Todellisuudessa Neuvostoliiton tiedustelutehtävistä vastannut Boris Jartsev aloitti neuvottelut Suomen kanssa maalis-huhtikuussa 1938. Talvisodan nimittäminen ”Erkon sodaksi” ei ole Mannerheimin vaan Paasikiven tokaisu. Aluevaatimuksia sisältäneiden neuvottelujen aikana Erkko ei ollut ministeri eikä siis neuvottelija.
Mahdollisesti kontaktin taustalla oli Itävallan liittäminen Saksaan. Vaikka Saksan ja Neuvostoliiton sopimus eli Molotovin - Ribbentropin sopimus tehtiin vasta vuotta myöhemmin eli elokuun lopussa 1939, Saksa työskenteli tehokkaasti ja onnistui painostamaan ministeri Holstin virastaan. Ulkoministeriöstä sanotaan ainakin K.N. Rantakarin olleen vahvasti tällä asialla.
Holsti kaadettiin juovuksissa Hitleristä sanottuihin rumiin sanoihin. Syyksi eroon esitettiin palkkakysymykset.
Seuraajana toimi lyhyen ajan Väinö Voionmaa ja joulukuusta 1938 Erkko.
Jartsev oli todellisuudessa välikäsi. Suoraan Stalinilta sai käskynsä hänen vaimonsa Zoja Rybkina, joka johti suvereenisti jopa Saksassa ja Sveitsissä toiminutta ”Rote Kapelle” -vakoilurengasta. Kerrotaan hänen pistäytyneen Talvisodan aikana Tukholmassa (Saltsjöbadenissa) sanomassa madame Kollontaylle, ettei tämä saa sekaantua asioihin, joita hän hoitaa Kremlin käskystä.
Se tuntuu vaikealta uskoa, mutta on esitetty, että Holsti olisi Neuvostoliiton vaatimuksesta salannut kontaktin myös Mannerheimilta ja Paasikiveltä.
Neuvostoliiton aikataulu ja joukkojen ryhmitykset osoittavat, ettei syksyllä 1939 ollut kysymys alueluovutuksista. Ennen joulua Suomussalmella ja Savukoskelle sekä Kemijärvelle marssi taistelujoukkoja. Tarkoitusperänsä Neuvostoliitto ilmaisi koko maailmalle kahdessa päivässä synnytetyllä Terijoen hallituksella.
Tämä on blogi. En ole arkistotutkija. En mene pidemmälle. Itse olen vakuuttunut, että syksyllä 1838 oli tarkoitus valloittaa Suomi, ja jos alueluovutuksiin olisi suostuttu, seurauksena olisi ollut uusia vaatimuksia samaan tapaan kuin välirauhan aikana 1940.
En ole vakuuttunut, mutta päättelen, että Talvisodan päättymisestä päätti Hitler, jonka suurpolitiikka oli menossa sekaisin Englannin ja Ranskan hankkeiden vuoksi. Englantilaiset nousivat maihin Narvikissa.
Aluevaatimukset olivat loogisia, koska Suomen armeijan liikekannallepano oli onnistunut suurenmoisesti. Stalinia tuolloin pahasti vaivannut maallikkomaisuutta osoitti, ettei Kannakselle jaj Laatokan taakse ollut varattu läheskään riittävästi joukkoja eikä tykistöä. Niinpä Talvisota oli Neuvostoliitolle katastrofi, ja kun Molotov kävi Berlinissä syksyllä 1940, Hitler oli jo kukistanut Ranskan.
Otsikko "Oikaisuja" on kummallinen kun esittää van omia mielipiteitään ja korjaa yhden asian oikeaksi.
VastaaPoista1939 Stalin tinki neuvottelu neuvottelulta vaatimuksistaan. Lopuksi aneli edes muutamaa saarta, eli tinki vaatimuksistaan joka päivä. Jostain syystä Stalin osallistui ahkerasti neuvotteluihin Suomen kanssa, muttei muiden maiden kanssa tuolloin. Jotain tämäkin osoittaa. Neuvottelujen Suomen puolelta annettiin katketa.
Ulkoministeri Erkko ei lähtenyt Moskovan neuvotteluihin joka oli paha virhe.
Kemppinen vetoaa joihinkin venäläisten joukkojensiirtoihin rajalle. Samaa tekivät useat muut maat sotien aikana. Jos tuo olisi syy, niin Saksa vain puolusti itseään hyökätessään Neuvostoliittoon, koska NL oli siirtänyt joukkojaan lähelle Saksan rajaa jne....
Erkkoa on kautta aikain yritetty valkopestä syyllisyydestään Talvisotaan, mutta happamia ovat marjat.
Tämäkö on Ria Novostin tämänhetken kanta tapahtumiin? Jos on, niin kiva kuulla.
PoistaVenäjän vaatimuksissa olennaista ei ollut Suomenlahden saarten luovuttaminen vaan se, että vaadittiin Hankoa ja kauttakulkua sinne. Hankoniemen luovuttaminen olisi ollut avain maan miehittämiseen. Toisaalta periksi antaminen olisi avannut tien lisämyönnytyksiin. Sillä tiellä meille olisi käynyt kuten Baltian maille.
PoistaEn myöskään ymmärrä, miksi ihmeessä olisi ollut lähtökohtaisesti virhe ottaa riski sodasta Venäjän kanssa. Meillä ei ollut vuonna 1939 eikä ole tänään velvollisuutta tinkiä suvereniteetistamme rikollisten naapuridiktatuurien hyväksi. Tšekkoslovakian ja Baltian esimerkit näyttävät, miten siinä käy. Me otimme tietoisesti riskin, että tulee sota, ja sota tuli. Historia osoitti tämän linjan oikeaksi.
Venäläisille olisi käynyt jokin muu satama kuin Hanko.
PoistaSuomalaiset tapasivat neuvostoliittolaiset kahdeksassa kokouksessa, joista seitsemässä Stalin oli läsnä. Ulkoministeri Molotov oli kaikissa läsnä. Suomen ulkoministeri ei vaivautunut yhteenkään kokoukseen paikalle. Suomalaisista paikalla oli vain kakkos- tai kolmosjoukkue, kun punakoneesta paikalla oli kaikkien aikojen ykkösketju. Melkoista vastuunpakoilua, eiköhän tämä nimenomaisesti olisi kuulunut Erkon tontille.
Viimeisessä neuvottelussa Stalin olisi vaihtanut Hankoniemen Jusarön saareen. Sekään ei käynyt. Tästä ei tule mitään, Stalin totesi silloin
"Venäjän vaatimuksissa olennaista .."
PoistaOn syytä pitää mielessä sekin että Suomi pyysi Talvisodan alla tukea muilta mailta peläten hyökkäystä saaden pientä osoitusta mahdollisesta avusta. Kun sota alkoi pyrittiin apua hakemaan joka suunnalta intensiivisesti. Siinä vaiheessa ne vähäisetkin tuen osoitukset katosivat eikä yksikään valtio halunnut Suomea auttaa virallisesti sotaan osallistumalla.
Apua tulikin vapaaehtoisilta siviileiltä eri maista ja he matkustivat maahamme sikäli kuin vielä pääsivät. Tilanne oli katastrofaalisen heikko Suomen kannalta vihollisen ollessa 40-kertainen sotilaalliselta voimaltaan ja huimasti paremmin varusteltu nykyaikaisin asein. Suomalaiset sotilaat joutuivat äärimmäisiin ponnistuksiin pitääkseen vihollisen poissa, käyttäen vain kivääreitä ja puukkoja sekä talvisia liikuntavälineitä. Tykistö oli heikko ja ammukset lopussa. Aseita pyrittiin hankkimaan eri puolilta maailmaa ja jotakin saatiin hankituksi mutta pääosin tulivat liian myöhään maahan. Sinänsä mielenkiintoinen seikka on se että onnistuttiin mottitaktiikalla torjumaan lukuisia hyökkäyksiä suurella menestyksellä. Sensijaan melkein kaikki omat hyökkäykset epäonnistuivat surkeasti.
Sotilastiedustelun raportit kertovat jo vuodelta 1931 että neuvostojohto katsoi Suomen ja NL:n suhteiden olevan kriittisellä tasolla. NL:ssa pidettiin varmana että hyökkäys tulisi nimenomaan Suomen kautta Neuvostoliittoon. Maidemme välinen hyökkäämättömyyssopimus vuonna 1932 ei tiettävästi parantanut suhteita lainkaan. On ilmeistä että NL:n käsitys perustui omaan sisäiseen propagandaan jota alkoivat itsekin uskoa, suomalaisten ollessa pääosin tietämättömiä asiasta.
Suomella ei sitten enää marraskuun 1939 lopussa ollut mitään muita vaihtoehtoja tarjolla kuin sota. Sekin tuli sitten järkytyksenä kuvitellen että puolueettomuus ja neuvottelut vielä selvittävät asian paremmalle kantille. Käsittääkseni Euroopassa ei samaan aikaan ollut muita sotia käynnissä ja siksi Talvisota oli suuren kansainvälisen kiinnostuksen kohteena.
Todella pätevän tuntuista kerrontaa. Vuosiluku syksyllä 1838 pitäisi vain korjata muotoon 1938.
VastaaPoistaKuuluisa Paasikiven linja on oikeastaan ajatus siitä, että Venäjällä on Suomen suunnalla vain turvallisuustarpeita, jotka on tyydytettävä. Sen sijaan ideologista tarvetta maan miehittämiseen ei ole. Tämä on ymmärrettävä oikeastaan diplomaattisena toiveajatteluna: diplomatiassa pyritään usein siihen, että asiasta tulee sellainen kuin miksi sitä kuvaillaan.
VastaaPoistaVuoden 1945 tilanteessa Paasikiven linjalle ei ollut todellista vaihtoehtoa. Armeija oli menettänyt taistelukykynsä sen jälkeen, kun aseet oli koottu keskusvarikoihin eikä meillä ollut mitään potentiaalisia tukijoita. Jos ei ajatellut Paasikiven tapaan, olisi tehtävä kuten Paasikivi puuskahti Mannerheimille: "Jos noin ajattelee, ei voi muuta kuin ampua kuulan päähänsä." Meillä kävi tuuri: Paasikiven optimismilla oli tukenaan kylmän sodan alku, jossa Venäjän ei kannattanut enää heiluttaa muodostuvaa, sille edullista status quota. Karhu oli kylläinen, eikä sen kannattanut enää ottaa riskejä. Näin me jäimme itsenäisiksi.
Nyt tilanne on toinen. Me olemme 1990-luvun jälkeen integroituneet länteen. Me emme ole tilanteessa, jossa voisimme uskottavasti esittää puolueetonta. Venäjän kannalta olemme vihollismaa, emmekä voi tätä muuksi muuttaa sillä, että tekisimme puolinaisia eleitä puolueettomuuden suuntaan. Menettäisimme sillä vain uskottavuutemme EU- ja Pohjoismaiden silmissä. Samaan aikaan Venäjä on muuttunut. Se ei ole maa, joka on voittoisan sodan jälkeen alkamassa nauttia voittonsa hedelmistä. Ei, se on katkera entinen supervalta, joka yrittää epätoivoisesti palauttaa asemansa kynsimällä vaikutusvaltaa sieltä, mistä sitä saa.
Tällaisessa tilanteessa on turha haikailla YYA-liturgian perään. Siihen ei ole paluuta, koska maailmantilanne on muuttunut. Nyt me olemme päätyneet tilanteeseen, jossa olimme 1930-luvulla. Meidän tulee vain välttää se virhe, että kuvittelisimme selviämme kansainoikeuden suojassa, kun maailmanpolitiikka mmuuttuu myrskyiseksi.
Ellen ole erehtynyt pahoin asian laita on silviisii ett', olemme maailman paras Venäjän naapurivaltio, silti yhä katsantokantariippuvainen seikka.
PoistaJankuttaisinko vielä saman liturgian jonka olen jo lähes opetellut: matalan intensiteetin, laajan rintaman yhteiskunnan perusrakenteisiin kohdistuvan talouden manipulaation sekä mis- ja disinformaatiota kaihtamattomin keinoin käytävän sekasodankäynnin aika. Kolmas maailmansota, resurssikilpa, nollasummapeli ynnä paljon muuta.
Kaikinpuolin taattua laatua E. A.lta. Terävä analyysi, joskin adjektiivien käyttö verrattain runsasta. Kiitoksia.
Hyvä analyysi.
PoistaAd Hallantie,
PoistaSamaa mieltä olen kanssasi. Suomi on Venäjän vaivattomin naapurimaa, ihan kuten Nikolai I:n aikana me olimme hänen valtakuntansa ainoa osa, joka ei ollut koskaan tuottanut hänelle huolta. Emmehän me muuta pyydä kuin elää rauhassa tällä niemellämme oman lakimme suojassa.
Tällöin on meistä vain hyötyä Venäjälle: käymme kauppaa ja Schengen-alueen läheisyys tekee pietarilaisille helpoksi matkustaa länteen. Tosiasiassa Venäjän olisi helpointa lisätä vaikutusvaltaansa täällä taloudellisesti ja kulttuurisesti kuin sotilaallisesti. Meidät on paljon helpompi ostaa kuin valloittaa. Vuoden 2014 jälkeinen kehitys on tässä suhteessa tehnyt tyhjäksi vuosikymmenten työn.
Uskottava puolustuskyky. Se on tarpeen, eikä saisi maksaa - suvaitkaa suoda anteeksi alatyylin ilmaisu mutta tarina vaatii sen - paljon paskaakaan.
PoistaNelisenkymmentä vuotta idänkaupan piirissä toiminut tuttuni vastasi kysyessäni voiko siihen ryssään todella luottaa:
"Odota. Kerron tuolla huoltoasemalla. Voi, se luottaa meikäläisiin mutta ei voi, se ei luota toiseen ryssään."
Hymy oli kookkamman puoleinen.
On kerrattava ja jälleen kerrattava von Clausewits, sodan määritelmä.
PoistaHyvin perinteinen, eheytetty kokonaisnäkemys, jonka pohjapiirustus oli valmiina jo Suomen sinivalkoisessa kirjassa ja jota vuoden -91 jälkeisenä "uuspatrioottisena" aikana edelleen täydennetty pikku lisin ja korostuksin ("Raaka tie" ym.).
VastaaPoistaItse olen relevantin tutkimuskirjallisuuden vuosien mittaan läpikäytyäni päätynyt ajatuksissani aivan toisenlaiseen kokonaiskuvaan vuosien 1938 - 1940 tapahtumien taustasta. Mitäpä sen puoleen minusta, mutta niin ovat siis päätyneet monet asiaan perehtyneet historiantutkijatkin. Tässä kärkipäätä: Juhani Suomi, Klinge, Ylikangas, Visuri, Murtorinne, Pirkko Kanervo, Jokisipiläkin...
Eipä siis syytä enempään. Tällaisessa ikuisuuskysymyksessä on mielestäni parasta noudattaa Preussin Fredrik II:n ohjetta: kukin uskollaan.
PS: Se nyt sentään todettava, että Holstin erottamisen lienee tri Alpo Rusi lopullisesti selvittänyt muutaman vuoden takaisessa artikkelissaan Sotilasaikakauslehdessä alkuperäisaineiston (pvk, luovuttajana poika prof. Kalevi Holsti) avulla. Sen mukaan mitään rumia puheita juovutusjuomain kera ei koskaan pidetty, koska ei edes ollut tilaisuudessa paikalla. Eron taustalla suomalainen lähinnä UM:n piirissä (mutta muuallakin, vrt. Michael Jonas) vaikuttanut "juntta" (Pakaslahti ym.) yhteispelissä natsi-Saksan vastaavien piirien kanssa tilan raivaamiseksi vähemmän rauhanomaisesti NL:oon suhtautuvalle ulkoministerille.
En ole arkistotutkija minäkään, mutta Suomi-keskeinen maailmanhistoria vaatii samaa kuin aurinkokeskeinen maailmankaikkeus eli hyvin suppeaa katsantoa.
VastaaPoistaHitler ja Stalin osasivat ennakoida toistensa tavoitteet. Vaikka Suomi reagoi Stalinin neuvottelukutsuun liikekannallepanolla, ei Stalinin tarvinnut sentään Suomea pelätä oikeasti. Pelko kohdistui juuri siihen, mikä sitten realisoitui. Se toinen kahjo hyökkäsi myös Suomen kautta ja meidän nilkit otti oman vastuualueensa rintamasta.
Hitler oli taitava manipuloija joka osasi konstailla, mutta sortui lopulta ylimielisyyteen ammattimaisuutta ja asiantuntemusta kohtaan. Sen, että Molotov kävi Berliinissä syksyllä 1940 pyytämässä vapaita käsiä Suomen likvidoimiseksi ja että Hitler ei antanut lupaa kohdella pohjoista sankarikansaa kaltoin, oli juuri tuota innostavaa manipulaatiota.
Stalin ei todellakaan osannut ennakoida Hitlerin suunnitelmia. Stalin erehtyi karkeasti juuri luottaessaan Hitlerin kanssa tehtyyn hyökkämättömyyssopimukseen ja Euroopan maiden jakoon etupiirien mukaan. Kun Hitlerin joukot hyökkäsivät, Stalin lamaantui järkytyksestä viikkokausiksi. NL oli vaarassa joutua natsien käsiin, niin lähellä Moskovaa Hitlerin joukot olivat.
PoistaEn ole vakuuttunut, mutta päättelen, että mielikuvitus on hyvä renki.
VastaaPoistaOliko Boris Jartsevilla valtuuksia muuuhun kuin Suomen härnäämiseen v. 1938?
VastaaPoistaTämän blogin puoleen; paremmasta ei ole niin väliksi mutta unohtumattomimpia poliittishenkisiä kommentteja on Uuno Peräkylän 25 tammikuuta v. 2009 määrittelemä valtion käsite. Löytyy kätevästi myös hakukoneen avulla kun naputtelee sanan kananpaska. Kriittinen tulos.
VastaaPoistaEn olisi uskonut että tänne se hakutuloksenpahus lykkäis. Sekin lukee siellä.
Alkoi kiinnostaa mitä Peräkylä olikaan sanonut.
PoistaTällainen kommentti löytyi:
Nimetönsunnuntaina, 25 tammikuuta, 2009
Niinpä niin.
Kansakunta:
- yksi puhdas kieli
- yksi puhdas rotu
- yksi puhdas uskonto
- yksi puhdas historia
Ja sitten paljon piikkilankaa ja valtio.
Uuno Peräkylä
+
Noin se menee. Valtion tehtävä on pysyä pystyssä.
Jokainen "luokka" haluaa päästä osalliseksi valtion tarjoamasta työstä ja rahasta ja lopulta valtiosta tulee entinen valtio.
Joskus käy kuin Argentiinassa tai Brasiliassa missä valuutta nollataan eri tavoin. Joskus käy kuin Neuvostoliitolle joka kaatui piikkilangan puutteeseen.
Vain pieniä ongelmia voidaan ratkaista "painamalla rahaa" tai tuottamalla piikkilankaa.
Isojen ongelmien ratkaisuun ei pysty rahalla eikä piikkilangalla.
Historian ongelmakin alkaa olla ratkaistu, kunhan nuoriso ei saa enää tietää esimerkiksi John Stuart Millin tai Karl Marxin näennäis-liberaaleista ajatuksista.
Onneksi on niitä "ajattelijoita" riittää joille ajatus joko "Euroopan liittovaltiosta" tai koko maailman käsittävästä "järjestelmästä".
Näin voudaan perustella mitä halutaan ja aina löytyy haluttu lainaus.
Jos lähteet jättää mainitsematta myös maineensa menettäneiden "ajattelijoiden" ideoita voi käyttää.
Kanastako taroitit? Menikö päin seiniä tämä arvaus vai ainoastaan koko kipsilevykomposiittirakenteisten seinien typeryys ihmisasunnoissa?
PoistaMerkillistä että näin tärkeässä seikassa ei ole juurikaan poltiikkaa tekeillä? Mainosmies syö pöydässäsi ja röyhtäityään ruutuihin kaluaa uusin keinoin sängynkin jalkaa, vilkuillen himokkaana keinutuolia...
Puuta ilman muuta, ollaanko samalla politiikalla yhtikästäkään, kas jokin sanoo että nyt jos milloinkaan on pantava vireille kilpahiihtokuntoisten insinöörien puupäisyyttä, sen kaltaisten joilla ei ole turhia estoja keksiä kuinka voimme avohakkuroida koko metsäteollisuuden pilaaman metsän. Puheena on siis uusi alku, palautuspiste joka ajassa sijoittuu n. 60 vuoden ikäisiin puihin, enimmillään. Uudemmat voivat joutaa pois tai muuhun kuin rakennus- tai typerehtimiskäyttöön. Kenties tarvitsemme n. 10 + paperikonetta mutta viennille ei kukaan hoksaavainen enää viitsi edes nauraa.
Oltas meinaan aika peeaa tosi pian, valtiona.
Reipas suomenpystykorvakin osaa jo puolivuotiaana lukea, laskea ja laulaa mutta ei - uskon vaikka en aiokaan kysyä - aivan kykene valtion nälkäkoiraa ymmärtämään, tätä olen epäillyt älykkäähköksi toiminnaksi.
PoistaOnko se ajattelua että epäillee olevan luvallista verrata mielikuvitusolentoa kuten valtiota ihmisen kykyyn lukea, laskea leikkiä ja olla aivan vaiti, varsinkin kun kukaan ei ole kysynyt millä helevatan voimavaroilla hän nyt uskoo toimivansa, omin luvinko? Kerrassaan.
Työttä ja rahattako sitä ollaan ajattelevinaan, kukas kumma siitä ei maksa? Kieroa epälahjontaa on selvästi päässyt käymään nyt. Erittäin ei-hyvä.
Metsästä ei saa uima-allasta johon kaikkien valantehneiden kusettajien kuviokelluntakööri sopisi lillimään.
Mitä siitä saa? Saisko vaiks puita? Kaulimia ainakin saa vaikka flyygelipianon jaloista jos ei piittaa ollenkaan siitä että ne vievät kieroon.
Nämäkin ovat lujia väitteitä, eikö vain?
"Valtio olen minä." Aurinkokuninkaalla oli asennetta! Nyt sen hokasitte.
Kiljuen kuin jalopeura tarkkailen etäältä kuinka huimaavaa kehitystä valtionhoidossa on. Saa nähä mahtuuko kaatumaan, en tiiä mutta kokkeillaan.
PoistaJos sota riittäisi niin tämä olisi helpompaa.
VastaaPoistaHuomenna 14.12. kokoontuvat valitsijat 538 henkeä kotivaltioissaan äänestämään presidentin Yhdysvalloille 2021-24. Mutta kenet ? Hänet joka sai enimmät äänet valitsijan kotivaltiossa. Mutta pakko ei ole.
Jonkunlainen mediahiljaisuus tuntuu asian päällä vallitsevan. Ei googlea kuuntelemalla oitis löydy kannunvalantaa huomisen mahdollisista kiemuroista. Että menisikö kovastikin jännäksi (se on=kivaksi seurata).
Katsoin Wikipediasta artikkelia näistä uskottomista valitsijoita eli valitsijamiehistä joita meilläkin on esiintynyt, maineikkaimmin 1956. Kuka antoi 251.s äänen Kekkoselle. Vai menikö useakin molemmista leireistä omia aikojaan ryhmärajan yli ja netto oli sitten mikä oli.
Amerikoissa homma on ihan seko. Mutta viime kädessä validi ja huomisissakin voi odottaa mitä vain. Rähinää vaiko 306-232 Bidenille ? Tässä eivät yksittäiset vedot ratkaise ja isompia olisi kait hullua ajatellakaan. Että isosti 306 leiristä siirtyisi republikaaneja hävinneelle toiselle puolelle.
Mutta miksi ei Trump ole tunnustanut umpikujaansa. Ehkä siitä on saatu kunniallista suojaa torpedoida demokraattien valmisteluja. Asiantynkää Euroopallekin. Steven Mnuchin, rahaministeri, on tyhjentänyt Fedin taskuja keväällä luvatuista miljardeista. Ne ovat sitä 750 €mrd tukiosan 370 kaltaista jonka Puola ja Unkari panevat jäihin EKP:ltä vaikka eivät euroon kuulukaan.
On näet niin (kunnes toisin äkkiäkin keksastaan) että keskuspankit printatessaan emittoidessaan eli säteillessään uutta rahaa omistajapiireille IIF tarvitsevat kirjanpitolavastusta. Sellasta että jos rahankylvöstä mitä menee kalliolle, niin itämättömyyden eli tappion korvaakin äänestäjäkunta/veronmaksaja. Ei keskuspankin sinänsä pohjaton tasehetteikkö. Tätä on se tukiosa joka on menossa Italiaan pankkiunionin valmistelulupa kottikärryllisinä ja samalla kivijalkaksi, joka muka pitäisi wanhaa instituutiokuria yllä. Odotusarvo käy tosiasiasta kuminauhataseissa (on käynyt aina).
Mutta nyt 0 ja miinuskoron ällikällä lyömille lainvalvojille Saksassa ja muuallakaan ei ihan kaikki f-innovoitu mene läpi. Siksi Bidenin dollaripohja olisi pettämässä. Uusivalanta kysyisi senaattia mikä on kiukkuisen opposition peukalon alla.
Ja Euroopassa nousee iso meteli Suomea myöten kun honataan mihin 750 isompi osa olikaan, salaa, tarkoitettu. "Puskuriksi" kun EKP pelastaa firmoja keskuspankkirahalla. En vaivaudu EU:n salamyhkästä kurkkimaan mikä tekeleneuvosto komission puolesta rahan jakaa.
Amerikassa se on Harry Flink ja onko jo 8 triljoonan BlackRock sijoitusyhtiöiden sijoitusyhtiö, ml. Elo Varma Ilmarinen Amerikassa.
Saletisti EKP:lle ei sallita potentiaalisia tappioita ilman EU äänestäjien verotakuuta. Siksikin sitä yhteistä veroa hiilestä, transaktioTobin tms. Ei tipu. Kun Unkari ja &&& panevat asian Euroopan tuomioistuimeen, niin homma vetäytyy umpijäähän. Ja menee se Jenkeissäkin. Asian selvitti viikkokolumnissaan NYT:issä Paul Krueger. Joka tarkoitti että Trump terrorisoi- minä taas kiitän Orbania &&& kun pakottavat totuutta esiin samalla kun oikeasti tarkoittavat säädyllisen unkarilaisen elämänmuodon vaalimista älymilitantoilta.Jukka Sjöstedt
Ettei nyt vaan Jukka Sjöstedt kirjoittele tuhdissa maistissa tänne?
Poista..."Kuka antoi 251.s äänen Kekkoselle"...
Valitsija miehiä oli 300, kun Kekkosta valittiin. Äänet menivät 151-149.
Korkotaso on järjen mittari.
PoistaSaksan valtion bondien kaikki korot ovat miinuksella eli niiden reaalikorko on inflaatio huomioden noin 2-3 prosenttia miinuksella, jopa enemmänkin.
Eli tuon verran menettäisi rahaa joka vuosi "sijoittaja" joka pitäisi bondin loppuun saakka.
Näin ei tapahdu, vaan EKP ostaa lopulta kaiken markkinoilta - halusi tai ei. Ei ole vaihtoehtoa.
Suurille kaupallisille rahalaitoksille nämä ovat hyviä pelipareita joilla ei voi hävitä - toistaiseksi.
Koko talousjärjestelmä on äärimmäisen heikolla pohjalla. Normaalia palvelusektoria ei ole kohta olemassa.
Järjestelmä on äärimmäisen sairas eikä se pysy pystyssä loputtomiin.
Jos aikanaan olisin äidinkielen tunneilla kirjoitellut niin paljon annetun aiheen vierestä kuin monet kommentoijat tekevät, olisi numerona ollut aina puhdas nelonen. Kun lueskelee suomennettua Leningradin sotilaspiirin ohjetta "Marssiohje Suomeen" 30-luvun lopulta, niin vaikea on tulla muuhun tulokseen kuin siihen, että suunnitelma Suomen valloittamiseksi sotilaallisesti oli tehty. Tietenkin taloudellisesti edullisempaa olisi ollut saada Suomi painostuksen avulla, kuten Balttian maiden kohdalla kävi. Jartsev saapui maahan vuonna 1938 tässä mielessä täkyjä heittämään. Hän oli ollut täällä jo aiemmin kolmisen vuotta, joten maa oli tuttu. Vuoden 1938 käynti oli huolella suunniteltu. Hän käytti hyväkseen anatomian laitoksen professoria Väinö Lassilaa, joka oli ollut vähäistä aikaisemmin kongressimatkalla Neuvostoliitossa. Neuvostotiedustelu oli selvittänyt, että hän tunsi pääministeri Cajanderin sihteerin Inkilän. Lassila järjesti kutsut Anatomian laitoksella. Siellä muut kutsutut jättivät Arvo Inkilän ja Jartsevin kahden kesken. Jartsev esitti olevansa halukas tapaamaan Cajanderin, mutta vain siten että kutsu esitettäisiin Suomen taholta, perustellen tätä toivetta, että suuren Neuvostoliiton arvolle ei sovi, että se pyytää neuvotteluita pienen maan kanssa. Cajander suostuikin tapaamaan Jartsevin, mutta kun heti alkuun selvisi, että Cajander ei pyydä tapaamista, niin asia kuivui siihen. Cajander kuitenkin pyysi, että Inkilä jatkaa keskusteluita Jartsevin kanssa jos tämä on siihen halukas. Tässä yhteydessä Jartsev esitti monenlaisia konsultaatioita Neuvostoliiton taholta mm "aseapua" sekä Ahvenanmaan linnoittamista. Jartsev teki myös selväksi, siis vuonna 1938, että sota tulee syttymään Saksan ja Neuvostoliiton välillä ja nämä "konsultaatiot" ovat tätä sotaa varten. Kaikissa käänteissä Jartsev toivoi Suomen taholta tulevaa aloitetta neuvotteluihin. Hän meni jopa niin pitkälle, että tiedusteli Inkilältä, voisiko ulkoministeri Holsti virassaan sitä pyytää ja oli valmis takaamaan Holstille tässä tapauksessa pysyvän Neuvostoliiton taholta maksetun "eläkkeen" jos tämä joutuisi tekemään sen omissa nimissään ikäänkuin luvatta. Inkilä arveli Jartseville, ettei Holsti siihen suostu, joten sitä ei Holstille esitetty. Lopuksi Cajander antoi Neuvostoliitolle vakuutuksen, että Suomi tulee torjumaan kaikki ulkomaiset Suomen alueen kautta Neuvostoliittoa vastaan suunnatut hyökkäykset.
VastaaPoistaJK kirjoitti: "En ole vakuuttunut, mutta päättelen, että Talvisodan päättymisestä päätti Hitler, jonka suurpolitiikka oli menossa sekaisin. Englantilaiset nousivat maihin Narvikissa."
VastaaPoistaTätä voisi aukaista selkokielelle. Miten H-setä sen talvisodan päätti?
Englantilaisetkin tulivat Narvikiin vasta talvisodan jälkeen.
Toisaan, tämä päättely kaipaa täsmennystä. Ainakaan Visurin ja Murtorinteen kirjan mukaan Hitler ei asiaan edes puuttunut, saati sitä päättänyt.
PoistaHitler vaikutti asiaan korkeintaan siten, ettei Stalin halunnut enempää nolata itseään rikostoverinsa silmissä. (Tosin Hietalahden mukaan koko talvisota oli Hitlerin opetus niskoitteleville Suomen herroille.)
Oikaisun oikaisu:
VastaaPoista"Aluevaatimuksia sisältäneiden neuvottelujen aikana Erkko ei ollut ministeri eikä siis neuvottelija."
Huhtikuussa 1938 alkanutta vaihetta kutsutaan yleisesti Jartsev-neuvotteluiksi tai -keskusteluiksi. Niissä ei vielä VAADITTU mitään.
Keskusteluja jatkettaessa Jartsevin tilalle tuli diplomaatti Boris Stein. Silloin Erkko oli jo ulkoministeri (ja vastailikin Steinille kuin suurvallan ulkoministeri ikään).
Vaatimuksia esitettiin vasta loka-marraskuun 1939 neuvotteluissa Moskovassa. Siellä Paasikivellä (ja Tannerilla) ei ollut minkäänlaista itsenäistä mandaattia päättää asioista. Kaikki ohjeet piti kysyä Helsingin hallitukselta, ja siellä lankoja piteli ja veteli Erkko, jonka loppuohje kuului: "Päättänette neuvottelut..."
Kemppisen alussa siteerattu tulkinta on siis hieman oudoksuttava.
(Sille joka ei kirjallisuuteen halua perehtyä, tarjolla on vielä toistaiseksi Ylen Areenassa neuvotteluvaiheen tarkkaan dokumentointiin perustuva Sodan ja rauhan miehet.)
Kun oikea asia löytyi, niin jopa Kemppisen ja "Toipilan" välille syntyi täydellinen entente cordiale.
VastaaPoistaJos olet periaatteessa aina samaa tai eri mieltä jonkun kanssa, olet tullut ulkoistaneeksi ajattelun tälle toiselle. Joten: mitä väliä sillä sinulle on, että nämä kaksi sattuvat olemaan jostain asiasta samaa mieltä?
PoistaSe voi esimerkiksi tarkoittaa, että he ajattelevat itse.
Niin. Sattui vain niin somasti, että he päätyivät yksimieliseen näkemykseen juuri tässä erityisessä, sanoisiko "oikeasssa" asiassa. Ennustettavuus oli maksimaalinen.
PoistaMutta tosiaan, mitäs väliä minulla.
Perinteisesti olen edustanut vankasti juuri tuota näkökulmaa, jonka Professorikin nyt totuudeksi oikaisee. Periaatteessa kannatan sitä yhä.
VastaaPoistaVisurin ja Murtorinteen kirja antaa kuitenkin aika todelta tuntuvan epämääräisen kuvan kaikesta siitä sähellyksestä, joka Euroopan suurvaltasuhteissa tapahtui 30-luvun lopulla.
Yksi asia siitä käy selväksi erittäin kirkkaasti: Suomi ei ollut tapahtumien keskipisteessä, eivätkä suomalaisten valinnat pelanneet suurvaltapelissä minkäänlaista roolia ennen marraskuuta 1939.
Hitlerillä ja Stalinilla oli monta rautaa tulessa ja täysin mahdollinen olisi ollut sekin vaihtoehto, että heidän liittonsa olisi kestänyt. Hehän jakoivat Eurooppaa sulassa sovussa ja sen pitemmälle ajattelematta Hitler antoi Suomen neukuille syksyllä 1939.
Yllättäen Stalin ei kuitenkaan saanut omaansa otettua, vaikka Hitler kaikin tavoin sitä tuki. Käänsikö siis Suomen menestys Hitlerin ajatukset lopullisesti siihen suuntaan, että kahden rintaman sota olisi voitettavissa?
Ehkäpä se oli siihen ainakin osasyy. Vaihtoehtoisia mahdollisuuksia oli monia ja tämä sattui tapahtumaan. Toisilla valinnoilla olisi tapahtunut eri tavalla - Suomen kannalta ehkä paremmin, ehkä huonommin.
Nyt kävi kuitenkin ankarin menetyksin aika hyvin.
Suomi oli Euroopan keskipisteessä Talvisodan ajan sattuneesta syystä. Hitler oli jo aiemmin hyökännyt muualle mutta ne tilanteet oli jo vähitellen sammuteltu.
PoistaHitlerin läntisellä piirustuslaudalla oli koko Euroopan valloitus Briannia mukaanlukien ja toisella reunalla Neuvostovaltioiden valloitus. Lebensraumia piti saada lisää. Kyse oli enemmän aikataulusta milloin hyökkys itään oli sopivaa alkaa. Saksa oli varustautunut vuosikaudet uusimmilla ja tehokkaimmilla aseilla ja koulutus oli korkealla tasolla. Hitler ei kuitenkaan tiennyt että Stalin teki aivan samaa varustautumista ja armeijan mekanisointi ja uusien aseiden kehittely oli voimakasta. Stalin perusti useita suuria lentokonetehtaita ja panssarivaunutehtaita jotka sylkivät kauhistuttavalla vauhdilla uusia sotakoneita ulos. Jos Hitler olisi ollut tietoinen niiden volyymeistä, se olisi saattanut muuttaa historian kulkua.
Hitlerin vähättelevä arvio Neuvostoliiton sotavoimien suorituskyvystä perustui aika paljon Talvisodan kokemuksiin.
Poista"Käänsikö siis Suomen menestys Hitlerin ajatukset lopullisesti siihen suuntaan, että kahden rintaman sota olisi voitettavissa?"
VastaaPoistaAjatukset käänsi varmaankin vasta talvisotaa myöhäisempi menestys lännessä: Ranska romahti, enkut vetäytyivät saarelleen nuolemaan haavojaan, lännessä puolustuslinjana valtameri ja Välimerelle saakka liittolaisia. Lännen ja etelän suunnat näyttivät siis turvatuilta, sinne ei syntyisi enää mitään rintamaa. (Paitsi että sitten Englanti tokeni ja USA tuli avuksi.)
Näin minäkin ajattelen. Talvisota sai vielä NL:n näyttämään heikommalta kuin se olikaan, joten miksei sekin kukistuisi salamasodassa...
PoistaKun ei sitten kukistunutkaan, niin Suomessa se kyllä pantiin merkille. Oma eteneminen pysäytettiin, eikä menty sinne minne Hitler yritti määrätä.
Luin äskettäin Panu Rajalan ja Hannu Rautkallion kirjaa Petturin testamentti: Arvo Poika Tuomisen todellinen elämä, joka muistutti siitä, että noihin vuosiin liittyy suuria salaisuuksia. Pidän kirjassa siitä, ettei se yritä selittää selittämätöntä (negative capability?).
VastaaPoistaOnko appeasement tabuaihe. (Appeasementista ei voi syyttää Holstia eikä Erkkoa.) Münchenin sopimuksen jälkeen Stalin teki ulkopoliittisen täyskäännöksen, erotti Litvinovin ja nimitti Molotovin.
Se oli vain siitä erikoinen "appeasement", että Neuvostoliiton edustajaa ei lainkaan kutsuttu Mûuncheniin, vaikka NL oli yksi takaajavaltioista. Olisikohan siis hieman lisää ruokittu epäluuuloja?
Poista