Islam ja pohjoinen I

Sitä en osaa selittää, miten Muhammadista (570-632) tuli sillä seudulla ja niillä taustoilla maailmanuskonnon perustaja ja hänen seuraajistaan maailmanvalloittajia.

Uskon Hämeen-Anttilaa, että tässä käytetty oikeinkirjoitus on osuvampi kuin perinteinen Muhammed.

Äidinäitini eläessä rasismia ei ollut vielä keksitty. Hän saattoi sanoa, kun meillä oli naama oikein kurassa ja koneöljyssä, että senkin musulmanni. ”Naamakin on niin kuin pakanamaan kartta.”

Sitä vastoin huomasin aivan itse, että kuuluisa ja kieltämättä hermoille käypä pilakuvakiista sisältää unohtuvan näkökulman. Islam on ankara suhteessa representaatioihin eli kuvaaviin kuviin. Tavallisten ihmistenkin kuvat herättävät epäilyjä, ja pyhien kuvat ovat kauhistus. Pilakuva Muhammadista ei ole alkuunkaan sama asia kuin pilakuva Jeesuksesta.

Meillä on oikeastaan sama tausta – emme ole erikoisen innostuneita esittämään kuvia kristinuskon Jumalasta, koska Vanha testamentti suhtautuu jumalankuviin kielteisesti.

Tuo on äärimmäisen mielenkiintoinen kysymys. Bysantti eli Itä-Rooma oli suunnaton valtio. Siellä käytiin kahteen kertaan erittäin kova poliittinen taistelu pyhäinkuvista, kun kuvainraastajat eli ikonoklastit olivat asialla. Vahva mielipidesuuntaus vaati, että kirkoista on poistettava myös ikonit. Niinpä todella vanhoja ikoneja on jäljellä hyvin vähän.

Jutun kuvassa on Euroopan kartta käännettynä havainnolliseen asentoon. Pohjoinen on määräävä tekijä vain pohjoisen asukkaille. Euroopassa vuoristot ovat merkinneet verrattomasti enemmän, ja erityisesti selvä väylä Keski-Aasiasta Tonavalle. Kartta haluaa havainnollistaa senkin, että Tonavan ja Reinin lähteet ovat tosi lähellä toisiaan.

Eurooppa on suuren mantereen pieni niemimaa, jonka melkoinen historiallinen merkitys on selitystä vaativa asia.

Kaarle Suuri oli Muhammadin poika. Tai ellei poika, ainakin perillinen. Tai ellei perillinen, seuraaja. Ilman Muhammadia ei olisi ollut keisaria ja ilman keisaria ei olisi ollut Ranskaa ja Saksaa (Pyhää roomalaista keisarikuntaa). Britanniasta ei kannata kovin elämöidä – siellä hallitsijat puhuivat äidinkielenään ranskaa ja myöhemmin saksaa hyvin, hyvin kauan. Ja Hollanti oli Espanjan osa.

Oivalluksen Muhammadista ja Kaarle Suuresta esitti belgialainen taloushistorioitsija Henri Pirenne. Hän kaatoi kuppinsa jo 1935.

Kulttuurihistoria olisi nykyistä väkevämpi oppiaine, jos jokin Pirennen teos olisi keksitty suomentaa Huizingan ”Keskiajan syksyn” sijasta tai ohella. Hyvä kirja sekin on, mutta vähän haaveellinen. Suomalaisten – ja ruotsalaisten – kontribuutiot Euroopan historiaan ovat tunnetusti sangen vaatimattomia.

Sen tiedämme kovasti hyvin, että Välimeri oli 10 000 vuotta se hiukkaskiihdytin, jonka ympärillä kaikki tapahtui. Vielä esimerkiksi musiikki ja runous ottivat vauhtia islamin maista ja alkoivat erottua seuduilla, joita sanotaan nykyisin Portugaliksi ja Espanjaksi. Välittäjinä olivat maurit ja moriskot. Andalusialaisen Lorcan runoissa ja italialaisessa iskelmässä kuuluu tänäkin päivänä arabialaisuus.

Joku päivä otan selvää, miksi Lorca halusi kirjoittaa ”mustalaisista”. Olisiko siinä ollut mukana kiertoilmausta ja viittausta afrikkalaisuuteen? Englannin ”gypsy” ja espanjan ”gitano” tarkoittavat egyptiläistä. Romanit vaelsivat tänne 1500-luvulla Pohjois-Intiasta.

Islam työnsi toiset pois Välimereltä, josta roomalaiset olivat käyttäneet kodikkaasti nimeä Meidän meremme.

Euroopan painopiste siirtyi Reinin ja Tonavan altaille, ja perinteen katkeaminen aiheutti kaksi tai kolme muutosta: feodalismin, uuden viljelytekniikan ja kaupungit.

Ennen Islamia ja sen aikana Aasian ratsastajakansat olivat pitäneet mielenkiintoa yllä Euroopassa. Unkari säilyttää hunnien muisto nimessään – Hun-garia. Siellä ja vain siellä Attila on suosittu etunimi. Mutta liikenteessä oli kaikenlaista vandaalia, avaaria ja mongolia – esimerkiksi Venäjän tuhatvuotisuus on totta vain sillä ehdolla, että mongolivalta unohdetaan. Todellisuudessa se jatkui 1500-luvulle ja painoi lähtemättömät jäljet myös Moskovaan. Novgorod kuitenkin pysyi venäläisenä tai ehkä pitäisi sanoa venäläis-suomalaisena. Toisin kuin eräät kollegat väittävät, emme me ole kotoisin mistään Volgan mutkasta emmekä Siperiasta, vaan sieltä ja täältä ja saamme luultavasti kiittää kielellistä yhtenäisyyttämme slaavien siirtymistä itään, Volgan suuntaan.

Mitään ”alkukoteja” ei ole olemassa. Saksalaisethan sellaisella kehuskelevat unohtaen, että heidän alkukodeissaan, esimerkiksi Wormsin seudulla, asui ennen kunnon kelttiläisiä. Nykyisessä Suomessa taas saksalaisvaikutus näkyy kahden – kolmen tuhannen vuoden takaa. Tarkoitan sotakirvesporukkaa eli esineitä ja myös sanoja, jotka tunnetaan Itämeren etelärannikon seudulta.

Euroopan keskusvallan rapautumisen jälkeen ainoa järkevä keino oli turvautua sotaurakoitsijoihin, joita alettiin sanoa aatelisiksi ja lääninherroiksi. Heidän ammattinsa oli ryöstää sekä omaa aluettaan että naapureita. Ensin mainittu oli verotusta ja viimeksi mainittu kristikunnan puolustamista.

Verotus on kuitenkin tehokkaampi sortokeino kuin ryöstäminen. Varastettu tavara hupenee nopeasti, mutta sen sijaan systemaattinen orjuuttaminen toimii tuhat vuotta. Feodalismi merkitsi tietenkin maaorjuutta, joka näyttää edelleen jatkuvan Venäjällä.

Bysantti pystyi valtavan kaupunginmuurinsa sisällä torjumaan sekä persialaiset että arabit, kunnes kukistui turkkilaisten piiritykseen ja ”Jumalan maailmanaika päättyi” 1453, kuten myös Waltari ilmoittaa Johannes Angeloksessa. Mutta Bysantista ei ollut Islamin noustua enää avuksi toisille.

Niinpä vallan kahvaan astuivat frankit eli pitkätukkaiset merovingit, jotka olivat kaikin puolin kammottavaa joukkoa, kuten Toursin piispa Gregorius totesi jo heidän aikanaan (Historia Francorum). Mutta Kaarle Suuri – joka hallitsi Euroopassa luultavasti lukutaidottomana samoihin aikoihin kuin Harun-al-Rashid Bagdadissa – salli paavin nimitystä käyttäneiden Rooman piispojen marssia parrasvaloihin ja ryhtyä kartuttamaan Pyhän Pietarin perintöä eli kiinteää omaisuutta.

Kaupungit kasvoivat Pirennen teesin mukaan ylimystön ja kauppiaiden yhteensopimattomuudesta. Keksittiin että ylimystö mellastaa maalla ja kauppiaat hoitavat luvallisia askareitaan muurien suojaamissa kylissä, joita alettiin ennen pitkää nimittää kaupungeiksi. Kirkko kannatti oivallusta kiihkeästi ja oli sitä mieltä, että kaupunkiin kuuluu myös kunnon kirkko. Ja koulu. Ja sairaala eli hospitaali. Reippaasti ennen vuotta 1 000 pari koulua alkoi nimittää itseään oppineisuuden kaikkeudeksi (universitas), ja näihin päiviin asti Bolognan ja Pavian yliopistot ovat erikoisella tavalla ”löytäneet” yhä vanhempia ja vanhempia perustamiskirjoja.

Genova ja Venetsia olivat valtioita. Samaa saa sanoa monista Pohjois-Italian ihmeistä, kuten Pisasta ja Sienasta. Mutta kun Euroopan painopiste oli siirtynyt, Pariisista tuli varsinainen kaupunki, ja aika pian alkoivat vaikuttaa Brygge, Antweerpen, Haag ja Lontoo. Ne eivät olleet valtioita. Amsterdam oli 1600-luvulla maailmanvalta, mutta silti osa Yhdistyneitä maakuntia eli Alankomaita.

Muu kuin teologinen tieto ja oppineisuus saatiin Islamin maista, esimerkiksi lääketiede ja matematiikka Cordoban kalifaatin kautta nykyisestä Espanjasta.

Itse asiassa myös kristillinen teologia sai merkittäviä vaikutteita Islamin välittämästä Aristoteleesta. Täällähän oli tunnettu vain Platon, kunnes Aristotelesta alettiin kääntää arabiasta latinaksi ja siitä kansankielille.

Asiaan vihkiytymättömille: Aristoteles tarkoittaa mm. järjellistä luokittelua ja jopa havainnointia ja vieläpä kokeellista menetelmää. Aristoteles-vainaa ei tosin itse tullut laskeneeksi, kuinka monta hammasta ja kylkiluuta hänellä itsellään oli, mutta ilmiöiden havainnointi ja luokittelu oli hänen alaansa. Platonin perintöön kuuluivat etenkin ideat.

Ei sillä, kovia poikia molemmat.

Joutuminen pois oliivin ja viinin valtakunnasta, jossa maaperä on monin paikoin kepillä kynnettävissä oli valtava haaste ja pakotti eurooppalaiset luomaan tekniikan ja sitten teollisuuden.

Ensimmäinen dramaattinen keksintö oli jalustin. Frankkien raskas ratsuväki antoi päihin Islamin armeijoille Poitiers’ssa 732, ja siihen katkesi eteneminen Eurooppaan. Peitsi oli omaksuttu luultavasti khasaareilta, mutta haarniskointi keksittiin itse.

Kun pellin paukuttamisen makuun oli päästy, tuulimyllyt ja vesimyllyt alkoivat kehittyä, ja ennen vuotta 1000 käytössä oli ehkä kaikkien aikojen mullistavin tekninen keksintö, multalaudalla varustettu, metallilla vahvistettu syväaura eli siis aura.

Sillä kapineella ja vetohärillä ja hevosilla savimaat ja suomaat alistettiin pysyvään viljelyyn. Valjastaminen sodan ja rauhan töihin oli perustavaa energiataloutta, ja arabialaista matematiikkaa käyttäen eurooppalaiset sovelsivat vivun ja väkipyörän periaatteita takilointiin. Lepanton meritaistelussa 1571 kristikunnan valtamerikelpoiset alukset saivat suurvoiton Islamin laivastosta.

Konstantinopoli kukistui sulttaanin tykistön tulitukseen. Ruuti oli ollut käytössä jo sitä ennen, mutta sotilasteknologiassa saksalaiset tykkimestarit takasivat Euroopan hegemonian 1500-luvulta alkaen. Saksalaiset siksi, että raaka-ainetta löytyi runsaasti Euroopan sydämestä, etenkin rautaa ja kivihiiltä.

Islam muodosti useiden vuosisatojen ajaksi verhon Euroopan ympärille. Ongelmatonta tietä Intiaan ja Kiinaan ei ollut, vaikka niiden olemassaolo ja merkitys käsitettiin. Jo Rooman keisareilla oli hataria suhteita Kiinaan asti. Mutta Intian eräisiin osiin nousi verrattomia islamilaisia valtakuntia.

Kukaties hurjin Islamin Euroopalle antama isku oli uskonnollisesti eli ideologisesti perusteltu tasa-arvon ajatus ja oudosti siihen liittyen patriotismi, joka taisi olla suurissa osissa Eurooppaa sangen utuinen käsite.

(Jatkuu…)