Kuvalehdessä haastatellaan miestä, jonka mielestä englannin ilkeä oikeinkirjoitus pidetään voimassa, jotta tollot ymmärtäisivät paikkansa. Toisin sanoen kirjoitusjärjestelmä lisää syrjäytymistä ja kuilua osattomien ja osallisten välillä.
Viehättävä ajatus, mutta en usko.
Englannin oikein kirjoittamiseen taitaa tosiaan mennä kolme vuotta, eikä siitä tahdo tulla koskaan ihan valmista.
Sama koskee ranskaa, jossa on sitten ylimääräisenä kiusana neljäkin erilaista aksenttimerkkiä, jotka eivät ota tullakseen hevin oikein.
Sama koskee ainakin diakriittisi merkkejä ajatellen esimerkiksi tsekkiä. Luulisin ettei liioin puolan oikeinkirjoituksen oppiminen käy noin vain.
Painavimmat vastaväitteeni ovat heprea, arabia ja kiina (mandariini).
Ei kysymys ole kirjoitusmerkeistä, vaan vakiintuneiden ja vaikuttavien kielellisten ilmaisujen oppimisesta.
Kuvittelen että Suomessa peruskoulu ja viimeistään lukio tekisivät tätä työtä. Korkeakoulun näkökulmasta katsoen työ onnistuu kohtuullisesti. Vaikka opiskelijat ovat hyvin huonoja keskustelemaan opettajan kanssa eivätkä oikeastaan osaa väitellä, tenttivastaukset ja erilaiset opinnäytetyöt ovat minun nähdäkseni kielellisesti ongelmattomia. Se ei ole ongelma, että joku on hiukan parempi kuin joku toinen.
Heprea ja arabia ovat esimerkkejä kielistä, joissa poikien uskonnollinen peruskoulutus on sisältänyt tuhat – kaksi tuhatta vuotta lukutaidon.
Mielestäni molemmat kielet – etenkin vokaalien viitteellisyys – tuntuvat hyvinkin vaikeilta.
Japanissa perusmerkkien oppiminen kestää tuon saman kolme vuotta, usein enemmän. Kiinassa perinteisesti vain hyvin harvat oppivat hallitsemaan kirjoitusta sujuvasti eli useita tuhansia merkkejä.
Tietoni eivät riitä arvioimaan, onko virheetön kirjoittaminen luokka-aseman tunnus Israelissa, arabian kielen maissa, mukaan luettuna Pakistan ja osa Intiaa, tahi Japanissa ja Kiinassa.
Siitäkään en ole varma, mikä mahtaa olla asian laita Suomessa.
Väittäisin että kielellinen kouliintuneisuus ei olisi meillä mikään ratkaiseva piirre. Vanhastaan tiedetään, että suuri sujuvuus on aihe herättää epäilyt. Notkeaa kirjoittamista harjoitetaan ehkä eniten mainonnassa. Sujuvat puhujat yrittävät hyvin usein myydä jotain, tavaraa tai aatetta.
Pyörryksiin puhujista on monella omiakin kokemuksia. Sirosteleva tyyli tai viisasteleva ilmaisutapa – tämä jota itse valitettavasti viljelen – ovat omiaan aiheuttamaan väärinkäsityksiä, kiukkua ja kaunaa.
Kun olin 1960-luvulla asianajajana, vanhemmat kollegat kuittasivat ammatin kielelliselle ilmaisuille asettamat vaatimukset sanomalla, että kunhan muistat, että roisto kirjoitetaan keskellä lausetta pienellä alkukirjaimella ja kuritushuone yhdyssanaksi.
Joitakin vuosia sitten opetin "luovaa" kirjoittamista aikuisille oppimisvaikeuksisille, joista useimmilla oli lukivaikeutta. Ei siinä tosin mitään opettamista ollut, kun he olivat enimmäkseen paljon luovempia kuin minä. Etukäteen minua oli valistettu, että tarinoiden tuottamista kannattaisi ehkä lähestyä suullisesti ja stimuloida oppilaiden kaikkia aisteja ja jättää kirjoittaminen vähemmälle. Yllätyksekseni oppilaani olivat lähes poikkeuksetta kovia kirjoittamaan. Moni kyllä muisteli katkerana kouluaikojensa pilkallisia opettajia ja miten helposti sai tyhmän leiman, kun ei kyennyt kirjoittamaan oikein tai oppimaan juuri sillä yhdellä tavalla eli kirjasta lukemalla.
VastaaPoistaNe, jotka eivät hallitse oikeakielisyyttä, eivät liene yhtenäinen ryhmä. On niitä, joita ei kiinnosta opetella, pitääkö kirjoittaa peruna säkki vai perunasäkki; näitä lienee jokaisessa yhteiskuntaluokassa. Sitten on niitä, jotka ponnistelevat ja yrittävät, mutta silti saattaa lipsahtaa penurasäki. Heidän asemansa ei aina ole hyvä. Muistan yliopistosta piinallisen seminaarin, jossa professori nosti opiskelijan tutkimuksesta esiin erityisesti sen seikan, ettei semmoista olekaan kuin spykologia. En jaksa uskoa, että tämän spykologiapojan tie tieteen maailmassa olisi ollut helppo, vaikka hän kuinka olisi opetellut vaikuttavia kielellisiä ilmaisuja.
En tiedä, miten englanninkielisten lukivaikeutta testataan. Voiko sellaista edes olla samassa mielessä kuin meillä, jos äänteen ja merkin vastaavuus on niin järjetön? Ehkä heillä kielivirheet ovat siksi vain alhaisen sosiaaliluokan merkki.
mutta eikö sana kulje suusta suuhun. kun en muuta keksi, niin lähestyn asiaa näin. että vaikkapa Dylanista.
VastaaPoistaettä ei kai ilman englantia pärjää, se mitä muuta se tuo tullessaan on sitten kai eri juttu, mutta eikö se englanninkielinen kulttuuri jo ympäröi meitä aika tuntuvasti, no kieliä saattaa oppia parhaiten laulamalla, tai kuuntelemalla muiden hoilausta ja ainakaan tämä ei taida olla täällä päin suosiossa;
Alouette, gentille Alouette
Alouette je te plumerai
Alouette, gentille Alouette
Alouette je te plumerai
Je te plumerai la tte
Je te plumerai la tte
Et la tte, et la tte
Alouette, Alouette
O-o-o-o-oh
Alouette, gentille Alouette
Alouette je te plumerai.......
toisaalta kielen leviäminen muistuttaa hiukan vaikka tuon jättiputken leviämistä. mä en mene tohon virheettömyyteen, kun se E.N.Setälän kielioppi opetettiin mulle sillä lailla, että keskikoulun alkaessa opettaja - joka muuten oli nymfomaani - sanoi, että tätä nyt sitten luetaan niin, että lukukauden aikana käydään kirja kokonaan läpi ja sitten ensi vuonna aloitetaan alusta, että kertaus on opintojen äiti. no mulla aika meni muuhun pääosin.
Allen Ginsberg sanoi yhdessä haastattelussa Bob Dylanista puhuessaan suunnilleen näin; " runous on voimakkaita sanoja, jotka vainoavat ja koskettavat syvästi, joiden huomaat heti olevan jonkinlainen subjektiivinen totuus, joka sisältää objektiivisen tosiasian, koska joku on ymmärtänyt sen. sitä kutsutaan runoudeksi myöhemmin."
ja sodathan niitä kieliä myös levittävät niiden uskontojen ohella, vaikka eivät ne virolaiset SS-miehet kai sitä kieltä olleet torjumassa siinä tilaisuudessa jossa se paikalla ollut Viron entinen ulkoministeri Trivimi Velliste oli sanonut Helsingin Sanomien toimittajalle, että; "Jos Venäjän panssarit olisivat olleet Tallinnassa, niin Tallinnasta olisi ollut helppo hyökätä Helsinkiin. Ilmeisesti koko Suomi olisi hävinnyt, tai rauhanehdot olisivat olleet huomattavasti huonommat".
Joan Baez kertoo muistellessaan elämäänsä Dylanin kanssa, että "Bob tykkäsi kirjoittaa hänen luonaan, että hän vain rauhoittui ja antoi kirjoituskoneen paukkua. hän kysyi aina 'mitä mieltä olet tästä?' enkä ymmärtänyt juttua ollenkaan, mutta pidin siitä. vastasin:'ok. yritän ymmärtää tämän' ja niin luin sen läpi. kerroin oman tulkintani siitä, mitä luulin sen tarkoittavan. hän sanoi:'tuohan on helvetin hyvä. kaikki nuo ihmiset, sontiaiset kirjoittavat tätä, mitä minä kirjoitan. en tiedä mistä se tulee. en tiedä mistä se kertoo. ja he tulevat kirjoittamaan, mistä se oikein kertoo.'
Dylanista on sanottu, että hän oli Charlie Chaplin ja Dylan Thomas yhtä aikaa ja häntä on verrattu Irlantilaisessa mytologiassa oleviin muodon muuttajiin. (niitä on muuten myös Supernaturalissa ) että hän muutti ääniä ja kuvia. että hänen ei tarvinnut olla valmis ihminen. että riitti, että hän oli vastaanottaja. että hän oli riivattu. että hän sanoi ääneen sen mitä monet muut olivat halunneet sanoa, mutteivat olleet osanneet.
sellainen muuttaa ihmisiä. siis tulee tarve ymmärtää ja eikö siihen juuri liity se kirjoittaminen - oikein - ja tietysti puhuminen. maailman muutokseen en enää aikoihin ole itse uskonut, en runouden, en arkkitehtuurin, enkä oikeastaan enää tämän demokratiankaan voimin, coca cola muuttaa maailmaa enemmän. eikö se JFK merkinnyt enemmän nimenomaan sillä ulkoisella olemuksellaan, kuin niillä presidentillisillä toimillaan. eikö sen hallitsevan kielen - kuten nyt englannin - laita ole vähän samalla lailla. soundi ratkaisee, ei kielioppi.
Dylan on sanonut, että on aina tiedostettava olevansa alituisessa joksikin tulemisen tilassa. että niin kauan kuin voit jäädä tuohon tilaan, olet jota kuinkin ok.
http://www.youtube.com/watch?v=tcx9BJRadfw
niin ja Dylan taisi olla ensimmäisiä joka alkoi laulamaan proosaa.
mutta eivätkö sanat vaihda merkityksiään aika nopeasti, että miten on sen kieliopin laita, siis eikö joku muukin siinä sanotussa muutu.
Like a Rolling Stonesissa oli alunperin noin 50 säkeistöä.
siis miten sen sanoisi, että miltä tuntuu olla omillaan? vai onko ymmärrettävä tuo kielioppi jonkinlaisena buuaamisena. eihän se minunkaan isäni isä osannut sanoa d-kirjainta. sanoi aina t, vaikka mitenkä olisi asiaa väännetty. ja .... tuli vähän pitkä, että pätkäisen tähän.
En muista filosofin nimeä, mutta joku sellainen kuitenkin sanoi (suunnilleen), että "jos ei osaa kirjoittaa ei voi osata ajatellakaan".
VastaaPoistaOn siinä jotain perääkin.
Jaha, Jussi on näämmä katsellut huolella Scorsesen "No Direction Home" -dokkaria. Mikäpä siinä, onhan se mainio kertaus Dylanin varhaishistoriasta.
VastaaPoistaJos kirjoittaminen käsitetään suppeasti, suullisen teknisesti virheettömäksi tallentamiseksi kirjoitusmerkein, olemme kyllä varsin hyvällä tasolla. Se kai on suuri osa Pisa-menestystämme. Yleisimmät virheet ovat tyyppiä agressio, joka/mikä, joka/kuka ja pilkutus. Yhdyssanat ovat hankalia, sääntöjen opettelussa on usein konkurrenssiongelma, kun useampi sääntö tuntuisi soveltuvan, mutta vievän eri tuloksiin, joskus perustellustikin eli merkitystä muuttaen vrt. päivän blogin otsikko.
VastaaPoistaKalevi Kantele -niminen henkilö on vuosikymmeniä kouluttanut aikuisia tehokkaammiksi lukijoiksi esimerkiksi pikaluku-tekniikoilla. Hänellä on kurssiensa aluksi pidetyistä lukunopeustesteistä iso tilasto. Ammattien mukaan katsottuna juristit ovat nopeimpia myös suhteutettuna luetun ymmärtämiseen. Insinöörit eri tasoilta ovat sitten toisessa päässä. Syy lienee selvä, juridiikan baanalla kahlataan jatkuvasti uusia tekstejä, joiden merkitystiheys on suuri. Tekniikassa kieli on usein matemaattista tai toisteista, lukutapa on hidas ja tarkka.
Väitän, että lukemistottumukset heijastuvat suoraan kirjoittamiseen.
Kokonaan toinen asia on kysyä, miten hyvin osaamme ilmaista ajatuksia - tai miten edes osaamme ajatella. Kemppisen maininnat väittelytaidosta pätevät myös keskusteluun ja yleensä abstraktiin ajatteluun silloin, kun ei liikuta huomiopiirin keskellä. Mehän usein haudomme elämästämme ja leipätyöstämme ajan kanssa hyvinkin rukiista aatosta, mutta kuplivaa pikapohdiskelua, ajattelun pikkuleipiä, emme harrasta.
Täällähän me kaikki tunnemme kotimaisten nettikeskustelujen hengen ja tason. MOT, yksi Parnasso tai Kemppinen ei yleiskuvaa muuta.
Saan ja joudun työssäni kirjoittamaan jatkuvasti parilla kielellä vaativia asiatekstejä ja vielä enemmän ohjaamaan ja tarkistamaan muiden tuotoksia. Sanotaanko niin, että kielitaidolla on suuri merkitys sanojen tasolla, onko valittu ja kirjoitettu oikein. Koulutustaustalla on suora yhteys lauseisiin ja virkkeisiin, pysyvätkö kortit pystyssä, mikä on tyyli. Mutta vasta kokemus, kyse on vuosista, tuo varmuutta seuraavaan tasoon, siis logiikkaan ja kappaleiden kuvanveistoon. Valitettavasti tietokoneiden apuohjelmista on todellista apua vain sanojen oikeinkirjoitukseen, autonavigaattoreilla sentään löytää risteyksien lisäksi myös lyhimmän reitin. Parasta reittiä ei niilläkään, kuten totesin eilen kun navigaattoriin tuijottaen unohdin poiketa Punkaharjun harjutielle.
Silmiin osui Sitran Seed-ohjelman insinööritaustaisten vetäjien ohje liiketoimintasuunnitelman tekijöille. Siinä mielenkiintoisesti korostettiin virheettömän kieliasun, eli ilmeisisti sanatason, merkitystä sillä perusteella, että virheet niissä leimaavat kirjoittajan uskottavuuden.
sivistyksestä
VastaaPoistaElettiin sotien jälkeisiä vuosia ja itse olin aloittanut korkeamman sivistyksen hankkimisen noin pari kuukautta sitten. Menossa oli g-kirjain kansakoulussa. Äiti oli vielä aamulypsyllä navetassa, kun menin tomerasti ilmoittamaan, että olin varmaan pahasti sairas tai sitten tulossa sairaaksi. Kurkkua kuristaa, päätä kivistää ja vähän niin kuin olisi ripulin tapaistakin, joten kouluun ei ole menemistä. Äiti jo huolestui ja kyseli tarkemmin oireita. Jotenkin jossakin kohtaa lipsahti, että kun siellä koulussa on vielä se himpskatin kee-kirjainkin läksynä. Niin sitä lähdettiin juoksu jalkaa lähes kuoleman sairaana kouluun sinä aamuna. Edelleenkin kenkän ja Helsinkin kanssa täytyy olla tarkkana, kielikorva on tässä kohtaa kuuro.
Vaaleja odotellessa on hyvä muistaa, kuinka Aristophanes Ritarit -näytelmässään antaa makkarakauppiaan kainosti huomauttaa, ettei hän ole saanut sivistystä, tuskinpa tuntee edes kirjaimia. Tähän Demos, että siinäkin on arveluttavan paljon. Makkaravalmistajan taitoa tarvitaan valtion ohjaksissa - kummassakin sekoitetaan: "Sun lahjas kaikki viittaa kansanjohtajaan:/ suur’ ääni, tavat raa’at, synty alhainen./ sun laistas juuri kaipaa toimet valtion." (C. Grimberg, 1929)
Ihmisiin ei liene vaikuttanut ainoastaan oikein kirjoittaminen, vaan kirjoittaminen ja lukeminen yleensäkin.
VastaaPoistaKirjassaan "Proust ja mustekala" [Proust and the Squid] aivotutkija ja kasvatustieteilijä Maryanne Wolf kuvaa niitä muutoksia, joita tapahtuu aivoissa, kun opitaan lukemaan. Varmaankin niitä tapahtuu myös kirjoittavan ihmisen aivoissa.
En ole saanut käsiini itse kirjaa, mutta olen lukenut arvosteluja ja kirjan synnyttämää keskustelua sanomalehdistä ja netistä.
Wolf väittää, että esimerkiksi nuolenpääkirjoituksen lukijan aivot olivat aivan erilaiset kuin nykyihmisen aivot. Samoin nykyajan kiinalainen käyttää aivan erityisiä aivojen hermosolujen yhdistelmiä lukiessaan kiinalaista kirjoitusta.
Kun lapsi oppii lukemaan (ja kirjoittamaan), hänen aivonsa muuttuvat. Niistä tulee tehokkaat tulkitsemaan nimenomaan lapsen oman kulttuurin kirjoitusmerkkejä.
Wolfin mielestä tietokone tulee muuttamaan lasten aivot.
Tämä kaikki oli minusta niin uutta, että soitin eräälle kanadalaiselle ystävälleni, joka on aivotutkija. Hänen mielestään aivot eivät voi muuttua anatomisesti, vaan ainoastaan funktionaalisesti. Hän ei ollut muutenkaan samaa mieltä Wolfin kanssa tietokoneiden vaikutuksesta, mutta myönsi, että ei ole kylläkään tutkinut lasten aivoja.
Wolfin pojalla on lukihäiriö, ja se olikin lähtökohtana hänen tutkimuksilleen.
Mietin, ovatko lukeminen, kirjoittaminen, erilaiset kielet ja kirjoittamissysteemit voineet vaikuttaa siihen, että eri kulttuurien ihmiset vaikuttavat monesti täysin erilaisilta.
Mitä vaikuttaa se, että yhtä kirjoitusta luetaan oikealta vasemmalle ja toista vasemmalta oikealle? (vrt ns aivojumppa) Entä ne ihmiset, jotka oppivat lapsesta asti lukemaan ja kirjoittamaan useilla erilaisilla tavoilla (esim juutalaiset, joiden suvuissa puhutaan, luetaan ja kirjoitetaan useita kieliä, joilla kommunikoidaan jatkuvasti)?
Vastustan jyrkästi Anonyymin esiin nostamaa ajatusta siitä, että jos ei osaa kirjoittaa, ei osaa ajatellakaan. Minullakin on ollut oppilaita, joille pidän reaaliaineiden kokeet suullisina, koska muuten he eivät pääse esittämään, miten hyvin osaavat ajatella. Kirjoittaminen on eräille teknisesti sen verran vaativaa, etteivät he kykene ajattelemaan siinä muuta kuin äänteitä ja merkkejä.
VastaaPoistaJos muuten täällä on lukivaikeuksisten lasten vanhempia, tietäkää ja pitäkää meteliä siitä, että lapsellanne on oikeus suorittaa kokeita suullisesti. Tätä ei tiedä monikaan opettaja eikä vanhempi - lapsesta puhumattakaan.
Ja mitä se ajattelu sitten lienee? Johdonmukaista kielen kuljettamista? Raiteilla pysymistä? Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän arvostan semmoista. Minulla oli kerran oppilas, jolla oli erittäin vaikea lukiongelma ja sitä peittämään pyrkivä sotkuinen käsiala. Kun luin hänen ainettaan, siihen meni yleensä pari tuntia. En liioittele. Puolivälissä nousin keittämään kahvit ja joskus väsyneenä melkein itketti. Ne olivat pitkiä aineita. Mutta minä luin ne aina läpi, joka sanan. Se tyttö oli loistava kirjoittaja. Luulen, että se seikka jää ylemmillä asteilla aika vähälle huomiolle. Minusta se on kamalaa.
Olet varmaan kaikessa sanomassasi oikeassa, Rienzi. Minusta vain tuntuu, että puhut hirvittävän pienestä osasta ihmisiä, kun kerrot, millä on vaikutusta siihen, pysyvätkö kortit pystyssä ja mikä on tyyli.
Jussi,
minun äitini lauloi aina tuota Alouettea. Sen lisäksi hän osasi sanoa ranskaksi: "Tämä on tähti." Minä en osaa edes sitä.
Ad Anna Amnell:
VastaaPoistaNähdäkseni tässä ollaan oikeilla jäljillä. Oliver Sachs lukuisine kirjoineen on kai tunnetuin meille tavallisille ihmisille kirjoittava tutkija.
Kysymys saattaisi olla aivojen kytkennöistä, ei anatomiasta.
Tutkimustuloksia tulvii, myös Suomesta.
Sachsin kuuluisin kirja on kai se "Man who mistook his wife for a hat".
Ostin hänen uuden "Musicophilia" -kirjansa. Väitteen mukaan musiikki saattaa toimia vielä kun Altzheimer on vienyt sanat (saatika kirjoituksen ymmärtämisen).
Hei Kemppinen:
VastaaPoistatyttäreni kirjoitti itsensä oikeustieteelliseen: olen ylpeä äiti.
Toivottavasti saa paremman startin kuin minä aikoinaan koulussa: ettei heti luurata ja tsiigata ja epäillä.
Siinä menee "kirotusvirheeeeet" sitten pääasiaksi ja lopulta loppuu tahto.
Hän ei näytä saavan sitä kohtelua mitä pelkäsin ja pelkään; ehkä sen takia, että minä nostin mekkalan moisesta? Sitä toivon, ainakin sitä.
Ad Homo Garrulus:
VastaaPoistaOnnea kaikille. Oikeustieteelliseen pääseminen ei ole tätä nykyä mikään pieni saavutus.
Oliko se Arthur Schopenhauer, joka sanoi, että kun ajattelu tulee sanoiksi, se ei ole enää vakavaa. Taannoin Tampereen paras kuvanveistäjä kirjoitti "ronsia" materiaalitiedon kohtaan. Kielellä voi yrittää tulkita myös ei-valmista maailmaa, sitä missä on muitakin arvoja kuin oikein ja väärin.
VastaaPoistaKerran eräät paperiveistokset oli sijoitettu näyttelyluetteloon kuin a-nelonen olisi tilan pohjapiirros ja ihmiset eivät löytäneet teoksia lattialta.
On totta, että selvästi kirjoittaminen edellyttää selvästi ajattelemista. Kuitenkin, ainakin minulla, selvää ajattelemista usein edeltää epäselvä kirjoittaminen.
VastaaPoistaViittaan joitakin viikkoja sitten täällä käytyyn keskusteluun tuomion pohtimisesta kirjoittamalla kokeeksi versiot kumminkinpäin.
No minullahan on lukihäiriö.
VastaaPoistaJa kirjoitan työkseni.
Olen omalla blogillani kirjoittanut aika paljon tuosta ja juuri nyt on minulla kesken sarja, jossa lähestyn kuvallisen ei-tekstuaalista ajattelua.
Sarjan eka osa löytyy tuolta -->XXX
Lasten kanssa kommunikoidessa huomaa selkeästi kuin puhumaan opetteleva lapsi ajattelee enemmän kuin kykenee sanomaan ja miten lapsi tässä turhautumisessa hakee sitten kiertoteitä ilmaistakseen itsensä.
Mutta lyhykäisesti; jos ajattelu olisi kielellistä, mitä tekisi säveltäjä? Suurin osa ihmisen tekemisestä on ei kielellistä; kun minä vaikkapa istutan kiveä koruun, niin ei se prosessi ole kiellinen, tai kun valmistaudun laulamaan af Båkstadin rooliin tai teen leikkusuunnitelmamn saapashousuille, niin eivätä nämä prosessit ole kielellisiä.
Kieli on viestinnän, ei ajattelun väline ja niin kuin viestintä epäonnistuu aina, paitsi vahingossa, niin kieli ajattelun välineenä epäonnistuu aina, paitsi vahingossa ja yleensä vahingot ovatkin silloin mittavia, elleivät peräti katastofaalisia.
Jos ihminen pohjaisi ajattelunsa ainoastaan kieleen, pitäisi hänen ajattelunsa olla melko yksinkertaista, rajoittunutta ja muodollista.
Niin, no eka LP, minkä ostin oli B.B.Kingiä, mutta sitä mulla ei enää ole. Sitten mä aloin joskus 60-luvun loppupuolella keräämään USA:sta tilaamalla levyjä, niitä sai, kun saksi lehdistä sellaisia pieniä lomakkeita, joihin tuhrittiin rakseja tai muita Coltranea, Miles Davisia .... ja Dylana, jonka levyt mulla on kaikki ja kerättynä vielä muutamaan kertaan, sattuneesta syystä. Ja iTunesista oli kätevää ostaa koko paketti kerralla, minkä ahneuksissani heti tein kun sen huomasin, kun en ollut niitä koskaan CD:nä ostanut ja silloin niiden konvertoiminen olisi ollut liian työlästä, nythän saa jo levareita, jotka tekee sen napin painalluksella.
VastaaPoistaWoody Guthrietakin mulla oli suunnilleen 10 LP:tä, mutta ne mä olen antanut pois. Digitaalisesti löytyy jokunen biisi.
Mitä tohon musiikin teoriaan tulee, niin nyt on kaupoissa Nietzschen Tragedian synty uutena hienona suomennoksena.
" Ennen kuin heittäydymme kamppailujen keskelle, sonnustaudumme aiemmin valtaamiemme tietojen varusteisiin."
Sitten on toi hetkeksi unohtumaan päässyt Erich Auerbachin Mimesis, mulla on kissa jonka nimi on Nemesis, on muitakin, niin ja siitä seuraavaa kielioppiin liittyvää ;)
Vergiliuksen rohkaiseva puhe sisältää pelkästään päälauseita, joita ei muodollisesti liitä toisiinsa yksikään konjunktio: lyhyt imperatiivi, lyhyt kysymys, sitten vielä imperatiivilause johon liittyy objekti ja relatiivinen lisäys, ja lopuksi futuurinen, sisällöltään kehottava lause jossa on adverbiaali. Mutta osien nopea sarja, niiden selkeä muotoilu ja keskinäinen tasapaino luovat lauseeseen puhutun kielen täydellisen dynaamisuuden....
Minun oli helppo uskoa SK:n artikkelien väitteiden uskottavuuteen. Mitä arabian kieleen tulee, niin sen eriytyminen oppineiden kirjakieleen ja rahvaan puhekieleen on ehkä englantiakin pitemmällä. Kirjakieli 'Al-Fusha' on sama kaikissa arabimaissa ja se yhdistää yläluokkaa, mutta rahvaan kieli on hyvinkin erilaista eri arabimaissa. Tavallinen taatelintallaaja ei osaa lukea sanomalehteä sen takia, että siellä käytetään aivan eri sanoja kuin hän käyttää puheessaan. Mitä politiikkaan tulee, niin eipä ne demokratiapyrkimykset arabimaissakaan niin voimallisia ole olleet.
VastaaPoistaKonsonanttikirjoituksen oppii sujuvaksi puolessa vuodessa. Arabiassa on sellainekin mielenkiintoinen piirre, että kirjaimilla on erilainen ilmiasu riippuen onko se sanan alussa,keskellä vai lopussa.
Konsonanttikirjoitus on hyvin kätevää. esim kirjaimet K-T-B olivatpa missä järjestyksessä tahansa. kertovat, että sana liittyy jotenkin kirjoittamiseen:
Kitaba=kirja, Aktub =Minä kirjoitan, ma sanan alussa viittaa paikkaan joten maktaba on kirjasto.
Jos sanoo jonkun noista sanoista jättäen vokaalit pois, niin ei se sana siitä paljoa muutu. Lapsille kyllä heitellään vokaalejakin pikkuviivoilla ja pilkuilla, mutta aikuiset eivät niitä tarvitse.
rehtori Juspe
Hyvä blogistikollega Kemppinen J., vanhana copywriterina, suomeksi "mainosten tekstittäjä", joudun huomauttamaan että entisestä ammattikunnastani vain aniharva oikeastaan osaa lainkaan kirjoittaa, mikä taas johtuu siitä, että mainoksia ostava markkinointiyhteisö ei osaa lukea, minkä luultavasti ymmärrät parhaiten kun muistat, että pakasta vedetty KTM
VastaaPoistaon enemmänkin reipas kuin utelias, aikaansaapa kuin sivistynyt, ja kovatahtisessa kaupallisessa toiminnassahan kaikki sellainen, mitä ei erikseen tilata, kuihtuu.
Mainostekstin taso on puhtaasti sen kirjoittajan kunniantunnon varassa, eikä tämän seurauksia tarvinne selittää.
"Ajattelen niin kuin pilvi kulkee." - Harri Tapper
VastaaPoistaVäittäisin että kielellinen kouliintuneisuus ei olisi meillä mikään ratkaiseva piirre.
VastaaPoistaEi tosiaan ole, ei. Miten ihmeessä voikin aina juuri viestinnän alalla (tämä hyvin laajasti käsittäen) olla työllistettyinä ihmisiä, joilla ei ole käsitystä oikeinkirjoituksesta. Vastaavasti myös sitten kirjoitetun sanan lukijat kuten uutistenlukijat eivät yleensä osaa lukea ääneen. Etenkin muodot luku-luku ovat useimmilta täysin hukassa. Eikö viestinnän opintoihin kuulu pakollisena äidinkieltä?
Jussi: Dylan taisi olla ensimmäisiä joka alkoi laulamaan proosaa.
VastaaPoistaBluesissahan tätä jo oli, vaikkakin sisälsi toistoa. Tuskin toisto on mikään runouden merkki. Aiemmastakin mustasta musiikista yleensäkin saattaisi proosaa löytää, vaikkakin rajanveto runouteen saattaa olla vaikeaa.
Anonyymi: Mitä politiikkaan tulee, niin eipä ne demokratiapyrkimykset arabimaissakaan niin voimallisia ole olleet.
Kun sotketaan uskontorakenne (ainakin paikallistason) poliittiseen hallintoon ja tuomioistuimiin sekä yleiseen tapakulttuuriin, lienee demokratiapyrkimys vähän kuin julistaisi sodan koko muuta yhteiskuntaa ja kaikkia muita ihmisiä vastaan.
Junakohtaus: Mainostekstin taso on puhtaasti sen kirjoittajan kunniantunnon varassa, eikä tämän seurauksia tarvinne selittää.
..etenkin ammattiryhmä huomioiden?
Oikein, väärin, tai sinnepäin. Maailma on jo täynnä täsmä-pommittajia ja ehjiä kalaverkkoja, ei mahdollisuutta kalloille ei ihmisille, se on sitä virheettömyyttä, ja sovittuja asioita joista on pidetty niin kovasti kiinni. Perkaamaton silakka maksaa muuten Kreikassa 5 e
VastaaPoistaHep, hep