Sivun näyttöjä yhteensä

18. elokuuta 2006

Reaalipolitiikkaa

Rajalla

Raja railona aukeaa.
Edessä Aasia, Itä.
Takana Länttä ja Eurooppaa;
varjelen, vartija, sitä.

Takana kaunis isänmaa
Kaupungein ja kylin.
Sinua poikas puolustaa
Maani, aarteista ylin.

Öinen, ulvova tuuli tuo
Rajan takaa lunta.
— Isäni, äitini, Herra, suo
Nukkua tyyntä unta!

Anna jyviä hinkaloon,
Anna karjojen siitä!
Kätes peltoja siunatkoon!
- Täällä suojelen niitä.

Synkeä, kylmä on talviyö,
Hyisenä henkii itä.
Siell’ ovat orjuus ja pakkotyö;
tähdet katsovat sitä.

Kaukaa aroilta kohoaa
Iivana Julman haamu.
Turman henki, se ennustaa:
verta on näkevä aamu.

Mut isät harmaat haudoistaan
aaveratsuilla ajaa:
karhunkeihäitä kourissaan
syöksyvät kohti rajaa.

—Henget taattojen, autuaat,
kuulkaa poikanne sana —
jos sen pettäisin, saapukaat
koston armeijana —:

Ei ole polkeva häpäisten
sankarileponne majaa
rauta-antura vihollisen, -
suojelen maani rajaa!

Ei ota vieraat milloinkaan
kallista perintöänne.
tulkoot hurttina aroiltaan!
Mahtuvat multiin tänne.

Kontion rinnoin voimakkain
ryntään peitsiä vasten
naisen rukkia puolustain
ynnä kehtoa lasten.

Raja railona aukeaa.
Edessä Aasia, Itä.
Takana Länttä ja Eurooppaa;
varjelen, vartija, sitä.

= = =

Stalin oli huono lukeman runoutta. Se oli ehkä virhe. Kailas oli kuollut, kun sota tuli.

Reaalipolitiikka oli 1900-luvun suuria erehdyksiä.

Runo voi olla kohdittain pateettinen ja sen voisi yrittää huiskaista syrjään.

Se ei auta. Se oli niin monelle totta ja vaikutti kaikkeen.

Isäni, joka oli tottunut katselemaan rajaa Joutselässä Kivennavalla jo pikkupoikana, sanoi eilen päiväunelta noustuaan äidille, että hänpä lausuu nyt runon.

Lausui tämän, ulkoa.

Tämä oli tiettävästi kova juttu RUK:n kurssilla 1939-1940 - sillä jolta kaatui jo helmi-maaliskuussa 1940 hyvin paljon vänrikkejä.

Teksti on hiukan vaikea löytää, joten jäljensin sen tähän.

23 kommenttia:

  1. Oikein menee kylmänväreet selkäpiitä pitkin. On meinaan niin mahtava runo ja vähillä sanoilla.

    VastaaPoista
  2. 500 kiloa lihaa on tehnyt tästä ja monesta muusta valtavan hienot versiot. Levyt ovat vain vähän vaikeita löytää. Biisejä sorvaamassa olivat mm. Kauko Röyhkä ja Maritta Kuula.

    VastaaPoista
  3. Myös minun isäni (1911 - 2004) lausui tätä ulkoa vielä vanhoilla päivillään.

    Muistan erityisesti tauotuksen ja laskevan lauseen:

    varjelen - vartija - sitä

    VastaaPoista
  4. Ikäluokkaa -23 oleva isäni tapaa joskus lasua kaksi ensimmäistä säettä; niitä seuraa yleensä pieni tauko ja: "Suojele rauhaa, liity suojeluskuntaan, niinhän sitä myös siihen aikaan sanottiin."

    En ole pystynyt tulkitsemaan, mikä tunne on äänessä päällimmäisenä.

    Tarkistamaton tarina muuten kertoo, että Uuno Kailas kirjoitti runon Kaarlo Sarkian neuvosta, jottei valtion kirjallisuuspalkinto jäisi saamatta oikeahenkisyyden puutteen vuoksi. Kailas sai fyrkat, lähti Nizzaan hoitelemaan keuhkotautiaan ja kuoli.

    VastaaPoista
  5. Runo on kyllä vakuuttava kaikessa isänmaallisessa hurmoksessaan. Ihailen kuitenkin myös sen taiturimaista sanankäyttöä. Mutta se oli silloin - kun runot olivat vielä runoja.

    VastaaPoista
  6. "- -tulkoot hurttina aroiltaan!
    Mahtuvat multiin tänne."

    Ei ole politically correct mutta poetically perfect.

    Olen aina miettinyt, mitenkä omaperäinen tämä ilmaisu mahtaa olla, jotenkin liian täydellinen ja osuvan istuva ollakseen löydetty vasta tähän... Antiikin esikuvia?

    Muuten, ainakin yhden vastaavan eli todeksi liian hyvältä tuntuvan sitaatin bongasin äskettäin: mielissäni on hamasta lapsuudesta kulkenut seuraavan sitaatin runko (suomeksi toki), ja vasta äskettäin kesälukemisissa aivan yllättäen törmäsin sen lähteeseen:

    G.K. Chestertonin Father Brown -dekkarinovellissa "The Queer Feet" on sinänsä kelvollisen ja laadukkaan tekstin keskellä, aivan vain ohimennen lausuttuna, ilman mitään ennakkovaroitusta, seuraava hiottu timantti, jolla päähenkilö kuvaa rikolliselta vastaanottamansa ripin (avainkohta merkitty asteriskien väliin):

    - - 'Did you catch this man?' asked the colonel, frowning.
    Father Brown looked him full in his frowning face.
    'Yes', he said, '*I caught him, with an unseen hook and an invisible line which is long enough to let him wander to the ends of the world, and still to bring him back with a twitch upon the thread*'.

    Moni tämän tuntee, mutta sitäpä ei silti löydy useimmista sitaattikokoelmista, vaikka Chestertonilta jokaisessa kunniallisessa kokoelmassa jokin sitaatti yleensä löytyykin. Hänestähän esittelyksi riittänee maininta siitä, että C.S.Lewisin mukaan hänen oma kääntymyksensä kristityksi oli seurausta juuri Chestertonin lukemisesta.

    VastaaPoista
  7. On hienoa tekstiä. Sanat soivat kauniisti ja ilmaisu on selkeää.(Tämä pitäisi ehdottomasti opetella ulkoa(=nähdä runo kuvina) ja lausua se ensi kesänä mökillä; siellä pelottavamman rajan lähellä.)

    Tämän runon yllä roikkuu samanlainen "idän uhka" kuin Jylhän Kiirastulen eka runossa Idässä palaa. Kemppinenhän siteerasi sitä parisen päivää sitten.

    Jylhä kirjoitti tämän enteellisen runonsa vuonna 1938 kesällä, jolloin,(yllätys,yllätys:) N-L:n puolen suurten metsäpalojen savut työntyivät idästä rajan yli. Ei siis mitään uutta auringon alla.

    Milloinkahan Kailas on kirjoittanut tämän runon ? Tai pitäisikö sanoa ennustuksen ?

    VastaaPoista
  8. Stalin, alkujaan ortodoksinen pappisseminaarilainen, oli tosiaan huono lukemaan runoutta?

    Luulisin hänen helpostikin tunnnistaneen Kailaksen runon poljennon kumpuavan suuresta ihmismielten valloittajan käsikirjasta, kuten tämänkin:


    "Yksilö!
    Suuriko on joukko sitä kaipaavain!?
    Vikinää heikompi
    ääni on yksilöllä
    ken sitä kuulee?
    Vaimo vain!
    Ja hänkin,
    jos ei ole ostoksilla.
    Puolue
    on
    hirmumyrskyn purkaus"

    (Majakovski)

    VastaaPoista
  9. Surulliseksi pistää. Hurmahenkistä nationalismia, joka yrittää kieltää suomalaisuudesta sen oleellisen itäisen osan. Ja päälle ankeaa loppusoinnuttelua, jonka muu Eurooppa oli jättänyt taakseen sata vuotta sitten. Suomi on rajamaa, pelkkää synkkää metsää.
    T:Jarkko T.
    http://www.jarkkotontti.net/blog/

    VastaaPoista
  10. Ad Catulux:
    Noin 1932. Joltistakin kauskatseisuutta.

    Sitten taas toisaalta täm ja Suomalainen rukous olivat mielistelytöitä, joilla Kailas takasi itselleen apuraha.

    Kukkivat roudan maat...

    VastaaPoista
  11. Ad Jarkko:

    Ehkä noin, ehkä näin. Ajankohtaa ajatellen natinalismi ei oikei iske - nationalistit olivat tekemässä Suur-Suomea, kun tässä vartioitiin pien-Suomea.

    Lisäksi idän uhkan tunto osoittautui täysin perustelluksi.

    Kailas oli ollut mukana surkealla Aunuiksen retkellä.

    Loppusointupanssari oli täysin käytössä Ranskassa, Englannissa ja Yhdysvalloissa ja Suomesa siitä olivat purkautuneet mm. Södergran ja Hellaakoski sekä nuori Mustapää.

    Lopöpousoinnuista luopumisen mukana menettiin jotain mieleenpainuvuudesta. Ei ole sattuma, että loistavat lauluntekijämme, kuten Juice ja tuomari Leskinen noudttavat aivan klassista kaavaa. Ja Eppu Normaali.

    Mutta kuten kirjoitin esittelin tämän mallina 1930-luvun tunnelmista ja tietenkin hengessä rinnastaen tämän Koskenniemen ja Reino Hirvisepän kalskutukseen.

    VastaaPoista
  12. "Öinen, ulvova tuuli tuo
    Rajan takaa lunta."

    Vuonna -36 isäni, melkein poika, sotilas,
    ehkä tosiaan vänrikki vielä, koetteli voimiansa, hiihti latua Rajajoen reunaa.
    Oikein! Yli tumman veen näki kaltaisensa,
    sotilaan.
    Hän, tarttuuko aseeseen?

    Yksinäinen mies kirjoitti tästä äidilleni.

    VastaaPoista
  13. Sanon tämän nyt valitettavan raaasti.
    Isäsi elää vielä. Ja sinä sodit jatkuvasti Hänen sotaansa. Se rasittaa...

    Tee tästä kommentista omat johtopäätelmäsi.

    Minä arvostan sinua J. Kemppinen. Sinä olet Suomen fiksuin esseisti ja paras bloggaaja.

    Ja siksi (?!) minä vaadin niinkuin kuningastaan etsivä - anna minulle merkki ja lopeta Sota, jota Isäsi nimissä käyt päivittäin.

    Olet pudonnut aika"haarukkaan" - Laatokan vyörytykseen kesäkuussa 1944.

    Ajatuksesi ovat aivan jossain muualla silloinkin, kun kirjoitat tietoyhteiskunnasta.

    En tarkoita, ettet olisi ammattimies - mikä minä olen sinua arvostelemaan - vaan että sisimpäsi lentää klassisen musiikin ja rakastamamme kirjallisuuden syövereissä jopa Kannaksen tulimeressä.

    Sinä pystyt tähän, mutta silti - Sota on jo ohi. Se sinun Isäsi sota!

    Mutta sinä pystyt kai myös lopettamaan tämän sodan..? Vai merkitseekö se sitä, että lopetat silloin hänet - isäsi - ! ja syrjäytät hänen syvimmät muistonsa...?

    Petät hänen odotuksensa - ikäänkuin omissa saavutuksissasi ei olisi jo riittämiin..?

    Silloin sinä olet ollut vanki - koko elämäsi ajan.

    Kysyn: Jatkuuko vankeutesi vielä pitkään?

    VastaaPoista
  14. Jarkolle täytyy siteerata Nerudaa täältä pohjoisen yön pimeydestä:

    "Ja älkäämme koskaan unohtako melankoliaa, kulunutta sentimentaalisuutta, unohdetun ihmeellisen arvon ihania, epäpuhtaita hedelmiä, jotka kirjallinen fanaatikko hylkää: kuutamo, joutsen hämärässä, sydämeni (+isänmaa ja yhteisen kohtalon tunne , catuluxen lisäys ;)
    ovat epäilemättä alkuperäisintä ja välttämättömintä runoutta. Joka pakenee huonoa makua lipeää liukkaalla jäällä."

    Ja Kemppiselle täytyy sanoa että Soile Isokosken tulkitsemana Suomalainen rukous toimii...ja hyvin.

    Ja lisäksi yleisesti ja yhtäläisesti;
    Kailaan paatoksellinen; Pallokentän laidalla; nostaa aina syksyisin kyyneleet herkimpien oppilaiden silmiin. Näin on tosi...

    VastaaPoista
  15. No mutta Rauno Rasanen, kyllä sodasta täytyy voida puhua yhä uudelleen. Erilaisia sotia käydään jatkuvasti maapallolla. Sota ei ole mitenkään poissa muodista. Sota ja sen mukana kuoleman pelko kiskoo ihmisistä poikkeuksellisia tunteita esiin. Esim. on vaikea löytää siviilielämästä sellaisia tunnesiteitä kuin aseveljeys luo miehiin rintamalla.

    VastaaPoista
  16. Toipila.

    Olet ihan oikeassa.
    Minulla itselläni vain on tässä trauma, jota puran.
    Enoni ampui itsensä -68 keväällä mm. onnettoman naimakaupan seurauksena, isäni kuoli sydäninfarktiin saman vuoden kesällä.

    Näistä shokeista en ole selvinnyt koko aikuisen elämäni aikana.

    *
    Kuten Torsti Lehtinen kerran sanoi: on sellaisia miehiä, jotka haluavat suistaa hallitsijan vallasta ja niitä, jotka etsivät kuningastaan jatkuvasti.

    Luulisin kuuluvani jälkimmäisiin, koska Kemppinen - kaikesta "hajanaisuudestaan" huolimatta - huom! itse asiassa tuo hajanaisuus tulee tulkita positiivisesti, koska on Kemppisen ammattitaitoa kyetä liikkumaan poikkitieteellisesti - tehdä siis yllättäviä siirtymiä.

    Juuri se on minunkin käsitykseni aate-ja oppihistorian tehtävästä, vaikka haluan sitoutua retorisesti enemmän filosofiaan ja teologiaan.
    Olen kai vain kateellinen Kemppisen monipuolisuuden edessä.

    Siis - niin sanotusta hajanaisuudestaan huolimatta tai juuri sen takia Kemppisestä on "kuninkaaksi", jota voisi arvostaa Blogistanian "isänä".

    Mutta ei nyt taas langeta vain hehkuttamiseen.
    Kyse on MINUN traumastani, jota yritän työstää projisoimalla Kemppiseen odotuksiani, pettymyksiäni ja ihailuani.

    Haluan tähdentää, että läpielää ylivoimaisesti tärkeimpien mieshahmojen menetys tämän Kemppis-projektion kautta on hyvin ristiriitaista ja tuskaista.

    Siitä on joskus vaikea erottaa pois hylkäämisen tunne, joka seurasi enon ja isän jättämästä tyhjiöstä.

    "Miksi minut hylkäsit!" kaikuukin näiden blogiin ehkä liian intiimeiden tunnutusten taustalla.

    Käyn kommenteissani itse läpi omaa terapiaani, mutta siinä ole kyse mistään huuhaasta.
    Olenhan jonkinlainen mielisairaanhoitoalan/mielenterveysalan ammattilainen, vaikken psykologiaa/psykiatriaa tieteellisesti enää arvostakaan (joskin pidän sen tehtävää ensiarvoisena).

    *
    Merkillistä, että jo vuoden kuluttua enoni ja isäni kuolemasta olin "adoptoinut" itselleni - tuosta vaan ilman tietoista etsintää - kaksi "korvaavaa" mieshahmoa - Nietzschen ja John Fogertyn.

    Kummastakaan minun ei ole tarvinnut luopua sen jälkeen, vaikka Nietzschen kanssa onkin joskus pirun vaikeaa.
    Nietzsche on liian terävä kyetäkseen pettämään jopa itseään...muista puhumattakaan!?

    Ja mitä on itsensä pettäminen - kysyn vaan..? Totuuden puhumista?

    Fogerty oli takkuilevan jääräpään ja herrasmiehen yhdistelmä (Fantasy-oikeusjuttujen ja CCR:n jäsenten vastakkaisten intressien takia), kunnes toinen vaimonsa Julie Kramer (juutalainen kuten Johnin arkkivihollinen Zaentz?") hänet "kesytti" - vuodesta -87 eteenpäin.

    Sen jälkeen John omien sanojensakin mukaan muuttui ihmisenä suorastaan positiiviseksi, ja hänen elämänsä laatu parani vuosi vuodelta, mikä voidaan havaita myös siitä, että maailman parhaimmat rock-muusikot mielellään soittavat hänen bändissään.

    *
    Mutta enoa ja isää eivät korvikkeet voi täysin korvata, vaikka olisivat miten karismaattisia.

    Kun sinulla ei ole omaa isää, olet yksin kuin piru vieraassa helvetissä.

    Jeesuksen piti korvata juridinen isättömyytensä (skandaali sen ajan yhteiskunnassa) transsendentaalisella Isällä, jonka kanssa hän oli samaa olemusta.

    Mutta se sopi "ajan henkeen" täydellisesti.
    Rooman keisaria halveksittiin Isänä, tarvittiin siis toisenlainen isä!
    Ja sen Jeesus toi maailmaan - saman Isän, joka jo Vanhassa Testamentissa puhuu Moosekselle - nyt vain paljon rakastavammin.

    *
    Uskokoon ken tahtoo, mutta joka väittää Raamatun olevan huuhaata, kertokoon, mitä hän aikoo opettaa ensiluokkalaisille lapsilleen, kun he lähte(i)vät poukkoilemaan kouluun ja koulutielle...

    Liikennesäännöt? Siinäkö on kaikki, mitä moraalista on jäänyt jäljelle?

    VastaaPoista
  17. Tämän runon kuultuaan tekee aina mieli pilata iloa siteeraamalla Paasikiveä:

    25.8.1954
    Kekkonen sanoo, että syy, että Suomi pelastui, oli, että Suomi ei 1944 tullut miehitetyksi.
    Neuvostoliitto ei tahtonut miehittää Suomea. Se olisi kyllä sen voinut tehdä kesäkuussa 1944 (samoin kuin 1940). Neuvostoliitto sai päämääränsä = strategiset tarkoituksensa tyydytetyksi ja vielä enemmänkin kuin oli välttämätöntä sille.
    Kekkonen sanoi, että Suomi on ollut etuvartio, mutta ei ole nyt enää.
    Refl. Suomi luuli olevansa etuvartio (1920-luvulla ja 1930-luvun alkupuolella), kun Venäjä oli maahanlyöty ja voimaton. Todellisesti Suomi oli "etuvartio" silloin, kun mitään "etuvartiota" ei tarvittu.
    Mutta todellisuudessa Suomi ei olisi koskaan pystynyt "etuvartioksi".


    Muuten olen sitä mieltä, että jos Paasikivi ja Kailas tappelisi, niin Paasikivi voittaisi.

    VastaaPoista
  18. Onhan Suomi ollut etuvartio. Se perintö, joka lähtee Thermopylain solasta, Akropoliin, Erekteionin ja Forum Romanumin kautta Suomeen päättyy rajalla.
    Lailla hallittu yhteiskunta, demokratia, lainkuuliaisuus muuttuvat peloksi, hurjien ratsumiesten tyyssijaksi.

    VastaaPoista
  19. Jos lukee Simon Sebag Montefioren teoksen "Nuori Stalin", käy ilmi, että Stalin ei vain lukenut runoutta, vaan myös kirjoitti sitä. Hänen runojaan julkaistiin jo 1890-luvulla ennen kuin politiikka painoi päälle.

    VastaaPoista
  20. Rajalla (On the Border)

    Raja railona aukeaa (Like a chasm runs the border)
    Edessä Aasia, Itä. (In front, Asia, the East)
    Takana Länttä ja Eurooppaa; (Behind, Europe, the West)
    varjelen, vartija, sitä. (Like a sentry, I stand guard)

    Takana kaunis isänmaa (Behind, the beautiful fatherland)
    Kaupungein ja kylin. (Cities and villages)
    Sinua poikas puolustaa (Your sons defend you)
    Maani, aarteista ylin. (My country, the greatest treasure)

    Öinen, ulvova tuuli tuo (Night brings the howling wind)
    Rajan takaa lunta. (Snow crosses the border)
    — Isäni, äitini, Herra, suo (My father, my mother, my Lord, wilt
    Nukkua tyyntä unta! (thou sleep, calmly dreaming!)

    Anna jyviä hinkaloon, (Fill the bins with grain)
    Anna karjojen siitä! (Let the herds breed)
    Kätes peltoja siunatkoon! (Thine hand blesses the fields)
    - Täällä suojelen niitä. (We will protect thee)

    Synkeä, kylmä on talviyö, (The winter night is dark and cold)
    Hyisenä henkii itä. (Icy breathes the East)
    Siell’ ovat orjuus ja pakkotyö; (Over there is slavery and forced labour)
    tähdet katsovat sitä. (the stars look down and see)

    Kaukaa aroilta kohoaa (Far away on the Steppes rises)
    Iivana Julman haamu. (The ghost of Ivan the Terrible)
    Turman henki, se ennustaa: (A spirit of doom is at work, predicting that
    verta on näkevä aamu. (the morning shall see blood)

    Mut isät harmaat haudoistaan (The gray fathers rise from their graves)
    aaveratsuilla ajaa: (Phantom steeds ride)
    karhunkeihäitä kourissaan (with bear spears in their hands)
    syöksyvät kohti raja (Rushing to the border)

    —Henget taattojen, autuaat, (Blessed spirits of the fathers)
    kuulkaa poikanne sana — (Listen to your sons words)
    jos sen pettäisin, saapukaat (if I would deceive, then send)
    koston armeijana —: (an army of vengeance)

    Ei ole polkeva häpäisten (Their tread will not desecrate)
    sankarileponne majaa (the lodge of your hero’s rest)
    rauta-antura vihollisen, - (From the iron sole of the enemy)
    suojelen maani rajaa! (Protect your borders)

    Ei ota vieraat milloinkaan (Strangers will never take)
    kallista perintöänne. (your precious heritage)
    tulkoot hurttina aroiltaan! (let them come like dogs from the steppes)
    Mahtuvat multiin tänne. (they will find a place here under the soil)

    Kontion rinnoin voimakkain (With a bears powerful chest)
    ryntään peitsiä vasten (I charge against the lances)
    naisen rukkia puolustain (defending your women’s spinning wheels)
    ynnä kehtoa lasten. (and your children’s cradles)

    Raja railona aukeaa (Like a chasm runs the border)
    Edessä Aasia, Itä. (In front, Asia, the East)
    Takana Länttä ja Eurooppaa; (Behind, Europe, the West)
    varjelen, vartija, sitä. (Like a sentry, I stand guard)

    VastaaPoista
  21. Hyvä juttu ja myöhäiset osanotot vielä. On täällä kyllä aika oivaltavaa tekstiä tarjolla, sekä isännällä että kommenteissa.

    VastaaPoista
  22. Lueskelin setäni kirjettä pikkuveljelleen eli isälleni. Kirje oli lähetettu 17. lokakuulta 1939 rajan pinnasta. Multiin mahtumisen teema oli siinäkin voimakkaasti esillä.

    "Tulisivat jo... lopettaisivat turhat neuvottelut... olisi hienoa saada työntää pistin ryssän rintaan ja kääntää ... ja painaa sitten saapas rintaa vassten ja repäistä pistin pois. Kun sota loppuu ostan kannakselta maatilan ... lannoitan ryssän luujauholla ...".

    Setäni sai toteuttaa pistin-haaveensa mutta kaatui jatkosodan etenemisvaiheessa Hiitolan kirkonkylän vapauttamisen yhteydessä ollessaan hävittämässä hiekkakuoppaan satimeen jääneitä nuoria venäläisiä miehiä.

    VastaaPoista