"Avioliitto on hieno institituutio". Johon Mae West sanoi: "I am not ready for an institution yet."Instituutio on ihmisen aikaansaama järjestys tai järjestelmä. Avioliito on järjestelmä. Mae Westin vitsissä "institution" on vanhainkoti tai hullujenhuone, jotka ovat nekin ihmistekoisia laitoksia.
Taloustieteistä sanotaan, että niiden harjoittaminen on omiaan ihmisille, joille kirjanpitäjän ammatti on liian hurja ja kiihkon täyttämä.
"Gai saber" eli Iloinen tiede tarkoitti runojen kirjoittamisen taitoa. Nietzsche, kuten tunnettua, otti termin omakseen, koska taloustiede - Surullinen tiede (dismal science) oli jo vakiintunut vertauskohta.
Jälkimmäistä korosti Carlyle, joka esimerkiksi arveli, ettei orjuuden poistamisella saavutettaisi mitään hyvää, koska palkkaorjuus osoittautuisi aikaisempia institituuioita pahemmaksi.
Vastakkain ovat siis runous ja talous, ja tämä on pieni merkintä.
Douglass North on yksi henkilökohtaisista kotijumalistani. Ylhäällä on hänen kuvansa. Harjoitan sen edessä palvontamenoja aamuisin ja iltaisin.
Ihan siisti villapaita.
Nykyinen oikeudellinen sääntely kaatuu kuin Neuvostoliitto transaktiokuluihin. Kun kustannuksia sopimuskumppanin löytämisestä, sopimusneuvotteluista, sopimuksen tekemisestä ja sopimuksen täytäntöönpanosta ei panna kovalla kädellä aisoihin, hinnat karkaavat käsistä.
Ihanteellinen järjestelmä on R-kioski. Kirjakauppa on toinen hieno keksintö. Rautakauppa on kolmas.
Ihmisten uskomusjärjestelmiin sopivaa aineistoa myydään valmiiksi pakattuna ja selkeästi hinnoiteltuna. Kun haluan, kuten haluan, saada selvän siitä, ketä tuttavistani on tänään vangittu tai erotettu, ostan iltapäivälehden hintaan euro kaksikymmentä. Irtonumeroa varten on olemassa suuri määrä tekijänoikeudellisia järjestelyjä, joista minä asiakkaana viis veisaan. Luen lehden ja luettuani kuivaan sillä kumisaappaita.
Tätä sanotaan taloudelliseksi tehokkuudeksi.
(Tätä tekijänoikeusjärjestöt eivät ota uskoakseen - hankkikoon minun puolestani suuren määrän oikeutettuja korvauksia luovasta toiminnasta, kunhan tekevät sen järjellisesti eli ilmoittavat, mitä maksaa. Ei basaarikauppiaskaan ilmaannu matkamuiston myytyään hotelliin puhumaan kopioinninestosta eikä laitekorvauksista.)
North on lisännyt käsitteisiinsä intention eli tarkoitusperän. Hänen taloustiedettään on ehkä aiheellisesti moitittu taloudellisen toiminnan palauttamisesta niin epämääräisiin seikkoihin kuin maun ja muodin vaihteluun.
Mutta tämä ajattelu miellyttää minua ja tuo menetelmä näyttää tuottavan parempia tuloksia kuin taannoinen, muun muassa juuri kuolleen Milton Friedmanin nimeen liitetty uusklassismi.
Väite on yksinkertainen: taloutta ei voi irrottaa poliittisesta ja kulttuurisesta uskomusjärjestelmästä.
Siis: talous ja runous ovat lähellä toisiaan. Surullinen tiede ja iloinen tiede ovat saman rakennelman seiniä.
Kuvan kirja on aika uusi. Olen jo melkei hieronut kämmeneni rakoille, koska tiedän voivani luetuttaa sen pakollisena tenttikirjana muutamillakin henkilöillä.
Onni ettei North ole kalifornialainen guru eikä mikä tahansa liehuparta. Hän on taloustieteen nobelisti ja myös vastustajiensa mielestä yksi aikakauden keskeisistä ajatteliljoista.
Jotenkin samaan tapaan kuin historiantutkija Férnand Braudel - rauha hänen muistolleen mutta ei tuotannolleen - North tuo jatkuvasti esiin instituutioiden muutoksen vaikutuksen ihmisten tajuntaan ja tapaan tehdä havaintoja ja siis luoda uskomuksia.
Olemme navigaattoreiden ja matkapuhelinten kanssa erilaisia ihmisiä kuin isämme ja näiden isät, joiden tukena oli maastomuisti ja melkein peritty käsitys kulkureiteistä.
Ja muuttunut tajuamisen tapa vaikuttaa instituutioihin, niinkin hyvin rakennettuihin kuin Berliinin muuri.
Esimerkiksi taisteleva islam ja esimerkiksi Yhdysvaltain yllättävät vaikeudet ja Yhdysvaltain uhkaava rapautuminen selittyvät osaksi informaation hajautumisella ja information epätasapainolla.
Niin kauan kuin informaatio oli vain Kremlissä ja CIA:n pääkonttorissa, toisten oli syytä pitää turpansa kiinni.
Nyt niin ei ole.
Ilmiön tekee niin peräti viehättäväksi se, että Stendhal, Tolstoi ja nämä muut historiamme suurimmat eli 1800-luvun kirjailijat ja taiteilijat ja jotkut heidän myöhemmät perillisensä olivat ymmärtäneet tämän kaiken vaistomaisesti.
Olen väittämäisilläni, että taloustieteen ja siis sen käsineidon tekniikan nerokkaimmat nimet ovat henkilöitä, jotka kulkevat taiteilijan kirjoissa. Ehdotan Tolstoita, mutta en ole aivan varma. Gogol tulisi myös kysymykseen. Tai Tshehov. Tolstoin tekee monille vastenmieliseksi se, että hän hurahti omista ajatuksistaan ja unohti, ettei maailmankatsomusta voi perustaa ja että profeetaksi joudutaan, ei pyritä.
Transaktiokuluista ja etenkin jälkikäteisistä sellaisista:
VastaaPoistaVuosia sitten olin sopimusneuvotteluissa reilusti isomman vastapuolen juristin kanssa. Kun yksityiskohtien, kenellä on oikeudet mihinkin yhteistyössä tehtävän kokonaisuuden osa-alueisiin, kirjaamisessa oli hankaluutta, ehdotin selkeän taulukon tekemistä siitä, mitä kukakin omistaa ja mihin on millaisetkin käyttö ym. oikeudet, totesi tämä juristi: "Ei ole meidän etujemme mukaista sopia liian tarkasti tällaisesta. Mahdollisessa riitatilanteessa on meille edullisempaa, että asia on epäselvästi määritelty."
Mahdollinen riitatilanne alkoi kuulostaa todennäköiseltä riitatilanteelta ja koko projekti niin tuottamattomalta, ettei neuvotteluja sitten enää jatkettukaan.
Taloustieteessä ja kvanttifysiikassa on vähän samaa. Hilan läpi kulkevan fotonin päätepistettä ei voi varmasti sanoa - kuten ei markkinoille heitettävän euronkaan. Taloustiedettä mutkistaa se, että euron heittäjällä on vapaa tahto (illuusio?). Sen syytä on, ettei Kemppisen seuraavan riimin sisältöä voi laskea. Niin kauan kuin tuo pätee, on taloustiedekin viime kädessä hampaaton ja kaikkien haukuttavissa.
VastaaPoista"Ei ole meidän etujemme mukaista sopia liian tarkasti tällaisesta. Mahdollisessa riitatilanteessa on meille edullisempaa, että asia on epäselvästi määritelty."
VastaaPoistaJos kaveri oli pätevä - hän tiesi miten asia ratkaistaan, jollei toisin sovita. Se oli ehkä heille edullisempaa kuin mitä te tahdoitte. Tuollaista kutsutaan joskus petoksen yritykseksi.
Jos kaveri ei tiennyt, miten asiat ratkaistaan - hän ei todennäköisesti ole enää isomman palveluksessa vaan itsenäinen konsultti, jonka liikevaihto riittää nipin napin omaan elatukseen.
Douglass C Lahtinen?: ...my life was completely changed by becoming a convinced Marxist and engaging in a variety of student liberal activities... ...My most influential professors were Robert Brady; Leo Rogin, a Marxist and a very influential teacher of history of economic thought; and M. M. Knight (Frank Knight's brother) who certainly was agnostic, to say the least, about theory, but who had a wonderful knowledge of the facts and background in economic history.
VastaaPoista"Niin kauan kuin informaatio oli vain Kremlissä ja CIA:n pääkonttorissa, toisten oli syytä pitää turpansa kiinni."
VastaaPoistaYmmärtäisin tämän historian modernin megatrendin siten, että yksityisestä yleisempään eikä päin vastoin, kuten ideologioiden aikana mentiin.
Taisi olla Sartre tai Camus joka opasti minut jyvälle tästä ajatuskulusta -taivaan mittakaavasta takaisin ihmisen mittakaavaan.
Dostojevski oli kaiketi yksi heikäläisten suurista innoittajista.
Tieto on valtaa.
VastaaPoistaTiedon hajaantuminen ja näin ollen myös vallan uudelleen jako on merkitsee politiikassa, taloudessa ja näin ollen myös kulttuurissa keskeistä muutosta, ja on, vaikka periaatteessa suhtaudunkin epäillen käsitteeseen epäjatkuvuuskohtaan länsimaisessa kulttuurissa.
On esitetty varsin ruusuisia kuvia siitä, miten teledemokratia ja internet tulevat muuttamaan vallan rakenteita, mutta todellisuudessa nämä ruusuiset kuvat perustuvat turhan optimistiseen kuvaan ihmisestä.
Olen paljon kirjoittanut alteraatiostressistä ja siitä miten monimutkaistuva yhteiskunta jättää osan ihmisiä ulkopuolelle, osin tarkoituksella, mutta pääosin vahingossa.
Monimutkaistuvassa yhteiskunnassa vastaukset ovat mutkikkaampia kuin ennen ongelmat.
Olen yrittänyt auttaa, sen minkä olen jaksanut, mutta silläkin on rajansa, ihmisiä, jotka ovat jääneet tai jäämässä järjestelmän ulkopuolelle, sen vuoksi etteivät ymmärrä miten se toimii.
Viimeinen tapaus oli sairas vanhus, jolta ilmeisesti aivosairaus on vienyt kyvyn priorisoida tarpeitaan ja käyttää 600e kuukausitulostaan 400€ auton huoltoon, vaikka on kunnossa jossa ei voi edes ajaa.
Tämä maailma hirvittää minua.
Ja minun pitää muistuttaa itseäni, että voidakseni huolehtia muista, minun on huolehdittava itsestäni.
Taitaa tulla itku.
Paljon elämänsä aikana kolutaloja luuhanneeen tunnistaa siitä, että hän esittelee tietojaan sovitelevaan sävyyn, aivan kuin äiti puhuisi lapselleen jostakin heräteelisesttä ajatuksestta, joka tulis toteuttaa -joooko.
VastaaPoista