Masala Masaby

Murtomiehen ongelma: miten varastaa? - Kuvien varastaminen kirjoista skannaamalla vaatii taistelua rasteria vastaan. Tällaisia mielestäni välttäviä tuloksia saa aikaan kikkailemalla Photoshopilla: Grayscale - Gaussian Blur - Sharpen - Unsharp Mask - Curves (kontrasti). Jätän filttereiden arvot kokeiltavaksi.

Yläkuvassa on Lingonbacka, jonka nimeksi on näemmä otettu myös Puolukkamäki. Se on Vanhan kirkkotien varressa Masalassa risteykseen tultaessa siinä missä on vasemmalla urheilukenttä. Kuten nähdään, rakennuksessa oli ilmajohtojen aikakaudella seudun puhelinkeskus eli sentraali. Kuva on ajalta ennen parenteesia. "Porkala-parentesen" eli sulkumerkit on ruotsinkielisten nimitys vuosille 1944-1957 eli Porkkalan vuokra-ajalle. Neuvostoliiton raja oli silloin Masalan ja Luoman välissä.

Mathildebergin omistaja Franz Grümmer ei voinut sanoa vaimolleen: I never promised you a rose garde. Ei hän kyllä varmaan osannut englantiakaan. Mutta Suomen leikkokukkien viljelyn syntysija on Jorvas ja Mathildeberg on se paikka, joka on Hangontien ja Kehä kolmosen risteyksessä. Vuodesta 1909 sieltä vietiin junanvaunullinen ruusuja Pietariin harva se päivä. Sotien välisenä aikana Jorvaksessa ja Masalassa oli kymmeniä kaupallisia puutarhoja. Parenteesin jälkeen ei ollut jäljellä mitään, ja vain pieni osa rakennettiin uudelleen.

Seudulla olivat myös Uudenmaan ja Suomen ehkä suurimmat hedelmäpuutarhat ja Kirsikkapuistot. Ne paleltuivat Talvisodan aikana. Mutta silti kriikuna olisi hyvä vaakunaeläin tälle kunnalle tai näille kylille.

Tämä kirjoitus on asiallinen pari eiliselle Calvino-parafraasille. Masalassa minua hämmentävät kadonneet herraskartanot, joista Sundsberg oli Espoonkartanon kokoinen ja näköinen, Hullus muuten muhkea mutta nimeltään niin hankala, että paikka on nykyisin Framnäs.

Muinaiset kirkonkylät, kuten Kauhava, jonne menen siihen toimeen käskettynä itsenäisyyspäivänä, ovat kertakaikkisesti muuttuneet, ja se on ajan kulumista, jota vanhukset ovat alati vaikertaneet. Mutta tuo tuollainen Masala ja tämä tällainen Jorvas ovat kokeneet amputaation - parenteesi - ja kulmilla vaistoaa kummitusten paljouden ja kuolleiden kohinan.

Sundsbergiin on muuttanut ziljoona uutta perhettä. Tervetuloa ja viihtykää.

Epäilen että monet heistä eivät tiedä, että he eivät asu Espoossa, vaan maalaiskunnassa, jolla on omat toimensa, elimensä ja konttorinsa ja kansliansa, joissa vielä hiljan useimpien työntekijöiden sukunimi oli Åberg tai Engström. Paikkakunnan suurmiessuku on Adlercreutz - juuri se sama. Erik A. osallistui Kirkkonummen keskustan suunnitteluun sellaisin seurauksin, että kirkon seutu kirjastoineen taitaa olla Suomessa ainoa kirkonkylätaajama, jota ei ole totaalisesti pilattu pankkien ja kauppaketjujen kiima-aikana 1970-luvulla. Torin seutu on viihtyisä ja kirkko hautausmaineen komea. Juopot ja eläkeläiset viihtyvät. Kirjasto hankkii minulle kaukolainaamalla niteitä etäältä Espoosta ja jopa Helsingistä asti.

Kirjaston hienoin puoli on se, että ne ottavat omia kirjojaan takaisin ihan ilmaiseksi. Ajatella! Joskus olen yrittänyt sujauttaa omia kirjojani joukkoon mutta jäänyt kiinni. Se on se kirottu tietotekniikka.

Yhteistyökumppanilleni Kirkkkonummen kirjastolle tiedoksi: kukaties merkittävin Kirkkonummeen liittyvä kirjailija ei ole Kjell Westö, joka on bongattu paikkakunnan Prismassa, eikä edes Kyösti Wilkuna, joka majaili Jorvaksessa, eikä Arvid Mörne, joka on paikkakunnan hovirunoilija, eikä Paul von Martens, joka asuu tuossa, eikä Juhani Seppovaara, joka asuu tässä.

Lähteiden mukaan nurmijärveläinen A. Stenvall viivytteli kesän Ingvaldsissa eli Masalassa tai Jorvaksessa prepatessaan ylioppilastutkintoon. Hänen lähettämänsä sydänjuuria myöten tympääntynyt kirje on tallella. Hän siis pääsi ylioppilaaksi niukin naukin ja ryhtyi sitten kirjoittamaan romaanikirjoja, muun ohella Siuntiossa erään pitokokin hoidossa, ja tuloksena oli kirjallisuusprofessorin raivo ja akateemisten tukijoiden syvä pettymys.

"Det är inte det Finska folk jag känner", kirjoitti Agathon Meurman Y.S. Yrjö-Koskiselle syvästi tuohtuneena.

Hans Brennerin "Masaby - från bondby till tätort" on myynnissä ainakin Masalan K-kaupassa. Kustantajaa ei ole. Julkaisija on "Projektgruppen fpr Masaby historik". Kirja julkaistiin myös Suomeksi. Se on rehentelemätöntä amatöörin työtä. Amatööri tarkoittaa harrastelijaa ja samalla ihmistä, joka rakastaa aihettaan.

Olen kolmekymmentä vuotta katsellut maisemasta Masalan komeiksi mainittujen maalaistalojen paikkoja tietäen, että Kuninkaantie eli vanha Viipurin tie oli käytössä jo pakanuuden aikana. Tästä mentiin Espoonkartanon kautta Helsingin kuninkaankartanoon ja Helsingin pitäjän kirkolle. Kirkkonummi oli virolaisen Paadisten luostarin "alusmaa" jo 1300-luvulla eli paljon vanhempi keksintö kuin Helsinki.

Asiasta lähemmin Backman - Ihrcke-Åberg - Kyrkslätts hembygdsförening "Det gamla Kyrkslätt (2003). Tämä kirja on runsassisältöinen mutta vaikeakäyttöinen.

Näistä kahdesta kirjasta päättelin, että ajoittain monimutkaiset suhteemme kuntaan (tie, viemäri, kaava) eivät johdu pelkästään meistä. Syy on yksinkertaisempi: ne vihaa meitä.

Kyrkslätt oli tukevasti ruotsinkielinen. Me 1970-luvun alussa tänne muuttaneet suomenkieliset olemme tunkeilijoita. Asiaa ei auttanut, että puhuin ruotsia naapureille ja kunnan herroille ja rouville.

Täällä ruotsinkielisten prosentti on nyt 17,7. Näppituntumalta suomenkielisten osuus ei ollut 30 vuotta sitten tuota suurempi.

Ehkä suuttuvat minulle, kun luen heidän kotiseutukirjojaan rivien välistä. Lapsiltani olen kuitenkin kuullut, että kyllä kielisuhteissa oli kitkaa vielä 70-luvulla ja 80-luvulla. Kiirehdin lisäämään, että nyreä suhtautuminen tulokkaisiin on minulla itselläni verissä Pohjanmaan perua - 20 vuoden kunnassa asumisen jälkeen voidaan jo ryhtyä nyökkäämään mutta vain noin, niskaa nykäisemällä. 30 vuoden kuluttua saatetaan sanoa jo päivää, mutta yrmeästi.