Juha Hurmeen kirjan esittely olisi vajaa vailla ilmaa, metsää ja vettä.
Eilen jäimme Kalevalaan. On vaikea sanoa mitään Hurmeen tietoon Kalevala-elokuvan Sampo (1959) neuvostoliittolaisen valtion varoin toteutetun elokuvan kustannuksista. Hyvin vaikea niitä olisi laskeakaan, jo olisi numeroita. ;itta numeroitakaan ei ole.
Omien tietojeni mukaan naapurimaassa joskus sattui, että kuvausryhmä kaikkineen muutti tekopaikoille ja asui siellä pari kolme vuotta ja kuvasi, jos sattui. Joskus syntyi mestarillinen teos, useimmiten ei. Jos tarvittiin avustajia, tilattiin jalkaväkirykmentti tai pari. Niitä riitti. ”Sampo” oli joka tapauksessa katastrofi. Kukaan ei halunnut nähdä sitä. Ne jotka tulivat katsomaan, katuivat päätöstään. USA:ssa sen lyhennetty versio oli ehdolla kilpailussa kaikkien aikojen huonoimmasta elokuvasta.
Hurmeen maininta ”kalevalaisuuden” ja TV-teatterin lopusta on uskottava. Ehkä ”Rauta-aika” maksoi Ylelle kymmenen kertaa sen minkä tavallinen näytelmäelokuva. Suullisen tiedon mukaan kuluja ei varmuuden vuoksi laskettu. Hurmeen mukaan muista yhteyksistä tunnetut henkilöt seisoskelevat metsässä ja puhuvat käsittämättömiä.
Kun Turkka oli sitten vuorostaan kuvannut ”Seitsemän veljestä”, alettiin ymmärtää, ettei elokuva synny teatterimieheltä teatterin taidoilla, eikä näytelmä runoilijalta.
Merkittäviä muistoja käsiteltäessä olisi saanut mainita Mikko Niskasen ”Kahdeksan surmanluotia” ja etenkin ”Pojat”, joka on hämmästyttävän hyvä elokuva ja ainakin Tommi Kinnusen kirjan tautta ajankohtainen kaikkien vuosikymmenien jälkeen. Se on se filmi, jossa pääroolissa on Loiri keskenkasvuisena poikasena.
Aleksis Kiven kaksi elementtiä ovat ilma ja metsä. Perässä on tuli. Vasta sitten tulevat henkilöt.
Hurme on kirjoittanut kirjaansa murhenäytelmän. Suomen taloudellinen nousu oli metsän tuho.
Yle näytti juuri dokumentin siitä, missä kunnossa Suomen metsät ovat jo nyt. Hurme on ensimmäisenä yhdistänyt kulttuurin ja elinkeinojen nousun ja ympäristön romahduksen yhtenäiseksi kertomukseksi. Se on merkittävä teko.
Sääli että hän jättää mainitsematta tukkilaisromantiikastamme kirjoitettuaan murroksen kirjanneen Kalle Päätalon, joka samalla oli viimeinen todella luettu kirjailija Suomessa Väinö Linnan jo muutettua kansallista tietoisuutta.
Omasta puolestani lisäisin, että kirjallisuus ja suurin osin jopa lehdistö on ollut meillä naisten varassa. Suomen hienoin naiskirjailija on kuitenkin F. E. Sillapää. ”Nuorena nukkunut” on uskomattoman hieno romaani. Aikakausi kuittasi sen ”biologismina”, kun ei saanut sanotuksi, että köyhien kuuluukin kuolla, keuhkotautiin.
Mutta siinä kerrankin Nobel löysi kohteensa. Ja kirjailija henkisen tasapainonsa.
Mikähän Turkan Seitsemän veljestä -sarjan niin surkeaksi teki? Paitsi että suuri osa suomalaisista siitä kovasti vihastui, lähinnä poliittisista syistä: "Ei oikea Suomen kansa tuollaista ollut! Ja se Turkkakin..."
VastaaPoistaOnko jotain objektiivisia kriteerejä? (Leikkaus tosin olisi pitänyt harkita uusiksi.)
YHdyn nimettömän kommenttiin. Turkan seitsemän veljestä kasvoivat ulos kehyksistään ja muuttuivat oikeiksi ihmisiksi. Se, ettei kansan enemmistö menneen ajan taloja imitoivissa taloissaan siitä pitänyt, ei ihmetytä lainkaan.
PoistaKatsoin aikoinaan koko sarjan alusta loppuun, hyvin kiinnostuneena siitä mitä uutta Turkka aiheesta löytäisi.
PoistaEnkä kadu, vaikka mielestäni Turkan versiossa uutta oli vain käsittelytapa: loputtomat lähikuvat ja hillitön naturalismi kuolaavine ja räkänokkaisine veljeksineen.
Oletan Turkan tarkoituksena olleen näyttää veljekset aitoina ihmisinä, sellaisina kuin sinä ja minä olisimme vastaavissa reaalimaailman tilanteissa.
Luulenpa, että kansan tuomio tuli juuri tästä sekavasta esteettisestä ällöttävyydestä. Olemme niin sisäistäneet hollywoodilaisen näkökulman, jossa muutamasta nyrkiniskusta naamaan ei kohta näy kuin laastari komeassa nenässä.
Minun muistikuvissani nuo kaksi mainittua kotimaista tv-sarjaa ovat paljon mainettaan parempia, vaikka Haavikon replikointi onkin kaukana realismista. Samaan syssyyn voisi mainita myös elokuvan "Tulipää"(julisteessa jokseenkin"Tiilipililili") joka mielestäni epäonnistui samassa lajityypissä paljon pahemmin.
VastaaPoistaValter Kelikangas etsii kirjassaan "Seitsemän tuntia erämaata" suhteellisen koskematonta metsää vuosikausia noin kohta sata vuotta sitten. Löytyy, rajavyöhykkeeltäå, Neuvostoliiton puolelta.
VastaaPoistaMikä on koskematon metsä? Ihmettelin aikanaan Keltikankaan mainintaa, että hän vasta Lounajärveltä sellaisen pienen palstan löysi. Varmuudella hän törmäsi useisiin sellaisiin ajaessaan sitä ns Pitkää Linjaa metsäinventoinnin vuoksi Petsamosta Tornionjoelle. Tänä päivänäkin siltä linjalta sellaista löytyy.
PoistaSuomen metsissä on puuta enemmän kuin ikinä aikaisemmin. Metsiä todella osataan hoitaa Suomessa erinomaisesti.
VastaaPoista...Suomen taloudellinen nousu oli metsän tuho"... tällainen väite on täysin perätöntä puppua.
Uskovainen on näemmä aina uskovainen.
PoistaPuuta saattaa ollakin, mutta kun se metsä on paljon muutakin kuin vaan ne puut. Metsää ei myöskään tarvitse "hoitaa" sen paremmin kuin mitään muutakaan biotooppia - suota, järveä tai vaikka tunturipaljakkaa. Ainoastaan ihmisen jäljiltä kiusattu luonto tarvitse hoivaa ja huolenpitoa.
PoistaJokainen ymmärtää, ettei ihmisen aikaansaamalla talousmetsällä ja luonnontilaisella metsällä ole paljonkaan tekemistä toistensa kanssa, (korkeintaan vain ne puut). Pitäisi opetella näkemään metsä puilta ja tunnustaa se tosiasia, että tässä maailmassa on paljon muutakin merkittävää kuin vain ihminen kaikkine taloudellisine tarpeineen ja itsekkäine pyrkimyksineen.
Isoisänisäni kaskesi niitä maita jotka isäni vanhoina laidunmaina sitten istutti. Leppiä kaadettiin taimikoiden päältä polttopuuksi.
PoistaKaadatin mäenrinteestä vuosi sitten parin hehtaarin aukon, ja avautui komeat maisemat kymmenien kilometrien päähän sinisille saloille. Näkymät, jotka lapsuudestani muistan, vuosikymmenien aikana kuusittuneet ja umpeenkasvaneet.
1800-luvulla kaikki ne rannat, mäkien laet ja rinteet olivat kaski- ja laidunmaita. Nyt eri ikäisiä metsiä. Muutaman karjatilallisen peltoalueita pilkottaa siellä täällä. Kylät ovat hävinneet, kesämökkien saunoista kohoaa savua lauantai-iltaisin rannoilla.
En sitten tiedä milloin niilläkin mailla olisi viimeksi ollut ikimetsiä. Ehkä 1700-luvulla. Sivummalla Täyssinän rauhan rajamerkille johtavan polun varret olivat 25 vuotta sitten avohakkuuta. Nyt hyväkasvuista nuorta koivu- kuusi - sekametsää. Ja välillä aivan tuore hakkuuaukko.
Ja se luonto sitten. Puukiipijä pesii vanhan aitan nurkkalaudoituksen takana. Pääskyset ovat hävinneet. Kanalinnuilla on rypypaikka nuorta taimikkoa kasvavan hiekkaisen kumpareen eteläisellä sivulla, samoilla paikoin kuin lapsuudessani, vaikka metsä on kaadettu ja uudelleen kasvamassa. Ja mäyrällä pesä siitä alempana. Sitä ei ollut silloin kun kotitilallan8 vielä asuttiin.
Jos joku näkee luonnon katoavan, kai se sitten niin on hänen kohdallaan. En ala kiistelemään.
Minä mietin, jokohan pähkinäpensas kasvaisi siinä uusimmalla aukkohakkuulla jos istuttaisi. Aurinkoinen rinne, ravinteikas kalkkipitoinen kallio- ja maaperä. Minä en niitä enää ennättäisi satoa tuottavana ehkä nähdäkään, mutta jos kokeilisi, ettei tarvitsisi umpeen kasvattaa, hienoja näkymiä kun ovat, järville ja salomaille. Olisi oravilla ihmettelemistä että mikä herkku se tämä.
Rauta-ajan kustannuslaskelmista palautui mieleeni tilanne jossa olin eräälle kotimaiselle suurelle lääketehtaalle kehittänyt lääkkeiden tuotekehitykselle projektinhallintajärjestelmän 1980-luvulla. Sen avulla oli tarkoitus saada resurssit tehokkaaseen käyttöön. Esittelin sen lopulta myös tehtaan johtajalle. Hän oli kaikkeen tyytyväinen mutta kehoitti ottamaan kaikki kustannuslaskentaan liittyvät osat pois. Hänen mielestään lääkkeen kehittämisen kustannuksia ei haluta tietää. Näin tein ja systeemi otettiin käyttön ja minä poistuin paikalta.
VastaaPoistaUuden lääkkeen kehittäminen kestää kymmenisen vuotta ja edellyttää runsaasti suuren tutkija- ja laboratoriohenkilökunnan työtä.
"Yle näytti juuri dokumentin siitä, missä kunnossa Suomen metsät ovat jo nyt."
VastaaPoistaJos faktat kiinnostavat - mutta eiväthän ne kiinosta, koska ne pilaisivat hyvän ja tunteita nostattavan tarinan - voimme todeta Suomen metsien tilasta mm. seuravaa:
- viimeisen 100 vuoden kuluessa puuston määrä on kasvanut vajaasta 1500 miljardista kuutiometristä 2500 miljardiin (hiilivarasto)
- puuston kasvu on kaksinkertaistunut 100 vuodessa (hiilinielu)
- Etelä-Suomessa yli 120-vuotiaiden metsien osuus metsämaasta on nyt selvästi suurempi kuin viime vuosisadan alkupuoliskolla.
Hyvät graafit ja paljon muuta kovaa faktaa asiasta löytyy tästä:
https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/metsa/metsavarat-ja-metsasuunnittelu/metsavarat/
Ja mikä hankalinta näille populistisille vihapuhujille on se, että Suomen metsien kasvu vain kiihtyy ja puuvaranto aina vain kasvaa kaiken aikaa. Eikö ole pirun harmillinen juttu?
Helppo on tehdä "dokumentti" aivan mistä vain ja osoittaa sillä aivan mitä vain, kunhan vain valikoi "faktat" ja kuvakulmat sopivasti.
Mietin vain sitä, mistä tämä luonto-, metsä- ja ihmisvastaisuus oikein kumpuaa. Mikä on sen ajuri?
Onkohan MK ihan tolkuissaan kun näki kyseisen dokumentin ilmaisevan "luonto-, metsä- ja ihmisvastaisuutta"?
PoistaToinen uskovainen.
PoistaNiinpä, mistä luonto ja ihmisvastaisuutesi kumpuaa?
PoistaVarmaan kaikki pitää kutinsa mitä sanoit.
PoistaKuitenkin kun metsissä kulkee Etelä-Suomessa ja pohjoisemmassakin, voi selvästi havaita että hakkuut ovat lisääntyneet ja metsät ovat pääosin talousmetsää jossa ei juuri yli 60 vuotiasta puustoa ole. Vaikuttaisi siltä että pääosa metsistä on 30 - 50 vuotista keskimäärin. Minulla ei ole tästä tilastoja mutta viisaammat tietävät.
Se on varmaan totta että yli 120-vuotiaiden puiden määrä on lisääntynyt mutta niitä on edelleen todella vähän eikä niinmuodoin vielä sen suurempaa merkitystä miltään osin. Meillä pitäisi olla kaikenikäisiä metsiä, talousmetsiä ja koskemattomia alueita, kaikkea siltä väliltä. Silloin luonnon monimuotoisuus olisi paremmin turvattu. Esim. kuukkeli on etelämpänä vähentynyt kovasti kun metsät ovat sirpaloituneet. Kuukkeli tarvitsee yhtenäisiä vanhoja metsiä jotta se ympärivuotisena lintuna kykenisi hankkimaan ravintoa. Talvinen ravinnonhankinta on todella haastavaa linnuille vaikka pakkaset eivät haittaisi. Aika lailla samankaltainen tilanne on piennisäkkäillä.
Metsä on meidän suomalaisten tärkein luonnonvara eikä sitä saa tuhota.
Luonto- ja metsävastaisuus kumpuaa tietämättömyydestä ja osittain tyhmyydestä. Ajureina voivat toimia aika monet tahot, joiden piirustuksiin asenteet hyvin sopivat.
PoistaMinustakin Hurme selvästi liioittelee kirjassaan metsien tuhoa. Mutta muutenhan kirja on mainio.
Poista(Ja itse Hurme tuntuisi olevan hiukan sukulaissielu blogistin kanssa.)
Onko tuo erottelu ihminen / luonto Luonnoton, Epäinhimillinen?
PoistaÄlykäs se ei ole. Se on pikemminkin erittäin typerä erottelu sillä siinä ei ole a) järkeä, b) matematiikkaa. Tarkoitushakuinen se kyllä on.
Tosta kirjallisuuden Nobelista: Sillanpää, no joo. Mutta kirjailija, joka olisi ehdottomasti ansainnut sen erityisesti ystävyyden ja rakkauden voiman herkillä kuvauksillaan ja lannistumattomalla humanismillaan, on Tove Jansson. Mutta eihän sitä nyt voinut antaa suomalaiselle naiselle, härregud, kun oli semmosiakin tärkeitä naisia palkittavana kuin esimerkiksi Herta Müller (2009) Elfriede Jelinek (2004) tai Wislava Szymborska (1996) - joiden teokset kuluvat lukijasukupolvien käsissä.
VastaaPoistaNiin ja onhan Tove lisäksi ruotsinkielinenkin!
PoistaTove Jansson on eräs ylittämätön kirjailija tosiaan. Nobelkomitealle lastenkirjallisuus taisi kuitenkin olla jotenkin vähäarvoista, vaikka juuri esim. Muumikirjojen monikerroksisuus on aivan uskomatonta.
PoistaÄlysiköhän kukaan edes ehdottaa Tove Janssonia nobelistiksi? Olisi kyllä sen ansainnut.
PoistaF.E.:hän olikin biologi koulutukseltaan, tosin opintonsa kesken jättänyt.
VastaaPoistaLuonnontieteilijän näkemys näkyy hienosti kaikessa hänen kirjoittamassaan.
”Nuorena nukkunut” on uskomattoman hieno romaani, toteaa JK.
PoistaKiihkottomuudessaan neron aikaansaannos on Sillanpään ”Hurskas kurjuus” -romaani, kun otetaan huomioon sen ilmestymisajankohta, syksy 1919, ja kirjailijan kokemukset edellisen vuoden sodassa pidätyksineen kummankin sotaosapuolen toimesta. – Teos kuvaa sotaa ja siihen johtaneita syitä, se on yksi romaanin kerros. Toinen on ihmiskuvaus, Juha Toivola; niukkaeväinen ihminen, joka yrittää hallita elämäänsä onnistumatta siinä. Kolmas kerros on näkemys yksilön heikosta asemasta armottomassa historian kulussa. – Toinen kansakuntaa eheyttävä proosateos oli sotien välisenä aikana Toivo Pekkasen ”Tehtaan varjossa”. – JRi.
Linnan eräs tarkoitus Pohjantähdessä oli nimenomaan kumota sillanpääläinen punikkikuvaus - vähä-älyinen saamaton tassukka, joka meni joukon mukana vastoin parempaa ymmärrystään.
PoistaLinna näytti, että punaiset olivat joka suhteessa samanlaisia ihmisiä kuin valkoisetkin, yhtä hyviä tai yhtä huonoja.
Harmi ettei Linna ikinä kirjoittanut tehdasromaania. Monet tehtaat kiertäneenä olisin todella halunnut lukea sen.
En ole koskaan ymmärtänyt väitettä, jonka mukaan Sillanpään Hurskas kurjuus oli yritys yleispätevään tyyppikuvaukseen punaisista "vähä-älyisinä, saamattomina tassukoina".
PoistaMielestäni kirja on pikemminkin yleisinhimillinen kuvaus ihmisen elämän reunaehtojen ankaruudesta. Tässä teoksessa nuori Sillanpää on minusta yltänyt sekä kerronnan psykologisen oivaltavuuden että kirjallis-tyylillisen mestarillisuuden tasolla sellaiseen järjenjuoksuun, jolle en löydä vastinetta suomalaisesta kaunokirjallisuudesta.
Sillanpään todellinen näkemys vuoden 1918 "vapaussodasta" käy muuten erinomaisen selväpiirteisesti ilmi hänen käsikirjoituskatkelmastaan, mahdollisesti vuodelta 1919: "Olen usein horjahtanut nai[i]visuuteen, mutta milloinkaan en ole niin vääntävästi todennut sellaisen horjahduksen jälkihappamuutta kuin maaliskuun lopulla v. 1918, jolloin romahti se ihanteellinen ennekkokuva, jonka olin luonut valkoisesta armeijasta." (Tämän mielestäni olennaisen lausunnon P. Rajala ikään kuin piilotti Sillanpään elämäkerran takaosan nootistoon 1983 ja vielä uudelleen trilogian uudistetussa ja tiivistetyssä laitoksessa 2010-luvulla.)
Hurme, jos kuka, on todellinen metsänpoika pitkine patikkaretkineen ja metsässä yöpymisineen. Muistan aina, kun hän suorassa TV-lähetyksessä kertoi tulleensa sinne suoraan Keskuspuistosta, jossa oli herännyt linnunlauluun. Jo lapsena hän oli juossut metsään suojaan saadakseen olla rauhassa. Vesikin on tuttu elementti pitkiltä souturetkiltä.
VastaaPoistaKalevalaa voi olla vaikea visualisoida, kun kaikilla on mielessään valmiina Gallen-Kallelan tauluissaan antama kuva. Venäläinen miniä kertoi lukeneensa koulussa Kalevalan. Itse en muista lukeneeni sitä koskaan yhteen perään kannesta kanteen. Joskus luen pätkän karjalankielistä tai savon murteelle väänettyä, mutta siinä tulee aina vastaan väittämistä.
Jari Tervo haastattelee TV-1:ssa neljää Sammon kulttuurissa tärkeätä: Vesse Vierikko, Anni Ylivaara, Soile Yli-Mäyry ja Tapio Bergholm.
VastaaPoistaVierikosta jäi mieleen, että hyvä (vilpitön?) uskossa olija säästää Jumalansa ja jumalsuhteensa kunnian vaihtamalla hänet kaupan jumaliin kun käsitteillä on Salieri.
Ylivaarasta jäi mieleen rajusti yli ja ali menevä bipolaarihäiriön osuus kahdeksan vuodenajan kansan kahdeksassa masennuksessa.
Isoa osaamattomuutta, kun sentään nobelpalkituista suurin yksittäinen joukko on nimenomaan tämä F 31 - kansa (kaksisuuntainen mielialahäiriö).
Ikäänkuin Tervo ja Liksom olisivat puhuneet tämän päivän D. Europaeuksesta, Juha Hurmesta.
Hänhän kirjoitti aiheesta - kaksisuuntainen mielialahäiriö ja Auroran sairaala - kirjankin.
Eniten mietin Tapio Bergholmin osuutta.
Häntä, Koivistoa, Tervoa ja Kirkkonummen Sfinksiä ei pitäisi laittaa samaan hissiin - ei ainakaan neljän istuttavaan hiihtohissiin.
Ei ainakaan, jos hissi on nousussa eivätkä perässähiihtämisen sukset (kts Timo J Tuikka, Kekkosen takapiru, Unto Hämäläinen, HS) tulleet mukaan.
Sain Juha Hurmeen Suomi kirjan joululahaksi. Oli hyvin mieluisa joululahja. Jos en olisi lahjaksi saanut, olisin itse ostanut. Olen lukenut sitä rauhalliseen tahtiin, tietoa ja kieltä harkiten varastoiden.
VastaaPoistaMinua Hurmeessa miellyttävät hänen hyväntuulisuutensa, suvaitsevaisuutensa, ilmaisunsa, laaja tietopohjansa ja ymmärryksensä siitä, mikä kirjallisuudessa on hyvää ja onnistunutta.
VastaaPoista"Suvaitsevaisuutensa", just så. "Opetelkaa ruotsia, juntit!"
Poista(Ja siten Hornet-mannekiinin kanssa niin hyvää pataa että.)
Hyvä neuvo. Kokeilepa, nimetön. Voisi avartaa. (Aluksi voi vaikkapa silmäillä Hufvudstadsbladetia netissä.)
PoistaEi uskalla,voisi havaita ettei pyhä pakkoenglantia ole niin kaikkivoipa kuin hän haluaa uskoa ( pätee myös espanjaan, ranskaan, saksaan jne.)
PoistaMitäpä minusta, parahin Eija G - ja sitä paitsi olen elämäni varrella, mm. kaukaisina koulu- ja opiskeluvuosina, vähin oppinut venskaksi vetäisemäänkin.
PoistaTarkoitin vain tuota Hurmeen tuolloisen juhlahetken euforisessa sielutieteellisessä tilassa sinkoaman kehotuksen puhuttelumuotoa. Se kuulunee ns. hyvien ihmisten normaaliin keinovalikoimaan. Esimerkiksi meikäläisen käyttämänä - muutettavat tietenkin muuttaen - se tietysti olisi aivan kamalaa "vihapuhetta".
"Juntti" on kiistatta herja. Jos se oli vitsi, se oli huono, sillä sanoma on liian selvä: ruotsinkieliset ovat kuin ovatkin parempaa väkeä.
PoistaMeillähän on jo pakkoruotsi. Miksi suomalaisten pitäisi opetella vielä enemmän ruotsia, kun ruotsalaiset eivät osaa yhtään suomea? Molemmissa maissahan nämä kielivähemmistöt ovat suunnilleen yhtä suuret.
Eija G - mitä sellaista Hufvudstadsbladet kertoo, mitä Helsingin Sanomat ei kerro? Suomenruotsalaisia paikallisuutisia? Jos haluaa ruotsalaisen näkökulman, eikö silloin esim. Dagens Nyheter olisi parempi?
PS. Olen asunut aiemmin vuosia Ruotsissa, ja minulla on sinne vahvat siteet, sukuuni ja ystäväpiiriini kuuluu sekä suomalaisia ja suomenruotsalaisia että ruotsalaisia.
Niin ja osaan jo ruotsia yhtä hyvin kuin Hurmekin.
Minusta Hurme viittasi siinä monien ruotsin kieltä kohtaan tuntemaan vierauteen, eräänlaiseen rasismiin. Itse hän on sitä tarvinnut monissa kieli- ja kirjallisuustutkimuksissaan ja oppinut puhumaan ollessaan nuorena pari vuotta Ruotsissa töissä vanhainkodissa, toisin sanoen siitä on ollut hänelle hyötyä ja iloa ja haluaisi, että muutkin voisivat kokea samaa.
PoistaSitä minäkin opetin aikoinaan oppilailleni ruotsin opettajana toimiessani. Kielitaitoaan voi kehittää ja ylläpitää lukemalla jatkuvasti. Kaikilla osaamillaan kielillä. Hufvudstadsbladet on sikäli helppo, että uutiset ovat samat kuin suomalaisissakin lehdissä, uuden alueen sanaston oppii nopeasti. HBL:llä on vain yleensä liberaali kanta asioihin. Se voi avartaa. Ja ennakkoluuloista luopuminen.
Apropos, rasismi! Lukeminenhan avartaa. Eija G:lle suosittelen, jos Hurmeelta ja Hbl:lta jää luppoaikaa, oheislektyyriksi esim. Meri Arni-Kautun väitöstä 'Itäistä kelvottumuutta vastaan'. Suomen ruotsinkielisten diskursiiviset mielikuvat suomalaisista 1896 - 1924. UEF 2020. - Tuskinpa nuo mielikuvat tuosta isommin ovat muuttuneet; ihan "empiiristäkin" havaintoainesta on vuosien saaatossa siksi paljon karttunut.
Poista(Olen nimetön nro 1.)
Meillä ei ole "pakkoruotsia" vaan tätä nykyä ehdoton PAKKOenglanti!
PoistaRakentavampaakin luettavaa löytyy kuin yli sata vuotta vanhat ennakkoluulot. Eletään sentään 2000-lukua.
PoistaIkävää, jos jollakin on huonoja kokemuksia toisenkielisestä kansanosasta.
PoistaAsun kaksikielisellä paikkakunnalla, jossa enemmistö on ruotsinkielistä. Samanlaisia ihmisiä he minusta ovat kuin muutkin suomalaiset, ihan tavallisia, niin kalastaja ja puutarhuri torilla kuin hoitaja ja fysioterapeuttikin terveyskeskuksessa, ehkä vain iloisempia ja puheliaampia. Melkein kaikki palveluammateissa ovat ruotsinkielisiä, ja palvelu on ystävällistä ja kohteliasta. Sairaalaan tultiin synnyttämään pitkienkin matkojen takaa, kun siellä pidettiin kuin kukkaa kämmenellä, silloin kun se osasto vielä oli. Ammattimiehet ovat luotettavia. Naapurit mukavia, ihmiset ahkeria, talot ja puutarhat kunnossa. Ei heissä ole mitään "pelättävää". Nykyisin jo osataan suomeakin, kun vanhemmat sukupolvet ovat poistuneet.
Sadan vuoden kuluttua suomalaistenkin mielikuvat 2000-luvun alun maahanmuuttajista lienevät toisenlaisia kuin nyt. Koetetaan vain elää rauhassa ja yhteisymmärryksessä. Piste.
Voi voi, nyt kierrämme ns. huonon kehää (circulus vitiosus). Juuri siksi että eletään 2000-lukua pitäisi jo ehdottomasti jättää sikseen rasistiset huutelut kuten "opetelkaa ruotsia, juntit!". Siinäkin tapauksessa että huutelija olisi "suvaitsevainen".
PoistaJuujuu mutta Kemppisen setä ja Rehnin täti tykkää nöffeistä. Että ne on sitten kauhean ihania, meinaan. Vaikka on ne aika hönttejä jotkut kun eivät löydä kotiin vaikka irti laskisit kun eksyt per- vieraassa keikkapaikkakunnan lähiömaisemassa. Taas piti olla ihmiskoiramies että saatiin järjestymään. Silti, ette osais vaikka kertoisin. En kerro, juuri siksi.
PoistaI. H.
Suomi on luonnonmetsien suojelussa EU:n eturivissä. Tiedoksi vain, että EU:n alueella 80% tiukimmin suojelluista metsistä sijaitsee Suomessa.
VastaaPoistaTäysin luonnontilaiset metsät kasvavat todella huonosti ns ainespuuta, jota teollisuus voi hyödyntää. Täysin luonnotilaisen metsän uudistuminen itsestään kestää vähintään 400 vuotta ja jopa 1.000 vuotta. Esimerkkinä ajatellaan vaikkapa muutaman hehtaarin aluetta, jonka salama polttaa tuhkaksi. Tällaiselle alueelle lehtipuut tulevat ensimmäisinä. Lyhytikäisenä puuna koivu kuolee pois noin 200 vuotiaana. Varjostusta kestävä kuusi valtaa alaa koivun jälkeen pääpuulajina. Aluksi puuta on niin tiheästi kuin kiinassa ihmisiä eli runkojen järeytyminen on todella hidasta. Parimetrinen ranteen vahvuinen kuusi saattaa olla jopa 200 vuotta vanha. Sellainen puu ei ikinä järeydy tukkimittoihin vaan lopulta kuolee pois pienenä.
Ns jatkuva kasvatus on todella huono tapa käsitellä metsiä, kun isompia puita harsitaan pois. Nuoria puita syntyy aluskasvillisuuteen liian vähän jatkuvassa kasvatuksessa. Semmoinen johtaa lopulta metsän hävittämiseen. Hakkuuaukko ja sen istutus heti hakkuun jälkeen johtaa tasaikäiseen puiden kasvuun ja parhaaseen puiden tuottoon.
Jatkuva kasvatus ei todellakaan jäljittele luonnontilaista metsää. Kun luonnontilassa järeä puu kuolee ja lopulta kaatuu maahan ja lahoutuu hiilidioksidikdi, niin se kestää jopa satojen vuosien ajan ja elättää samalla monenlaista lajistoa.
Jostain kummallisesta syystä meillä on usein tapana väheksyä suomalaista osaamista sekä metsän kasvatuksessa, korjuussa että teollisessa hyödyntämisessä, vaikka olemme näissä asioissa aivan ehdotonta maailman huippua.
Suomalaista "metsäosaamista" on täysi syy väheksyä. On se sen verran yksipuolisen tuhoavaa.
PoistaTurhaan sinä Toipila näille mitään yrität selittää. :)
PoistaNämä tietävät jo varmuudella, että ahneet böndet aina heti kaatavat kaikki metsänsä ja ostavat rahoilla kökkötraktoreita sen sijaan, että antasivat metsiensä lahota kauniisti pystyyn, päästää hiilensä taas ilmakehään ja risukoitua sen jälkeen läpipääsemättömäksi ja hiiltä huonosti sitovaksi murrokseksi seuraavaksi 100 - 200 vuodeksi.
Se ajatus, että metsänomistajille on virallisten suojelualueiden lisäksi lähes joka palstallaan paljon lain edellyttäämää ja myös omaehtoista monimutoisuuden suojelua, ei näille jakeluun mene.
Ajatus siitä, että hyvin hoidettu ja monimuotoisuutta kunnioittava ja kuvoittain eri-ikäinen metsä on erinomainen ympäristö niin eläimille, marjoille, sienille, metsästäjille kuin muillekin luontoihmisille, on noille mahdoton.
Puhumattakaan siitä, että hyvin hoidettu metsä ei ole ongelma vaan se on osa ratkaisua, kun pyritään kohti ympäristön kannalta kestävää ja fossiilivapaata taloutta.
Mutta siis Toipila, uskovaisten kanssa on turha kiistellä. He tarvitsevat uskonsa, yksinkertaiset stereotypiansa ja viholliskuvansa oman minänsä koossapitämiseen. Joten suvatkaamme se heille ja hotaakaamme metsämme edelleen tyynesti mahdollisimman hyvin.
PS. Kaikki ne, joilla on vahvoja mielipiteitä metsänhoidosta, tervetuloa, ostakaa oma palstaa sen verran kuin ikinä pystytte ja hoitakaa sitä juuri niin kun haluatte. Se olisi aitoa ja oma kohtaista vastuunottoa. Muu on huutelua vierasiin pöytiin.
Persut ovat jostain syystä omaksuneet avohakkaajien nuoleskelulinjan.
PoistaPersumetsätalous ei tuota kunnollista rakennuspuuta vaan on valjastettu sellunkeiton varaan. Osaran aukeilla ei ole metsää vieläkään.
Mitäs tämä nyt sitten oikein on:
Poistahttps://yle.fi/uutiset/3-10945278
"Osaran aukeilla ei ole metsää vieläkään."
PoistaOsaran aukeilla on enemän puuta nyt kuin ennen aukeiden tekemistä. Alue toki on pohjoisessa ja karu ja kasvu siten hidasta.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Osaran_aukeat
Mutta ei kukaan tuollaista metsänkäsittelyä nykyään tee eikä hyväksy.Se, että tuolloin noilla hurjilla hakkuilla maksettiin sotakorvauksia, on taas asia, jota nykyviisat eivät osaa hahmottaa. Oli pakko, vaihtoehdot vähissä.
Itse uudistan metsiäni noin hehtaarin aukoilla niin, että metsissäni on koko ajan mahdollisimman tasaisesti kaiken ikäistä puustoa. (En tiedä, ymmärtääkö täällä kukaan, mikä on hehtaari, mutta se on alue, jonka keskelle jänis pääsee reunalta alle puolessa minuutissa. Ja päinvastoin. 😊)
Puhe siitä, että joku tuottaa ensisijsesti sellupuuta, osoittaa vain sen, että puhuja ei ymmärrä edes alan perusteista mitään. Toistelee vain sitä, minkä uskoo olevan muodikasta.
Kiitos Matias K. että vahvistit käsitykseni siitä että suomalainen metsätalous on tuhotaloutta.
PoistaOn ollut tilaisuus verrata vaikkapa ikkunoiden puutavaraa 1800-luvulta ja nyt.
PoistaSelvisi miksi Matias K. Toipila kannattaa rahan arvon tuhoamista. Hänellä on metsää. Varmaan vielä velaksi hankittua.
"Selvisi miksi Matias K. Toipila kannattaa rahan arvon tuhoamista. Hänellä on metsää. Varmaan vielä velaksi hankittua."
PoistaTämä ehkä hieman sekava (?) kommentti vaatisi vielä ehkä hieman hieman avaamista?
Kuka vaatii rahan arvon tuhoamista, missä? Eivätköhän keskuspankit nyt hoida tuon tuhoamispuolen "isoilla singoillaan", jota ampuvat nyt sarajatulella niin, että kohta (arvottomat) setelit peittävät koko maan piirin.
Mitä vaatimattomaan persoonaani tulee, minulla ei ole ollut velkaa sitten 1980-luvun ja metsäni ole perinyt. Siksi hoidankin niitä suurella kunnioituksella, luontoarvoja ja mm. hiilensidonnan tehokkuutta vaalien. Suoraan sanoen rahaa minulla on muutenkin sen verran kuin mitenkään voin tarvita tähän hiljaiseen elämääni. Metsät eivät siis rahallisessa mielessä ole minulle merkittävät. Muutoin kyllä kovastikin.
Kirjoitin tämän nyt vain siksi, että tuollaiset henkilöönkäyvät ja aivan hatusta vedetyt kommentit tuntuvat joskus osin tarpeettomilta ja pahimmillaan jopa hieman asiattomilta.
http://archive.is/LN54k
PoistaLinkin takana Sampsa Oinaalan artikkeli Osaran tilasta.
Minulla on lainassa tämän mitättömän elämisensekuntini ajan 8,3 ha metsää syntymäsijoillani.
PoistaLainaisin sen edelleen Pentti Linkolan Luonnonperintösäätiölle jos se olisi säästynyt meiltä luontorosvoilta siinä asussaan, johon se oli ehtinyt vuoteen 1975 saakka kehittyä. Nyt se tuskin kelpaa kun kasvaa pelkkää tylsää kasvatus(talous)metsää, melkeistään pelkkää mäntyä vaan ja joka vasta nyt, kasvettuaan tämän 46 vuotta alkaa rinnan korkeudelta mitaten saavuttaa vaivaiset pikkutukin mitat.
Ehkä jonkin suojelunmallin keksin tuolle keskieurooppalaisten, kasvottomien rahoitusyhtiöiden omistamien telousmetsien (tuhansia hehtaareita pelkkää vänttyräistä männyntarria) puristuksissa sijaitsevalle lainamaalleni ennen kuin tuhkani sinne testamenttini mukaisesti ripotellaan.
Linkolan Suojelumetsistä juttu Ylellä. Suosittelen lahjoituksia niiltä, joilla vanhaa metsää on ja joilleka jokin jotain merkitsee tiällä elämäntyngässä käväistessään: https://yle.fi/uutiset/3-11684908
Matias Toipila aina vaatii eurosta luopumista jättidevalvaatioiden toivossa.
PoistaBlogiteksti päättyy Sillanpään henkiseen tasapainoon. Jännitteen siihen luo Urho Somersalmen nimi elokuvajulisteessa. Karu kohtalo.
VastaaPoistaLisää: Sehän on hyvä, Nimetön 3, kun pystyt lukemaan DN:ia halutessasi. Onnittelut! Olet laajentanut rutkasti kulttuuripiiriäsi kuten Hurmekin. Ja minä myös.
VastaaPoista"Hyvät ihmiset", "parempaa väkeä". Mietin pitkään, mihin ryhmään kuulunen, hyviin, huonoihin, pahoihin, en sentään parempiin. Hyväsydäminen, pahansuopa? Hyvää tarkoittava nyt ainakin. Siitä päästäänkin hölmöön. Ei sentään.
No, hyvää alkanutta vuotta kuitenkin!
TS:n Extrasta: F.E. ja Waltari makailivat ryyppyputken jälkeen Lapinlahdessa. Sillanpää nousi ja kysyi, tiedätkö mikä ero meillä on. Mulla on nobelli, mutta
VastaaPoistasulla ei.