Sivun näyttöjä yhteensä

7. heinäkuuta 2008

Runous

Federico Garcia Lorca (1898-1936)

Kuutamo näyttää kuun

katoavat maat

näkyvät reitit

kävelemättömät.


Kuutamo näyttää kuun

meren peittää maa

ja saari on sydän

tunne äärettömän.

Kukaan ei appelsiineja

syö valossa kuun,

kun syödään näin

vihreästi ja jäisin.


Kuutamo näyttää kuun

sadoin samoin äänin

nyyhkyttää taskussa

hopean kolikko.

==========================

Kun aloittaa laulun

sama kitara,

särkyvät maljat

saman varhaisen.

Kun aloittaa laulun

sama kitara,

se ei kykene

pysähtymään.

Soitto ilman sävyä

kuten itkevä vesi

kuten itkevä tuuli

on lumien ääni

ei kykene

pysähtymään

itku yltää

etäälle on

kuuman etelän hiekka

ja kirkas kukka,

on nuoli jolta

puuttuu taulu

on ilta jolta puuttuu aamu

ja jo kuollut varpunen

oksan alla.

Voi kitara,

sydämessä

viisi viiltoa!


(suom. J.K.)

25 kommenttia:

  1. Katoava maa.
    Maailman erikoisimmat kartat täältä:

    http://strangemaps.wordpress.com/

    VastaaPoista
  2. Federico Garcia Lorca (1898-1936) teloitettiin Espanjan sisällissodassa ensimmäisten joukossa. Minua on järkyttänyt Lorcan ja hänen vaimonsa kohtalon toteutuminen. Francon kannattajat vangitsivat Lorcan vaimon antaen ymmärtää, että vaimo vapautetaan, jos Lorca itse antautuu. Hän antautui, molemmat ammuttiin.

    VastaaPoista
  3. Puolen yön aikaan hätäsektiolla napanuoran tähden 3,5 kg ja 10 pistettä. Kiitos myös Lorcalle, opetti kuuntelemaan kellonlyöntejä sydämen lyönteinä. Nyt kirjoittaa muutaman tunnin ikäinen isoäiti ja starttaa kohti Savonlinnan keskussairaalaa.

    VastaaPoista
  4. Osaisiko joku kertoa minulle sydämestä? Siis ihan vain etymologiaa tai muuta kielellistä. Lieneekö samaa kantaa kuin ydin?

    Tuossa runossakin on maali, taulu, tai oikeastaan juuri ei ole, tähtäys ilman päämäärää, ja se tuottaa kauneimman runon. Ja kuolleen varpusen.

    Mutta sydämet: Natsume Soseki, muistaakseni, on kirjoittanut hienon romaanin "Kokoro". En nyt kyllä juuri muista hienouksia vaan sen, että nimi tarkoitti sydäntä, mieltä, oleellisuutta. Olkoon tämä mainos, koska en äkkiä tiedäkään, miltä osin tahtoisin sitoa kaiken F. Garcia Lorcaan.

    Mutta mitä varten kukaan ei syö appelsiineja valossa kuun? Ovatko appelsiinit liian lämpimiä ja lihallisia tuohon maisemaan?

    Anonyymin esiin nostama Cohen on hänkin sydämeenkäypä runoilija eli laulaja. Sinun, Kemppinen, tulisi kääntää hänen laulujaan. Kuunnella ainakin.

    VastaaPoista
  5. Parahtaa soitto,
    kitaran itku.
    Särähtävät rikki
    sarastuksen pikarit.
    Parahtaa soitto,
    kitaran itku.
    On turha sitä vaientaa.
    Et voi sitä
    vaientaa.

    Yksitoikkoisesti
    se itkee kuin vesi,
    se itkee kuin tuuli
    joka tuiskussa ei pesi.
    Et voi, et voi sitä
    vaientaa.

    Se itkee kaukaisuutta.
    Etelän mailla
    se itkee kuumaa hiekkaa
    joka liljaa on vailla.
    Itkee lentävää nuolta
    joka osumaa on vailla,
    iltaa ilman aamua,
    ja ensimmäistä kuollutta lintua oksalla.
    Oi kitara!
    Sydän jonka lävistävät
    omat viisi miekkaa!

    ---
    Näin tämän Lorcan Kitara-runon suomensi Kirsi Kunnas.

    Teitkö JK oman käännöksesi suoraan espanjasta? Eli osaatko sitäkin?

    VastaaPoista
  6. Ad Tapsa P:

    Hyviä suomennoksia näistä on useita - Rossin vanha on erinomainen. Itse sain päähäni korostaa eräitä äänteitä ja ja tavuja.

    Espanjasta, kyllä.

    VastaaPoista
  7. Kiitos.

    Lorcan säkeet jäävät helposti mieleen.... kuten

    Rintojesi mustat melonit
    uhraa messullesi
    ------------------------
    Sinä kirkkaana aamuna
    minä halusin olla minä.
    -------------------------
    Koska kukaan ei enää jaa leipää eikä viiniä,
    eikä kasvata yrttejä kuolleen suussa,
    kukaan ei avaa käärinliinoja
    kukaan ei itke elefanttien haavoja.
    On vain miljoona seppää
    takomassa kettinkejä tuleville lapsille.
    On vain miljoona puuseppää,
    jotka työstävät ruumisarkkuja ilman ristiä.
    On vain kärsivä ihmisjoukko,
    joka riisuu vaatteita luodin toivossa.

    Francisco Umbral;
    ".............. Hyvyys on tahallista, vieraannuttavaa. Pahuus on spontaania, vapauttavaa. Ihminen on vapaa, kun hän on tiedostanut kaiken tarpeettomuuden, maailman ja oman itsensä. Vapaus ja pahuus yhtyvät tarpeettomuudessa. Vapaus on tarpeetonta, samoin pahuus, sillä ihminen ei tarvitse vapautta toimiakseen oman lajinsa mukaisesti, vaan hän tarvitsee vieraantumista hyvyydestä............ Vapaa ihminen toteuttaa itseään oman itsensä vuoksi, ei vain lajinsa vuoksi. Vapaus yksilöllistää, eristää toisista ja tekee itsekeskeiseksi. Siinä mielessä vapaus on demonista....... (pahuus) Paljon aktiivisempaa ja elävöittävämpää kuin hyvyys, sillä vain siinä yksilö toteuttaa itseään, pelastuu oman itsensä vuoksi, ylevöityy oman lajinsa yläpuolelle. pahuus on hyvyyttä. Mutta se on erilaista hyvyyttä. Kun katsoo miten Lorcan sankarit valitsevat vapauden, näkee miten he valitsevat samalla pahuuden. Se pelastaa heidät itsensä, mutta tuomitsee heidän lajinsa..........."

    ja minä kierryn jalkoihisi
    valvomaan untasi.
    Alasti, valppain silmin,
    niinkuin koira, sillä se
    minä olen! Katson sinua
    ja kauneutesi polttaa kuin tuli.

    VastaaPoista
  8. Voi kitara, sydämessä viisi viiltoa! Billie, naukuva kissa, aloittaa oudoista hedelmistä, ja käsi hamuaa lautturin viittaa, etäällä ja yksin.
    Mummo, avaapa säkeet ”kun syödään näin vihreästi ja jäisin”, etten jäisi kyydistä, matkalla Cordobaan.

    VastaaPoista
  9. Onko Kaminiiton kertomus tosi?

    Minulle se oli ainakin uusi.

    VastaaPoista
  10. Ad Omnia:

    Laitoin tietenkin kaksoismerkityksiä. Kun Andalusiassa ei 30-luvulla varmaan ollut mitään jäistä syötävää, ajattelin että appelsiini on kuun kilpailija, joka vaatii mukaan jotain kylmää kirpeää ja jäätävää.

    = = =

    Lorcan viimeisistä päivistä ja tunneista on tätä nykyä kokonainen kirjallisuus, jossa aika banaalitkin syyt nousevat pintaan - puoliksi poliittista murhanhimoa, osittain paikallista perittyä vihamielisyyttä.

    VastaaPoista
  11. "Federico Garcia Lorca (1898-1936) teloitettiin Espanjan sisällissodassa ensimmäisten joukossa."

    No ei teloitettu vaan tapettiin (samaan tapaan kuin Pekurinen). Teloitus on oikeustoimi, johon liittyy olennaisesti lainsäädäntö ja oikeudenkäynti sekä tuomio.

    Koska valkobandiitit yleensä haluavat unohtaa, niin Espanjassa oli tuolloin laillinen hallitus, jota vastaan roskajoukko aloitti aseellisen kapinan.

    VastaaPoista
  12. Männistön muori,
    en täysin tajua, mitä tuo Kemppinen horisee Andalusian appelsiineista kommentissaan. Siksi kerron, mitä minä niistä ajattelen.

    Runossa on paljon kylmää: kuu, hopea ja jäisin (joka toki on konditionaalimuotokin). Appelsiini ei ole kuin kuu vaan kuin aurinko: lämmin ja elämää edistävä. Vihreäkin taistelee kylmää kuolemaa vastaan. Mutta kun appelsiini syödään, se katoaa ja kuutamo saa vallan. Tässä nyt kyllä kukaan ei syö appelsiineja. Jäävätkö ne sitten jäljelle, eikö niitä olekaan, vai alkaako vimmattu appelsiinien syöminen, jahka aamu koittaa? Sikäli kuin koittaa: hopeakolikko siellä jo odottelee sopivaa suuta. Syöminen "vihreästi ja jäisin" on taistelutilanne, syömistä kahteen suuntaan yhtaikaa.

    Lisäksi kerron ilmoitusluontoisena asiana, että appelsiini on hedelmistä eroottisin. Repikää siitä.

    VastaaPoista
  13. Ja vielä unohtui: LeenaN, hirmuisesti mummo-onnea sinulle, tyttärellesi ja sille uudelle pienelle!

    VastaaPoista
  14. Kyseinen käännös tuli muististani joskus jouluaattona 2006 Kalevi Hotasen blogissa.

    Tämän fragmentin ehkä hieman laajennettua versiota olen lausunut nuorempana ääneen moninaisia kertoja, samoin Cordobaa.

    ***

    Parahtaa soimaan itkujen kitara
    särähtävät rikki aamun maljat
    parahtaa soimaan itkujen kitara
    sitä ei voi vaientaa
    sitä on turha vaientaa

    Matalasti se nyyhkii kuin itkevä vesi
    kuin tuiskussa itkevä tuuli
    sitä on turha vaientaa
    se itkee kaukaistaan

    Kuumaa etelän hiekkaa, kaipuiden kameliaa
    maalitonta nuolta ja aamutonta iltaa
    ja ensimmäistä kuollutta lintua oksalla

    Oi kitara! Viiden miekan silpoma raadeltu sydän.

    http://hotanenkale.blogspot.com/2006/12/tn-yn-voin-kirjoittaa.html

    VastaaPoista
  15. Eräänä päivänä historianopettajani astui luokkaan järkyttyneen ja jopa itkuisen oloisena ja kertoi, että "tänään on kuollut aikamme suurmies, Generalissimus Franco".

    Olihan se tietynlaista vastapainoa sen ajan suomettuneisuudelle.

    VastaaPoista
  16. Kirsi Kunnas käänsi:

    Ei täydenkuun alla kukaan
    appelsiinia syö.
    On syötävä hedelmää,
    jäistä ja vihreää.

    Aale Tynnin tulkinta:

    Kuun täyden alla ei kukaan
    voi nauttia oransseja.
    Vain sopii nautittavaksi
    hedelmä vihreä, jäinen.

    VastaaPoista
  17. tapsa p:lle
    Ottaen huomioon Lorcan yleisesti tunnetut taipumukset aloin itsekin epäilemään muistista vedettyä väitettäni. Vaimon tai kumppanin olemassaolo voi jo herättää kysymyksiä. Yritin etsiä noin kahden vuoden takaista El Paisin lehtileikettä, josta muistaakseni asian luin. (Kertoo mm. runon Nueva York syntyhistoriasta.) En löytänyt, mutta yritän vielä tarkistaa, koska asia jäi pikkuisen vaivaamaan. Sitä aina innostuu liikaa, kun Lorcasta puhutaan.

    VastaaPoista
  18. Mummo, ohi appelsiinin menee kirsikka kuin humahdus toimenpidepöydällä (lääkärin).

    VastaaPoista
  19. Lähinnä minua vain ihmetytti se Lorcan vaimo... Mutta kaipa hänellä sitten sellainenkin oli.

    Appelsiiniko eroottinen? Ehkäpä... ennen meillä päin nouseva nuoriso vitsaili, että härmän jätkän mielihedelmät ovat vattu ja viikuna.

    VastaaPoista
  20. Kuutamo näyttää kuun ...
    Tuo säe jäi eilen aamulla mieleen,
    että muuta ei nyt sovi katsoa...
    että yrittää joku, joka on vain seurausta jostakin... tämä avuton yrittää ... niin on pois raiteiltaan...
    Käännökset ovat helposti itsenäisiä tekstejä, eikö niin ole hyväkin... silloin ei tarvitse vertailla paremmuuksia, voi elää moninaisuutta.

    VastaaPoista
  21. Mummo, sain mitä pyysin: kiitokset hyvästä tyyräyksestä! ”Taistelutilanne” on hyvä kiteytys, ehkä siihen sisältyy myös muotoseikkojen miekankilahdus.

    Runossa yleensäkin liike ja vimma tempaavat, mutta jos en saa vihiä vauhdittajasta, tosikoidun. Olen taipuvainen yhtymään Tapsa P:n sunnuntaina esittämiin ajatuksiin pitkälle viljellystä ”jos teistä tuntuu siltä” runoilusta. Jos teistä tuntuu siltä, että kysymys on vain ammentajan astian koosta, hyväksyn senkin.

    Leenan, lämpimät onnittelut ja varjelusta lapsoselle! Vaikea sanoa mitä haluaisi sortumatta sentimentoon, siis vain: iloitsen kanssasi.

    VastaaPoista