Sukupolvi

Illalla on ystävän merkkipäiväjuhla. Arvattavasti juhlapukuiset ovat osa isoa verkostoa. Me, kuohukerma, katselemme toisiamme ja mietimme että kas vain, tuokin on vielä hengissä ja tuo.

Sitä 0n mietitty kautta aikojen, kuka tuntee kenet ja miksi. Tämä kysymys on osa yhteisöllisyyden ongelmaa, joista meidän on nyt saatava selvä.

Tällä hetkellä lähdeteokseni on Luhmannin "Die Gesellschaft der Gesellschaft" eli yhteisön yhteisö. Yhteisölle ei ole osoitetta. Se ei voi saavuttaa itseään eikä ymmärtää itseään.

Taustalla on MIT:n S. Millgramin "Six Degrees of Separation", johon hiljan viittasin. Wikipedian artikkeli tästä asiasta on lyhyt ja sietää ollakin, koska "kuuden linkin" maailmankuva on ehkä enemmän vitsi kuin tosiasia. Kannattaa katsoa myös hakusana "Small-world networks". Siitä asiasta on hyvää kirjallisuutta, mutta sekin ilmiö on ongelmallinen.

Joka tapauksessa päivä alkoi nolosti. Keskiajan tutkija, jonka tiedän ja jota arvostan, selvitti Pyhän Henrikin legendan eri redaktioita, ja televisio näytti tietokonemallin eri tekstien polveutumisesta. Kiinnostuin ja päädyin oman työpaikkani HIITin kotisivuille. Joko en ollut tiennyt tai olin unohtanut, että yläkerran pojat ovat tosiaan tehneet tässäkin hyödyllistä yhteistyötä humanistien kanssa.

Tekstejä pystyy niveltämään toisiinsa virheiden ja eroavuuksien perusteella. Ihmisten verkko eli yhteisö on paljon vaikeampi asia.

Kun tein ahkerasti tutkimusta, jouduin selvittämään, miten päästään korkeimman oikeuden jäseneksi. Vastaus näyttää olevan, että täytyy tuntea tietyt henkilöt, mutta ei kovin hyvin. Edullisinta on istua sopivaan aikaan lainopillisen yhdistyksen kokouksessa viisaan näköisenä eli vaieten. Siitä saattaa päätyä korkeaan tehtävään samalla tavalla kuin Hadrianus keisariksi - ohikulkijan ominaisuudessa. Ratkaisevaa ei ole laaja kannatus vaan vähäinen tai joka tapauksessa kapea vastustus.

Päivän ongelma on tavattoman vaikeatajuinen ja ongelmallinen. Kun olen laittautumassa naishenkilön juhliin ja totean, että Ranskassa Ségolène Royal nousi presidenttiehdokkaaksi, olisin taipuvainen liittymään kuoroon ja veisaamaan aikojen muuttumisesta.

Mutta miten naisten nousu yhteiskunnan huipulle liittyy sukupolviin? - Yhteisöjen huipulla naiset ovat olleet kautta aikojen.

Ranskan ja myös Suomen näkyvillä naisilla on täsmälleen sama tausta kuin miespuolisilla kollegoillaan. Royal on pahamaineisen ENA:n oppilas. Ranskassa on turha kuvitella itsestään erikoisempia, ellei ole käynyt hallintokoulu ENA:a. Kaikki ovat, ja korkeakoulutoveruuden rinnalla esimerkiksi puoluerot ovat pikkuasia. Royal näyttää kytkeytyvän myös armeijan verkostoihin, koska hän riiteli eversti-isänsä kanssa jo alle 20-vuotiaana.

Suomessa Otavan, WSOY:n ja kuulemma myös Tammen tämän hetken kirjalliset vetäjät, kaksi naista ja yksi mies, ovat kuulemma samalta luokalta ja vielä Kulosaaren yhteiskoulusta. En mene kyllä takuuseen tästä tiedosta mutta näin olen asian käsittänyt. Olen sanonut ennenkin, että kun olin TKK:ssa professorina tietotekniikkaosastolla, sain sen käsityksen, että kaikki toiset olivat olleet SYK:ssa samalla tai peräkkäisillä luokilla ja syntyneet 1955-1956. Paitsi Shosta Sulonen. Ja on siellä tarkemmin miettien yksi norssikin. Missä ei olisi.

Sosiologien sukupolviteoria ei tietenkään ole mikään teoria vaan ajatus, että eri aikoina ihmiset nimenomaan liittoutuvat eli muodostavat yhteisöjä eri tavoin. "Sukupolvi" saattaa olla tietoisen mainonnan tulos. Kirjallisuudessa jylläsi 1950-luvulla modernistien sukupolvi. Teatterissa Jaakko Pakkasvirrasta odotettiin messiasta, mutta sukupolven kärkeen nousivat vanhempi Ralf Långbacka ja nuorempi Kalle Holmberg ja sitten kävi niin, että teatteri nousi pitkiksi ajoiksi näkyvimmän taiteen asemaan, ohi kirjallisuudenkin. Elokuva oli Niskasesta ja Mollbergista huolimatta vähän sitä ja tätä, kunnes 90-luvun lopulla alkoi yllättäen tulla näkyvyyttä ja niiden perässä taiteellista ja kaupallista menestystä.

Raha on luonnollisesti taiteellisen arvon mitta. Sitä on ansaittava tai saatava. Asiaa ymmärtävien henkilöiden mukaan Suomen esittävän musiikin häikäisevä nousu liittyi hyvin rahoitettuihin musiikkiopistoihin. Kun nyt ajatellaan vetää taidekorkeakouluilta rahoja pois, tekniikka ja kauppatieteet tulevat perässä.

Tämä on "innovaatioyliopiston" yksi ongelma. Todella innovatiivinen toiminta nousee vain yleisen holtittomuuden maaperältä ja kiertää siistit laboratoriot ja työpajat, joissa viivottimet ovat pöydän reunan suuntaisesti ja lyijykynät ojennuksessa.

Näillä viitteellisillä perusteilla olen aika innostunut seuraamaan naisia "sukupolvien" keskeisinä vetäjinä. Omat naispuoliset ikätoverini esittävät loppuun Lady Macbethin roolinsa, ja sen jälkeen nähdään jotain uutta.

Tämä Ranskan Ségolène R. on syntynyt 1953. Juuri oikean ikäinen. Seitsemän vuotta nuorempi kuin Hillary Clinton.

Naisilla on etulyöntiasema. Heillä on kaksi verkostoa, omansa ja yleinen. Se on etu.