Olin saarnaamassa papeille, vieläpä kirkkoherroille. Fiksua väkeä.
Musitoksi sain upiuuden levyn, joka oli äänitetty tuomiokirkon virsi-illassa. Se tuli hyvään väliin - runsaan, maailman parhaan koraalilaulun kuuntelemisen väliin.
Vaikuttaa siltä, että kyllä tässä on päällimmäisenä tunnemaailma ja muistot ja musiikki hiukan sivuseikka.
Seurakuntaa oli kuulemma vahvistettu vahoillislestadiolaisilla, ja kuulosti siellä olleen körttiläisiäkin. Urkuri piti huolen siitä, että laulut eivät lähteneet laahaamaan.
Kiirehdin kuuntelemaan saaliini, ja siinä on jotain, jota esimerkiksi Lahden kaupunginorkesterin virsilevyissä ei ole eikä likikään kaikissa hengellisten laulujen kokoelmissa - aitoutta ja uskottavuutta.
Viirret ovat kaikkein tutuimpia. Mukana on myös "Suomalainen rukous", Kailaan ja siten Suomen runouden parhaita tekstejä, etenkin se keskimmäinen säkestö, jossa mainitaan kukkivat roudan maat.
Romaanin nimi tulee siitä.
Lienee lapsellista ja häpeällistä innostua virsistä. Ei Taanila siihen syyllistyisi. Paasilinna sanoi sellaista sumutukseksi. Mutta kai meitä on muutamia satoja tuhansia, joiden tunne-elämän virsi kääntää sopivampaan asentoon.
Oikeastaan ihailen kulmikkaan luonteeni takia lähes väkivaltaisen uhmakkaita pohjalaiskoraaleja, mutta nyt on siis aikaa kulunut niin paljon, että myös "Ystävä sä lapsien" ja "Sun haltuus, rakas isäni" tuntuvat aivan ihastuttavilta.
Kirkkoympäristö on oiva, kaikuisa. Ihmiset yskähtelevät, niin kuin ihmisillä on tapana.
Hienoa että meillä on jäljellä tällainen seurakunta-karaoke. Keksimme sen ennen japanilaisia. Lauletaan sen vuoksi että laulattaa.
Toisella kerralla kirjoitan siitä, miksi me laulamme näin. Se on tuhannen vuoden kehityksen tulos, ja vanhoissa virsissä kuulee vielä vanhojen sävellajien merkit, jotka ovat kuin sammaloituneen hautakiven jäkälää, ruosteisen kilven rosoa tai halkeillutta seinähirttä.
Joonas Kokkonen osui oudosti hermoon säveltämällä oopperan virsien ympärille. Hän käytti myös niin yksinkeraista tekstiä, että se toimii oopperassakin. Ooppera ja laulu eivät kestä kovin konstikkaita sanoituksia.
Menen maate ja muutaman tunnin kuluttua yön selässä Lappeenrantaan. Valoa jos en näekään, sen tiedän loistavan.
Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Tämä kommentti kuuluu taas luokitukseen "räsäset" (tai "jäppiset").
VastaaPoistaSiinä kun ei puhuta itse päreen aiheesta vaan narsistiseti ihan jostain muusta...
*
No niin. Myhäilee Räsänen kuin Jokerien valmentaja tai tuottajan pääsponsori.
Tuleehan sitä tunnettakin "tiedollisesta koneesta", kun oikein puserretaan.
Vielä kun onnistut kokoamaan tiedon ja tunteen eheän esityksen sitomaksi esseekokonaisuudeksi, niin se on siinä - aikamme sentenssi!
Sinulla - yhtenä harvoista tässä maassa - on nämä kaikki ainekset itsessäsi, mutta ne kohtaavat sinussakin toisensa sopusoinnussa yhä vielä liian harvoin.
Toki ymmärrän, että bloggaaminen - vaikka käykin kirjoitamistreenistä - on aina "vain" bloggaamista, ei tutkimusta tai opetusta - vai?
No - minä kirjotan tässä tietysti omista kirjoitusideaaleistani - kukapa muista osaisikaan kirjoittaa, joten saanen anteeksi "valmentajamaisuuteni".
*
Kuriositeettina kysyn lopuksi: miksiköhän minulla on silloin tällöin "kytkentävaikeuksia" Kemppisen blogin kanssa.
Nimittäin - kun nkvd ilmestyy osoitepalkkiin, niin heti perään tunkevat pokeripelimainokset päälle.
Näen jo silmissäni tabloidien lööpit: "Pokeri ja uhkapeli - arvostetun lakimiehen salainen 'yöharrastus'"?
Niin - onko pokeri uhkapeli vai taitolaji?
Onko "Hullunkuriset perheet" uhkapeli? Entä suosikkini "Sika"?
Bridge ilmeisesti jo luokitellaan taitolajiksi, vaikken sitä kunnolla osaakaan.
Ei löytynyt tarpeeksi opinhaluisia pelaajia niin vaikeaan korttipeliin silloin, kun olisin saanut oppia siitäkin pelistä.
Naapurinamme asui tällöin myyntipäällikkö, joka osasi kaikki mahdolliset? korttipelit, pasianssit tietysti mukaanlukien.
Onko lakimiehellä asiaan omaa mielipidettä näin julkisesti?
(Vai oletko sen jo sanonut?)
Ad Rasanen:
VastaaPoistaOikeassa olet, paitsi eehkä siinä, että tutkimukset alkaa olla tutkittu ja opetus on etuoikeutetun tapa seurustella nuorten kanssa. Kirjoittaminen kiihdyttää eniten.
Myös pitäisin blogia korkeimpana tavoitteena. Painettu esseistiikka ei kelpaa edes karjan kuivikkeeksi. Minua kauhistuttaa Matti Wuoren viimeinen kirja - niin hyvää tekstiä eikä lainkaan menekkiä.
Ja tämä juuri askarruttaa mm. Paasilinnassa - ajankohtaisuuden ja ajattomuuden kysymys.
Pidä pokeri-ikkunat hyvänäsi. En tiedä mistä niitä ilmestyy. Ystäväni Martti M. on vahvasti sitä mieltä, että pokeri sisältää koko tietojenkäsittelytieteen teorian ja sosiaapsykologian käytännön.
Minulle kaikki pelit ovat jääneet vieraiksi. Lukiopoikina pelasime skruuvia, kun olimme lukeneet, että sellainen on hienoa.
Luullakseni lakimiehelle sallittaisiin hapenemmin kortin iskeminen kuin kummallisten tekstien kirjoittaminen ja yöllinen keskustelu kaltaistesi kummallisten ihmisten kanssa.
Toivo I. Haapalaisen tutkimusten mukaan suomalaisten kansankoraalien sävelmähistoria johtaa 1500-luvun ranskalaiseen chansoniin. Mutta mihin sen sävelmähistoria johtaa? Veikkaan että synagogaan ja että jo Jeesus veisasi Siionin virsiä.
VastaaPoistaRäseselle: En ole tuota huomannut. Aina minä mielestäni kirjoitan siitä aiheesta mistä puhutaan.
VastaaPoistaJa muille:
Jos maailmassa jostakin pitäisi jumalainpilkka syytteitä nostaa, niin huonosti lauletuista virsistä. Kristinuskon vastaisuuttani ei mikään ole niin paljoa nostattanut, kuin huonosti laulettu hengellinen musiikki. Se ettei taivaalta ole satanut tulta ja tulikiveä Salem seurakunnan päälle, todistaa väkevästti joko, ettei jumalaa ole, tai ettei hänellä ole maakua, tai että hän vihaa ihmistä.
Vaikka laulan häät ja hautajaiset, olen ollut tarkka näitten hengellisten kanssa. Jos minusta tuntuu, etten voi laulaa niitä "jumalan kunniaksi" en laula. Ja silloinkin jos laulu ei ole hengellinen, mutta esiintymispaikka on jollekin pyhä, niin sama meininki, jos en voi laulaa sitä niin, että jos jumala olisi, se mielestäni olisi hänelle kunniaksi, pidän nassun kiinni.
Ei niin ettei Salem seurakuntakin varmasti omasta mielestään näin tekisi, mutta tiedän paremmin: sen kuuleminen saa sianteurastuksen tuntumaan jumalanpalvelukselta.
Muissa ravitsemusliikkeissä saatan sitten laulaa rosoisesti, kuin vanha huora.
pidemmän päälle kovaa blogata päivittäin valkoiselle paperille. Kemppistä ei voi syyttää jutun säilymisestä tasapaksuna. Pirskahtelu on myös kivaa luettavaa myös - anonyymiä lukijaa voi sivaltaa maukkaasti - tämä ei voi ottaa itteensä, kun hänestä ei ole henkilönä kysymys.
VastaaPoistaMikäli tulkitsen oikein, Rasanen osoittaa omilla sanoillaan, että pohdittuamme bloggaamisen uusia avaruuksia, palaamme yhä uudelleen historian, sotien, virrenveisuun perinteeseen tuntemaan veren ja hengen vankeuden ahdistuksen.
VastaaPoista"Uusi vetää toisaalle, mutta vanha painaa lyijyn lailla hartioita", kirjoitti kirottu kuolematon Sartre sotien jälkeen.
Suomen kansallisgalleriassa (Unioninkatu 36) on pienimuotoinen, mutta tajuntaa täräyttävä näyttely suomalaisesta undergroundista. Suosittelen Kemppiselle ja muillekin. Tähän virsiyhteyteen sopiikin seuraava em. näyttelyn innoittaman teksti. Peace man.
VastaaPoistaSyökää lapset
(Jarkko Laineen muistolle)
Toisten vallankumouksen
lapset söivät ahneesti
nuoruuttansa vanheni
vanhuuttansa katuivat.
Peltiappelsiinit
ainoastaan kelpasi
soturinne synteetti
petroolia ahnehti.
Unienne kliimaxi
tulla kuvienne pyhixi
ja vaatimus on vankka
pyhienkuvienkaatajat
heti, heti, heti kaatakaa.
Ohranankin miekanvarren
perseeseenne tungitte
koko kansan huvitus
teillä mielessänne.
Itke, itke ihminen
ruostu, ruostu rautanen
panohommat pielehen
suossa on nyt Joukahainen.
Vapauden vastamyrkky
jortikankin turha tyrkky
poliisin on pakkopamppu
vasemmalta rakkaus
ottaa äidin sisäänsä.
Nivusissa tuntuu siltä
ei se ollut turha runkku
vapaus on lähellä
tokko ehtii vessaan asti
ennen aamun koittoa
vapauden voittoa.
säv. tekemättä
san. Hille Viitanen (kirjoitettu undergroundin välittömän vaikutuksen alaisena)
Silloin kun katto painaa ajatuksen ja seinät salpaa hengityksen (Sorvojaa) , ja ajatukset pyörivät sekavasti kuin perhoset lampun ympärillä. Silloin ja juuri silloin paras lääke ahdistukseen on istua harmooniin tai urkujen ääneen ja antaa virsien viedä ainakin osa angstista pois.
VastaaPoistaVaikka itse olen osa-aika materialisti ja suhtaudun kriittisesti uskoomme; ja etenkin sen Akilleen kantapäähän , kolminaisuusoppiin; niin siitä huolimatta jotain noissa vanhoissa virsissä on. Joku niissä koskettaa ,kun malttaa hiljentyä.
Sormeni ovat tietysti paljon kankeammat kuin Mooseksen kieli, mutta soitan siten kun pystyn ja useimmiten valintani osuvat toisintoihin Pohjanmaalta. isän äiti on sieltä kotoisin, ehkäpä jotain jää edesmenneistä, joka sitten soi meissä jälkimmäisissä ketjun renkaissa... kenties.
Sinuhun turvaan Jumala on jylhä ja hieno biisi. Joutukaa sielut, Minä Vaivainen ja monet muut ovat virsikirjan helmiä...
Paras teksti on mielestäni virressä, jossa sanotaan"tyhmä sitä ahnehtii, toinen tyhmä kadehtii". Enempää en muista, en edes sitä, onko virttä uusimmassa virsikirjaversiossa.
VastaaPoistaOutolintu, ks. nykyvirsikirjan virsi 598, 4 säkeistö.
VastaaPoista"1.
Millainen on elämä?
Kärsimysten täyttämä.
Parhaimmillaankin se on
työ ja kiire rauhaton.
2.
Millainen on aikamme?
Riidan raastama on se.
Itsekkäästi ihminen
toimii toista syrjien.
3.
Mitä raha, tavara
muuta on kuin tomua?
Kaikki, minkä vaivoin saa,
kohta arvon kadottaa.
4.
Entä valta, kunnia?
Niin kuin korsi murtuva.
Tyhmä valtaa ahnehtii,
toinen tyhmä kadehtii.
5.
Mitä onkaan suosio?
Haihtuva kuin tuokio.
Ei voi luottaa ystävään,
veli luopuu veljestään.
6.
Miksi onni pakenee?
Aikamme sen turmelee.
Synti täällä myrkyttää
kauneintakin elämää.
7.
Millaista on hurskaus?
Heikko ihmissuoritus.
Se on turva kelvoton
alkaessa tuomion.
8.
Mitä onkaan kuolema?
Vaivain loppu vaikea.
Mutta kautta kuoleman
pääsen luokse Jumalan.
9.
Sieluani virvoittaa,
tuskan alta kirvoittaa,
kun saan kerran, tiedän sen,
täydellisen autuuden.
10.
Vanhurskasten kunniaa
täällä voin vain aavistaa.
Herra, auta valvomaan,
uskomaan ja toivomaan."
Johann Baptist Rosenthal 1659. Ruots. Petrus Brask 1690.
Suom. virsikirjaan 1701.
Lähde: http://www.evl.fi/kkh/to/kjmk/virsikirja1986/591-600.doc
Jukka, tee blogiisi kokeeksi salatumpi (maksullinen?) osa - tämä on varjoa siitä mihin pystyt. Helmet ja kommenteista helmet sinne. Jätä lehtimiehet hiertämään päivittäistä leipäänsä. Eivät ne ymmärrä.
VastaaPoistaOli jykevää kerran kaupunkilaisena hankkiutua jouluaamuna pitäjiin kello viideksi - kuunnella jossain vaiheessa jumala onpi linnani - ja kaikota anivarhain joulunviettoon. Navetta tuoksui ja sana oli vahva. Eipä aidompaa jouluaamua lasnakaan - vasta auskultanttina.
VastaaPoistajoo, haen asianajajaa tositaarkoituksella
VastaaPoistaparas asianajaja on lapsellinen
ja dr. blind. kuinka oikeistolainen voi kirjoittaa Noin
VastaaPoistavai oletko sokea itsesi suhteen