Verkkokirjailijan yksikin etu on huono työmoraali. Meillä on oikeiden journalistien kanssa se yhteinen tapa, että kirjoitamme asioista, joista emme tiedä paljon mitään.Meillä on oikein kirjailijoiden kanssa se yhteinen piirre, että kirjoitamme asioista, joista emme oikeastaan välitä.
Sartre, joka siis oli kleptomaani, varasti itseltään Baudelairelta iskulauseen "l'ennui et la nausée". Saksassa "Ekel und Langweil" esiintyivät jo ennen Baudelairea, ja 1900-luvulla niistä tuli yllättävästi teologian polttopiste ja sitten hitleriläisyyden keskeinen selitys. Ihmisiä murhattiin ja maita vallattiin ajankuluksi eli siis pitkästymisen pelossa.
Siltä varalta että joku haluaisi, yritän vielä avata väitettäni. Tämä "ikävä" voi muuttua "kaihoksi" (spleen) tai suorastaan haluksia (le désir). Ellei se muutu, edessä on huimaava tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tunne, jolloin lopulta ei voi tehdä muuta kuin mennä metsään ja ampua kuula otsaan.
Vaihtoehto on siis mennä metsään ja ampua kuula jonkun toisen otsaan. Tavallisempi vaihtoehto on juopottelu ja itsesääli.
Tälle 1900-luvun keskeistunteelle on annettu myös sairausnimike ja lääkehoidosta saa Kelan korvauksen - masennus. Keskivahva depressio syntyy tyypillisesti, kun ihminen oivaltaa eräitä asioita tosiksi.
En voi olla mainitsematta, että tiedän mistä puhun ja että itsesääli olisi paljon makeampaa kuin jähmettyminen maailman merkityksettömyyden edessä.
Kun tämä on muodikas puheenaihe, en jätä sitten liioin mainitsematta, että oivallinen lääke, tosin aika pahasti addiktoituva, on lapset - omat aikuiset, lapsenlapset, lapset esimerkiksi puistossa tai leikkikentillä. Ei tyhjään vatsaan.
Arvosteluni kirjasta, jota lähden ostamaan, on teoksesta "Suomi kylmässä sodassa" (Pekka Visuri). Valitettavasti en ehdi katsoa televisiosta kirjoittajan ja Risto E.J. Penttilän keskustelua mutta Jukka Tarkan itsevanhurskaan kommentin kuulin. On kiirehdittävä kaupungille hoitamaan Vilille lausunto ja palauttamaan Herkolle levy.
Levy on "Goodbye Lenin", jonka siis ilmoitan katsoneeni ja joka mielestäni torjuu täysin ja riittävästi Tarkan kritiikin Suomen suomettuneisuudesta ja kotiryssien ja reaalisosialismin ajasta.
Elokuva on oivallinen, koska se ei näytä sisältävän opetusta eikä myöskään yksiteräistä kritiikkiä. Katsojalle ei kerrota, oliko valhemaailman rakentaminen tajuttomuuden tilassa vuosien 1989-1990 vaiheet sivuuttaneelle sosialisti-äidille sosialismin vai kaitalismin vai ihmisen syntiinlankeamisen kuva.
Elokuva näyttää olevan "Jokamies", moraliteetti.
Jos näin on, se on rohkaiseva julistus siitä, miten ihminen selviytyy elämästä ja ikävästä: kieltämällä tosiasiat ja rakentamalla lavasteita ja yhä mutkikkaampia peitetarinoita.
Trabant on jäässä eikä siitä sula.
(Kuva on kiitoksin siteerattu verkosta).
"Älä sano: Mikä siinä on, että entiset ajat olivat paremmat kuin nykyiset? Sillä sitä kysymystä sinä et viisaudesta kysy." Saarnaaja (7:11) sanoo hienosti ja tällä lauseella olen hakannut usein nykyaikaa kauhistelevia uusmoralisteja päähän.
VastaaPoistaVaan mistä tulee tämä vierauden tunne, tämä istuminen täällä sivummalla ja takarivillä, taaimpana tarkkailijana. Katsot elämääsi sivustakatsojana kun päivät valuvat ohi samanlaisina ja merkityksettöminä...
Näin tunnen välissä ja näin tuntevat monet.
Mistähän nämä useimmille nykyajan ihmiselle tutut tunteet nousevat ? Onko yhteiskunnan kaikenpuolinen kehitys jo niin nopeaa ja rajua, että ykslöt eivät pysy kehityksessä mukana, vaan oireilevat ja murtuvat?
Masennus on pronssista vettä ja harmaata auringonpaistetta.
Ehkä liika vapaa-aika ei ole ihmisille hyväksi. Meillä on liikaa aikaa yrittää ratkaista ratkaisematonta yhtälöä; pohtia elämän arvoitusta ja oman olemisemme mielekkyyttä. Ei tässä kait mitään suurta tarkoitusta ole, pitäisi elää vaan päivä kerrallaan.
(Melleri tyrmäsi myös ihmisen suuren "Kohtalon". Se kuulemma tuntuu vaan öisin satiaistyyppisenä kutinana iholla. jos etsii omaa "suurta kohtaloa", on parempi unohtaa koko juttu.)
Ora et labora. Ennen jokapäiväisen leivän saanti oli työn ja tuskan takana. Ei siinä varmaan edes ehtinyt masentumaan. Ja unettomuuskin oli outo vaiva, kun työn raskauttama ruumis vaati lepoa ja palautumista päivän rasituksista.
Oliko ennen kaikki paremmin ? Sano sinä, Kemppinen, kun olet viisas ja lukenut mies!
Ad Radioaktiivinen karhu:
VastaaPoistaLyhyesti ja asian ytimeen sanottu.
Itsekään en rakasta merkityksen löytäjiä.
Kun katselee, näitä on maa ja maailma väärällään.
Kun sellainen merkitys on ollut löytyvinään, oudon usein ensimmäinen tehtävä on ryhtyä työntämään sitä toisten kurkusta alas.
Ad Radioaktiivinen karhu:
VastaaPoistaLyhyesti ja asian ytimeen sanottu.
Itsekään en rakasta merkityksen löytäjiä.
Kun katselee, näitä on maa ja maailma väärällään.
Kun sellainen merkitys on ollut löytyvinään, oudon usein ensimmäinen tehtävä on ryhtyä työntämään sitä toisten kurkusta alas.
Ad Catulux:
VastaaPoistaEnnen ei ollut paremmin. Nälkä ja nääntymys tietysti vievät kyvyn miettiä suurisuuntaisia, mutta kyllä tyhjän vatvominen oli tietyn herrasväen ja esimerkiksi papiston ja luostareiden keskeisiä puuhia. - Tällä en todellakaan tarkoita uskonnon halventamista, vaan kuollut sydämistä tapauskonnollisuutta, joka on ollut aina suosittua.
Siitä en pääse mihinkään, että Goethe ja hänen perässään Saksan romantiikka ja sitten Englanti nostattivat yksilöllisen kohtalon ja henkilökohtaisen kutsumuksen, jotka mielestäni ovat aikansa eläneitä väärinkäsityksiä.
Valistusfilosofit olivat pahimmillaan tyhjiä huuliveikkoja, mutta minulle henkilökohtaisesti riittää mainiosti Candiden (ellei se sitetn ollut Zadige) oivallus maailmanmatkojen ja seikkailujen päätteeksi: ennen kaikkea on viljeltävä puutarhaansa.
Eikä sitä puutarhaa pidä ottaa erikoisen kirjaimellisesti.
Ad Samiheimo:
VastaaPoistaMinua hytkähdyttää usein pelkästään välttävienkin ihmisten sähköposti.
Räjähtävä ilmapallo: innostun vieläkin valokuvasta, joka oli 1950-luvulla uusi ja teknisesti edistynyt - siinä pistoolin luoti räjäyttää juuri ilmapallon.
En ymmärrä, mitä Sartren "Inhon" päähenkilöllä oli puiden juuria vastaan. Tiedän useita hyvin mielenkiintoisia juuria ja yhtä - Possulassa olevaa - seuraan vuodesta toiseen henkeäni pidätellen.