(Paavo Haavikko, 1966. – Paavo ja Heikki Haavikon luvalla 2008)
Nyt kun Eurooppa on täynnä keskinäisesti miehitettyjä valtioita
ryhtyy joukko vakavia miehiä tekemään kysymyksiä,
tutkimaan mennyttä,
Ei pahassa mielessä, vaan niin kuin sunnuntaina
metsästäjä lähtee ampumaan lintuja, terveydeksi.
Ja siitä alkaen kun Jartsev, suuren myytin pieni mies,
lähti täältä,
ja siitä alkaen kun Ribnbentrop, matkalla lentokentältä
sitä kuoppaista tietä, kysyi onko täällä tuhatta miestä,
ei,
käy täällä ehtimiseen joku kysymässä, kertomassa aina
jotain uutta.
- - -
Näyttelijöitä joitte oli itse keksittävä puheensa, ja oletteko nähnyt
että ihmiset kulkevat täällä pelkässä ilmassa?
Historia, Paasikiven mukaan.
Talvisota ei päättynyt 13. Päivänä maaliskuuta, ei, vaan
maaliskuun lopulla meni Enso,
kesä tuli, meni Viipurin— Hangon rautatie,
miehityksiä liikkuvin junin,
meni tehtaita
ja kevätkesällä Baltia,
osa samaa liikettä, jos ei halua olla niin kuin lapset, niin kuin
pieni poika, jonka silmissä nainen ovensuussa on suuri, yksi varjo,
sotaa jatkui sen kesän syksyn talven, ja se loppui
niin että Nikkeli ei mennyt, sota loppui kun uusi sota alkoi
syksyllä tai talvella jo keväällä 41, ja niin kuin Tshehovin näytelmässä
asia valui hukkaan monen puhuessa paljon.
Ja niin ei Talvisota loppunut 13.3., se loppui syksyllä, talvella,
Samana päivänä joskus kun Jatkosota alkoi,
Ja niin se taas ei alkanut kesäkuussa 41, se alkoi jo syksyllä,
Syksyllä 40, kun Talvisota loppui.
- - -
Totta ja tehty, tapahtunutta, ha hyvän ja pahan tuolla puolen,
Ja me, niin kuin te, Mr. Upton, jotka olemme vannoneet
Uskollisuutta mielettömyydelle,
Meillä on vain yksi keino selvitä
järjissä,
tehdä menneistä tuleva ja käsitellä sitä,
ehtimiseen,
unohtaa että me olemme kuolemaan saakka uskollisia sodalle,
sille
hypoteettiselle,
me joilla ei enää nyt ole mahdollisuutta tehdä muita kuin
näitä oikeita ratkaisuja.
- - -
Englanti toki ensin valitsi neuvottelujen tien, luovutti
Itävallan, Sudeettimaan, Memelin,
Böömin, Määrin, Slovakian se antoi mennä saman tien,
Slovakia tosin sai suvereniteetin.
Se antoi näitten maakuntiensa mennä, ja jos se olisi jatkanut
samalla linjalla se olisi voittanut aina
enemmän kuin ne kahdeksan kuukautta,
jotka Suomen olisi kaiken järjen nimessä ollut ostettava
yhdellä maakunnalla.
Entä kun se oli loppu.
Englannilla olikin mannermaalla loputon määrä maakuntia,
Jotka varisivat sen kädestä kujin saaret, metsät, niityt.
- - -
Himmler:” Mitä tuo täivaltio, Suomi, oikein kuvittelee… minä
päivänä tahansa Führer voi vääntää niskat nurin suomalaisilta…”
Stalin:” … he ovat harvinaisen hidasälyistä kansaa. Järkeä
On lyötävä moukarilla heidän päähänsä.”
Mr. Upton:” … ovat syvästi itsekeskeisiä… pyrkivät elämään
omassa maailmassaan, jonka keskipiste on Suomi.
Heillä on myös voimakas ihanteellis-romanttinen piirre luonteessaan.
He todellakin pitävät kuolemaa häpeää
Parempana, mieluummin taistelevat sortumisen uhan allakin
Kuin alistuvat elämään orjuudessa.”
Minä:
Mistä tämä yksimielisyys niin monen kauaskatseisen miehen.
- - -
Ja Mr. Upton tuli, ja mikäli ymmärsin:
suurvalta on kuin vanginvartija, aina huonommassa asemassa
kuin vanki joka ei muuta kuin miettii pakoa,
pieni valtio, itseään vain miettii,
kun taas suuri valtio
miettii kaikkea, pakosti siinä mieli herpoaa, ja vanki
luiskahtaa pakoon,
pakosti itseään ajatteleva, ahdas,
itsekeskeinen, itsekäs ja rajoittunut.
Ja katsoa asioita vartijan näkökulmasta on aina pienempi virhe
Kuin katsoa vangin näkökulmasta,
Koska Englannilla
On aina niin paljon enemmän merkitystä kansainvälisessä politiikassa.
Ei kukaan pysty puhumaan vertauksilla sanomatta jotain.
- - -
Hän sanoo, ettei suomalaisten päätös antaa venäläisille
Oikeus päästä rautateitse Hankoon todistanut
hyvää tahtoa.
Se oli vain sitä etä se oli viisaampaa ja turvallisempaa.
Jos hyvä tahto on muutakin kuin sitä mikä on myös
viisaampaa ja turvallisempaa,
se on rikollista.
- - -
Jos 38 jos 39 jos 40 jos 41 jos 42 jos 43 jos 44 jos
Niin monen kirjoittajan valitut teokset niin lyhyet.
Niin monta kertaa jos, ja harvoin kun.
- - -
Pitkään seisoin lentokentällä:
mihin lähti täältä tämä viisas mies
jota me nyt olemme vailla,
etelään, ajattelin,
Baltiaan joka ei tehnyt niin montaa erehdystä,
pitämään siellä esityksensä kääntöpuolen.
Lumi kylmäsi. Näin metsän.
Seisoin pitkään tällä lentokentällä jolta tultaessa Ribbentrop kysyi
onko Suomessa tuhatta miestä,
kentällä jota Ryti ei 43 antanut saksalaisille,
eikä Paasikivi saanut 45 venäläisiltä takaisin,
lumi kylmäsi, metsä näkyi.
Ja niin on että se joka ei ole seissyt mahdottoman edessä,
sen porteilla,
ei tiedä mikä paikka tämä maailma on.
- - -
Sivulla 74 suomalaiset tottuivat vähitellen… linja- ja kuorma-autoihin
jotka kulkivat pienten perässä olevien puukaasuttimien avulla,
sanoo käännös jota hän sanoo uskolliseksi
ja se tapaa ihmeen hyvin sen sävyn jota hän käyttää
ajoista jolloin jokainen auto oli sankari,
ajoista jolloin jokainen betonista tehty rakennus
oli jo paperilla kesken pantu linnake
tässä metsässä joka omistaa oopperan, köyhän, isolla kirjaimella,
ja jossa laulavat kaikki muut vierailevat wagnerilaiset, paitsi tämä.
- - -
Se joka ei usko että kaikki on käynyt oikein ja dialektisesti
ja ollut välttämätöntä,
ei usko ja tiedä että se mitä nyt tehdään on totta ja oikein
ja selvä juttu,
sillä usko jota sanotaan luottamukseksi ei ole asia,
se on sielusi tila.
Ja kun miehet on valittu, on vapaa tahto jo käytetty loppuun.
Siitä alkaen on kaikki selvää johdatusta.
- - -
Miten selvisi Puola
viiden suuren liittolaisensa avulla.
Se sananmukaisesti siirtyi
hyvän askelen kophti länttä.
Se vaeltaa
länttä kohti.
- - -
Ja nyt meillä on todistaja joka on niin
tosiasioihin pitäytyvä, niin jäävitön,
paha vain että hän ei ollut paikalla
kun nuo mainiot miehet lentävissä koneissaan
tulivat etelästä,
oli pilvinen päivä, aamupäivä,
mutta hän ei ollut läsnä.
Vahinko.
Hän olisi voinut kertoa meille niin paljon.
Minun joka olen syönyt sitäkin leipää
kun laivoissa tuli viljaa,
ei ole niin helppo valehdella,
minusta ei ole todistajaksi.
- - -
…mielipiteitten vaihtoa sekoitti kaikkien asianosaisten
lannistumaton haluttomuus kutsua asioita niiden oikeilla nimillä.
Niin.
Heitä ei ollut valittu runollisten ansioitten perusteella
vaan äänestyksellä.
Sitä mitä äänestys tarkoittaa
ei ole niin helppo selittää.
En yritä sitä.
- - -
Ymmärtävä sävy joka kysyy että mitä pienellä valtiolla on
menettämistä, sehän on mennyt
tai siitä ei tullut mitään, mitä menettämistä sillä on
joka on syntymätön, kuollut.
Minä olen antamassa unohduksen näille asioille,
ne sitä mukaa häviävät,
asia joitten hoitamisessa kuoli moni siellä, täällä,
ja viha.
Jostain kumman syystä suomalainen on usein huono todistaja oikeudessa, vaikka tuntisi asian hyvinkin, josta joutuu todistamaan.
VastaaPoistaEttä mitäkö merkitystä jollain valtiolla on? Ei yhtään mitään.
VastaaPoistaSuomellakaan ei ole mitään merkitystä. Valtiot tulevat ja menevät.
Taistella vaan täytyy ja kiihkoa yllämme pitää.
Missä on Venäjän keisarikunta ja Neuvostoliitto? Ihan vitun hailee.
Missä on Itävalta-Unkari ja Jugoslavia ja Tsekkoslovakia ja Preussi. Ihan vitun hailee.
Missä on Anglosaksien kuningaskunnat ja Saint-Malo. Ihan sama, kuolkaa sotilaat.
Missä on Ateenan herttuakunta ja Kalmarin unioni ja Triesten vapaa-alue. Yks vitun hailee, kuolkaa sotilaat.
Missä on Tanska-Norja ja Natsi-Saksa ja Valakia ja Danzikin vapaavaltio ja Saksan demokraattinen mikälie. Haistakaatten vaan paska ja taistelkaa sotilaat.
Missä on Etrurian kuningaskunta ja Cisalppinen tasavalta ja Suomi-Ruotsi ja Northumbria ja Wessex. Haistakaatten vittu ja kuolkaa sotilaat.
Principatu di la Pind on sydäntäni lähellä ja sen puolesta kuolen ja taistelen ja tapan teidät kaikki muut sotilaat.
Ei niinku tippaakaan enää kiinnosta oliko se Stalinin sormi siinä Enson kohdalla vai jonkun persiissä.
Onneksi Molotov pelasti karjalaiset. Paasikiven ja Rytin mielestä heidät olisi voitu jättää Neuvostoliiton armoille. Haistakaatten tekin sitten Paasikivi ja Ryti pitkä stalinin sormi.
Juu, tappakaa, tappakaa, isänmaatanne turhaan puolustakaa. Turhaan kuolitte, turhaan taistelitte. Ei mitään merkitystä kellekään.
Kenenkään ei tarvitse taistella eikä kuolla kun unohdetaan isänmaa ja kutsutaan sitä äidinmaaksi.
(loppusointuja en saanut rimmaamaan)
JÄITÄ HATTUUN, KEMPPINEN!
VastaaPoistaHurjaa vyörytystä mutta prosaistina olet etenevämpi.
Pari minuuttia meni, ennen kuin ymmärsin, että runo on Haavikon, etkä ole vain valinnut sillalla istuvaa profeettaa sodan kuvaksi. "Paavo Haavikko Paavo Haavikon luvalla" olisi minusta merkittävämmin filosofinen teoksen nimi kuin esimerkiksi "Yritys omaksikuvaksi".
VastaaPoistaOn tuo Haavikon lause kyllä kaunis. Vanginvartijoista luulen olevani samaa mieltä kuin runon puhuja, sikäli kuin hänellä on mieli. Ja kohtaa, jossa leikitään uskolla, tiedolla ja vapaalla tahdolla ja päädytään "selvään johdatukseen", ihailen vilpittömästi.
Tässä olisi parempi kuva päivän aiheeseen "Suomalainen nöyryys", vaikka toki Haavikko hyvältä jossakin Tonavan mutkassa näyttää.
VastaaPoistaKiitos!
VastaaPoistaJa vielä valokuva!
Hämmentelin vielä aamulla kielisukulaisuutta ja geeniperimää kuin eilistä puuroa. Kumpaan sidos on: siihen jonka kanssa on yhteinen kieli, kielikunnasta riippumaton, vai verisukulaiseen, likeiseen tai rajantakaiseen?
VastaaPoistaTulee siihen sitten tämä Haavikko kuin sade, ja heti perään radiossa Kalle Holmberg Eeva Luotosen kanssa puhuu Rauta-ajasta. Matka jää lyhyeksi, jään autoon istumaan, kuuntelemaan, muistelemaan puhetta, moneen sopivia repliikkejä, joita osaan ulkoa. Mistä syntyy isänmaallisuus, intohimo äidinkieleen, yhteys ja oivalluksen ilo?
Toinen ehti jo tehdä kaupat, minä vielä poikkesin hakemaan hyllystä Rauta-ajan,dvd:n.
Muistin toisen shamaanin sanoja:
”Mikä on äidinkielesi: se on lähimmäinen kieli
jota puhuvat myös tuuli ja puu, veden kaltaat,sisin mieli
Mikä on kotiseutusi: se tämä on
jonka ansiosta voit olla koditon.
Kuka on vihollisesi: se jonka voittaa voit
ystäväsi se jonka voit menettää
ja rakastettusi: hän jonka voittaa soit
ja hävitä taistelun täydellisen”
Häiritsevästi Bill Gatesin näköinen.
VastaaPoista