Alamainen aloite

 

Linnan juhlat saisi lopettaa. Juuri nyt olisi sopiva hetki. Itse perinne  on itävaltalais-venäläinen. Molemmat keisarikunnat eli Venäjä ja Itävalta-Unkari kaatuivat yli 100 vuotta sitten. Mutta täällä vaalitaan perinnettä. Hylättävä perinne on ajatus, että on parempia ja huonompia ihmisiä. Paremmat sitten marssivat ja tanssivat ja huonommat pällistelevät ja huutavat ”hurraa” mäkättävällä äänellä, kun santarmikenraali käskee.

 

Perinteisesti perinteet ovat keksittyä tavaraa. Minulla on sellainen kirjakin: ”The Invention of Tradition” (Hobsbawm.) Kirjoittajat riekkuvat etenkin kansallisten perinteiden keinotekoisuutta. Skottien kiltti on muistaakseni vain parinsadan vuoden takainen päähänpisto, ja tartaani samoin.

 

Sekä katsottuna että mukana ollen tapaus on kiusallinen. Ja tulee hikikin.

 

Edesmennyt ystäväni oikeusneuvos Jösse Portin kuvaili aloittamista korkeimman oikeuden jäsenenä. Ensimmäiset kuukaudet menevät ihmetellessä, että miten minä olen päässyt tänne. Ja ennen kaikkea että miten tuo ja tuokin on päässyt.

 

Olin frakissa ja kunniamerkeissä niissä linnan juhlissa, jossa eräs hyvin palkittu kirjailija-taiteilija yritti harjoittaa sukupuoliyhdyntää jonkun, kukaties vaimonsa kanssa, siivouskomerossa. Vahtimestareilla oli kohtalainen vaiva saada heidät sangen puolipukeisina Mariankadulle. Me, juhlayleisö, seurasimme tapausta kiinnostuneina.

 

Aloitteen aihe on ajankohtainen. Itsenäisyyspäivän korvaava televisio-ohjelma oli niin erinomainen. Tehdään siitä tapa. Frakkarit ja frakittaret voivat toki järjestää toisilleen tilaisuuksia oman valintansa ja kustannuskestonsa mukaan.

 

Frakkien akateemisesta käytöstä olisin sitä mieltä, alaa paljon nähneenä, että tohtorinväitöksessä hyvä tutkimus tekisi paremman vaikutuksen kuin vuokrafrakki, jotka muuten ovat nykyisin hätäisesti kokoon kursittua sekoitetta. Kieltämättä jotkut väitöskirjatkin ovat.

 

Uudestaan: YLE:n ammattilaiset ylittivät itsensä ja presidenttipari osoitti suurta kykyä etäjuontaa. Tuota on jatkettava!