Sivun näyttöjä yhteensä

24. marraskuuta 2006

Miksi en kirjoita

Otsikkoni on vääristelmä George Orwellin kuuluisasta esseestä "Miksi kirjoitan".

Tulkitsen Orwellin tarkoittaneen kirjoja ja sanomalehtiä.

Vastaan kysymykseeni, että kukaan kustantaja ei ole vähään aikaan tosissaan pyytänyt.

Vastaan edelleen, että tuskinpa sittenkään.

Katsotaanpa asiaa.

Orwellin luettelo kirjoittamisen (siis julkaisemisen) syistä on hyvä.

1:o Raaka itsekeskeisyys ja omahyväisyys.
2:o Esteettinen into.
3:o Historian käsittäminen.
4:o Poliittinen vaikuttaminen.

Ensimmäinen ja neljäs punkti ovat urasuunnittelua eli yrityksiä kohentaa omaa asemaa. Se tapahtuu parhaiten astumalla toisen ihmisen varpaille, sitten sormille, kiipeämällä toisen olkapäille ja potkaisemalla hypätessään.

Tämä on hyvin suosittu resepti. Kirjan salattu nimi on esimerkiksi "Miksi isäni (äitini, vaimoni, tyttöystäväni) on niin ikävä ja ilkeä ihminen."

Poliittinen vaikuttaminen on halua päästä enemmistön kellokkaaksi ryhtymällä näennäisesti vähemmistön kellokkaaksi. Muuan hyvä keino on vakuuttaa epäpoliittisuuttaan (Erno Paasilinna, Hannu Taanila jne.)

Kolmas kohta eli halu löytää todellinen historiallinen todellisuus on erikoisen ominainen kiusankappaleille. Jo mainittujen kahden lisäksi esimerkiksi akateemikot Meri ja Haavikko ovat esiintyneet näissä merkeissä.

Joissakin tapauksissa kiusankappaleet ovat ihailtavia ihmisiä, kuten esimerkiksi Arthur Koestler, joka taisi istua sekä Stalinin että Hitlerin ja lisäksi Francon kuolemansellissä. Pimeää keskipäivällä. ("Darkness at Noon").

Olen jopa tavannut Viktor E. Franklin, jonka "Ihmisyyden rajalla" (alkuteos kirjoitettu 1945, suomeksi 1976) on kertomus psykoterapeutista Auschwitzissa. Mies, hänen myöhemmät teoksensa ja jatkuva nirsoilunsa Suomen matkalla olivat lohdullinen todistus siitä, ettei kärsimyksellä ole jalostavaa vaikutusta. Tuo kirja - ei Franklin muu tuotanto - kestäisi edelleen lukemisen. Näyttää löytyvän kirjastoista.

Toinen esimerkki valtavan hienosta historian jäsentämisestä on Jaan Krossin "Rakkaat kanssamatkustajat", jossa loistelias kirjailija kuvaa omasta näkökulmastaan yhtä ja toista perheelle ja tuttaville Virossa ja Venäjällä tapahtunutta 1930-luvun puolivälistä lähelle nykyhetkeä.

Tiedoksi kiinnostuneille kollegoille - Kross oli yleisen oikeustieteen dosentti (kuten minäkin). Hän luennoi oikeusteoriaa Tarton yliopistossa, kunnes joutui hyvin pitkäksi aikaa nauttimaan raittiista ulkoilmasta suuren itäisen naapurin etäisempiin kuvernementteihin.

Esteettinen into. Tätä kyynikot epäilevät. Mitä kyynikot eivät epäilisi? Se on mekaaninen asenne. Sellaisia silmälaseja myydään pilailupuodeissa. Kaikki vääristyy tai kääntyy ylösalaisin silmissä ja kyynikko väittää jostain syystä, että hän näkee oikein ja toiset eivät.

Esteettinen into iskee, kun sanat napsahtavat paikoilleen. Olen kokenut tuo oman kirjoittamani edessä kaksi tai kolme kertaa elämässäni. On kuin olisi rakentanut hiellä ja vaivalla seinään ikkunnan, sahannut, sahannut, nikertänyt, nakertanut. Kun lasi on paikallaan, revitään voimapaperit ja teipit irti. Teksti on kuin se ikkuna. Jos se on hyvää, ikkunaa ja lasia ei huoma tai tule ajatelleeksi, mutta ikkunan (tekstin) läpi nähdään jotain sellaista, mitä ei ole nähty ennen.

Palaan tähän asiaan, mutta siirtyminen pytagoraan numeroihin perustuvasta viristysjärjestelmästä tasavireisyyteen, siirtyminen kansankieliin kuten italiaan ja siirtyminen ihmisten kuvaamiseen (Giotto) ihmisen merkkien kuvaamisen sijasta oli näkökulman löytämistä eli siis Euroopan renessanssi. Vaikein uudistus oli perspektiivi. Siitä ja musiikista siis tuonnempana erikseen ja nyt vain maininta, etteivät Donatellon"Davidin" mittasuhteet ole oikeat, sillä jos ne olisivat oikeat, ne eivät näyttäisi oikeilta. Vartalosta irti oleva käsi on kuvattava hiukan suurempana, jottei se näyttäisi hiukan pienemmältä.

Ja mistä tämä äkillinen purkaus, jossa blogia ei siis pidetä kirjoittamisena?

Toisaalta useina päivinä mainittu Erno Paasilinna. Laittauduin lukemaan 1970-luvun alun poliittisia satiireja, jotka olivat kummastuksekseni kahistuttavaa pötyä eli lähinnä huonosti asioihin perehtyneen henkilön ennakkoluuloisia vuodatuksia.

Petsamolaisista puhuessaan hän mainitsee Talvisodan sytyttäjinä Hitlerin, Rytin ja maaherra Kaarlo Hillilän. Stalinia ei mainita tässä eikä muussa yhteydessä, koska Talvisota oli Suomen aiheuttama. Jatkosota: "Asia päätettiin yksityisissä piireissä, sodanjanoisten kenraalien salaisilla lounailla ravintoloissa... Kansa uhrattiin sodalle muutamien upseerien päättäesä siitä konjakkilasien ääressä."

Englannista: "Lähestyy aika, jolloin englantilaiset liikemiehet joutuvat kertomaan maailmalla omasta maastaan esittelylehtinen kädessä. He joutuvat pyytämään huomiota kuin nukkavierut kauppaedustajat jotka matkustavat kuukausilipulla... Englannin hyvinvointi on rakennettu poliisivoimin ja piikkilanka-aitauksin... Khakipukuiset sotilaskuvernöörit ovat auranneet konekivääreillä kansanyhteisön tietä. Nyt ovat panokset loppuneet."

Urho Kekkosen korruptioon (poliittiseen korruption) perustunut vallankäyttö saa sitä vastoin kirjoittajan haltioitumaan.

Siis tarkoitan, ettei taida kannattaa kirjoittaa aikalaisanalyyseja, ettei käy niin kuin runoilijalle, joka kehotti ajattelemattomassa ajatelmakirjassaan 1980-luvulla kaikkia muitakin panemaan rahansa osakkeisiin, etenkin Kansallispankin, ja on nyt ennustan maailmanloppua tulevan viikon tiistaiksi jo yli 55 vuoden ajan.

Mutta proosa ei vanhene. Tämän päivän lehdessä (HS) on suuremoinen kirjoitus Venäjän tilasta ja Putinin hallinnon perusteista.

Kirjoituksessa on se tahaton erikoisuus, että se voisi käsitellä Tolstoin "Sotaa ja rauhaa" eli eurooppalaisen liittolaisen kanssa ongelmiin ajautuvaa yläluokkaa, joka ei puhu samaa kieltä kuin kansa.

Tolstoi kuului aikansa oligarkkeihin, mutta haki jotain kestävämpää ja löysi kirjallisuuden. Hän poistui pietariksi ja osallistui nuorena upseerina... Tšet4šsenian sotaan. Ja kirjoitti "Kasakat".

Siis kirjoittaja sekoitti Englannin Neuvostoliittoon.

23 kommenttia:

  1. Minun tietojeni mukaan Kross oli aikoinaan kansainvälisen oikeuden assistentti, miltä paikalta hän sitten joutui sille pitkälle matkalle. Tämän takia hän ei tietääkseni koskaan väitellyt. Ainakin nykyisessä Tarton yliopistossa (ja samoin oli ilmeiseti neuvostomiehityksen aikoina) dosentti tarkoittaa tyystin muuta kuin meillä Suomessa. Kyse on virasta joka rinnastuu lähinnä apulaisprofessoriin. Nyt olisi muuten viime hetket myöntää Krossille Nobelin palkinto. Virolaiset itse eivät tähän usko. Heidän mukaansa sen estäisi Krossin toimiminen saksalaisten tulkkina toisen maailmansodan aikana.

    VastaaPoista
  2. Hyvin paljon samasta teemasta kirjoitin minä tämän aamun "pääkirjoitukseni", otsikolla Vladimir Yhä.
    Minulle innoittajana oli myös HS:n julkaisema kirjoitus.

    Jos ihminen on terve, voiko se elää masentumatta?

    VastaaPoista
  3. Kemppinen: ..."Laittauduin lukemaan 1970-luvun alun poliittisia satiireja, jotka olivat kummastuksekseni kahistuttavaa pötyä eli lähinnä huonosti asioihin perehtyneen henkilön ennakkoluuloisia vuodatuksia"...

    En tunne lainkaan Erno Paasilinnan tuotantoa, mutta edellä siteeraamani Kemppisen lause sopii kyllä melko moneen ns vasemmistoradikaaliin. "Huonosti perehtynyt ja ennakkoluuloinen" sopii myös ilmeisen moneen äänestäjään äänestyskopissa puolueesta riippumatta.

    VastaaPoista
  4. Äkäslömpolo: "dosentti tarkoittaa tyystin muuta kuin meillä Suomessa. "

    Näin käsittääkseni NL:ssa oli yleisemminkin, historiallisia juuria en tunne, mutta muistan yliopistolla venäjän tekstinymmärtämisen (suurinpiirtein sama kuin muinainen pro exercitio) opettajan opastaneen, että dosentti on NL:ssa "lupaava jatko-opiskelija" eikä noin kahden väitöskirjan edestä tutkinut tohtori (http://fi.wikipedia.org/wiki/Dosentti)

    Mielenkiintoinen terminologinen puheenvuoro on dosenttiliitolla: http://www.helsinki.fi/jarj/suomendosenttiliitto/nimike.pdf.

    PS Selvyyden vuoksi todettakoon, ettei tämä Dr.Blind täytä minkäänlaista dosentti-määritelmää.

    VastaaPoista
  5. Jonkinlaista tendenssiä aiheissa. Kemin poikamiehen peruslukemistoa:

    Kylmät hypyt (1967)
    Alamaisen kyyneleet (1970)
    Mainio vallankumous (1972)
    Synnyinmaan muistot (1973)
    Timo K. Mukka (1974)
    Lukemista kaikille (1975)
    Valitut satiirit (1976)
    Musta aukko (1977)
    Kadonnut armeija (1977)
    Siperialainen estetiikka (1978)
    Kaukana maailmasta (1980)
    Maailman kourissa (1983)
    Yksinäisyys ja uhma (1984)
    Alamaisen elämää, kootut satiirit 1967–81 (1985)
    Kansan palvelijoita, kootut kirjoitukset 1964–84 (1986)
    Maailman sanoja ja tekoja (1986)
    Majuri Holterin uroteko (1987)
    Kotiseuduilla ja vierailla mailla (1988)
    Lausui alustaja, joka korosti, kootut aforismit ja aforistiset lauseet 1967–87 (1989)
    Kauppamiehet isänmaan asialla (1991)
    Nuoruusaikoja (1992)
    Tosikertomuksia (1993)
    Tähänastisen elämäni kirjaimet (1996)
    Riita maailman kanssa: kirjoituksia neljältä vuosikymmeneltä (1997)
    Rohkeus: Arndt Pekurisen elämä ja teloitus (1998)
    Ruumisarkun nauloja (1999)
    Isoa Inaria kiertämässä (yhdessä Antti Tuurin kanssa 1999)
    Matkakuvia menneiltä ajoilta (2000)
    Hyökkäyksiä ja puolustuksia Kirjanpitoa suuren ajan mukana (2000)
    - - -

    Ennen lukunautintoa kannattaa heittää asekaapin avain.

    VastaaPoista
  6. Outoa väittää, että tasavireisyyteen siirtyminen olisi ollut näkökulman löytämistä. Alkaa nyt tehdä musiikkia soittimen eikä äänen ehdoilla, näkökulman menettämistä on se.

    VastaaPoista
  7. Sõja lõppedes asus ta tööle Tartu ülikooli riigi ja rahvusvahelise õiguse kateedri assistendina, tõusis koguni dotsendi kohusetäitjaks ja kirjutas valmis kandidaadiväitekirja rahvusvahelise lepingu mõistest. Jaanuaris 1946 Jaan Kross vahistati erikomisjoni poolt ja määrati viie aastane vabadusekaotus, mis tuli „veeta" Komimaa vangilaagris.

    http://www.tuglas.fi/artikkelit/veidemann1.html

    Tunnustused
    1989: Tartu Ülikooli filosoofia audoktor

    "http://et.wikipedia.org/wiki/Jaan_Kross"

    VastaaPoista
  8. Ad Dr. Blind:

    Kiitos tähdentämisestä.

    Dosentti on vähän samanlainen kummajainen kuin frakki akateemisena asuna.

    Nyt suositeltu adjunct professor on kieltämättä kätevä, mutta ei alkuunkaan valaiseva.

    Toinen kansallinen erikoisuus saattaa olla nykyinen akateemikko-titteli.

    VastaaPoista
  9. Ad Hurjaa:

    Eipähän tässä sen kummempaa - Ernon tuotannon tunnen aika hyvin ja tunsi miehenkin jollain tavoin.

    Mielestäni jatkan Paasilinnan omia pohdintoja epäkirjailijuudesta, esseistä ja "kirjoituksista".

    Kerättyäni hiukan lisää rohkeutta aion mainita, että Erno Paasilinnan käsitykset, kärjistykset ja väitteet tästäkirjoittamisen lajista olivat harvinaisen tiukasti Suomeen ja suomen kieleen keskittyneitä.

    Eräin osin tulee sitten outoja historioita, kuten esimerkiksi Montaignea, esseen isää, koskevat luonnehdinnat - häneltä suomennettu valikoima oli viime vuosiin asti hyvin kummallinen (Renja Salminen 2003).

    VastaaPoista
  10. Ad Anonymous:

    Vantage point on myös "näkökulma". Perspektiivissä firenzeläiset kehittivät sen aika pitkälle, mutta kuten tunnettua, matemaattinen teoria ei ihan toimi muuta kuin suoria viivoja ajatellen. Joka tapauksessa perspektiivillä saavutettiin valtava todenkaltaisuus lyhyesä ajassa.

    Musiikissa säveltäminen ja esittäminen olivat pahosisa vaikeuksissa niin kauan kuin pidettiin kiinni matemaattisista tai oikeastaan lukumystiikkaan perustuneista virityksistä, joita käyttäen kvinttiympyrä menee väkisin pieleen eikä siis sävellajeja voi käyttää ongelmattomasti.

    Tasavireisyys tuli aika myöhään, muta Bachin aikakauden "hyvävireisyys" (Wohl-Temperierierung) oli muuan toimiva ratkaisu, jonka mm. Bach demonstroi säveltällä preludeja ja fuugia kaikkiin sävellajeihin.

    Siis kyllä myös soittimen ehdoilla toimittiin - urkujen ja kosketinsoittimien, kun raa'asti päätettiin, että esimerkiksi Fis ja ges ovat sama sävel - mitä ne eivät oikeastaan ole.

    Tämä sitten liittyy barokin sävellajien affektioppiin, joka on laaja ja kiehtova alue. Siitä on suomeksi mm. Harnoncourtin kirja.

    Monteverdi oli ehkä se henkilö, joka ensimmäisenä toimi täysin suvereenista kuorojen ja erilaisten soittimien keskellä.

    Säveltaso ei ole mielestäni niin kauhean kiinnsotava asia - muutoin kuin tumppaamaan naiiveja puheita "absoluuttisesta korvasta".

    Bachin omien urkujen A oli meidän F - suunnilleen. Ja tietyissä todistettavissa tilanteissa oltiin jopa terssiä nykyisen standardin 440 Hz yläpuolella niin että laulajien vastalauseet olivat kyllä sangen ymmärrettäviä.

    VastaaPoista
  11. "Vapaa käännös" /karpaasi

    Kross työskenteli Tarton yliopiston valtio ja kansainvälisen oikeuden oppituolin assistenttina, nousi vieläpä vt. dosentiksi ja kirjoitti valmiiksi väitöskirjan kansainvälisen sopimuksen käsitteestä. Tammikuussa 1946 erikoiskomissio pidätti Jaan Krossin ja .... Ilmeisesti komennus Kominmaan vankileirille tuli ennen väitöstilaisuutta. Onneksi, muuten olisimme menettäneet kirjailija Krossin.

    Joten kai Kemppinen on Krossin juristi-kirjailijakollega. Saman sarjaan voi lisätä Kafkan, jonka jurististatus on yhdessä lähteessä oik.yo, toisessa tohtori.

    P.S. Kross vastusti virolaisten mobilisaatiota, tämän johdosta saksalaiset heittivät hänet tyrmään.

    VastaaPoista
  12. Kemin poikamiehiä syntyy vähemmän, kuin lähtee oman käden kautta. Siksi pois asekaapin avain, ennen riemullista Ernoa. Kuuntelin (lukutaidottoman vikaa kun on) haastattelujaan monasti. Harvemmin luin. Niissä oli yksinäisen uhmaa ja herkullisia sivalluksia. Jotenkin sellaisesta pidän. Suorat sanat sopivasti kohisten mielelläni kohtaan itsekin. Pitäisi vaan paineen allakin käyttää partaveistään vain rakentavasti - tahdikkuudella mykistäen. Jos sellaisen saisi oppiaineeksi - ottaisin ehdot - mielelläni. Erno ei kai sentään.

    VastaaPoista
  13. Tämä on lupaavaa:

    Search Montaigne's Essays:

    I. OF CUSTOM, AND THAT WE SHOULD NOT EASILY CHANGE A LAW RECEIVED
    II. OF THE EDUCATION OF CHILDREN.
    III. THAT FORTUNE IS OFTENTIMES OBSERVED TO ACT BY THE RULES OF REASON.
    IV. OF CANNIBALS.
    V. OF WAR-HORSES, OR DESTRIERS.
    VI. OF DEMOCRITUS AND HERACLITUS.
    VII. OF AGE.
    VIII. OF DRUNKENNESS.
    IX. OF GLORY.
    X. OF PRESUMPTION.
    XI. THAT WE TASTE NOTHING PURE.
    XII. OF THUMBS.
    XIII. OF THE RESEMBLANCE OF CHILDREN TO THEIR FATHERS.
    XIV. OF REPENTANCE.
    XV. UPON SOME VERSES OF VIRGIL.
    XVI. OF COACHES.
    XVII. THAT TO STUDY PHILOSOPHY IS TO LEARN TO DIE
    XVIII. OF VANITY.
    XIX. OF PHYSIOGNOMY.
    XX. OF THE FORCE OF IMAGINATION
    XXI. OF EXPERIENCE.

    On siis tyytyminen englanninkieliseen
    toistaiseksi.

    VastaaPoista
  14. "Sõja lõppedes asus ta tööle Tartu ülikooli riigi ja rahvusvahelise õiguse kateedri assistendina, tõusis koguni dotsendi kohusetäitjaks ja kirjutas valmis kandidaadiväitekirja rahvusvahelise lepingu mõistest. Jaanuaris 1946 Jaan Kross vahistati erikomisjoni poolt ja määrati viie aastane vabadusekaotus, mis tuli „veeta" Komimaa vangilaagris."

    Sodan päättyessä hän aloitti työt valtiosääntö- ja kansainvälisen oikeuden oppituolin assistenttina, nousten aina vs. dosentiksi, ja kirjoitti valmiiksi kandidaatin väitöskirjansa kansainvälisen sopimuksen käsitteestä. Tammikuussa 1946 Jaan Kross pidätettiin erityiskomission toimesta ja tuomittiin 5 vuoden vapaudenmenetykseen, joka piti viettää Kominmaan vankileirillä.

    Eli muutoin muistin oikein paitsi, että Kross ehti väitellä, sillä kyse on ilmeisesti NL:n systeemistä, jossa "kandidaatin väitöskirja" vastasi asiallisesti lähinnä meikäläistä lisensiaattityötä, mutta muodollisesti väitöskirjaa. Väitöstilaisuus ja väitöskirjan hyväksyminen tapahtui oikeustieteessä aina Moskovassa aivan Neuvostomiehityksen loppuaikoihin saakka. Tarton yliopistolla ei ollut valtuuksia antaa tohtorin arvoa. Takana oli tietysti tarkka keskusvallan kontrolli "tieteellisen tason" säilyttämiseksi. Väitöskirjan kieli oli luonnollisesti Venäjä. Tästä syntyi ajan mittaan virolaisille yliopistoihmisille huoli siitä, että Viro tieteellisenä kielenä oli vaarassa kuihtua pois. Että siitä vaan väitöskirjat englannin kielellä.

    Moniaita ovat tarinat siitä, kuinka moskovalaista väitöskirjasta vastuullista professoria oli varauduttava kestitsemään runsaasti ja pitkään Moskovassa, jotta väitöskirjan läpimeno varmistuisi.Votkapullo oli tietysti ehdoton minimi.

    Voimme siis päätellä, ettei Moskovassa tiedetty tarkemmin Krossin taustoja, kun väitöskirja päästettiin läpi. Asiat olivat ilmeisesti välittömästi sodan jäljiltä hieman leväperäisellä tolalla.Saattaa olla, että juuri tämä väittely kiinnitti Moskovan huomion mieheen. Hänen saamansa rangaistus oli kuitenkin tuon ajan olosuhteissa lievä.

    VastaaPoista
  15. Unohtui.

    Tunnustused = annetut kunniamaininnat

    Hän oli Tarton yliopiston filosofian kunniatohtori.

    Tosiaankin. Ehdittiinkö väitöstä koskaan hyväksyä.

    VastaaPoista
  16. Ad Hurjaa:

    "Imagination" on mainio - siinä tämä muka melankolinen ylimys huijaa rimakauhun saanutta sulhasta sivelemään kikkeliään sormuksella, ja eipä aikaakaan, kun sulhasmies ryntää hikisenä häävuoteesta ylistämään sormuksen ihmeitä tekevää vaikutusta.

    Mistä Montaigne saa aiheen pohdiskella kuvitelmien voimaa, vuosisatoja ennen Freudia ja kumppaneita.

    Niin - Penguinin (Modern Classics) laitos on oikein edustava ja hyvä.

    Klassikoista helpoimmin löytyvät sähköiset versiot (etenkin University of Virginia ja tietenkin www.gutenberg.org) ovat monissa tapauksissa ihan kelvokasta luettavaa. Jotkut ovat tekijänoikeussyistä kohtalokkaan vanhoja.

    VastaaPoista
  17. Ad Anonymous:

    Kafka oli lakitieteen tohtori, mikä vastaa meikäläistä lisensiaattia. Hänen työnsä vakuutusyhtiössä ei kyllä ollut hääppöinen.

    Oikeasti juristin tehtävissä toimineita kirjailijoita ei ole tosiaankaan kovin monta - mutta yksi vielä on Wallace Stevens, jka oli henkivakuutusyhtiön johtajia.

    Juristin tutkinnon suorittaneita on sitten vaikka mitkä määrät, mutta sehän on eri asia. Nyt oli puhe tosissaan virassa toimineista, ja asia on kiinnostava. Nimittäin esimerkiksi lääkäreitä on vaikka mitkä määrät ja samoin erilaisia muita virkamiehiä. William Carlos Williams oli lääkäri ja St. John Perse - suuremoinen runoilija ja nobelisti - käytti salanimeä siksi, että oli hyvin merkittävä diplomaatti, ulkoministeriön (sanoisinko) toimistopäällikkö - siis niin kuin Max Jacobson meillä.

    VastaaPoista
  18. Kun nyt tuli puheeksi niin...
    Montaignen Tutkielmia, Grimbergin Kansojen Historia, Troutin Erilaistu tai Kuole, Sinkkonen-Kuoppala-Parkkinen-Vastamäki Käytettävyyden Psykologia, Cooper-Duffin Talleyrand, Machiavellin Ruhtinas, Shakespearen Macbeth, Jussilan Suomen Suuriruhtinaskunta, Raamattu, Käytännön Laskutaito ja Kanteletar on viimeisen vuoden muodostaneet minun työpöytäläjäni perustan. Sitten on jonkin verran lisäksi ammatillista kirjallisuutta (5 eri ammatin alalta), mangaa ja kolme kuutiota lehtiä.

    Montaigne, Shakespeare (Cajander)ja Dumas ovat minuun eniten vaikuttaneita kirjailijoita.

    Frakki on tosiaan akateeminen kummajainen. Historiallisestihan se on kehittynyt ratsastustakista.

    Aikaisemmin se oli virkapukuina käytössä vähän siellä sun täällä, ja silloin musta oli "porvarillinen" väri, kun sen väri kertoi hallinnon haaraan.
    Nykyään mannermainen etiketti tuntee vain mustan ja sinisen frakin.

    Käsittääkseni Hänen Majesteettinsa hallinnossa työskentelevät virkamiehet voivat edelleen pukeuta myös punaiseen ja vihreään frakkiin. Jos en muista väärin, niin mm. tie-, sisävesi ja kanavasasioista vastaavat voivat pukeutua joskus seremonialliseen vihreään, kun taas mm. maavoimien upseerit ja erään korkeat sisäminsteriön toimialaan liittyvät virkamiehet voisivat käyttää punaista. Sininen oli merivoimien väri.

    Valitettavaa on se, että maarahvat on kuvitellut että kenen hyvänsä sopii esiintyä frakissa kesken päivän.

    Periaatteessahan vaatetus kertoo akateemisen kulttuurin iästä.

    Suomeen akateeminen kulttuuri tuli vasta kun frakki ja silinteri olivat jo vakiinnuttaneet asemansa.

    Englannissa akateemiset viitat ja baretit kertovat että akateeminen kulttuuri on tullut maahan jo renessanssin aikana.

    Aikoinaan oppineisuuden symboli oli turbaani, tämä juonti Sisilian kultaisen kauden Salernon akatemiaan, joka oli ainut korkeakoulu Euroopassa jossa islamilaiset oppineet saivat pitää luentoja ja tästä syystä aina 1800-luvun alkuun asti, saatettiin kertoa muotokuvassa esiintyvän ihmisen olevan korkeasti oppinut kuvaamalla hänet jonkinlainen halatti puvun päällä ja turbaani päässä. Muistaakseni Diderot, Voltaire ja Rousseau ovat kaikki kuvattu tuollaisessa oppineen virkapuvussa ainakin yhdessä muotokuvassa.

    Itse käytän turbaania talvihattuna koska minulla on niin helvetin isopää, että 7-vuotiaana Stockmannin suurin hattu oli minulle sopiva.

    VastaaPoista
  19. jep - vinoilu on taidetta. Estetiikkaa parhaimmillaan.

    VastaaPoista
  20. Kemppinen: "Oikeasti juristin tehtävissä toimineita kirjailijoita ei ole tosiaankaan kovin monta - -"

    Oikeasti juristina, vaan ei välttämättä virassa, toimineita skribenttejä on Iso-Britanniassa ollut jonkin verran, nykyisistä tulee mieleen varsinkin TV:lle paljon kirjoittanut John Mortimer ja Alexander McCall Smith. Jälkimmäisestä muuten oli aivan hiljattain kiinnostava haastattelu television parhaassa keskusteluohjelmassa eli BBC Worldin Hardtalkissa (haastattelun voi katsoa osoitteesta http://news.bbc.co.uk/2/hi/
    programmes/hardtalk/6159622.stm).

    Tosin tässä nyt ei liikuta millään Nobel-tasolla, ei ehkä Kemppisen kielikuvan mukaisissa ikkunanrakennuspuuhissakaan, mutta kuitenkin. Varsinkin Mortimer on ollut pitkään hyvin monipuolinen kynämies, tutustuin häneen kun toinen "sampanjasosialisti" Lasse Lehtinen mainitsi hänet esikuvakseen (siis se toinen "ss" on Mortimer, ei tämän kommentin kirjoittaja, sampanja toki aina maistuu).

    VastaaPoista
  21. ...Although it be no new thing to see horns grown in a night on the forehead of one that had none when he went to bed, notwithstanding, what befell Cippus, king of Italy, is memorable; who having one day been a very delighted spectator of a bull-fight, and having all the night dreamed that he had horns on his head, did, by the force of imagination, really cause them to grow there... (nothing about a ring or a willy in that chapter)

    VastaaPoista
  22. Niin vielä sen verran, että Jonh "Rumpole" Mortimer on ymmärtääkseni oikeastikin merkittävä barrister, tavallaan Matti Wuori -sarjaa UK:ssa; omalla alallaan ehdottoman arvostettu ja menestyksekäs (hän on Queen's Counsel, no less), mutta aina asenteella liikkeellä, ei pelkkä (sananmukaisesti) puuterinen peruukkipää.

    http://en.wikipedia.org/wiki/John_Mortimer

    http://wiredforbooks.org/johnmortimer/

    VastaaPoista
  23. Ernoa arvostettiin onneksi jo eläessään:

    Valtion kirjallisuuspalkinto 1971 (satiirikokoelmasta Alamaisen kyyneleet)
    WSOY:n tunnustuspalkinto 1975
    Valtion kirjallisuuspalkinto 1978 (romaanista Kadonnut armeija)
    Alfred Kordelinin säätiön kirjailijapalkinto 1979
    Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinto 1979
    Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1983 (historia- ja muistelmateoksesta Maailman kourissa)
    Eino Leinon palkinto 1984
    Finlandia-palkinto 1984 (esseekokoelmasta Yksinäisyys ja uhma)
    Valtion 15-vuotinen taiteilija-apuraha 1987
    Otavan kunniapalkinto 1988
    Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1993
    Aleksis Kiven palkinto 1996
    Valtion taiteilijaeläke 1998

    VastaaPoista