Wellerismi tarkoittaa sananpartta tai sanontaa, jonka yhteydessä mainitaan puhuja, esimerkiksi ennen niin kuuluisa "entinen akka".Termi on peräisin Dickensin Pickwick-kerhon papereista, joissa palvelija Sam Weller puhuu näin. Samanlainen hahmo on Herojan isäntä, se jota Aku Korhonen esitti elokuvassa "Särkelä itte". Samassa elokuvassa muuten esiintyy tyypillisesti käsittämätön ja suuremoinen sanonta, kun Särkelä uhoaa, että saa tulla koko Suomi ja Sukkenpakka. Merkillinen päähänpisto Ilmari Turjalta, Suomi ja Pitäjänmäki.
Ehdotin joskus kauan sitten, että Paavo Lipponen nimitettisiin Suomen ja koko Rantasalmen sulttaaniksi, mutta se oli pelkkä mukailu Pekka Lipposesta, joka myöhemmin saadun tiedon mukaan ei ole edes sukua. Eikä Rantasalmelta taida löytyä Saparomäkeä.
Wellerismit ja sananparret liittyvät mielessä hyvinkin voimakkaasti Erkki Tantun piirroskokoelmiin. Muutaman vuosikymmenen tauon jälkeen selailtuna kirjat tuntuvat hyviltä tai erittäin hyviltä, vaikka puupiirrostekniikan luoma tasapaksu viiva käy joskus taitavasta piirtämisestä huolimatta yksitoikkoiseksi. Se ongelma on vähän väistynyt, että Otava teetti Tantulle niin hirveän määrän kirjan kansia ja kuvituksia, että Tantusta ja kansankulttuurista tuli samaa merkitseviä asioita.
Menneinä aikoina jopa Tanttu joutui kuitenkin hiukan jarruttelemaan. Kansanperinteen kokoelmiin sisältyvät muistiinpanot ovat kohdittain ilahduttavan ruokottomia. Sama koskee kieltosutkauksia: "Älä välitä - ei Villekään välittäny, vaikka oli viiden lapsen isä eikä ollu kertaakaan saanu."
Jätän harkittavaksi, näyttäytyisikö näissäkin sanonnoissa se karnevaalikulttuuri eli ylösalaisin käännetty maailma, jonka Bahtin ja muut havaitsivat ja jonka olemassaoloa äkkipojat eivät usko.
Aika tavalla siihen suuntaan viittaisivat kaskut, joiden kokoelmista mittavin saattaa olla Matti Kuusen 1993 toimittama "Kansanhuumorin parhaat" - kokoelma joka kohdittain kutakuinkin salpaa hengen, ja ehtaa tavaraa alusta loppuun.
Wellerismejä keräsi jo 1959 Iris Järviö-Nieminen, ja niitä julkaistiin hyvin häveliäästi tieteellisessä sarjassa; nide on harvinainen ja suppean folkloristipiirin ulkopuolella luultavasti tuiki tuntematon.
"Jos kerta saamaan rupiaa, niin mulle kans, sano laukkuryssä, kun poika ja tyttö pimiässä sipisivät."
"Vikansa kullakin, sano flikka kun huarin teki."
"Konstit on monet, sano Kauhavan akka, kun kusi, konttas, kuto sukkaa ja söi."
Vitsit ovat usein häikäilemättökän raakoja:
"Meirän rumis, kun on kurkut poikki, sano härmäläinen."
Erikoisessa suosiossa ovat vähemmistöt ja vähäosaiset:
"Oli onni, ettei ollut sakset, sano mustalainen, kun puukko silmään putosi."
"Praa konsti, sano hurri kun hevosen hirtti."
"Nytpä ilma juustolle haisee, sano sokea kun komeroon kusi."
"Hyvää yötä, sano ruotimummu, kun silmät puhkes."
"Älä noita pirujas puhu, sano Porren isäntä kun kerjäläinen leipää pyyti."
Yhteiskunnalliset rajat ylittyvät yhtä kevyesti kuin sopivuuden rajat.
"Vaihtelu virkistää sano ruustinna kun renkiä halasi."
"Mä että täältä erkanen, sano pappi kun putkasta pääsi."
Mummoin suusta ehdoton ei oli "Ei käy meillä eikä Poikolassa että nappuun kustaan!"
VastaaPoistaLuulin tämän blogillani kertoneeni, mutta julki tuotakoon se tässä, kun en sieltä löytänyt.
Kysymys on reaalielämässä tapahtuneesta roolien ylityksesta ja sananlaskun heittämisestä.
Minulla on isotäti, joka normaalisti osaa olla erittäin korrekti, ja tottunut keskustelemaan porvarillisen kontekstin sisällä, mutta joissakin tilanteissa puhuu sitten "turkua", kuten perheessämme on tapana sano.
Täti oli silloin jo pitkälle päältä seitsemänkymmenen, erittäin ryppyinen ja muistutti aika paljon pakastekuivattua Golda Meiriä. Lisäksi hänellä on aina ollut kyky sanoa aivan mitä hyvänsä naama aina yhtä peruslukemilla ja se on tarvis ja lisäksi erittäin metka tilannekomedian taju ja kyky vaihtaa rooleja, niin että tilanteen ja hänen välilleen syntyy tarvittava jännite.
Olin hänen kanssaan kaupassa ja matkasimme jo kassalle, ohi terveyssidehyllyn, kun hän heittää "Joka jätkä se on vitun nuollu, mutta sankari se, joka tamppoonin syö!" Ja tämä vakaasti turun murteella kuin olisi lausunut isämeitää.
Minä alan hihittämään ja ladon ostoksia hihnalle, kun kassa vilkaisee minua, niin kuin tavataan hullua vilkaista, josta ei ihan tiedetä, kuinka vaarallinen se on.
Yritän selitellä "Täti kertoi härskin vitsin..." ja kassa tyttö vilkaisee tätiäni, joka on seisoo kamelinkarvaulstterissaan, juuri oman itsensä näköisenä "Maailma on paha ja sitten kuolee"-ilmeellään ja kassa painuu hieman kauemmas minusta, sen näköisenä että hän painaa hälytysnappia jos on tarvis.
Tässä vaiheessa minulta menee yli aivan kokonaan ja meinaan tikahtua nauruuni.
Elämä on kovaa, mutta ilman kovaa ei olisi elämää.
VastaaPoistaKaksikymppinen, nelikymppinen ja kuusikymppinen tiirailivat uiskentelevia nakunaisia vastarannalta. Kaksikymppinen ehdotti: uidaan tuonne... nelikymppinen: rakennetaan lautta ja mennään lähemmäs tiirailemaan... kuusikymppinen: hyvinhän näkyy tästäkin...
Aivan loistavia wellerismejä. Sellaisia, joita voisi kuvitella Veikko Huovisen "Turhautunut kookaburra" -novellin hengessä naurulintujen läiskivän.
VastaaPoistaWellerismistä tuli mieleen, että useinhan brittiläistä ja suomalaista huumoria on pidetty hyvinkin samankaltaisena. Pirullisena ja hieman absurdinakin. Epäilen kuitenkin, että tuskin Pickwickin herrat olisivat naureskelleet kokoelmasta poimituille.
Tämähän menee aivan päättömäksi sanoi mestattava.
VastaaPoistaÄlkää hullutelko, sanoi mies, kun pakkopaitaa puettiin. Olen älyttömän kateellinen terveydestäsi hän totesi lääkärille.
Kauneus on katsojan silmässä sanoi sulho kun ruusun piikkiä silmästä kiskoi.
Laita sinäkin partiomukula kasvamaan (partiolaisten kukkamyyntikampanjan tunnuslause 1970 luvulla, pienet partiolaiset möivät kukkasipuleita ovelta ovelle)
Ei kukkasia, vaan begonian mukuloita.
Poistakorjaan: PANE partiomukula kasvamaan
VastaaPoistaItse myin noita partiomukuloita lähes 250 kpl ja laatikon kyljessä kylläkin luki "Pane partiomukula itämään".
PoistaMuutoinkin kampanjan iskulauseet olivat hieman kaksimielisiä.
Ne olivat samalta tyypiltä, joka teki Onni-kondomin mainoslauseet.
Sukupuolisiveettömyyksiä ja muita löytyy asianmukaisesti kortteihin järjestettynä hurjat määrät aivan muutaman metrin päässä siitä huoneesta, jossa Lönnrotin ja Paulaharjun vihkoja säilytetään. Mainiota luettavaa.
VastaaPoistaErään sortin medikalisaatiota sekin, miten inhimillisyydestäkin voidaan tehdä pahe. Myönnän tässä asiassa syntini, pitkin hampain, niin kuin aina synneistä puheen ollen.
VastaaPoistaKohtuullinen sopimattomuus tekee elämän siedettäväksi. Nuorena, kun aloin lukemisen lisäksi kirjoittaakin, oli eräs mieluisimpia teemojani tämä kohtuullinen kohtuuttomuus.
Sopimattomuutta pitää olla. Se avittaa meitä järjestemään elämämme.
Ja sitten kun meillä on elämä kohtuudella järjsestyksessä, meidän pitää sitä kohtuudella sotkea.
Jos antaudumme toiseen suuntaan liiaksi, menetämme elämän järjestyksen ja illuusion elämän järkevyydestä ja hallinnasta.
Jos kallistamme taas toiseen suuntaan, elämämme käy ahtaaksi, menetämme suvaitsevaisuutemme, joustavuutemme ja ennen pitkää olemme luokiteltu kirja hyllyssämme, missä kaikki on valmiiksi painettuna.
Tämä taitaa olla niitä oppeja, jotka olen huomaamattani tarinani tädiltä oppinut.
Poikani taisi kerran sanoa, että rajojen merkittävimpiä ominaisuuksia on niitten ylitettävyys, jos niitä ei olisi, emme voisi niitä hakea, emmekä ylittää.
En tiedä olenko aivan tarkalleen samaa mieltä, mutta en ainakaan ole kovin paljoa erimieltä.