Pettynyt J J Kasviin

Kasvi on tekniikan tohtori ja rapsakka kansanedustaja. Hänen bloginsa ovat kuten Kari Haakanan tietävän ihmisen avointa keskustelua siinä hengessä että kaverillekin kerrotaan.

Kasvin tämänkuun juttu Gavin Menziesin kirjasta "1421" eli siitä miten kiinalaiset löysivät Euroopan oli paha pettymys.

Olen neuvonut tuon suomennetunkin kirjan jollekin tutulle opettajalle peruskoulun yläasteen oheismateriaaliksi. Lukiossa sen rinnalle voi panna J. Diamondin kirjan "Tykit, taudit, teräs". Tehtävä: selaile näitä kirjoja 15 minuuttia ja kirjoita arvio.

Kesitason peruskoululaiselta menee korkeintaan tuo aika oivaltaa, että Diamondin hurjia väitteitä sisältävä kirja on hieno ja tulkinnat sellaisia, etteivät ne välttämättä ole oikeita mutta herättävät ajatuksia ja perusteltuja vastaväitteitä.

Menziesin kirja on niin tyypillistä pseudotiedettä (suomeksi "huuhaa") kiinalaisista kartoista ja tutkimusmatkoista, ettei siitä voi erehtyä. Niin luulin.

Internetistä löytää googlettamalla alle kahdessa minuutissa riittävästi aineistoa Menziesin arvioimisen tueksi. Lisäksi kirjan ja kirjoittajan omat kotisivut haisevat taivaaseen saakka rahastukselta. Kysymyksessä ei ole vain Erich von Däniken -tyyppinen hihhulointi, vaan petos.

Kasvi pitää kirjaa innostavana.

Olin lipsahtanut luulemaan, että TKK:lla opetettaisiin suhtautumista henkilöihin, jotka tulevat silmät palaen kertomaan keksineensä lisää ruutia tms. Unohdan vähän väliä, että opetusryhmät ovat liian suuria ja opettajat liian pieniä. Eräissä tapauksissa.

Palaan asiaan, mutta systeemiteoria on hieno aine ja Esa Saarinen, joka pyörii siellä tällä hetkellä proffana, voi olla julkisuuden hahmona sitä tai tätä mutta todellisuudessa hän on pätevä filosofi ja oivallinen opettaja. Joskus ihmettelen, miten Tassu Takala ja fyysikot päästivät hänet professoriksi. Kyllä korkeakoulumaailmassa yleensä huolehditaan siitä, että todella eteville henkilöille, jotka yrittävät putken ulkopuolelta sisään, pannaan kapuloita rattaisiin.

En ryhdy selittämään Menziesin vasta-argumentteja. Niitä on koottu mm. Wikipediaan, ja muuan niistä on maininta, että Menziesin puuttuvasksi väittämä 1400-luvun lähdeaineisto on olemassa, tosin kiinaksi, että Kiinan teknologia tunnetaan aika hyvin (Needham) ja että kirjassa kuvailtuja merimatkoja ei olisi voinut suorittaa siinä ajasssa, vaikka olisi viilettänyt täysin purjein Australiasta Etelä-Amerikkaan jne. Ja kirja on täynnä arvoituksellisia kriteerejä, kuten "kiinalainen DNA".

En ehkä älähtäisi, mutta Kasvin kannanotot ja postauksen mm. tekijänoikeudesta ovat sen verran asiantuntevia ja hyviä (useimmiten) että niiden ympärillä on vahva uskottavuuden sädekehä, jota tällainen häiritsee. Jos juttu on tarkoitettu huumoriksi, vitsikkyys meni minulta ohi.

Ja kun ruma sana "tekijänoikeus" lipsahti - ellei joku tätä lukeva tietäisi, niin kun muuan ns. piratismia koskeva oikeusjuttu on tämän päivän uutisaihe, sanon taas kerran, että en kommentoi vireillä olevia eli keskeneräisiä oikeusjuttuja. Sellainen ei sovi lainkaan tuomarille eikä mielestäni myöskään entiselle tuomarille. Kun juttu on ratkaistu lainvoimaisesti, sitten voi ruveta melttoamaan. Sitten vasta.

Kasvin kuva on ruotsinmaalaisesta moniosaisesta kasvikirjasta, jota on kirjastoissa ja divareissa. Kasveissa on se outo piirre, että ne ovat melkein mahdottomia valokuvata. Piirroksia / maalauksia on tehty mm. Ruotsissa monta sarjaa ja tämä on yksi, jonka jokainen kuva sopisi lasin alle kehystettynä.

Kiroan raukkamaisuuttani. Laatikossa olisi hyviä, teräviä askarteluveitsiä.

Toisesta asiasta. Sijoitin tekstiini syötin eli solvasin Loirin taiteellisia esityksiä. Joku esitti oitis vastalauseen. Tarkoituksenikin oli loukata lukijoita.

Nyt tulee perustelu.

Jospa saisitte joskus käsiinne Veikko Sinisalon levyjä, esimerkiksi "Suuri Suomalainen Tulkitsija", joka oli tällä viikolla huojennettuun hintaan saatavissa tavallisessa levyliikkeessä.

Sinisalo sekä lausuu että laulaa, pahuksen hyvin näyttelijäksi. Se ero verrattuna erinäisiin toisiin laulaviin näyttelijöihin on Sinisalon taiteilijan taito - hän ei tule tekstin ja lukijan väliin. Moni heikompitaitoinen tai itseihailuun vaipunut näyttelijä luulee, että hänen tehtävänsä on keikistellä, kukkoilla ja kiinnittää huomio itseensä.

Orwell sanoi aikoinaan tekstistä samaa kuin Tshehov näyttelemisestä - kun se on hyvää, se on kuin ikkuna, joka on niin puhdas ja virheetön, ettei lukija / katsoja edes huomaa sen olemassaoloa.

Sama koskee mielestäni yleisesti musiikkia, esimerkiksi pianonsoittoa. Joku Olli Mustonen on vasta nyt oppimassa olemaan soittamatta piippuhyllylle eli olemaan poimimatta pisteitä. Katselin ja kuuntelin hiljan DVD:ltä Gilelsiä ja sitten tuli jokin häiriö - varmaan työ, joka usein häiritsee harrastuksia. Ehdin kuunnella vain Kuutamosonaatin alkua, jota siis jokainen pikku harrastelija jympsyttelee - myös minä aikoinani. Gilelsin koruttomuus ja eleettömyys johti kuulijan heti käsittämään, ettei tässä ole kysymys kuutamosta eikä joutavasta tunnelmoinnista, vaan musiikkia tämä on ja jokainen sointu on i.v. (intra venenum - suoraan suoneen).

Sinisalo luullakseni hiukan kärsi Pentti Saarikoskelta saamastaan nimityksestä "Suomen tyhmin näyttelijä". Vastakohta on totta. Itse asiassa hänen runonlausunnalleenkin nyrpisteltiin. Nyrpistelijät eivät oikein ymmärrä, miten vaikeaa lausuminen on ja miten uskomattoman vaikea tyylilaji on esimerkiksi paatos.

Tulin vastanneeksi johonkin blogistille osoitettuun "haasteeseen", jossa piti luetella jotain, kirjoista jotka itkettävät jne. Tietenkään en vastannut rehellisesti. Ei tulisi mieleenkään. - Sinisalon levyllä on "Hietasen kuolema" ja jakso "Koskela makasi kuopassa..." - Onneksi siinä ei ole "Pohjantähden" Koskelan poikien teloitusta. Yleensä en pysty lukeman niitä enkä halua katsoa möskään Edvinin "Tuntematonta". Nämä ja eräät muut kohtaukset ovat liian kauheita.

Sinisalon levyllä oleva "Lahtinen, Määttä ja Salo vetivät ahkiota syvässä lumessa..." kodin, uskonnon ja isänmaan kirouksineen (per-ke-LE) pitäisi opettaa kaikille koulussa. Meinaan, niin on.