Hienoja rouvia

Anna ja Hanna esittivät hienoja rouvia. Siihen tarvittiin korokengät. Sen jälkeen he siirtyivät hoitamaan hevosia, jotka aikuisten mielestä olivat samat sahapukit, joiden päälle vene vedettiin talveksi. 

Nyt heillä alkaa olla 50 vuotta täynnä. Mutta sunnuntaina Hilla ja Ilona sanoivat itsestään selvästi, että mennään lukemaan. Huoneessa olisi ollut jopa Aku Ankkoja vaikka mitkä määrät, mutta toinen hienoista rouvista näytti lukevan teosta, jossa selvitettiin sikatalouden ongelmia Etelä-Pohjanmaalla. Ja toinen italiankielistä kilpailuoikeuden käsikirjaa (Teoria generale dell’ concorrenza).

Ongelmia ei ilmennyt, koska toinen ei osannut lukea eikä toinen ollut tullut ottaneeksi italian kieltä valinnaiseksi aineeksi Matinkylän esikoulussa.

Minä ihmettelin, miten tytöt osaavatkin olla tyttöjä. Ja toisessa huoneessa Elias puolestaan oli nopea nostamaan pystyyn pikkusiskon kumoon kupsahtaneen Trip-mehun, josta pulputti tehojuomaa pöytäliinaa peittävälle muoville (K-Rauta).

Kun toisen jälkeläissatsin vanhin edustaja oli juuri käynyt (ja kolmannen kanssa on tapaaminen Lehtovaarassa) pääsin panemaan havaintoja rinnakkain. Porukassa on nimittäin täysammattilaisia.

Siksi uskallan sanoa, että erikoisen hienojen ja kummallisten esikoulujen ja koulujen etsiminen lapsille on vanhemmilta paha erehdys. Jos kakara on opetellut Vänrikki Stoolin tarinat ulkoa ennen lastentarhaa, hänet on lähetettävä sinne kaikkien muiden sekaan, joukon jatkoksi, tanssimaan tonttua tai keijukaista ja esimerkiksi harjoittelemaan kengännauhojen sitomista, ellei kikka ole aivan hallinnassa.

Luulin itse (1940-luvulla siis) että paikka perheessä, suvussa ja yhteiskunnassa lunastetaan vain pyörryttävän hyvillä urheilutuloksilla. Vasta 50 vuotta myöhemmin käsitin, ettei sitä paikka tarvitse lunastaa eikä huviveroa maksaa. Kaikilla on vapaalippu.

Sangen varhain käsitin, että tuo kilpaurheilupuoli ei minulla etene. Aina kun yritin ylittää itseni, kuten oli neuvottu, jouduin kolmeksi kuukaudeksi sairaalaan. 

Pikku tytöillä ei ollut näitä ongelmia. He katsoivat jatkuvasti mallia. Voi olla että yksi nuorten ongelma on koulut luokkayhteiskuntana. Pelottaa ajatellakin joitakin kymmeniä noin 14-vuotiaita samassa kasassa. Luokaton lukio aiheuttaa kyllä omia ongelmiaan, mutta…

Kun seuraan itsekin uutisia Englannista, mieleen vilahtelee jatkuvasti maan koululaitos. Tietoni perustuvat teokseen ”Tom Brownen kouluvuodet (1857)” ja George Orwellin ”Armas aika”.  Yksityiskohtaista tietoa siitä, mitä tapahtuu, kun suuri kansakunta ponnistaa kaikkensa pilatakseen nuorisonsa, ei ole turhan paljon. Tuossa on. Ja välillisesti Wodehousella, joka itse taisi kärsiä Dulwichissa.

Rinnalle on pantava romaanikirjailijat, Jane Austen, George Eliot (nainen), sisarukset Brontë ja useat muut. Valtava viisaus ja sosiaalinen kyky pursuavat. Samaa kohosi vain Dickens, vaikka olikin vahingokseen mies – tosin kova naisten perään.