Winchester I

Mielihyvää raakana on kirjoissa tarjolla kuitenkin vähän. Tietokirjaiijan ammatti taitaa olla hyvin epäkiitollinen. Esimerkiksi Suomesta ei tule mieleen ainuttakaan käännettäväksi päätynyttä.

Kauan sitten kustantajat kokeilivat. Otava tyytyi enimmäkseen suomennoksiin (Jokamiehen koreakoulu) eikä oikeasti etevä Armas Salonen tiettävästi herättänyt mielenkiintoa muissa maissa ja Suomessakin vain vähän. Summeri ja Assyria oli kuitenkin kuvattu suomeksi aivan hyvin. Samaan sarjaan päätynyt Eino Kailan Persoonallisuus on kirja, josta nyt vain harva ammattilainen sanoo, että akateemikolla oli mielenkiintoisia ajatuksia. Itse en osaa kuvitella tilannetta, jossa sanoisin, että se kannattaa lukea. Tietenkin joku voisi yrittää kronikoida sellaista suomalaista kirjallisuutta, jossa kirjoittaja oli ainakin hiukan selvillä Freudista ja hänen ajatuksistaan.

WSOY julkaisi muutaman ”yliopistollisen kirjan”, joista Oiva Ketosen esitys filosofiasta tuntui kerran kiinnostavalta,  kunnes lukija huomasi, että jo ruotsiksi ja tietenkin englanniksi oli huomattavan hyviä yleisesityksiä filosofiasta, ellei siis B. Russel vetänyt ja populaari Will Durant tuntui hiukan lapselliselta. Hyvin arvostettu oli Rolf Nevanlinnan yleisesitys johdatuksena suhteellisuusteoriaan. Nyt en oikein näe, miksi kukaan lähestyisi Einsteinia suoraan ja melkein pelkästään matematiikan kautta. Sattumalta aivan näinä päivinä jututtamani jälkikasvu pitää fysiikkaa yhtenä mahdollisena ainevalintana korkeakouluun, kun menestys lukiossa on ollut erinomainen ja sekin tiedetään, että sekä Helsingissä että Aallossa taso on hyvä. Ajattelin ostaa ylioppilaslahjaksi Feynmanin laajan kolmiosaisen korkeakoulufysiikan. Uskottavien ammattilaisten käsitys on sama kuin oma maallikon arveluni eli että se on ylimalkaan oppikirjana kaikki aineet huomioon ottaen parhaita mitä on. Syy voi olla se, että kysymyksessä on yliopiston (CalTech) luentosarja niin että myös tekstistä välittyy aivan aidon neron innostus, joka on tarttuvaa laatua. Havaintoja voi tehdä verkko-osoitteessa www.feynmanlectures.edu 

Erinomaisten tietokirjojen tekijä, kuten nyt esimerkiksi S. Winchester, joutuu tunnustamaan julman totuuden: alkeet ovat aina vaikeita, ehkä vaikeimpia. Feynman selittää, mikä on sähkömagneettinen kenttä, koska moni opiskelijakaan ei heti usko, että se on matemaattinen abstraktio, joka ei sinänsä tarkoita mitään ja jota ei voi oikeastaan piirtää viivoina ja kaarina. ”Kenttä on relativistinen käsite.”

Esimerkiksi San Franciscon maanjäristystä kuvaavassa kirjassaan Winchester selittää kärsimättömälle lukijalle, mitä tarkoittaa ”maanjäristys”. Lukija toki haluaisi sanoa, että hän kyllä tietää ja juoksee pakoon jos pääsee. Winchester kertoo tässä ja Tyyntä valtamerta ja Atlanttia kuvaavissa kirjoissaan mannerlaattojen surullisen tarinan päätyäkseen toteamaan, että esimerkiksi sulaa massaa maan päällimmäisen kuoren alla liikuttelevat konvektiovirtaukset tulivat kuvan vasta vuosikymmeniä sitten, ja paljon on edelleen selvittämättä.

Itse tutkimusala on nimennyt itsensä uudestaan. Englanniksi se on ”earth science”.

Harva osaa kirjoittaa luonteeltaan teknisestä aiheesta – esimerkiksi maanmittauksen kehityksestä ja toteutuksesta – aidosti kiinnostavalla tavalla tinkimättä kuitenkaan esityksen tasosta ja uskottavuudesta. Vuosikymmeniä johtavien lehtien toimittajana ja itse hyvän koulutuksen saaneena maailmanmatkaajana Winchester kestitsee lukijaansa suurenmoisesti. Moni kuitenkin edelleen haluaisi syvällisempää tietoa asioista, eivätkä YouTube ja dokumentit riitä läheskään kaikkeen. Yliopistolliset kirjat, kuten edellä mainittu Feynman – taas edellyttävät lukijaltaan itsekuria, joka taas puolestaan edellyttää harjoiteltua oppimisen taitoa.