Sivun näyttöjä yhteensä

11. toukokuuta 2008

Kirjakehu

Useat lukijani ovat kiittäneet, että jos päivän kirjoitukseni koskee selvästi sotaa, sen voi kätevästi jättää lukematta.

Äitienpäivä… Olen varannut äidilleni pikku lahjaksi uutuuskirjan ”Eniten vituttaa kaikki”, joka on herättänyt muissakin lukijoissa, kuten tänään lapsissa, mitä suurinta ihastusta. (Kun tuo lapsiin kohdistuva rikollisuus on muotiaihe, ehkä on syytä tähdentää, että nämä lapset ovat kyllä täysi-ikäisiä.)

Valkovuokot järjestyvät omalta (asunto-osakeyhtiön) tontilta.

Kuvan kirsikankukat kuvaavat oveni edessä samurain elämää, kuten sanassa sanotaan.

Jalkaväkirykmenteistä Ehrnroothin, aikaisemmin Kempin, JR 7 menetti jatkosodassa kaatuneina 1635 miestä, joista 907 kesällä -44. Paikkakunnat olivat Siiranmäki, Äyräpää ja Vuosalmi.

JR 11 menetti kaatuneina 495 (791) ja JR 53 492 (684).

Ei kukaan tietenkään tunnista rykmenttejä numeron perusteella – 11 oli Vuokko ja 53 Ravila ja sormella osoittamisen aihe on kehuttava kirja, Ari Raunio - Juri Kilin, Jatkosodan torjuntataisteluja 1942-1944 (Karttakeskus).

Kirja on iso ja komea ja täynnä karttoja. Teksti on melkein pelkästään toteavaa eli joukko-osastojen ja yksikköjen ryhmityksiä ja kohtaloita.

Tietääkseni ensimmäisen kerran on nyt kuitenkin pantu peräkkäin suomalaisten ja neuvostoliittolaisten yhtymien tiedot. Juri Kilin on kaivanut esiin asianomaisista arkistoista myös viralliset tappiotiedot. Ne ovat nähdäkseni kaunisteltuja eivätkä siksi sellaisinaan vertailukelpoisia suomalaisten tietojen kanssa.

En kuitenkaan näe mitään aihetta muuttaa usein esittämääni arvioita, että Kannakselta ei suinkaan siirretty heinäkuun lopussa ensi portaan joukkoja hyökkäykseen Berliiniin, koska ei enää ollut, mitä siirtää. Etenkin kaartin armeijakunnat, jotka tekivät Valkeasaaren läpimurron, olivat saaneet ikävällä tavalla surmansa Viipurin vierustan hetteiköillä.

Suomen pelastajan maineen saa Leningradin alueen komentaja, toveri marsalkka Leonid Govorov. Hän näyttäisi olleen vertaisensakin huomioon ottaen harvinaisen heiveröinen henkilö, jonka kanssa jumbosijasta kilpailevat vain hänen lähimmät alaisena, Gusev (21 armeija, jonka piti olla Miehikkälässä ottamassa juhannusta vastaan), Korovnikov (59 armeija ja kiire Lappeenrantaan) sekä Tserepanov (23. Armeija), jonka oli tarmokkaasti edettävä Hiitolaan ja toisella siivellään Ruokolahdelle, kaikki tämä kansankavaltajien kauhuksi ja työtätekevien riemuksi.

Mutta näiltä pojilta ei onnistunut Valkeasaaren jälkeen mikään.

Uusi tuttavani Turo S. oli jo aikaisemmin kiinnittänyt huomioni siihen, että Talin-Ihantalan suurtaistelun ja Vuosalmen väliin jää yleisen tietoisuuden ja sotahistorian melkein unohtama alue.

Aamu Heinjoen tiellä…

Noskuan suunnalla Autin 4. Divisioona ja vieressä Antrean edessä Pajarin 3. Divisioona, joista jälkimmäiseen kuuluivat jo mainitut Vuokon ja Ravilan putiikit, eivät päästäneet hyökkäystä oikeastaan lainkaan eteenpäin, vaika yritys oli todella kova.

Kirjassa on täsmälliset tiedot nyt myös näistä alueista, ja kokonaiskuva täydentyy merkittävästi.

Ikuinen kunnia suuren isänmaallisen sodan sankareille, joista mainittakoon ennen kaikkia muita jääkäripataljoonat, rajajääkäripataljoonat ja Hansteen JR 12, mutta Ihantalassa tykistön merkitys oli ratkaiseva ja ilmavoimien – sekä omien että saksalaisten – osuus suuri.

Suositellaan referenssiteokseksi, sekä äideille että äitien lapsille.

20 kommenttia:

  1. Hyvää äitienpäivää äitien pojille myös!

    Kirsikankukat tunsin heti. Eilen tulin siirtolaistalosta Saimaan rannalta. Kuisti oli vähän pienempi kuin isän rakentamassa, mutta eteisen käytävä sama tosin peilikuvana. Olin ostanut vaaleansiniset sydännapit vauvan nuttuun, sellainen tieto tuli.

    Kukkia äitini ja isänsä äidin kodista oli tuliaisina ja tomaatin taimia 10 ja kurkunkin. Tänään juhannuksen lapsi jo kääntyilee ja jääkaappi oli tyhjä ja 8 euron tuntipalkan puutarhatyö 40 km päässä autottomalle... Tulevan äidin verenpaine on liian alhainen ja väsymys nähtävissä ja lonkkakipu näkyy myös silmistä.
    Kun tulin rapun edessä oli kaksi muovikukkaa amppeleissaan ja lattiaharja ja ikkunan pesulasta ja puutarhatuoli. Ne olivat vuokraisännän kumppanin tavaroita, olivat tulleet siivoamaan maantien toisella puolella olevaa rantasaunaa (ainut pesupaikka talossa), mutta viinapäissään mies oli ajanut naisen pois ja siivoaminen jäi. Punainen muovipelakuu on kestävä ase maailman rumuutta vastaan, sen nainen otti mukaansa.

    Jotkut ovat perineet ja juovat maitaan talon ympäriltä ja tekevät lähellä oleviensa elämästä piinaa.

    Tänä äitienpäivänä uuden äidin syntyminen on niin lähellä, toivoisin että muistaisimme äitiemme lisäksi myös nuoria äitejä tämän päivän maailmassa. Ja kaikkia pikkuveljiä, joilla oli syntymäpäivä... olisi ollut!

    VastaaPoista
  2. Minunkin täytyy tunnustaa, etten tunne Heinjoen tapahtumia kovinkaan hyvin, vaikka tunnen kyllä tuon Sariolan romaanin johon viittaat.

    Täytyy tutustua tarkemmin tuohon Raunio-Kilinin teokseen. Muistelen selailleeni sitä jossakin.

    Niin, lapset ja sota - jatkan tuota edellisen postauksen sivujuonta: miten selitettää fiksulle lapselle ymmärrettävästi, miksi viisaat ja kaikkitietävät aikuiset sotivat toisiaan vastaan? Mikseivät he ratko riitojaan neuvottelemalla?

    Siksikö, että ne toiset ovat tyhmiä ja pahoja?

    VastaaPoista
  3. Hyvää Äitienpäivää Kemppinen. Olet minulle vähän äiti (=luotan sinuun, sinun rakkauteen)

    VastaaPoista
  4. Tuskin ryssät Valkeasaaresta lompsimalla marssivat Viipuriin Kivisalmen itärannalle ja sen pohjoispuolisille kalliometsikkö ja peltomaastoihin, joita vesistöt rajoittivat.

    Hetteiköt eivät näyttäneet keskeistä roolia tai maastonkuvaa sielläpäin. Ehkä nykyään enemmän, koska se on suomalaisen perintömaan lisäksi ryssäläistä joutomaata.

    VastaaPoista
  5. Stealth-sotahorinat iskevät kuin miljoona ikääntyvää historioitsijaa.

    VastaaPoista
  6. Valkovuokkojen, korttien ynnä muun klassisen hurmaavan lisäksi sain minäkin poikkeuksellisen lahjan. Se oli lahjakortti, jossa oli siisti kaunokirjoitusteksti: "Tällä kortilla saat kempsuttaa yhden päivän ajan aivan vapaasti. Kortti on voimassa lomaan asti." Kun ette tiedä, kerron, että kempsuttamiseksi lapseni nimittävät vierailua tässä blogissa. Vapaus taas tarkoittaa sitä, että yhden päivän ajan saan lukea ja lausua täällä kuolematonta viisautta, ilman että kukaan vaatii päästä nyt mesettämään tai pelaamaan Powder Gamea ja ilman että joudun välillä tarjoilemaan kyyhkystä tai muuta pahaa kanaa. Olen liikuttunut lahjastani.

    Yksitoista vuotta sitten oli samanlainen ilma kuin tänään. Olin silloin yhden päivän ikäisen ihmisen äiti.

    LeenaN, kukka sinulle. Aito luonnonkukka.

    VastaaPoista
  7. Kempsutan edelleen äitienpäivän lapsiteemaani:

    Näen sodan ongelman lasten kannalta katsoen samankaltaisena kuin uskovaisten ihmettelyn sille, miksi hyvä ja kaikkivoiva jumala salliin pahuuden.

    Pelkäänpä, että vastauskin on sama.

    VastaaPoista
  8. Äitienpäivänä eniten vituttaa kaikki samuraita: valkovuokko saappaan alla,
    silmässä kirsikankukka ja sodan kuvat, taisteluiden kartat?

    Me äidit ja äideiksi nimetyt mietimme muuta,katsomme lapsen silmiin, tähtikarttaan.

    VastaaPoista
  9. Kyllä lasten pitää aina jotakin pelätä: jos ei olekaan sota vaanimassa nurkan takana, niin siellä voi piileskellä rasisti tai pedofiili!

    Onneksemme nettirasismin yhteiskunnan sisäisen turvallisuuden suurimmaksi uhaksi määritellyt korkea-arvoisten naisten johtama toimikunta on päätynyt ehdottamaan jokaiselle peruskoululaiselle annettavaa turvallisuuskorttia.

    VastaaPoista
  10. Onneä äideille ja sillee.
    Minä lähetin Afrikan äideille viikko sitten vettä lahjaksi.
    Joo ja tänään tuli sitten s-postia Afrikan maan ministeriöstä.

    Uutisissa oli viikko sitten juttua paikkakunnan vedenkantamisen vaikeudesta ja eukkojen siitä rasittuvan ylenmääräisesti.

    Lähetin Afrikkaan vesioinaan piirustukset. Eivät olleet kuulleetkaan sellaisesta, eivätkä oikein aluksi uskoneet asiaa. "Onko tätä keksintöä käytännössä kokeiltu?" Laitoin perään nettilinkit.
    Joku kyläseppä kuulema nyt tekee vesioinaan. Olihan noita aikoinaan paljon mm. Karjalassa käytössä.
    Että onnea vaan Afrikan äideille ja että pienestä avusta on suurta hyötyä.
    Joo, kunhan kehuskelen =)
    Joo, jelpatkaa äitejä, niin ne eivät syötä teille Saarioisten-akkojen tekemää pask...

    VastaaPoista
  11. Kuule,JK, kirioota vain sorasta. Mä lujen siitä miälelläni. En sen takia, jotta mä sitä ihannoosin, kun sen takia, jotta mua kiinnostaa kaikellaasten syiren ja seurausten pohtiminen. Niin kun ny tuakin, jotta sen takia ei velii-venäläänen meitä vallannu, kun sillen tuli kiirus Perliinhin. Tämon ollu ijankaikkinen totuus, muka. Miälenkiintoostoli lukia, jotta olisko ollukkin niin, jottei se pystyny. Isä haavoottuu Taipalhenjoella, appi Tali-Ihantalas. Ja sekin on aika imhellinen asia, jotta sen paremmin mua kun pualisuakaa ei olsi olemaskaa, jonsei olsi ollu sotaa. Pohojalaanen appi rookas savolaasen lotan rintamalla. Mun äireen suluhanen kaatuu Ruskialas ja sitte äitee meni naimishin mun isän kans. Moon aina ruukannu sanua, jotta kumpaa mun pitääs elämästäni kiittää Jooseppia vai Aatua.

    Äitienpäivästä. Mullon aina silloon huano omatunto. Kannattaakhan mua niin erikoosesti juhulia. Puali seittämän aikhan heräsimmä aamulla meirän kehitysvammaasen flikan soithon. Se lauloo mullen puhelimes "Orvokkini tummasilimä ..." Poijalta tuli tekstiviästi:"Hyvää äitienpäivää ainualle äirille!" (Se matkii mua, kun mä puhuttelen sitä aina "ainuaksi poijaksi")Ja vanahin, flikka, sanoo ostanuensa mullen lahajakortin kokonaasvaltaashen naamahoithon. Se kuulema alakaa jalakakylyvystä. Ja pualiso oli ostanu mullen pairan. Niin jotta kannattaa ollakin äitee.
    On muuten kätevää lähettää kännykällä tekstiviästiä murthella. Niin me plaamma perheen kesken. Se useemmiten lyhentää kirioottamista. (Moommollu, toottollu, jne)

    VastaaPoista
  12. Eversti evp Pekka Kantakoski väittää, että Stavka teki useita virheitä mm. panssarien käytössä.

    Sotaveteraani 2/2008 s. 54-55
    http://www.sotaveteraaniliitto.fi/Portals/71/SV0208.pdf.pdf

    VastaaPoista
  13. Ei käänny englanniksi, saksaksi, ruotsiksi tai ranskaksi Kemppisen sivut, ei:

    http://translate.google.com/translate_t

    VastaaPoista
  14. Turvallisuuskortti? Voi jeesus. Yksi rouva kertoi Meksikon-matkaltaan, että tanssi aamuyöstä discossa, kun äkkiä iso pala kattoa putosi viereen. Sillä kertaa kukaan ei jäänyt alle, ja tanssi jatkui.

    Kyllä minäkin muistan ajan, kun auton takapenkeillä ei ollut turvavöitä. Ja nyt on edesvastuutonta, jos pentua ei panna turvaistuimeen. Tupakoidakin pitää jossakin helvetin umpiossa, ettei kukaan vaan passiivisesti altistu kuolettavuuksille. (Ei, minä en polta, mutta kannatan lämpimästi parveke- ja bussipysäkkitupakointia.)

    Epäilen, että maailman lapsista vain hyväosaisimmat pohtivat, miksi sotaa on. Jos raukat luulevat sen johtuvan omasta tuhmuudestaan, menevät sitten aikuisena psykoterapeutille. Minä en muista, että esimerkiksi oma isäni (s. 1939, evakko) olisi kertonut epäilleensä lapsena sodan syyksi omaa pahuuttaan.

    Havaintojeni perusteella Jokelan tragedia vaikutti erityisen voimakkaasti maahanmuuttajalapsiin. Niihin, jotka olivat saaneet polttopulloja ikkunasta sisään ja nähneet äidin verissään.

    VastaaPoista
  15. Ad Marjo:

    Kehumastani kirjasta käy ilmi, että Neuvostoliitolla oli suurtaiteluissa etenkin liian raskas panssarikalusto.

    Se JS-jättiläinen, joka erehtyi yrittämään käännöstä Portinhoikan ja Saimaan kanava välillä pelästyttyään kapteeni Mikkolan panssareita, on yksi koko revohkan ikoneja.

    Niin valtavaa vaunua ei ollut kukaan ennen nähnytkään. Mutta ne jäivät omia aikojaankin kiinni ja olivat huonoja väistämään lähitorjuntamiehiä, jotka olivat todella hyviä hiippaamaan poliisia pakoon jängällä...

    VastaaPoista
  16. "...sen takia ei velii-venäläänen meitä vallannu, kun sillen tuli kiirus Perliinhin. Tämon ollu ijankaikkinen totuus, muka. Miälenkiintoostoli lukia, jotta olisko ollukkin niin, jottei se pystyny."

    Tästähän on täällä jo juoksuhautaa vyörytettykin, kun Tuomioja haksahti tuohon samaan propagandaan.

    Kyllä meillä päin on iät ja ajat tiedetty, että kyllä ne tulivat ihan metrilleen niin pitkälle kuin hengissä pääsivät.

    Entisen työkaverini mummon saunan nurkalle pysähtyivät. Kävin katsomassa paikan. Siksikin, kun isäukkonikin oli siellä jänkäjääkärinä samaan aikaan.

    VastaaPoista
  17. Äitienpäivänä kuuluu tehdä lisää äitejä. Jokaisen poikamiehen kansalaisvelvollisuus. Siitä tulikin mieleeni "ei se ota jos ei anna", mikä usein liitetään uhkarohkeaan uuden yrittämiseen. Tässä yhteydessä varmaankin sanontaa on muutettava, "jos se ottaa, niin varmasti myös antaa". Eräs kapteeni lisäisi tähän, ja jos äitiinsä tulee, niin suorastaan pyytää.

    VastaaPoista
  18. Kävin äitienpäivän aattona soittoruokalassa tutkimassa turhuuden ja hekuman polkuja. Vuosia siitä kun viimeksi. Tavaton meteli esti paikoin kaiken ajatusten vaihdon. Löytyi kuitenkin luolastosta soppi, jossa kuuli sentään omat ajatuksensa.
    Moni halullinen ujo oli ajautunut samaan paikkaan kyräilemään. Kehtaisinko, no en vielä, vuan jos sittennii. Vaaroja kaihtamatta rohkenin jossakin vaiheessa baaritiskille ostamaan tupakkaa. Löysin itseni pian järkäleen kaappaamana keskeltä tanssilattiaa. Jumputus vaikutti tahdittavan partnerin liikkeitä. Niitä oli siis matkittava. Kello kahden aikaan kaikilla naarailla oli tiukasti kupeellaan tai perässään joku hännystelijä. Kolmeen mennessä kehityskelpoisimmat parit olivat kaikonneet. Tutkivan journalistin lisäksi jäljellä oli muutama epätoivoinen, odottamassa turhaumansa purkamista nakkijonossa. Suomalainen ravintolakulttuuri on aika syvältä. Miksi?

    VastaaPoista
  19. JK, oletko lukenut Adam Toozen kirjan "The Wages of Destruction"? Kertoo Saksan talouden kehityksestä 1920-luvulta alkaen sodan loppuun saakka. Avaa silmät aika perusteellisesti. Raskaslukuinen kyllä, mutta antoisa.

    VastaaPoista