kerätä, koska harmaata imupaperia ei enää valmisteta.

Kasveja tuotiin sitten kouluun sanomalehden välissä värinsä menettäneinä tai mikroaaltouunissa kuviattuina.

Mutta vielä nuo kävelyreitin varren lutukat ja matarat pyörähtelevät mieleen, puhumattakaan stellariasta ja myosotiksesta ja muistan, että lupiini oli ennen karkulaiseksi eli ilkeäksi rikkaruohoksi toteamistaan nimeltään komea sudenpapu. Mitä perua mahtavat olla hauskat suomenkieliset kasvin nimet niin kuin mähkä? Lönnrot ehti kunnostautua tälläkin alalla, mutta entinen maakansa oli kai kiinnostunut yksinomaan siitä, oliko heinä syötävä vai ei.

Hitusen olen haikea siitä, ettei kasveja bongata. Se olisi niin paljon helpompaa ja järkevämpää. Kylmänkukkaa en ole koskaan nähnyt. Se on kasvikirjoissa samalla aukeamalla kuin Pulsatilla eli Tilsapulla eli kangasvuokko.

Omat kasvini ovat tallella. Olin jo koulussa niin nyhverö että en käyttänyt suvun yhteisiä kasveja, vaikka ne olivat menneet jo vuosikymmeniä täydestä.

Herbaarion laittaminen kävi työstä – teippiä ei oikein ollut keksitty, vaan viimeisen päälle toimien kasvit kiinnitettiin ohuelle kartongille viiltämällä eri kohtiin kahta puolen vartta ja kukintoa viillot ja pujottelemalla valkoiset liimapaperisuikaleet arkin takaa.

Nimilappuun pantiin kasvin löytöpaikaksi ”lähellä tietä”.

Sekös harmitti opettajaa.

Se Flora – jos sattuu silmään divarista – kelpaa kuva kuvalta kehystettäväksi, ellei olohuoneeseen niin työhuoneeseen tai mökille. Gyldendalin tanskankielinen versio (700 s.) ei ole kallis, mutta on matkamiehelle painava. Nykylaitosten painojälki ei tietenkään vedä alkuunkaan vertoja menneisyyden kivipainokuville, mutta viis siitä.

Juolahti muuten mieleen, että uuden Olympuksen (SP-570 UZ ja hinta alle 400 euroa) 20-kertaisesta zoomista on kohistu, mutta sen makro-ominaisuudet ovat niin julmat, että olen kuvannut pari päivää erilaisia heiniä ja muurahaisia käsivaralta.

Jos kuitenkin… Jospa kävisin näppäisemässä kuvan vaikka Agrostis tenuiksesta

33 kommenttia:

  1. aarggh... Canonin 5s kattaa vain 12 kertaisen zeissin. Mutta on repussa 800 kertainen zoomikin - videolla.
    notta milloin sinne pohjoiseen. Ei tarvitse aivan perille mennä, kun on tuo 18 kertainen... :)

    VastaaPoista
  2. Keräsinpä minäkin kasveja Jyväskylän Kunnallisessa Keskikoulussa 50-luvulla.
    Latinankielisiä nimiä ei tarvinnut osata, suomalaisissakin oli tekemistä. Onnistuin lukemaan ne olan yli opettajan tentatessa kurjia kasvejani.
    Meni läpi maininnalla "koulun huonoimmat kasvit!"
    Siitä olen vieläkin ylpeä. Samoin siitä, että olin koulun paras ainekirjoittaja.
    Monena poikakin koulua käydessään.

    Iisi

    VastaaPoista
  3. Tiedä sitten onko kyseessä paikallinen älynväläys vai opetusminiteriön linjaus, mutta ainakin paikallinen yläkoulu palautti kasvion keruun opetussuunnitelmaan ihan hiljattain. Sekös allekirjoittanutta on hymyilyttänyt, kun on päässyt seuraaman veljen - tietysti äidin avustamaa - ahkerointia loma-aikana.

    VastaaPoista
  4. Ad Anonyymi:

    Hiki pois - tulossa on Hasselbladin uusi digi - 50 Mb. Ei varmaankaan ole kallis.

    VastaaPoista
  5. Kun biologit luokittelevat eliöitä sitä sanotaan tieteelliseksi luokitteluksi. Ehkä se on sitä. Luokittelua on sitten kahta sorttia.

    Systematiikka on tieteenala, joka tutkii eliöiden luokittelua teoriassa, käytännön puuhastelua biologisten eliöiden luokitteluksi kutsutaan taksonomiaksi.

    Tähänkö se ikuisesti ihmettelemäni systemaattinen teologiakin viittaa?

    Sinulle on lipsahtanut tekstiin "taksononomia" ja nyt kaikki makustelevat tätä uutta vierasperäistä sanaa.

    Kirjoitusvirheethän kuten muutkin virheet ovat pysyvä ilomme ja oppimisen lähde paitsi kun ne sattuvat vierasperäisiin sanoihin.

    Sitä aina katsoo epäillen, vaikka sisin sanoo toisin. Varma voi olla vasta kun virhe toistuu. Itse yritän tehdä kirjoitusvirheitä kaikkiin muihin sanoihin paitsi vierasperäisiin. Älkää nyt sitten sanoko, että kaikkihan ne muualla on keksitty. Sanat. Niin kuin nuotitkin.

    Vieläkin harmittelen keskikoulun toisella luokalla terveysopin koetta, jossa kirjoitin pitkään talidomi-lapsista Jaappanissa. (P. o. talidomidi.)

    Tätä pitäisi miettiä joskus systemaattisesti.

    Lähdenpä tästä taksonoimaan väkivaltaiseksi väitettyä nuorisoelokuvaa.

    VastaaPoista
  6. Itse en ole kerännyt kasveja kouluaikana, mutta mielestäni se olisi tosi hyödyllinen toimenpide kaikille koululaisille, niin liikunnan kuin tiedonkin kannalta.
    Ne piirretyt kasvitaulut ovat sitten ihania :)

    VastaaPoista
  7. Olympuksen 18xzoom eli 560-malli näyttää olevan 299 juroa Anttilassa. Liekö juuri eroa uudempaan?

    VastaaPoista
  8. Ad Omnia: raukkamaisesti korjasin sanan "taksonomia" oikeinkirjoituksen. Hävetti kun opetan sitä aina luennoilla vähätelläkseni systematiikkaa. Taksonomian hallinta on arjen ilo monilla opin alueilla - esimerkiksi rikosoikeudessa, jossa "erinäiset rikokset" eli rikosnimikkeet ryhmittelyineen on juuri sitä.

    VastaaPoista
  9. vanha sukkapari käy sellaiseen hyvin, mutta joku muukin voi ajaa saman asian. eli kun toisen sukan täyttää hiekalla ja laittaa sitten sen toisen sisälle - ei pidä liioitella hiekan määrässä - niin siitä saa hyvän kameran alustan jota voi sitten pitää vaikka taskussa niin kauan kuin tarvitsee. siis siihen muurahaisten kuvaamiseen. kaksi sukkaa estää turhat vuodot. kaupasta saa tietenkin parempia.

    itse jätin laiskuuttani niiden kasvien keräämisen aivan viime tinkaan - eikös se ollut kahtena kesänä tehtävä se homma - ja jotta sain sen tarvittavan määrän kerätyksi kohtasin suuria ongelmia, vanhoja jemmattuja kasveja en voinut käyttää, olivat kaikki serkuilla ja ties missä. niinpä sain sitten opetella ulkoa kaikenlaisia kummallisuuksia, kun ei ollut edes voikukkaa esittää. se kasviprässi on vielä tallella ja jonkinlainen nippu harmaata imupaperiakin. böndellä siis. ne kokoelmat - en tiedä minne joutuivat.

    Wikipediassa lukee, että;
    Mimesis (muinaiskreikaksi μίμησις, jäljittely) on keskeinen taiteen teorian käsite. Sillä tarkoitetaan luonnon tai todellisuuden jäljittelyä ja esittämistä taiteen keinoin.
    Platon ja Aristoteles kutsuivat mimesistä luonnon jäljittelyksi. Platonin mukaan kaikki taideteokset olivat imitointia, teokset heijastivat niiden taustalla olevia todellisia ideoita. Kaikki minkä ihmiset näkevät, on vain etäistä heijastumaa ihanteellisista muodoista ja ajatuksista. Tällä perusteella taiteilijat olivat Platonin mielestä vain jäljitelmien jäljittelijöitä. Aristoteles puolestaan painotti tragedian analyysissään sitä, että taide jäljittelee ihmisten toimintaa.

    vaikeaa hommaa, pitää tietää, mitä tekee, vaikka sitten jälkikäteen.

    Zola kirjoitti " äidit ottivat esiin pitkät tissit, vaaleat kuin kaurasäkit" ja "paljas liha kullanhohtoisena paksussa piipunsavussa".

    ehkäpä hän liioitteli, mutta oleellisissa kohdin.

    eikö ole kummallista, että tapahtuman voi kuvata objektiivisesti, mutta tulkita hyvinkin subjektiivisesti, tai ainakin vähintään epäilevästi.

    VastaaPoista
  10. Ad Omnia:

    Katselin Olympus 560:ta 570:n rinnalla, ksoka se on myös verkkokaupassa halpa. Katsokaa ihmeessä jostain tarkemmin, mutta vertasin itse teknisiä tietoja ja väittäisin, että tuo ylimääräinen zoomin pituus on silmänlumetta. Valovoima hupenee eikä piirto ole tietenkään häävi, kun tele on ääriasennossa.

    Itse miellyin Leican (Panasonic) rinnalla Olympuksen nöyrästi toimivaan omaan Flashiin ja etenkin puuttuneeseen lisään laajakulmaan.

    Ent. 24 com on juuri se, mitä tarvitaan huonetiloissa ja ryhmäkuvissa. Ja se on kriittinen vääristymien takia. Tuntuu toimivan huomattavan hyvin Olympuksessa.

    Parin päivän kokeilun jälkeen olen yllättänyt itseni siirtymällä ottamaan jpg + raw -kuvia, mikä on hidasta. Jäljessä on silti eroa, näytöltäkin katseltuna.

    Halvoiksi ovat menneet. Ostin lapsenlapselle pienen PowerShotin, joka sekin tuntui olevan vaikka kuinka hyvä.

    Objektiiveissa on edelleen "ominaissävy", josta Leica on syystä niin kuuluisa. Olympuksen ei ole paha. Olen aina vieroksuntu Canonin isoa kalustoa sävyn ja liian terävän piirron takia.

    Mutta älkää uskoko minua - olen pättäväisesti torjunut SLR-kamerat, ettei uusi varustelukierre pääsisi alkamaan.

    VastaaPoista
  11. No kun mainostamiseksi menee, niin mainostetaan. Silti: ei tavaran tai softan perässä kannata juosta, ellei oikeasti ole käyttöä.

    mulla on kyllä useampia kameroita, parempiakin, mutta tämä on musta ihan hyvä ja laatuunsa nähden halpa vehje; Canon PowerShot G9 - 12.1 megapikseliä

    uusi DIGIC III -suoritin ja kuvanvakain.
    12.1Mpix 1/1.7" CCD-kenno
    AW-tuki (RAW ja JPEG yhtäaikainen tallennus mahdollisuus)
    6x optinen zoomi (35-210mm), optisella kuvanvakaimella (F2.8-4.8)
    macrokuvaus 1cm:stä
    ISO 80-1600, laajenettavissa 3200
    Digic III -signaaliprosessori
    kasvojentunnistus kasvojen valinnalla ja seurannalla (max. 35 henk.)
    3" PureColor LCD II -näyttö
    640x480 videokuvauksessa on LP-kuvaus mahdollisuus, joka kuvaa
    pakkaamalla kaksin kertaistaa kuvausajan
    tukee: SD, SDHC, MMC, MMC Plus, HC MMC Plus -muistikortteja
    akun kesto: n. 240kuvaa

    http://www.digi-kuva.fi/show.asp?ID=1435

    tässä on arvostelu tosta Olympus SP-570UZ:sta

    http://www.digi-kuva.fi/show.asp?ID=1642

    mulla on myös toi alla oleva ohjelma - tai nyt siihen on tulossa toi päivitys - mutta sitä olen käyttänyt aika ahkeraan ja sellainen on fiilinki, että joko toi tai Aperture, mä sain ton vaan tarjouksesta, kun olin sen niiden ekan version testaajana ja sitten otin sen kun tyrkytettiin...

    http://labs.adobe.com/technologies/lightroom/

    VastaaPoista
  12. Juuri kasvien keruun takia halusin ehdottomasti oppikouluun.

    Nykyisin olen kerännyt kasvikirjoja. Niistä kaunein on Maarianheinä, mesimarja ja timotei (Otava 1992).

    VastaaPoista
  13. Kasvien värit saa säilymään paremmin, kun prässäysvaiheessa ripottelee suolaa mukaan suht' rennolla kädellä.

    VastaaPoista
  14. eroja on, joissakin kenno tai kameran ohjelma teettää leopardinpilkkuja taustakuvioksi, jos suurentaa kuvan äärimmilleen. Canonin järkkäreiden ja powerhotlinjan välillä olen ollut havaitsevinani tuollaista eroa.

    vanhan powershotin kennoja muuten uusitaan takuuajan jälkeenkin (KVG in english). niistä tuppaa menemään kuulemma raidalliseksi kuvat vanhimmiten vaikka etsin näyttää kuvan oikein.
    syynä on nettitietojen mukaan joku alihankkijan moka.

    Mutta 50 Mp:n Hasselblad olisi herkkua. Varmaankin 6x6 tyylinen.
    Canonilla oli joku 30 Mp:n kinovärkki tarjolla. tyydyn toistaiseksi 8 Mp:iin.

    VastaaPoista
  15. Itselläni on ollut aina pelkästään Nikon-merkkisiä kameroita. Useampi analoginen järkkäri ja nyt ensimmäinen digi jo muutaman vuoden.

    Mutta männä viikolla kokeilin ystäväni luona Samsungin kameraan. Eihän sen pitäisi voida olla hyvä. Eihän? Mutta siltä se kuitenkin tuntui.

    Olkaa hyvä ja kertokaa, että tämä on huono kamera, että sitä ei tarvitse ostaa.

    http://www.pixmania.com/fi/fi/1327679/art/samsung/nv24hd-musta-suojus-pix-c.html?form=85#tech-specs

    VastaaPoista
  16. Minulla on ollut mainittu Olympus 560 puoli vuotta, olen ollut tyytyväinen muuhun paitsi hankalaan panoraama-toimintoon. Uudemmassa on muistaakseni eroa ainakin softassa on ns. kasvotunnistus.

    Kasvistoista vihreäkantinen Flora on komein, äitini sai aikanaan ostettua sen sopuhintaan apteekkilaisten ryhmätilauksena. Tässä muuten huomaa hyvin miten katsomme valokuvaa toisin kuin kuvaa, aivoissamme ikäänkuin aktivoituu eri osa. Eron huomaa hyvin, jos käyttää omiin valokuviinsa monien kuvankäsittelyohjelmien toimintoa, joka muuttaa valokuvan "piirretyksi" tms grafiikaksi. Koko tunnelma ja esteettinen arviointi muuttuvat. Erityisesti huomattavaa on, että valokuvantarkkuus näyttää grafiikassa jopa rumalta, kaunis nainenkin liiallisen fotorealistisesti ikäänkuin haisee hielle, tarvitaan näkemyksellistä suurpiirteisyytta parfymoimaan ihastuttavuuden elämys.

    Yksi kommentoijista mainitsi kasvin ja niiden nimien prässäämisen olleen iso osa oppikoulun gloriaa. Tässä on varmaankin iso totuus. Kyllä mekin peruskoulussa ja lukiossa saimme osamme kasvioista, mutta ilman latinan magiaa. Luulen, että oppimista kyllä edistää kaikki asiaa sivuava vehtaaminen, siihenhän monet muistitekniikatkin perustuvat. Mutta miksi käyttää paukut juuri kasveihin? Aikanaan kasvioppi on ollut tieteen kauneimpia kukkia, mutta ei kai enää aikoihin. Aletaanpa opettaa fysiikkaa ja kemiaa vastaavin menoin, opetellaan kaavat englanniksi, niiden alojen termit ovat lähellä ikikomeaa latinaa kuitenkin.

    VastaaPoista
  17. Eniten minä kadehdin vanhempieni sukupolvelta kasvien tuntemusta. Kun äiti ja isä kykkivät ojan reunalla, tihrustavat jotakin outoa kasvia ja väittelevät sen latinankielisestä nimestä, tiedän olevani kurjistunut jälkikasvu. Olen myös mainio esimerkki siitä, miksi alakoulun oppilaat eivät opi biologiassa kasvien nimiä. Me vain pohdimme kasvihuoneilmiön voimistumisen syitä ja Itämeren tilaa. Onhan sitä siinäkin, mutta harva niin teoreettisin lähtökohdin oppii luontoa rakastamaan. Tuomas Nevanlinna kirjoitti jokin vuosi sitten hauskahkon lastenkirjan "Antero joutuu luontoon". Se luonto oli Anterolle siis rangaistus.

    Tiedän sentään, missä on maailmankirjallisuuden merkittävin Pulsatilla-kohtaus. Se on yhden Pekka Töpöhäntä -kirjan alussa. Kangasvuokko ryhtyy puhumaan Pekka T:lle ja he esittäytyvät. Kangasvuokko kertoo käyttävänsä mieluummin nimeä Pulsatilla, kun se on nimittäin "rattoisampi". Pekalle uusi kaveri on Tilsapulla.

    VastaaPoista
  18. Digikameroiden tietojen ja testien katsomiseen ohittamaton sivusto on Steve's DigiCam, minulla ei ole tässä puhelimessa sen osoitetta, KVG...

    VastaaPoista
  19. Ad Omnia:

    Kameroista mainitun Steve'sin ohella hauska ja hyvin tehty on

    dpreview.com

    RSS-syöte pitää hyvin ajan tasalla.

    VastaaPoista
  20. Ad Mummo:

    Tilsapulla - jo olet epeli! Täsmälleen tuolta eli Pekka töpöhännästä se on minunkin mieleeni jäänyt.

    Lisäksi olisin muistavinani, että kangasvuokkoa olisi etsitty jossain Aaro Hongan kirjassa. Näissä antikvariaatinomistaja Arohongan isän nuorisonromaaneissa liikutaan Hämeenlinnan seudulla. Luin ne kaikki ainakin kymmenen kertaa.

    Oli lievä pettymys tavata kirjailija, E. Arohonka, joka oli saadun tiedon mukaan kolea ja kiivas Tampereen klasun lehtori.

    VastaaPoista
  21. Ad Reinzi:

    Latinankielisistä nimistä - älkäämme unohtako lukion ja yliopiston keskeistä tehtävää; välittää sellaista turhaa tietoa, jonka turvin opetusta saaneet voivat kuvitella olevansa merkittäviä henkilöitä.

    Ulkoluvusta: anoppini ja mummoni paukuttelivat Aasian joet ja Uuden testamentin kirjat yli 85- (verr. 90) vuotiaina.

    Aasian joet minua huvittaa, koska lista on aika mielivaltainen: Ob Jenisie Lena Amur Huangho Jangtsekiag Sikiang Mekong Menon Brahmaputra, Irawadi Indus Eufrat ja Tigris.

    Ja: room kor gal ef fili kol tessa timo tiit filemon.

    Ja: Oulu Siika Pyhä Kala...

    VastaaPoista
  22. Voi, must oli kivaa kerätä kasveja ja liimailla niitä paperisuikaleilla paperille (teippiä EI saanu käyttää ja kirjansitojana tiedän, kuinka inhottava kiinnitystapa teippaaminen on).
    Mullon kasvit(kansio) vieläkin tallella kirjahyllyssäni, kaikki 80 kappaletta. Niitä esittelen sitten ylpeenä kaikenmaailman muksuille ja vanhemmillekkin ja kyllä on silmät pyöreenä monella, kun naputtelen latinankielisiä nimiä. Muuten niistä on ollu mulle tosi hyötyä osata: kun eivät ruotsalaiset, saksalaiset ja muutkaan osaa suomee, niin latina auttaa löytään kasvi, jota tarkotan.
    Kasvikirjoja on hyllyssä usealla kielellä; kiva oppia uutta ja aivot pysyy virkeinä.
    Muuten voin tässä kehua maailman parasta biologian opettajaani, Matti Leinosta, joka oli aikanani Tampereen Normaalilyseon biol. opettajana. Häntä saan kiittää siitä, että rakastan luontoa ja että oon vieny sen rakastamisen edelleen kahdelle tytölleni!

    VastaaPoista
  23. N:n kaupungin klassillisessa lyseossa 60-luvulla opettaja palautti meille pojille herbaariot. Eräs Kalle käveli nurkkaan roskakorin luo, otti muutaman päällimmäisen paperin ja repäisi ne kahtia sanoen: Ranunculus repes.

    VastaaPoista
  24. Ad Jussi

    Minäkin ostin äskettäin Canon PowerShot G9 digikameran. Manuaalissa on 274 sivua. Tulee oikein hiki pelkästä ajatuksesta, että sitä pitäisi ruveta tavaamaan.

    Olen toistaiseksi pärjännyt pelkällä kokeilulla ja käsikopelolla. Kameralla pystyy ottaamaan myös viedokuvaa ja ääntä. On ihmeellinen vehje.

    VastaaPoista
  25. Sattuman kautta vuokrasin vuosi sitten asunnon VVO:n uustuotannosta tavisten Tuomarilasta.

    Ikäänkuin Manulle illallisena sain asevelihintaan Soneran 100 megan laajakaistan kaupan päälle. Sen kautta tulee nyt myös HD-tason tv-kuvaa.

    Vaikka tuutista toistaiseksi tuleekin hd-kuvana uskomattoman komeaa kasveista ja eläimistä jossakin Perun perukoilla, niin täytyy myöntää että koukussa olen.

    Ennen sitä katsoisi rahamiesten Kirkkonummellakin Lucia-neitoa kuin tasavallan presidenttiä, oletan.

    Mm. Canal Digital toimittaa halukkaille lautasen terassille välittämään hd-kuvaa. Siinä samalla selviäisi tietotekniikan ihmemaan professoreille miksi "kaikki hyvä tulee Turun kautta" tässäkin asiassa 10 vuotta etuajassa.

    VastaaPoista
  26. Ad Heikki Rönkkö:

    Puolustaudun: olen väitellyt Turussa ja opettanut jotain kymmenen vuotta paikallisella verstaalla.

    Muutoin osuit kipeään kohtaan. Meillä Kirkkonummella ei näy eikä kuulu mikään, siis kunnolla.

    Kerron joskus kun kehtaan, miten puuhasimme tämän paikan alle 30-vuotiaina kahdeksan perheen hankkeena 1973.

    Kävin juuri eilen katsomassa, miten rikkaat asuvat Sundetissa. Karmeita kämppiä, ja katumaastureita kaksin kappalein joko luukun edessä.

    Tosirikkaat asuvat rannassa.

    VastaaPoista
  27. Jatkoa tositarinaan herbaarion repimisestä, koska Kemppinen muistutti latinan turhuuden tärkeydestä.

    Kyseinen Kalle roskakorilla osasi tietysti pitkän latinan lukijana ääntää: Ranunculuksen paino oli antepaenultimalla, ei tavallisten oppikoululaisten tapaan ensimmäisellä tavulla.

    VastaaPoista
  28. Kansakoulunopettaja isäukko kehitteli tuota Pietarin kirjeiden rimpsua vähän pidemmälle, kun joitakin kohdeyleisöjä oli kerran tullut lähestytyksi useammallakin viestillä.

    Room ko ko gal
    ef fili kol
    tessa tessa timo timo
    tiit filemon

    Lausutaan mieliinpainuvan rytmikkäästi.

    VastaaPoista
  29. Jukka kirjoitti:
    Ulkoluvusta: anoppini ja mummoni paukuttelivat Aasian joet ja Uuden testamentin kirjat yli 85- (verr. 90) vuotiaina.

    Aasian joet minua huvittaa, koska lista on aika mielivaltainen: Ob Jenisie Lena Amur Huangho Jangtsekiag Sikiang Mekong Menon Brahmaputra, Irawadi Indus Eufrat ja Tigris.

    Ja: room kor gal ef fili kol tessa timo tiit filemon.

    Ja: Oulu Siika Pyhä Kala...


    Listojen ulkoa opettelu oli lapsuudessani jonkinlaista ajanvietettä ja pätemistä kaveripiirissä.

    Rantaradan pysäkit sähköjunille:

    Helsinki, Pasila, Ilmala, Huopalahti, Strömberg, Pitäjänmäki, Mäkkylä, Leppävaara, Kilo, Kera, Kauniainen, Koivuhovi, Tuomarila, Espoo, Tunneli, Pelto, Kauklahti, Mankki, Luoma, Nokka, Masala, Jorvas, Tolsa, Kirkkonummi

    Listaan sisältyy muutama jo poistunut seisake, yksi nimenmuutos sekä yksi kompa.

    VastaaPoista
  30. Jukka totesi:
    Latinankielisistä nimistä - älkäämme unohtako lukion ja yliopiston keskeistä tehtävää; välittää sellaista turhaa tietoa, jonka turvin opetusta saaneet voivat kuvitella olevansa merkittäviä henkilöitä.


    Kallialalla ja Peteliuksella oli Hymyhuulissa pätkä, jossa käy ilmi, ettei Petelius ymmärrä miten auton moottori toimii. Aake naureskelee, että mitä hyötyä siitä lukion käynnistä oli jos ei tuommoistakaan opetettu. Pirkka-Pekka laittaa pahan: "Mutta tiedätkös sinä mikä on derivaatta?"

    VastaaPoista
  31. Ad Alabama...

    Ja mikä on rantaradan pisin pysäkinväli?

    Oikea vastaus on Jorvas - Tolsa (4 km, 4 min.). Nyt Espoo - Kauklahti on merkitty aikatauluun samoin, mutta muistelen, että on siinä hituraisen ero edelleen.

    Pelto - Åker ja Nokka - Näset ovat muistossa, myös vanhasta VR:stä, sillä muistelen, että ainakin Pelto oli seisake, jotka kukaan ei koskaan käyttänyt, mutta juna pysähtyi nöyrästi.

    Muuan naapurimme, jota ei pidetty vaarallisena intelletuellini, anoi aikoina pikajunayhteyttä Jorvas-Hki-Jorvas. Miten kannatettava ajatus!

    VastaaPoista
  32. Itse itseäni kommentoiden:
    Helsinki, Pasila, Ilmala, Huopalahti, Strömberg, Pitäjänmäki, Mäkkylä, Leppävaara, Kilo, Kera, Kauniainen, Koivuhovi, Tuomarila, Espoo, Tunneli, Pelto, Kauklahti, Mankki, Luoma, Nokka, Masala, Jorvas, Tolsa, Kirkkonummi

    Tuo kompa on tietysti Tunneli. Aikatauluissa oli jostain syystä laitettu myös Espoon ja Pellon välillä oleva tunneli (muistaakseni 90 metriä). Siellä ei tietääkseni pysähdytty.

    VastaaPoista
  33. Sedis: "isäukko kehitteli tuota Pietarin kirjeiden rimpsua"

    Miten Saulus-Pauluksen kirjeistä on tullut _Pietarin_ kirjeitä? Mutta noin minäkin sen rimpsun opin aikoinani.

    Ei silti, että siitä mitään hyötyä olisi ollut pitkän päälle. Kyllä oli aivan hirveää se tunnustuksellinen kristinoppi 1970-luvulla.

    VastaaPoista