Korkeille viranomaisille, kunnioitettaville valtiopäivämiehille ja jalosukuisulle virkakunnalle alamainen esitysehdotus tekijän- ja patenttioikeudesta.
Lait eivät toimi. Saalistajat hyötyvät. Ilkkuen rosvot ja ryövärit kulkee. Veljemme vankila tyrmiinsä sulkee.
Osa - perinteinen osa - tekijänoikeudesta on hyvin tärkeää. Se on keskeinen tavoite ja oikeudenmukaista että kulttuurin, tekniikan ja liiketoiminnan alueilla uusi ja oivaltava saa tunnustuksen ja rahaakin.
Nämä päämäärät muuten eivät toteudu nykysilla laeilla.
Erikoisemmat ja etenkin uudet välineet ja tuotteet eivät istu vakiintuneeseen järjestelmään.
Panen tähän kuvaksi itse värittämäni kartan, jollaisten julkaisemiseen olen hankkinut lisenssin.
Eilisissä Ilta-Sanomissa muan toimittaja täytti lehden sivun väittämällä, että luovutetun Karjalan suomalaisiin, sotaa edeltäneen ajan karttoihin liittyisi jotain jännittävää ja merkillistä.
Tosiasiassa maanmittaushallitus ja yhtiöt, joille sen liiketoiminta on siirtynyt, ovat myyneet näitä karttoja ja karttapohjia jo kymmenen vuotta. Lisäksi CD-levyt ova halpoja ja tiff-tiedostot erittäin hyvin skannattuja.
Karttoihin on tekijänoikeus. Olin nuorena esittelijänä korkeimmassa oikeudessa ratkaisemassa juttua, jossa tämäkin todettiin. Laki mainitsee kartan suojattuna teoksena.
Olkoon tämä urhoollisen jalkaväkirykmentti 61:n taistelualue, Viipurin Tienhaara, esimerkki. Kartoitus oli kallista lystiä. Tuntuu hyvin järkevältä, että vaivan nähnyt ja hyvän reprotyön tehnyt viranomainen tai yritys saa yksinoikeuden tuotteisiinsa ja siis tilaisuden kerätä kulujaan pois.
Johonkin pitäisi vetää raja - siis muuallekin kuin Viipurin ja Imatran välille.
Suomessa on noin seitsemän tekijänoikeuden asiantuntijaa. Minua on epäilty yhdeksi heistä. Minä en tiedä, milloin nämä kartat vapautuvat, koska maanmittauskonttorissakaan kukaan ei tiedä, ketkä ihmiset ovat osallistuneet näiden karttojen tekemiseen 1920- ja 30-luvulla, ja suoja-aika on 70 vuotta viimeisen tekijän kuolemasta.
Järkevä ratkaisu olisi 50 tai 15 tai 20 vuoden suoja-aika kartan ilmestymisestä. Sota-ajan kartat olisivat siten yhtä vapaita ja kauhistuttavia kuin rintamakirjeenvaihtajien ottamat valokuvat. valokuvan suoja-aika oli ennen 25 vuotta kuvan julkistamisesta.
Tietokoneohjelmalla riittäisi 10 vuotta.
Kansainvälisin sopimuksin vakiinnutettu 70 vuotta tekijän kuolinvuoden päättymisestä on mieletön. Se on mielekäs ja reilu eräissä tapauksissa, mutta niitä tapauksia on vähän. Salaisen tiedon mukaan näyttää mahdolliselta, että Otava olisi pääsemässä lähimpinä vuosikymmeninä omilleen Sillanpään ja Kiannon tileissä, ja tuntuu hyvältä, että heidän lukemattomat lapsensa ja näiden lapset saisivat hynää.
Tein Kiannon perukirjan 1970. Yhden lapsen etunimet olivat Viena Karma Sirkka Salama Saarenruusu Pikkuhilkka. Myöhempi Alppilan kirkkoherra ja legendaarinen miehistä huolehtija, rintamapappi oli Otso Tähtivalo - ei Otso Piru Perkele, kuten kaupunkilegenda väittää.
Ehdotan taantumusta. Tekijänoikeus voisi tekijän kuoltua klassisissakin tilanteissa muuttua maksullisesti rekisteröitäväksi niin että rekisteröinti olisi uudistettava kymmenen vuoden välein.
Samalla olisi säädettävä, että "orpojen teosten" käyttämisestä ilman konnuutta ja vilppiä selviytyisi maksamalla suuruudeltaan tavanomaisen hyvityksen. Orpo on esimerkiksi kuvan kartta - sen tekijöissä on ihmisiä, joita ei parhaalla tahdollakaan löydä eikä voi selvittää. Orpo on Dallapén soittaman iskelmän sovitus venäläisestä romansissta, kun levyssä lukee vin "Trad."
Heti kun joku keksii kysyä haastattelussa mielisäveltäjääni ja sanoittajaani, sanon että kaksikko Trad. ja Anon. on kyllä lyömätön.
Tekijänoikeus- ja patenttijärjestelmän hirttäminen kiinni ei johdu ainoastaan tekniikasta ja uusista välineistä ja vimpaimista. Säännöt syntyivät ja ne suunniteltiin tavarantuotannon ehdoin. Nykyisin niin suuri osa on oikeastaan palveluita, kuten elokuva- ja televisioesitykset.
Tässä ei halkea hius vaan ollaan kaulavaltimolla. Tavaroiden hallintaan on helppo liittää oikeudellisia seikkoja. Jokainen koulutettu juristi osaa selittää, saako rautakaupan auto hakea betoniraudat työmaalta takaisin, kun lasku on maksamatta ja konkurssi uhkaa urakoitsijaa.
Jos kauppa menee pieleen, edessä on purku, jossa kumpikin osapuoli ottaa omansa takaisin ja vahinko korvataan rahalla.
Palveluissa esimerkiksi jo leikattuja hiuksia ei saa takaisin päähän eli "suoritusten peräyttäminen" ei käy päinsä.
Tavarankaupassa rahoitus ja vakuusjärjestelyt ovat rutiinimaisen selviä. Palvelupuolella nuoret firmat kuolevat jääkaapin eteen nälkään eli siis rahat loppuvat kun luottoja ei saa. Ei ole mitä kanittaa. Vakuudet puuttuvat. Niin sanottu palvelukonsepti on olemassa vain luennoitsijoiden puheissa. Pääomasijoittajia ja pankinjohtajia ne eivät paljon lämmitä.
Olen kirjoittanut tästä asiasta kirjassani "Digitaaliongelma" ja lisäksi muutamia oppineita ja useita puolivillaisia artikkeleita.
Yllytän poliitikkoja ottamaan nämä asiat kiireesti esiin ja pyydän Paasilinnan Reksaa miettimään tätäkin asiaa nyt, EY:n palveludirektiivin jälkeen. Yleismaailmallisesti on erikseen tavarankauppaan liittyvä TRIPS-sopimus ja syntyvä GATS-sopimus palveluista (trade services).
Tekijänoikeuksien ja patenttien puolella lainsäätäjä syö haarukalla lihalientä.
Ohjelmisto- ja liiketoimintamallipatenteissa vaikein ongelma ei ole näiden ilmiöiden erikoisuus ja mutkikkuus, vaan se, että patenttioikeus on ajateltu tavarantuotantoon, ja näissä kahdessa palvelut painavat enemmän.
* * *
Kirjoitin eilen rumasti ja sivistymättömästi nimitellen tekijänoikeusjärjestöjen ihmisiä sopimattomasti kusipäiksi ja ties miksi.
Valitettavasti en kadu. Sen sijaan mietin kauhistuneena, olenko livennyt blogin kirjoittajana liiaksi satiiriin.
Kirjallisuutemme kuuluisat satiirikot olivat Erno Paasilinna ja suuressa osassa tuotantoaan Veikko Huovinen, Joel Lehtonen ja Volter Kilpi.
Antiikin kirjallisuudessa satiirit - Martialis, Juvenalis, Petronius - on usein selvää vittuilua. Renessanssin suuri satiirikko oli Rabelais, joka piti pilkkanaan etenkin pappeja ja juristeja. Pitää pilkkanaan on ymmärrettävä samalla tavalla kuin "pilkkaan ampuminen".
Alan kaikkein suurin nimi oli kai Jonathan Swift.
Satiirissa on yksi surullinen puoli. Kirjallisuutena se menettää merkityksensä. Silmäilin juuri Paasilinnaa ja Lehtosta. Haukotuttavaa ärhentelyä enimmäkseen. Ohi menneitä asioita ja virheellisesti kohdistettuja pelkoja. Paasilinnan miljoona merkonomia eivät milloinkaan vallanneet maata.
Veikko Huovinen osaa taidon sekoittaa pilkkaan hulluttelua niin paljon, että ainakin minun ihanteisiini kuuluu edelleen Jutta Granin uusi mies - joka oli piilossa sängyn alla ja huuteli sieltä vaimon ystävättärille rumia. Taisi vielä irvistelläkin. Ja Miss Suomi, joka ajeli onnikalla työpäivän päätteeksi kotiin, penkoi sukset hangesta ja hiihti lypsämään elikot.
Mietitään. Miettikää tekin, poliitikot. Ja R. Paasilinna, mitä Brysseliin tulee niin ei ole täälläkään hääviä.
Lukijoille: tiedän että tässä kirjoittamani ei ihmeemmin kiinnosta monia lukijoistani. Juuri sitä varten hiiri on keksitty. Klikatkaa toisille sivuille.
Epäilen kohtuullisin perustein, että oppineet ystäväni pitävät silmällä tätä blogia, ja käytän hyväkseni sähköistä tiedonvälitystä. Lehteen kirjoitettuna tällaisen ilmestymiseen menee monta kuukautta, joiden kuluessa ehdin vaikka muuttaa mieltäni.
* * *
SUMMARY
Blaming once again copyright and patent acts as insufficient, cumbersome and counterprodcutive the blogger suggests differentiation of protection. In some cases copyright would end - as it once did - after 20 or 20 years of first publication. In all cases copyright should be renewed and registered after the original creator's death, and a fee should be collected. This might advance useful arts.
The suggestion means some kind of hybride between copyright and patents (registration) and trade-marks.
The legislators should even consider the possibility of ad hoc -registrastion of patents and trade-marks. The office should start a full-fledged examination only after a protest against an application.
That kind of system functioned well in Switzerland and France even after the Second World War.
Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Mikä oli eduskunnan ja hallituksen motiivi nykyistä lainsäädäntöä tehdessä?
VastaaPoistaa) Typeryys
b) "Ajanhenki"
c) Tietämättömyys
d) Pahantahtoisuus
e) Tilaisuus (tekee varkaan)
Kuulemani sisäkumikeromuksen mukaan vihreät hyväksyivät lain, koska muutoin sen suunniteluun osallistuneelle Rosa-jollekin olisi tullut pahamieli.
Ns. "omieni" kohdalla epäilen yhdistelmää (a+d)*e
Oikeusoppineilta ja filosofiaa harrastavilta kysyn: Miksi tietämättömyyttä niin yleisesti käytetään puolustuksena, kun sen pitäisi olla raskauttava asianhaara?
Niin ekstravagantti Jutta Grahnin mies ei sentään ollut, että olisi äitynyt irvistelemään. Pisti sentään sängyn alla kylläkin tupakaksi lausuntojensa välissä.
VastaaPoistaaika hyvä tuo "tavaranakuppa"!
VastaaPoista"Paasilinnan miljoona merkonomia eivät milloinkaan vallanneet maata."
VastaaPoistaEi. Yhteisöstressi sai ne muuttamaan kehittämään hierarkisen mallin. Koska samassa perusyhteisössä voi olla vain rajattumäärä yksilöitä, jonka jälkeen ryhmäidentiteetti alkaa harsuuntua, piti osaa merkonomeista alkaa nimittää merno-, data-, trade-, eko-, ego-, anto-, otto-, meta-, ana-, sivu-, etu-, taka-, hede-, emi-, narko-, kede- ja metronomit, minkälisäksi piti kehittää vielä kaikkiin etuliitteitä kala-, metsä-, maa-, vesi- energia-, jätehuolto, sosiaali-, terveys-, urheilu-, koti-, uskonto- ja isänmaa- ja tämän lisäksi vielä muutama muu atribuutti, jonka ansioista kenenkään ei tarvitse tunnustaa olevansa merkonomi, kun kerran on Erikoisulkomaankauppan sosiaalinarkonomi ja poikansakin valmistuu varavaltuutetuksi uskontoegonomiksi.
Järjestelmän hienous on myös sen kivi-paperi-saksetulottuvaisuudessa, joka mahdollistaa sen, että kuka hyvänsä voi kadehtia ketä tahansa, kun metronomi hakkaa egonomin, mutta egonomi hakkaa ottonomin, joka taas hakkaa metronomin, ellei se sitten oli uskontometronomi, jonka hakkaamiseen tarvitaan urheiluottonomi.
Ainut varma valinta on sitten suuseksi, sitä ei hakkaa mikään.
Kaunotar ja silli-jutun loppuratkaisu on maailmankirjallisuuden nerokkaimpia. Mon dieu!
VastaaPoistaKun nyt melkein tunnustaudut oikein yhdeksi seitsemästä tekijänoikeuden viisaasta niin kerropa näkemyksesi mieltäni askarruttaneeseen kysymykseen: onko musiikin samplaus tekijän ja talleenteen oikeuden omistajien luvan vaativaa - entäpä musiikkikappaleen rakentelua aiemmista melodioista reggae-musiikin tapaan?
VastaaPoistaHyvä ehdotus tuo Kemppisen.
VastaaPoistaMääräajassa rekisteröimätön tekijänoikeus voisi vajota esim näiden lisenssien määrittelemiin suojiin tms?
http://en.wikipedia.org/wiki/Copyleft
http://de.wikipedia.org/wiki/Creative_Commons
tai tosiaan kadota kokonaan (isyysoikeutta ym lukuunottamatta?)
petja:
VastaaPoistaLienee ollut tuskallista odottaa suuseksin tekijänoikeuden suoja-ajan päättymistä aikanaan.
Kemppisen malli on parempi tässäkin
aika hauskaa olisi alkaa maksaa takautuvasti arpanetin kehittäjille takautuvasti tekijänoikeuskorvauksia internetistä kaikilta sen käyttäjiltä/tietokoneverkkojen rakentajilta. Arpanet oli kai kynnyksen ylittävä teos? Sitähän on surutta monistettu. Vai olenko lukenut n+1 sivua liian vähän.
VastaaPoistaAd Anonymous:
VastaaPoistaRapista on amerikkalainen, oikean tuntuinen tuomioistuinratkaisu. Tosi rapin tuloksena on jotain, mikä poikkeaa rajusti alkuperäisteoksista ja tekijänoikeutta ei siten loukata.
Sama sääntö kuin parodiassa.
Sampling koodaa analogisen signaaliin digitaaliseksi. Oikeudellisesti se on kuin julkaisisi kirjan uudelleen, toisenlaisilla kirjaimilla ladottuna. Se on tekninen toimi, joka ei vaikuta oikeuksiin eikä sinänsä vaadi tekijän lupaa.
Se on eri asia, että sämpläyksen voi tehdä hyvin tai huonosti.
Ad Korva:
VastaaPoistaNo jaa - arpanet oli kyllä pakettiperiaate toteutuksineen niin että voisi väittää sen olleen kokonaan patenttioikeuden puolella. Mutta toisaalta ensimmäiset protokollat - joiden kirjoittajan olen tavannut UCLA:ssa - joilla handshaket saatiin aikaan, olivat sitten luultavasti suojattuja tietokoneohjelmia...
Olet siis lukenut n-1 kirjaa.
Ei mitenkään tuulesta temmattua.
Verkonrakennustaidetta? Mukana patentoitavia ratkaisuja - kokonaisuus omaperäinen teos? Päällekkäin menevät. Hienoa olisi saada yhtenäinen laki kaikista immateriaalioikeuksista (in my dreams).
VastaaPoistaTeoskynnys ja patentoitavuuskynnys lienevät nousseet? Kaikki vanhat eivät ehkä enää suojaa saisi vaikka ne "keksittäisiin" vasta nyt. Niiden keksinnöllisyyden kiistämisellä ei taida kuitenkaan patenttiriidoissa menestyä.
DARPA rahoitti CSRG:n (BSD-porukka) TCP/IP:n toteuttaneen projekti. Yhdysvaltain silloisten lakien mukaan kaikki saavat vapaasti hyödyntää tällaisen liitovaltion rahoittaman projektin tuloksia. BSD-lisenssi ei siis ollut Kalifornian ylipoistojen johtokunnan hyväntahtoisuuden tulos.
VastaaPoistaSamasta asiasta tuli mieleen, eivätkö 1930- ja 1940-lukujen kartat olekin viranomaisen (maanmittaushallitus) virkatoimissaan tekemiä, eikä niihin ole kenelläkään tekijänoikeutta ihan riippumatta siitä milloin kukin yksittäinen kartanpiirtäjä tai maanmittari olisi sattunut heittämään teodoliitin nurkkaan.
Tämä kiinnostaa, koska minullakin on kovalevyllä Karjala riittävällä tarkkuudella skannattuna, laillisesta lähteestä laillisesti kopioituna, oli tekijänoikeutta eli ei.
Kysymys kuuluukin: pitäisikö ne panna jakoon?
Ad Pekka Pessi:
VastaaPoistaVirkamiehillä on tekijänoikeus karttoihin. Se on siirtynyt valtio-työnantajalle. Tekijänoikeuden ulkopuolelle jäävät vain viranomaisen "lausumat" ja päätökset.
Ei se ole sen kummempi asia kuin yliopiston professorin tekijänoikeus luentoihinsa, joita ei ilman hänen suostumustaan saa julkaista valtio työnantajana eivätkä opiskelijat.
Mitähän olet mieltä kannattaako lähteä riitelemään (Onko todennäköisyys voittaa korkeampi kuin 30 %) teoston kanssa seuraavasta:
VastaaPoistaOlen tiskijukka ja haluaisin syöttää äänidatan mikserille (soittaa )tietokoneelta. Toteuttaakseni teknisen haaveeni, musiikki pitää siirtää (cd) levyltä kannettavan kovalevylle. Tämä on käsittääkseni nykyään kiellettyä?
(Vaihtoehtoisesti 2000 levyn automaatti vaihtaja on sallittu! -> ei oikein ole loogista.)
Mutta jos ostan saman musiikin verkkokaupasta (An*****a) kappaleittain suoraan tietokoneelle? Voiko niiden soittamista kieltää? (Luonnollisesti korvaushän tästä on maksettu jo ostohetkellä vai onko?)
Eli Ipodilla saisin soittaa?
Teostolta pyytämäni kommentin mukaan cd levyiltä soittaminen on kiellettyä jos soittaminen ajallisesti pysähtyy kovalevylle jossain vaiheessa.
Kemppinen: "Ei se ole sen kummempi asia kuin yliopiston professorin tekijänoikeus luentoihinsa, joita ei ilman hänen suostumustaan saa julkaista valtio työnantajana eivätkä opiskelijat."
VastaaPoistaEntäs mites verkko-opetuksessa. Jos ns. elävässä opetuksessa tekijänoikeus on aina tekijällä, niin OPM tuntuisi edellyttävän verkko-opetuskessa sitä, että ”työnantaja” saa kaikki oikeudet opetukseen, ainakin OPM tuntuisi edellyttävän tällaista sopimusta, jossa sanotaan mm. :
” 3. Oikeudet oppimateriaaliin
3.1 Työnantaja saa kaikki käyttöoikeudet mukaan lukien muunteluoikeudet Tekijän työtehtävänä / virkatehtävänä valmistaman verkko-oppimateriaalin käyttöön Työnantajan verkko-opetuksessa. Käyttöoikeuksien luovutuksesta ei makseta Tekijälle erillistä korvausta. ”
http://www.minedu.fi/OPM/Koulutus/artikkelit/koulutuksen_ja_tutkimuksen_tietoyhteiskunta/sopimusmallit.html
Voiko tämä olla laillista?
Ihmetteli:
Tapio Onnela
Historian valtakunnallinen verkkopetus
Ps. Me olemme muuten kyllä sopineet hankkeessamme, että opetuksen laatijoilla on tekijänoikeudet laatimaansa materiaaliin, olemme tainneet tehdä sen laittomasti vastoin OPM:n nimenomaista määräystä?
Ad Tapio Onnela:
VastaaPoistaTunnen asian.
Sopia voidaan mitä vain.
En allekirjoittaisi itse tuota sopimusta.
Mielestäni verkkomateriaalin valmistaminen ei kuulu professorin työtehtäviin.
Olen saanut laajemminkin sen kuvan, että tekijänoikeus- ja keksintöasioissa on yliopistojen piirissä sekaannusta.
Verkkomateriaalin valmistaminen ei muuten käytännössä ole lainkaan sama kuin PowerPintien tunkemista verkkoon, kuten jotkut luulevat.
Tiedän tekniseltä puolelta tilanteita, joissa opetusmateriaali on todella arvokasta ja paljon työtä vaatinutta.
työnantaja mainitaan tekijänoikeuslaissa vain tietokoneohjelman yhteydessä - siinäkin yliopistoja koskevin poikkeuksin - kannattanee tsekata esityöt - tämä lienee jätetty varsin hämäräksi:
VastaaPoista40 b § (11.1.1991/34)
Jos tietokoneohjelma ja siihen välittömästi liittyvä teos on luotu täytettäessä työsuhteesta johtuvia työtehtäviä, tekijänoikeus tietokoneohjelmaan ja teokseen siirtyy työnantajalle. Sama koskee vastaavasti myös virkasuhteessa luotua tietokoneohjelmaa ja siihen välittömästi liittyvää teosta.
Edellä 1 momentissa olevia säännöksiä ei sovelleta sotilasopetuslaitoksia lukuun ottamatta korkeakoulun opetus- ja tutkimustyössä itsenäisesti toimivan tekijän luomaan tietokoneohjelmaan eikä siihen välittömästi liittyvään teokseen. (7.5.1993/418)
Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään tietokoneohjelmasta, sovelletaan vastaavasti työ- ja virkasuhteesta johtuvia tehtäviä täytettäessä luotuun tietokantaan. (3.4.1998/250)
- - - -
joissakin oppilaitoksissa tulkitaan, että virkasuhteessa virka-aikana luotuun oppimateriaaliin tulee rinnakkaisoikeus.
Säädösten hämärissä lienee parasta laatia kattava sopimus - joka tyydyttää molempia osapuolia.
Ad Teelmä:
VastaaPoistaTunnen ne esityöt, koska olin kirjoittamassa niitä.
"Tarkoituksen edellyttässä laajuudessa" (Zweckübertragung) on yleisesti hyväksytty kriteeri, mutta kysymys on tietenkin, mikä se tarkoitus on.
Asiasta on erittäin paljon oikeustieteellistä kirjallisuutta ja joukko oikeustapauksia.
Lakiin ei saatu täsmällisempää sääntöä, koska työnantaja taho - silloin Matti Anderzenin edustamana - ja työntekijätaho, etenkin Suomen Sanomalehtimiesliitto (Antero Laine) eivät löytäneet yksimielisyyttä.
Ehkä on parempi näin. Hyvin moni ymmärtää, että joskus työntekijä saa kuukausipalkkaa nimenomaan teosten luomisesta. Näin lienee mainostoimistoissa.
Korkeakoulujen piirissä kannattaa lähinnä varoa ihmisiä, jotka ovat suuntaan tai toiseen varmoja tulkinnoista.
Hei Jukka! Luin tämän blogitekstin vasta nyt. Minkähänlaisia ongelmia minulle tulee kun pidän sotakarttakokoelmastani blogia ja julkaisen kuvia. Mutta varsinaiseen asiaan. Minulla on kokoelmissani Kullervo Kemppiselle kuulunut kartta jatkosodan ajalta, nähtävästi ajalta jolloin hän istui tähystäjän penkillä. Saankohan julkaista kartan kuvineen omilla sivuillani?
VastaaPoista