Jumalauta, sanoi joulupukki, kun lahjat loppui.
Kansallinen kokoomus oli vuosikymmeniä keskittynyt johto- ja toimihenkilöihin, joiden kyvyissä ei ollut hurraamista. Ei pidä suuttua. Tunsin tai katselin vierestä monia. Ongelma oli tietenkin paremmat työpaikat, joita porvaripojille ja niille harvoille tytöille oli tarjolla. Sitten kuului kummia. Viinanen ja Niinistö ovat joukkoa, joita ei ole moitittu henkisestä kovaosaisuudesta. Paljosta muusta kyllä.
Niinpä ajatukseni entävät (vertaa ”onnen aatos entää”) Vihreisiin, jotka ovat juuri menettäneet presidenttiehdokkaansa ja ääniharavansa Haaviston.
Hiukan ihmettelin jo vuosi sitten, eikö Katajanokalla vanhassa merikasarmissa ole pannuhuonetta. Kun esimies, esimerkiksi ministeri, hankkiutuu eroon alaisestaan, tälle ei missään tapauksessa äkshyillä. Vahtimestari vain avaa asianmaiselle pohjakerroksessa oven ja sanoo, että tästä pääseekin näppärästi. Vasta kun pannuhuoneen ovi napsahtaa takana lukkoon, henkistä itsenäisyyttä tavoitellut virkamies tajuaa, että tässä se oli sitten, virkaura siis.
Minulla oli kerran käyntikortin kokoinen lappu, jonka saattoi sujauttaa keskustelukumppanilleen. Siinä luki:” Nyt loppui paskan puhuminen. Kehoitetaan poistumaan omin voimin ja luut ehjinä, kun vielä voi. P.S. Päällysvaatteenne ovat valmiiksi ruusupensaassa.”
Ulkoministeriä on eri vuosikymmeninä vaikuttanut lievää tärkeämmin tärähtäneiden keräilypaikalta. Alan muistelmakirjallisuus hipoo rannatonta. Erittäin sivistyneitä ja vihjailevia ja siis hauskoja ovat Heikki Brotheruksen muistot. Toisaalta muistan kyllä R. Enckellin kuviot Pariisissa ja erikoisesti Müllerin jutun, jota isäni taisi ajaa ja jossa UM:n herrojen nenää hierottiin lankkuaitaan päättäväisesti.
Korkean ja matalan virkamiehen perussääntö on: lyö aina pienempääsi - ja vain silloin, kun poliisi ei näe.
Kun vihreiden kansanedustajat ottivat asian järjestääkseen perustuslakivaliokunnassa, se olikin nopeasti perin pohjin järjestetty. Elämänohje nuorille: PlVk:n puheenjohtajaa ei kannata nokitella. Kenenkään. Tunnen neljä tai viisi, jotka ovat yrittäneet, ja jotka on siis kannettu kehästä.
Perussuomalaisten kunniaksi on sanottava, että aina kun joku heistä esimerkiksi katsoo rannekelloa, joku juoksee nyrkkiin.
Niin nytkin.,
Nyt kyllä hämmästyn - milloin perussuomalaisilla mitään kunniaa on ollut?
VastaaPoistaIhmetyttää miten vehreät eivät lainkaan käsitä milloin taistelua jatkamalla häviää pitkällä tähtäimellä enemmän.
VastaaPoistaPerustusvaliokunnan taistelun voiton laadusta olisi eräs etelä-italialainen kuningas Pyrrhos ehkä osannut lausua jotain.
Mieleeni tuli hakematta ulkoministereistä se jonka ei ainakaan olisi pitänyt siihen virkaan astua, eli Eljas Erkko. Hänen toimintansa vuonna 1939 oli taipumatonta ja jyrkkää ja johti viivasuoraan siihen että NL päätti hyökätä Suomeen neuvottelujen päätteeksi. Jotain taipumista olisi varmasti kannattanut harrastaa, ryhtymättä jälkiviisasteluun. Diplomaattisella toiminnalla olisi saatu aikaan varmasti paremmat tulokset neuvotteluissa. Erkko ei ollut diplomaatti vaan hän pyrki jyräämään kaikki, myös työtoverinsa. Em. neuvottelujen kuluessa hän jyräsi kaikki, mukaanlukien Mannerheimin. Paasikivi nimittikin Talvisotaa Erkon sodaksi.
VastaaPoistaJostain syystä maassamme on ollut kovin vähän kyvykkäitä ulkoministereitä vaikka kykyjä sillä alalla on ollut tarjolla. Ehkä puute on johtunut siitä että ministeriksi ei yleensä voi itseään nimittää (paitsi pääministeri) eikä sinne pääse pätevyyden perusteella vaan sinne päästään/joudutaan poliittisen juonittelun päätyttyä.
Haaviston mokat olivat senlaatuiset etten voi niitä käsittää. Viime päivinä vielä hänen puoluetoverinsa varmistivat asian omilla mokillaan ja siinä se sitten olikin.
Nykyään todellakin moni kallistuu sille kannalle, että NL neuvotteli syksyllä 1939 tosissaan ja olisi tyytynyt rajan siirtoon Kannaksella ja tukikohtaan Hangossa.
PoistaToisaalta tilanne muuttui alkuvuodesta 1940, kun Saksa yllättäen miehitti Tanskan, Norjan ja Ranskan. NL puolestaan miehitti Viron, Latvian ja Liettuan, joiden kanssa se oli tehnyt vastaavia sopimuksia kuin meillekin tarjosi.
Olisiko Suomi yksin jäänyt ilman NL:n miehitysyritystä?
Toisaalta voittamansa sodan 1944 jälkeen NL tyytyi rajan siirtoon Kannaksella ja tukikohtaan Porkkalassa...
No, historiassa vain toteutunut vaihtoehto on totta, muut eritasoista arvailua.
On aika outo väite esittää, että taipumalla Neuvostoliiton vaatimuksiin olisi saatu ennen talvisotaa paremmat tulokset. Tämä olisi ollut mahdollista, jos vastassa olisi ollut vain turvallisuudestaan kiinnostunut valtio. Tosiasiassa me tiedämme, että Stalin oli valtaamassa alueita. Viro, Lativa ja Liettua taipuivat. Armeijoiden ja kansojen henkinen selkäranka murtui. Muutaman kuukauden kuluttua tukikohdissaan olleet neuvostojoukot olivat se työkalu, jolla maat miehitettiin ilman vastarintaa. Miksi kuvitella, että Suomelle olisi käynyt yhtään paremmin?
PoistaSuomen puolustuksen perusta on kansan yhtenäisyys. Sitä ei luoda antamalla naapurimaalle alueita ilman taistelua. Venäjä oli 1939 ja on nyt, 2020, fasistinen diktatuuri, jonka kanssa meidän on pakko elää, kun siitä ei eroon pääsekään. Sen kanssa neuvoteltaessa on turha puhua luottamuksesta, hyvästä uskosta tai ystävyydestä muutoin kuin taktisessa mielessä. Venäjän kanssa meillä on rauha tasan niin kauan kuin pystymme osoittamaan, että meidän valloittamisestamme on enemmän harmia kuin meidän itsenäisyydestämme. Tähän on kaksi perustyökalua: pidetään vahva oma puolustus eikä aiheuteta Venäjän perimmäisille eduille eksistentiaalisia riskejä. (Eli ei oteta maahan amerikkalaisia ydinaseita tai ohjustentorjuntaa.) Kun nämä kaksi on tehty, on Luojassa, saako joku aasialainen rosvopäällikkö tai entinen katupoika päähänsä hyökätä tänne. Me emme siihen voi enempää vaikuttaa.
Näin se on. Reaalipolitiikalla idänsuhde hoituu jos on hoituakseen.
Poista"Tosiasiassa me tiedämme, että Stalin oli valtaamassa alueita.
PoistaAivan. "Te" ja kaltaisenne sen luulevat tietävänsä. Sen sijaan tutkijat (ei koske kaikkia) kuten viime aikoina paljon esillä ollut Pekka Visuri eivät sitä tiedä. Päinvastoin: korostavat NL:n puolustuksellisia intressejä.
Ja mitä lopulta merkitsi Baltian maiden "taipuminen" ja Suomen "taipumattomuus". NL vaati syksyllä 1939 rajan siirtoa linjalle Koivisto - Lipola, käydyn sodan takia meni koko Kannas.Samoin Hanko oli vuokrattava, Erkon syksyn 1939 väninöistä huolimatta. Kaikkiaan: todellakin "Erkon sota".
En esittänyt että olisi pitänyt taipua NL:n vaatimuksiin. Se mitä aika suoraan sanoin oli että olisi pitänyt olla diplomaattinen ja etsiä vaihtoehtoja ja neuvotella intensiivisesti. Erkon ylimielisyys, röyhkeys ja täydellinen taipumattomuus olivat omaa luokkaansa. Olen ollut vuosia yhteistyössä erään entisen diplomaatin kanssa joka on todella taitava ajamaan asiaansa. Se on todistanut minulle kuinka tärkeätä on tiiliseinänkin edessä etsiä positiivisesti ulospääsyä ja löytää se. Kuten Mannerheimkin sanoi, muutaman vaikeasti puolustettavan ulkosaaren vaihto maa-alueisiin pohjoisessa olisi ollut parempi kuin tarrautua niihin. Diplomatialla oltaisiin saavutettu muutama lisäetu. Olisi saatu enemmän taustatietoa todellisista aikeista ja aikatauluista ja samalla olisi ostettu lisää aikaa varustautumiseen vaikka hyökkäys olikin täysin varma asia näin jälkikäteen ajateltuna. Puolustusvoimissa tilanteesta oltiin hyvin selvillä ja siellä tiedettiin mitä aikoo seuraavaksi tapahtua. Sotilastiedustelu oli vielä melko alkeellisella tasolla mutta silti paljon tietoa oli hankittu.
PoistaTilanne oli äärimmäisen uhkaava syksyllä 1939 ja se oli melkein kaikilla ministereilläkin tajunnassa. Varustautuminen oli useasta syystä jätetty täysin retuperälle ja maamme oli erittäin heikossa puolustuksellisessa tilanteessa. Aseet olivat pääasiassa museotavaraa. Kaikki 6 panssarivaunua olivat mallia 1916 jos muistan oikein, ja osa tykistöä oli 1880-luvulta. Kaikille sotilaille ei kriisitilanteessa riittänyt aseita eikä varsinkaan patruunoita. Tykistöllä ammukset olivat vähissä ja tavattoman kirjavasta tykistövarustuksesta johtuen ammuksien hankinta, varastointi ja kuljetus olivat vaikeita. Välinpitämättömyydellä oli puolustautuminen ajettu häpeälliseen tilaan ja kansakunta vaarannettu vaikka varoituksia oli puolustusvoimien suunnasta annettu riittävästi.
NL:n pääpyrkimys oli laajentua joka suuntaan ja sitä se myös teki. Suomeenkin oli tullut suorasanaisia uhkauksia 1930-luvun aikana siitä mitä tuleman pitää, ollen pääasiassa Molotovin käsialalla painostusta lehdistön kautta. Maahamme lähetettiin melkoinen määrä vakoilijoita jotka melkein kaikki jäivät kiinni yrittäessään kartoittaa hyökkäysreittejä ja puolustusvoimien varustautumista. Kyse ei ollut Leningradin turvallisuuden parantamisesta vaan raskaimman luokan painostuksesta jolla pyrittiin minimoimaan sotilaalliset ponnistelut jotta asevoimia riittäisi vaikeammille rintamille. Viron esimerkki osoitti että taipuminen ei johda hyvään lopputulokseen. Vaikka he eivät silloin taistelleet NL:a vastaan saivat he kovan kohtelun. Suomen traagisin virhe oli tarrautua puolueettomuuteen ja esittää joka käänteessä olevansa puoueeton valtio. NL pyyhki puolueettomuuksilla takamuksensa tuhottuaan sitä ennen kansakunnan toisensa jälkeen. Silti täällä oli poliitikkoja jotka ummistivat silmänsä ja elivät kuin unessa.
Periaattessahan olen aina ollut hyvinkin jyrkästi EA:n esittelemällä kannalla, kuten moni varmaan muistaakin.
PoistaMutta toisaalta esim. Visurin ja Murtorinteen kirjassa "Hitlerin ja Stalinin kaupankäynti Suomesta 1939-1940" asia esitetään aika uskottavalla tavalla hyvin sekavaksi ja aina tilanteiden mukana muuttuvaksi.
Mutta olen yhä aika vakuuttunut, että vuonna 1940 olisi Suomi joutunut samojen toimenpiteiden kohteeksi kuin Molotov-Ribbentrop-sopimuksessa mainitut muutkin Baltian maat.
Vai löytyyko Neuvostoliiton arkistoista dokumenttia, edes salaista, jossa kerrotaan suunnitelmasta liittää Viro, Latvia ja Liettua Neuvostoliittoon? Ja Suomea ei?
No, joka tapauksessa Talvisota on meille yhtä tärkeä ja pyhä kuin venäläisille Voitonpäivä. Näillä mennään.
Minusta Suomi ja Baltian maat ovat/olivat eri kategoriaa Moskovan vinkkelistä, toisin kuin mantrassa sanotaan. Sekä historia että maantiede osoittavat, että kategoria on eri.
PoistaTapsa: ”….vuonna 1940 olisi Suomi joutunut samojen toimenpiteiden kohteeksi kuin Molotov-Ribbentrop-sopimuksessa mainitut muutkin Baltian maat.” Eli: kesä-heinäkuussa Neuvostoliitto kylmästi miehitti Viron Latvian ja Liettuan ja yritti Suomenkin miehittää kömpelösti pinonpolttajien (SNS, SNS-ykkönen; Wikipedia) avulla. Neuvostoliitto ei ryhtynyt kuitenkaan sotilaallisiin toimiin, koska se oli saanut pahasti kynsilleen talvisodassa.
PoistaTalvisota olisi siis voitu välttää suostumalla, jälkikäteen arvioituna, kieltämättä kohtuullisiin aluevaatimuksiin ja -vaihtoihin, mutta kesällä 1940 olisi tullut miehitys: sotilaallisia vihollisia vailla sillä hetkellä oleva Neuvostoliitto olisi voinut rajattomasti keskittää suurvallan hyökkäysvoimaansa Suomeen. Sotilaallisia vihollisia vailla oleva suurvalta NL oli kieltämättä talvisodankin aikana. Kesällä 1940 Suomella ei kuitenkaan olisi ollut kahta talvisodan valttia: erityisesti talvi ja myös mahdollinen länsiapu. Nimittäin Neuvostoliiton silloinen liittolainen Saksa oli katkaissut Suomen länsiyhteydet miehittämällä Norjan 9.4.1940 ja jopa takavarikoimalla talvisodan aikana kuljetusvaikeuksien vuoksi Norjaan jääneen Suomeen suunnatun sotamateriaalin.
Sallan radan rakentamisvaatimus talvisodan rauhanehdoissa on jo todiste miehittämispäämäärästä. Rata olisi mahdollistanut Neuvostoliiton saada Ruotsin malmikaivokset vaikutuspiiriinsä ja Suomen ainoan maayhteyden katkaisemisen länteen, Ruotsiin. Sallan radan tärkeyttä Neuvostoliitolle osoittaa se, että siitä kerrottiin rauhanehtona Paasikiven valtuuskunnalle vasta Moskovassa. Paasikivi sanoi Molotoville: tätä ehtoahan ei madame Kollontai Tukholmassa kertonut. Paasikivi kertoo: Molotov pani asian madam Kollontain huonon muistin tiliin! (Huutomerkki Paasikiven muistelmissa.) Tietysti Molotov varjeli erityisesti tämän rauhanehdon vuotamista ruotsalaisten tietoon.
Juuri näin, jälkikäteen ajatellen miehitys (tai -yritys) vuonna 1940 olisi ollut aika varma. Toisaalta eihän Stalinkaan tiennyt vielä 1939 mitä kaikkea 1940 tapahtuu.
PoistaEdellinen nimetön uskoo näin:
"Minusta Suomi ja Baltian maat ovat/olivat eri kategoriaa Moskovan vinkkelistä, toisin kuin mantrassa sanotaan. Sekä historia että maantiede osoittavat, että kategoria on eri."
Näinhän me usein ajattelemme. Mutta ei tässä mistään mantrasta ole kyse, vaan riittää kun katsoo mitä siinä Molotov-Ribbentropp-sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan pykälässä 1 lukee:
"Mikäli Baltian valtioihin (Suomi, Viro, Latvia, Liettua) kuuluvilla alueilla tapahtuu alueellisia tai poliittisia muutoksia, muodostaa Liettuan pohjoisraja Saksan ja SNTL:n etupiirien rajan."
NL oli rakentanut 1930-luvulla ratoja ja teitä itärajamme suuntaan eri pisteistä ja niiden ainoa tarkoitus on ollut nopeuttaa hyökkäystä ja miehitystä. Niitä ei todellakaan rakennettu korpeen hakkuutöitä varten koska metsiä runsaasti lähempänä asutuskeskuksia ja teollisuutta.
PoistaSyksyllä 1939 joukkoja oli alettu siirtää Suomen rajan tuntumaan eikä niissäkään ollut kyse enää harjoituksista vaan ne olivta odottamassa etenemiskäskyä joka olisi ollut peruuttamaton ja hyökkäys maahamme olisi ollut fakta.
Meidän etumme oli että maasto Kainuun korkeudella on tavattoman vaikeata ja teiden rakentaminen suomaastoon ja tuhansien pienten järvien halkomaan seutuun on äärimmäisen vaikeata ja hidasta. NL:n armeijaa oli jo silloin alettu motorisoimaan ja se edellytti hyökkäystä varten teitä ja huoltoa varten ratoja. Koska ne eivät ulottuneet rajoille asti muodostui siitä NL:lle katastrofin ainekset. Kilometrien pituiset kolonnat jumittuivat lumeen ja ne oli helppo motittaa ja tuhota.
Vihreät olivat ottaneet opin perussuomalaisilta joilla vastikään siinä toisessa tapauksessa oli sama halu ruveta politikoimaan perustuslakivaliokunnassa.
VastaaPoistaAlun perin ihmettelin myös samaa: ulkoministerin kuvittelin ministeriön päälliköksi joka voi virkamiehen määrätä vaikka muutamaksi vuodeksi valmistelemaan muistiota paperiliittimien hankinnasta, varastoinnista ja kierrättämisestä.
Virkamiehenä voin kertoa, että ei voi pomo määrätä mihin vain. Asiallisiin, tehtävänkuvaan kuuluviin tehtäviin voidaan määrätä, mutta simputtamisesta ei hyvä heilu.
PoistaKemppisen haaveilema takaovelta ulos heivaaminenkaan ei ihan ministerin oikkujen mukaan onnistu, minkä Haavistokin joutui tässä oppimaan. Poliittisen uransa jatkon kannalta aika myöhään.
Eikö virkamiesten velvollisuuksiin kuitenkin kuulu huomauttaa ministerille mahdollisesta laittomuudesta?
PoistaAikamoisen ansan rakensivat ihmishenkiä pelastamaan pyrkineelle ministerille.
Virkamies voidaan kuitenkin määrätä tekemään "ministerin määräämiä" erikoistehtäviä, joka on kiertoilmaisu ns. hyllyttämiselle. Aikaisemmin muutama korkea virkamies laitettiin alkoholiongelmien takia syrjään eli virkaan, jossa ei voinut tehdä oikeastaan mitään, eikä siis myöskään vahinkoa. Virkamiehen asema on jonkin verran muuttunut viimeisen 30 vuoden aikana ja ei ole enää itsestään selvää että olisi erottamattomuus. Virkamieslautakuntakin lopetettiin ja tuotanto-talous-syyt aiheuttavat yhä useamman erottamisen. Ja jos ei voi eottaa, niin virka voidaan lakkauttaa eikä lakkautuspalkkaakaan enää ole.
PoistaUseilta näyttää jo unohtuneen, että Haaviston tapauksessa ongelma oli se, että ministeri ei halunnut antaa suoraa määräystä tehtävän suorittamiseen, vaan halusi virkamiehen toimivan omalla virkavastuullaan. Kokenut virkamies kieltäytyi tästä, jolloin ministeri raivostui ja yritti antaa potkut.
PoistaHaavisto tuli järkiinsä, perääntyi ja pyysi anteeksi kun hänelle selvisi että toimintatapa ei käy päinsä, mutta hänen erittäin huonoa hallintokulttuuria osoittava toimintatapansa oli jo käynyt ilmi.
Haaviston vika siis oli enaisijaisesti se, että hän yritti tulenaraksi tietämässään asiassa laittaa virkamiehen toimimaan kyseenalaisesti, ottamatta itse vastuuta operaatiosta. Ja se vastuu ja ministeriön poliittinen johtaminen kuuluu hänelle. Virkamiehet toteuttavat sen, mitä johto määrää, kun käsky on selvä eikä mennä laittomuuksiin.
Virkamies
Nyt kun valtiosihteeri Anttonen ja alivaltiosihteeri Puustinen joutuvat itse virkarikostutkintaan, niin ehkä muisti palaa pätkittäin ja nyt sanotaankin, että tosissamme yritimme estää Haaviston toimet varoittamalla laittomuuksista.
VastaaPoistaEi kai nyt sitten kuitenkaan näin? Vai...
On se tavallaan hienoa se maskuliininen nokittelu, josta Kemppinenkään, vanha mies, ei pääse eläkepäivilläänkään eroon. Ei pääse, kun niin kauan kuin testosteronia yhtään elimistöstä löytyy, täytyy kuitenkin ärähtää. Että ollaan pojat hiljaa.
VastaaPoistaRakastan teitä kaikkia.
Presidenttipeliä alusta lähtien. Ja onhan se vähän erikoista, että muistutuksen tehneet käsittelevät asiaa itse. Haavistolta varomatonta toimintaa, joskin tarkoitus on ollut hyvä. Ja vihreiltä lisää varomatonta toimintaa. Ne naiset ja lapset näyttää hävitetyn kartalta.
VastaaPoistaAsiatonta ja osaamatonta toimintaa Haavistolta ja hänen avustajiltaan koko tapaus on ollut. Yritti saada virkamiehen ottamaan vastuun joka kuuluu ministerille.
PoistaTäysin luokattoman huonoa hallintotapaa. Toivottavasti Haavisto edes jälkikäteen tajuaa miten osaamaton hän on ollut. Perustuslakivaliokunnan toimintaa sivusta ohjailemaan pyrkineet vihreät eivät sitä ainakaan ole vielä tajunneet.
Jos ja kun Haavisto haluaa auttaa naisia ja lapsia, hänen on syytä tehdä se itse asioista vastuu kantaen. Tässä tapauksessa hän pelasi tilannetta, jossa ministeriön virkamies uhrattaisiin jos operaatio ei onnistuisi, ja ministeri voisi liueta vastuusta, kun selkeää toimintakäskyä hän ei suostunut antamaan.
Presidenttipeliin tämä heijastuu siten, että Haaviston osaamattomuus paljastui.
Taas tuli ankara pettymys. Asennoidun lukemaan blogistin parhaita osaamisalueita kuten musiikkia, kirjallisuutta, mikrobiologiaa, lääketiedettä ja kvanttifysiikkaa. Tulikohan siinä kaikki?
VastaaPoistaJa taas tulee umpipoliittinen blogi, jonka kommenteista on riski loukkaantua.
No eikös se mahdollinen loukkaantuminen ole sen loukkaantujan ihan oma ongelma.
PoistaIhmettelen tässä sitä, että asianomaista eli Haavistoa pidetään jo syylliseksi tuomittuna, vaikka mitään rikosoikeudenkäyntiä tai edes syytettä ei ole ollut. Eikö yleensä tarkkaan varjeltu syyttömyysolettama tässä pädekään? Ja jos syyte nostettaisiin, voisi perustuslakivaliokunnan asiantuntijoiden mielipidejakautumasta päätellä, että tuomaritkin äänestäisivät eikä lopputuloksesta olisi ennalta mitään varmuutta, oli valiokunnan pointti mikä tahansa. Tänään muuten Hesari antaa ymmärtää, että varapuheenjohtaja Häkkänen on kovasti päsmäröinyt perustuslakivaliokunnassa.
VastaaPoistaHaavisto kantaa poliittisen vastuun viime kädessä äänestäjiensä suuntaan.
PoistaVuosikymmenten takainen Juhantalon tapaus oli hyvä esimerkki. Tuomio tuli, mutta kun äänestäjien luottamus säilyi, poliittinen ura jatkui. Ei tosin niihin tehtäviin, joihin hänellä olisi ollut ilman suhmurointiaan ja tuomiotaan ollut mahdollisuuksia.
Häkkänen on vielä nulikka ja hänen pitää yrittää kerätä pisteitä, sillä koska tahansa Orpon homma on avoinna yeitteliäille nuorille, jotka ovat jättäneet jäkensä. Olihan hän sellainen hätäoikeisministerikin - aikanaan!
PoistaPerustuslakivakiokunta on ministerivastuuasiassa esitutkintaviranomainen, ja eduskunta on oikeastaan syyteharkinnan suorittava syyttäjä. Näiden ei siis tarvitse olla täysin puolueettomia. Eihän poliisikaan muutu jääviksi sillä, että tekee rikosilmoituksen havaitsemastaan rikoksesta. Sen sijaan valtakunnanoikeuden tulee olla puolueeton.
PoistaSyytettä siis ei tulla nostamaan, koska perustuslakivaliokunta ei sitä esitä. Asiassa jää siis oikeastaan voimaan toteamus, että kyseessä olisi tavallisen virkamiehen tapauksessa sakolla rangaistava tuottamuksellinen virkavirhe. Eri asia olisi tilanne, jossa Haavisto aivan erityisesti pyytäisi syytettä eduskunnalta, jotta pääsisi puhdistamaan maineensa. Enpä usko, että pyytää. Oikeudessa ei kenenkään maine puhdistu.
Näissä E A:n lausahduksissa on aina niin sakeasti asiaa faktaa tietoa että tällainen huonompi on taipuvainen lohduttautumaan -toiseksi kun jää- että miten olisi henkevyyden ja lennokkuuden laita, kuinka olisi ison kuvion laita, että missä olisi pureva kannanotto kaiken datan yli ja korkeammalta katsottuna ? No oli tänään, kahdestikin: "pidetään vahva oma puolustus eikä aiheuteta Venäjän perimmäisille eduille eksistentiaalisia riskejä. (Eli ei oteta maahan amerikkalaisia ydinaseita tai ohjustentorjuntaa.)" Ja toinen…"jotta pääsisi puhdistamaan maineensa. Enpä usko, että pyytää. Oikeudessa ei kenenkään maine puhdistu." Voisiko terävämmin nähdä sumun ja sumuttamisen ja sumutetuksi antautumisen läpi ? Tuskin.
PoistaMiten se toteamus voi "jäädä voimaan", kun mitään fair trialia ei ole ollut?
PoistaIso juridinen kysymys Haavisto-casessa on normihierarkia ja perustuslain etusija. Oikeuskanslerin viimetalvisesta ohjauksesta sekä useiden perustuslakivaliokunnan kuulemien asiantuntijoiden lausunnoista ilmenee käsitys, jonka mukaan ulkoministerillä oli perus- ja ihmisoikeustasoinen velvollisuus toimia. Itse perusasiassa ei siis ollut kyse poliittisesta valinnasta, vaikka linjaus tässä tapauksessa hyvin istuikin Haaviston poliittiseen profiiliin.
VastaaPoistaHaavisto yritti istua tuleen virkamiehen housuilla, kantamatta itse vastuuta. Siitä tässä oli kyse, ja aiksi ministeriön väellä on vaikeuksia luottaa pomoonsa.
PoistaJohtaa saa, ja pitääkin johtaa, mutta kenenkään alaisen ei tarvitse astua lahtipenkkiin ministeein poliittisten peliliikkeiden vuoksi.
No mutta kun se ministeri ei itse toiminut, ei antanut määräystä joka olisi todennettavissa. Yritti saada virkamiehen kantamaan riskit, jotka eivät tälle kuulu.
PoistaEihän Haavistoa tuosta toki syylliseksi todettu. Lukekaa nyt ihmeessä, mitä valiokunta sanoi ja mitä ei. Kun konsulipäälikkö ei suostunut toteuttamaan oikeuskanslerin toteamaa toimimisvelvollisuutta, nuo tehtävät siirrettiin toiselle virkamiehelle. Jonkunhan ne piti toteuttaa, eikä niiden edellyttämisessä ministeriön virkamiehistöltä ollut mitään laitonta. Päin vastoin laitonta olisi oikeuskanslerin(kin) kannan mukaan ollut, jos niihin ei olisi ryhdytty. Se, mitä valiokunta piti vääränä, liittyi pelkästään tämän jälkeiseen virkamiehen siirtohankkeeseen, joka sekin jäi yritykseksi. Sitä, onko konsulipäällikkö tai joku hänen esimiehistään toiminut laillisesti, ei valiokunta tietenkään ole voinut sanoa.
PoistaYhtälö on juridisesti paljon monimutkaisempi kuin moni tässä kuohukeskustelussa luulee. Osa lasten pelastamiseksi tarvittavista valtuuksista kuului kansainväliseen konsulijärjestelmän piiriin, ja niistä on omat sopimuksensa ja lakinsa ja UM:ssä oma osastonsa. Niihin ei edes ministeri voi noin vain suoraan puuttua ja siirtää itselleen. Silti konsuliasiatkin ovat osa UM:ää ja sen johtamisjärjestelmää. Mutta onhan se melkoista, jos oikeuskanslerin edellyttämiä toimia ei voi toteuttaa siltä osin kuin keskeinen virkamies niistä kieltäytyy. No, sitten asetettiin erityisedustaja erityisin valtuuksin ja asia näytti hoituvan. Mutta yleisestä johtamusnäkökulmasta voi hyvin ymmärtää ministeriä, joka halusi tällaiseen epäyhtälöön pysyvämmän ratkaisun.
PoistaEräs köyhyystutkija on ryhtynyt asuntosijoittaja -keinottelijaksi. Ideologia taipuu tällaiseenkin.
VastaaPoistaEdellyttääkö köyhyyden tutkimus äärivasemmistoon kuulumista? Onko kokoomusta äänestävän tilastotieteilijän tulotilastossa vähemmän köyhiä?
PoistaOnko YK ja sen pääsihteeri nyt sitten persukielellä ääri- tai vihervasemmistolainen, kun äsken on uutisoitu näin:
PoistaYK:n pääsihteeri maailman johtajille: Julistakaa ilmastohätätila.
Nyt väännetään vähän joka puolella siitä, oliko perustuslakivaliokunnan toiminnassa ja/tai siihen vaikuttamisessa jotain poliittista samalla, kun koko kärhämä alusta asti oli pelkkää politiikkaa kun katsoo ketkä ruljanssin aloittivat.
VastaaPoistaPolitiikkaa joo, mutta olennaisesti kyse on ollut ministerin taitamattomasta johtamistavasta.
PoistaIf
PoistaNiinkö se sitten menee, että kun havaitsemme rikoksen tapahtuneen (kuten nyt perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan on tapahtunut), me vain katsomme sivuun ja annamme asian olla?
Vai onko jopa niin, että kansanedustajien erityinen velvollisuus valvoa ministereiden toimien laillisuutta ja juuri siksi heille on annettu mahdollisuus viedä epäillyt väärinkäytökset perustuslakivaliokuntaan?
Ruljanssin aloitti Haaviston osaamaton hallintotapa.
PoistaVeli/sisko todistaa niin ihanasti. Kaikkihan on politiikkaa ja sitten on vielä puoluepolitiikkaa ja sitähän demokratia tarvitsee, vaikkei tässä po. asiassa.
PoistaLapset ja ilmeisesti äiditkin on kuitenkin tuotu Suomeen, tavalla tai toisella. Varsinainen asia on siis hoidettu. Lapset ovat päässeet kouluun ja hyvään hoitoon, voi toivoa, ja sehän on pääasia. Vuosi heistä siitä vouhkattiin suuriäänisesti kuin jostain maata järkyttävästä asiasta. Kukaan ei halunnut liata asiassa käsiään eikä leirin mutakentillä jalkojaan. Jonkun se oli tehtävä virkansa puolesta.
VastaaPoistaYksinkertaisin selitys voimia ja valtakunnan varoja kuluttavalle ulkoministeri Haaviston ajojahdille on se, ettei hän ole hetero. Kysykää vaikka Päivi Räsäseltä.
VastaaPoistaYx Valtonen
Mikäs on sitten yksinkertaisin selitys Päivi Räsäsen ajojahdille?
PoistaPäivi Räsäsen ajojahdille homoja ja muita syntisiä vastaan on se selitys että muiden uskonnollisten fanaatikkojen tapaan hän pitää itseään apujumalana ja jumalaansa niin heikkona että se ei ilman apua pärjää.
PoistaKiitos selityksestä, Raksu.
PoistaPäivi Räsäsestä kirkon näkökulmasta tulee mieleen unkarilainen sananlasku: "jos minulla on tuollainen ystävä, en tarvitse vihamiehiä".
PoistaElikkä elikkä. kuten huonommassa iskelmässä lauloi S. Salminen ensin meni salkku ja sitten meni tolkku ja sitten meni mukavasti muuten vaan. Harmin paikka.
VastaaPoistaHyvä ettei ketään varsin paljo simputettu.