Sivun näyttöjä yhteensä

16. joulukuuta 2020

Gambiitti


 

”Musta kuningatar” on Netflixin minisarja ja suuri tapaus. Vilpitön mielipiteeni on, että tätä parempaa tai edes tämän tasoista ei ole sattunut silmään. Olen erittäin iloinen siitä, että tähän on päästy pelkästään ammatillisesti (taiteellisesti) erittäin korkeatasoisella työllä ja irrottauduttu samalla kaikista kummallisuuksista. Sarjassa ei ole väkivaltaa, ihmeellistä seksiä eikä oudosti kieroutuneita ihmisiä. Päähenkilö on niin sanottu nero eli täysin poikkeuksellinen ilmiö - mutta sellaisia on.

 

Ja aiheena on, kaikista asioista, shakki. Muutkin ovat kysyneet samaa: voiko edes keksiä selkeämmin myönteistä aihepiiriä. Ihminen joka pelaa shakkia, ei tee sillä hetkellä pahaa muille. Shakki ei ole ollut kiellettyä eikä edes epäilyttävää toimintaa edes pahoissa diktatuureissa.

 

Tässä ”Mustassa kuningattaressa” muuten on sivujuoni, jossa tyttö, shakin ihmelapsi, koetetaan CIA:n toimesta valjastaa vapaan maailman airueeksi Moskovan turnauksessa kylmän sodan maailmassa. Sankari kieltäytyy ja livahtaa voitettuaan mestaruuden Moskovassa kadulle naisten hurratessa katselemaan vanhojen äijien pelaamista kadulla pienessä pakkasessa.

 

Toivottavasti tästä kävi jo ilmi, että tämä elokuva sopii kenelle tahansa. Kiirehdin kirjoittamaan siitä, koska näissä karanteenin oloissakin olen olllut tekemisissä hyvin erilaisten ihmisten kanssa, jotka ovat puuskahtaneet innoissaan katsoneensa neljä tuntia putkeen Netflixistä. Eikä tietääkseni kukaan ole ollut alan harrastaja. 

 

Itse olen siirrellyt nappuloita viimeksi vuosikymmeniä sitten lasten kanssa; kun joskus kouluvuosina pelattiin kavereiden kanssa, käsitin nopeasti, että tässäkin asiassa olen oikeasti huono, ja yllätyin siitä, että joillakin tämä peli oli valmiiksi verissä.

 

Tunsin hyvin ihmisen, joka lopetti shakin pelaamisen hävittyään nuorena aikuisena jatkuvasti paimennettavanaan olleelle kahdeksanvuotiaalle serkulleen.

 

Kun nyt on tehty striimattavan elokuvan historiaa, sietää lisätä, että filmaamisen yhteydessä ovat häärineet maailman luokan mestarit, kai jopa Kasparov, ja erinomaiset näyttelijät on treenattu erittäin uskottaviin otteisiin ja ilmeisiin, mutta toisaalta itse pelejä ei juurikaan seurata.

 

Kysymyksessä on viihde eli siis taide. Sarja on kehityskertomus. Pääosassa ovat ihmiset, ei nappulat. Itse asiassa taustalta löytyy rohkaiseva viesti jokaiselle katsojalle: olet muutakin kuin nappula jonkun laudalla. Olet ihminen.

 

Näyttää siltä, että tämä jo valtavaan suosioon eli siis myyntiin noussut hitti on lisännyt hurjasti mielenkiintoa myös shakkia kohtaan. Vihje: peli sopii erinomaisesti myös digi-laitteisiin ja olennaiset tiedot peleistä ja pelaajista löytyvät heti, esimerkiksi chess.com. Digipelaamisessa on se hyvä puoli, että musta kuningatar ei putoa vahingossa seinän ja patterin väliin.

 

 

 

 

17 kommenttia:

  1. Veljenpojan kanssa kiva pelailla. Vielä vuosi sitten lentelivät nappulat nurkkaan hävitessä, mutta nyt hänestä alkaa olla jo vastusta. Ja itse olen melkein iloisempi niistä kerroista kun hän onnistuu voittamaan.

    VastaaPoista
  2. Shakki olisi mielipelini jos osaisin suhtautua siihen rennosti. Otan sen liian tosissani. Paras pysyä pasianssissa.
    Muistuipa myös mieleen Zweigin Shakkitarina-kirja (oikeastaan siitä tehty vanha kuunnelma).

    VastaaPoista
  3. Sekalaisuussuhteita riittämiinkeskiviikkona, 16 joulukuuta, 2020

    Tunnut tietävän.

    Kah!

    VastaaPoista
  4. Ajatollah Khomeinin shakin kielto Iranin islamilaisessa tasavallassa on nyttemmin kumottu . Shakin arvostus neuvostokulttuurissa oli vähän outoa. Kun tiedetään aidon Stalinismin kauhistus kaikkea spontaania ja kontrolloimatonta ajattelua ja toimintaa kohtaan. Vaikka Neuvosto MM ja suurmestarit elivät tietenkin piinallisessa valvonnassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kullakin omat kummituksensa. Joillakin Khomeini ja toiskultturiset, joillakin Stalin ja Hitler, joillakin menneet sodat ja joillakin vihreät naiset ja miehet.

      Poista
    2. Joo, no, nimi "shakki" on lyhennys persialaisesta termistä "shaahi on matissa".

      Poista
    3. Neuvostoliitossa shakilla oli tärkeä ideologinen merkitys. Vladimir Iljitsh oli aidosti innostunut shakista, Krupskajan muistelmia aiheesta ja valokuvia Bogdanovin ja Gorkin kanssa Caprilla pelaamassa pidetään aitoina. Jokaisen pioneeripalatsin shakkihuoneiden päällä olikin Lenin-sitaati (tod. näk. epäaito): "shakki on mielen voimistelua."

      70-luvulla joku intellektuelli sanoi huippusuurmestari Viktor Kortshnoille, että teillä shakinpelaajilla on erityinen merkitys: jääkiekkoilijoita ja jalkapalloilijoita tarvitaan, jotta ihmiset joisivat vähemmän votkaa, mutta teitä, jotta ihmiset lukisivat vähemmän Solzhenitsiniä. Samankaltaisia syitä oli 20-luvun lopulla kun systeemiä ruvettiin rakentamaan, vaikka ei shakkia voinut esittää ei-porvarilliseksi peliksi, siksi vahvat perinteet sillä Venäjällä oli. Toisaalta kirjoitettiin hyllymetreittäin siitä kuinka neuvostoihminen shakkiinkin suhtautuu energisesti, luovasti ja eteenpäin pyrkivästi, toisin kuin dekadentit länsimaalaiset. (Siinä muuten oli jonkun verran tottakin.)

      Poista
    4. Ne vihreät ovat ministereitä ja maahantuovat terroristeja.

      Poista
  5. Olen Kyrkslätin isännän kanssa muutoin samaa mieltä, mutta riippuvuuden (tunnen lääkkeen ulkomuodosta ja se ON viesti) tuominen tarinaan (tosi se on) on vähän sama kuin kahdessa muussa elokuvassa ("Elämä on ihanaa", OCD ja SSRI, "Kaunis mieli", skitsofrenia ja risperidoni) oli aikanaan.

    Tässä tosin ei promovoida mitään lääkettä, koska ko lääke on niin halpaa, ettei yksikään BigPharma-tehdas valitettavasti sitä enää tee.

    Ihan mainio lääke aikanaan, "vanhan kansan ja Toivo Pitkäsen aikhan".

    Näistä reunahuomautuksista huolimatta parasta mitä aikoihin on töllöstä tullut katsotuksi - vähän samaa kuin Juha Hurmen Suomi-kirjassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä ihmettä; kummaa että siis niinku häh, täähän on jo joltinenkin rytökärpän pesä kommentiksi.

      Haloperodoli on vanha juu, ja risperidoni sen muunnos jota nyt kalliimmalla myytäs ja tää myö tiijettää, kun se on näin. Mutta kun, meilähän on hyä pärjäys, on-on. Ketunnahkat on halpunhet.

      Mutta, mikä kumman skitsofreenikko? Nash? Matemaatikkopas.

      Elokuva Kaunis mieli esittää kyllä tämän: voisi olla bipolaari, skitsoaffektiivinen, maanisessa vaiheessa ja hoidotta, psykoosihan se siellä pidemmällä ja tiettykin että merkityselämyksiä.

      Oliko näyttelijä psykoosissa? Vaikeita kuvioita.

      Ehkäpä he yleensä ovat, kuten työelämässä halutaan oltavan - piilevä pöljyys - uupumuksen tuolla puolen mutta vain sen verran että eivät kykene kyseenalaistamaan liikaa liiaksi.

      Ja niin - mikä onkaan rajana?

      Kyä nyt leffarenkaat vinkuu hiekalla.

      Heath Ledger söi kokomoisen määrän promatsiinia ja sen kanssa alkoholi on ehei. Hurjan leffan teki penteleen pöliä, etenkehaten. Kuoli kuitenkin, kehtasikin.

      "Why so serious!"

      Poista
    2. Hallantiellä taas maaninen vaihe. Kommenttia pukkaa kommentin perään. Lääkkeet!

      Poista
    3. Koodaa lisää.
      Endorfiiniaddiktilla työhulluus ei haittaa, onko pokkaa rokata?

      You either make dust or eat it.
      Envy much?

      Poista
    4. Ota fiksuuntumispilleri ja kato vähän missä sun kommentti on ja mitä asia koskee, tolkku se olla pitää neulaa kyynärtaipeeseen tyrkkiessäkin. Lääkkeet on Pasilassa loppuunkäytetty, vanha vitsi ja sitäpaitsi kerros nyt kuinka vanha olet, 12 vuotias? Lisää elokuvia katsomaan. HUS nyt siitä, Juntti-Einari Nyhtänköljä.

      Kun soittaa jerrykottonin ja saakin siluseppälän niin kuinka luulisit pärjääväs, sooloillen?

      Poista
  6. Kaksi tuntia tuli katsottua "Mustaa kuningatarta", mutta täytyy vähän säästellä. Kiitos vihjeestä! Oli se vähän kuin satua, sai jännittää, että koska tulee pudotus. Tai ehkä ei tulekaan?

    VastaaPoista
  7. Voisiko pelata Oi jouluyön esittäjillä ´? Pelin voittaja saisi kajauttaa Caruso!
    Björling kyllä syöpi Hynnisen vaikka olisi kuinka monta papinpahusta eturintamassa...

    VastaaPoista
  8. Isäukolla jäi Kuvalehden tehtävä laudalla kesken, kun tuli lähtö. Ensin yhteen sairaalaan, sitten toiseen. Kahden siirron matti.
    Jokaisella on oma shakkitarinansa. Armeijassa tuli pelatuksi paljon, samoin opiskeluaikoina. Oiva tapa tutustua toisen ihmisen luonteeseen. Vanhempana ei ole enää niin kiinnostanut, paitsi joskus shakkipersoonat, joista esimerkiksi Mihail Tal tuntuu addiktioineen olleen aivan ylittämätön.
    Otan professorin vihjeestä vaarin.

    VastaaPoista
  9. Maksullisten kanavien ja Areenankin suhteen sitä on aika paljon puskaradion varassa, mitä kannattaa katsoa, summanmutikassa ei viitsi tuhlata aikaansa - miten sitä eläkeläisellä onkin niin vähän?
    Kattava esittely yllä "Mustasta kuningattaresta. Viehättävää katsottavaa.

    VastaaPoista