Politiikkaa

F. Scott Fitgerald kuvaili kehityskelpoisen ihmisen sellaiseksi, joka kykenee käsittelemään mielessään ristiriitaisia tietoja, kuten aivan eri suuntiin käyvää informaatiota, menettämättä siitä toimintakykyään.

Politiikassa on jälleen provokaatioiden aika. Esitetään älyttömyyksiä tarkoituksin saada kuulija kietoutumaan niihin. Ahdistellaan ihmisiä suurella joukolla. Jätetään röyhkeästi huomiotta se arvo, joka ihmiselle pitäisi antaa.

Olen siis seurannut vaalikeskustelua. Kiinnostuin, kun opin viikolla selkokielen tarpeellisuudesta. Ei pidä sanoa ”lypsykarja”, vaan ”lehmä”, ei ”myymälä”, vaan ”kauppa”. Sen olin ymmärtänyt itsekin, että esimerkiksi ”kestävyysvaje” on vaikeasti käsitettävä sana.

Opiskelin hyvin ahkerasti viranomaisten, etenkin tuomioistuinten käyttämää kieltä ja onnistuin todistamaan, että esimerkillisenä pidetty tyyli oli itse asiassa suomennettu huonosti ruotsista, johon se oli käännetty huonosti saksasta, johon se oli käännetty huonosti latinasta. Esimerkiksi ”Korkein oikeus on katsonut jutussa selvitetyksi, että…” on latinaksi ”constat”. Samaa perua olivat lukemattomat tarpeettomat konjunktiot tyyppiä ”sen vuoksi ja kun”. 

Aloitellessani käytettiin vielä Turun hovioikeuden mallia. Pitkän kaavan mukaan kirjoitettu tuomio oli aina aloitettava sanalla ”sittenkuin”, yhteen kirjoitettuna. Korkein oikeus aloitti ”Korkein oikeus on esittelyttänyt itselleen jutun kirjat, ja saanut niistä tietää, mikäli vielä on kysymys, että…”

Ei ollut selkokieltä. Tavallista oli, että sekä riita- että rikosasiassa osapuoli riensi kysymään avustajaltaan tuomion ääneen lukemisen jälkeen, miten juttu oli päättynyt.

Maailma on muuttunut. Perehdyin asunto-osakeyhtiöoikeuteen ja havaitsin, etten osaa sitä enää eikä kenenkään pidä kysyä minulta neuvoa. Se vaara on, että vastaisin, jolloin vastaus olisi luultavasti väärä. Perusteellinen koulutus auttoi juuri tämän. Ymmärsin että en ymmärrä.

En ole toistaiseksi onnistunut saamaan yöpöydän kelloani (hinta 6 €) luotettavasti kesäaikaan. Nyt se herättää silloin tällöin, esimerkiksi keskellä yötä. Käyttöohjeen olen tutkinut viidesti. Jotain täytyy pitää pohjassa kunnes näkyviin tulee AL mutta kun tuleekin AL 1, ja sitten jotain muuta pitäisi painaa noin seitsemän kertaa (!) ja sitä kolmatta kai pitäisi katsoa tuikeasti.

Habermas ja eräät muut näkivät yhteiskunnan kommunikatiivisena toimintana. Se juuri taisi olla heidän virheensä. Kun nyt katselee ja kuuntelee maailman mahtavia, heidän puheissaan ei tunnu olevan sisältöä. Sen sijaan heidän suustaan ja kynästään tulee eräänlaisia muotteja, joihin kuulija voi sovittaa omia väärinkäsityksiään, jos sattuu haluamaan. Sellaista selvää tekstiä kuin ”älä sylje lattialle” ei juurikaan tapaa.

Kun joku sanoo ”kivihiili” tai ”metsä”, kuulijat ovat jo eri mieltä, tai samaa mieltä, vaikkei puhuja ole käsitykseni mukaan vielä sanonut mitään. Jotenkin tulevat mieleen entisen ajan aidot uskovaiset, jotka katsoivat raamatusta, tuleeko huomenna lunta, ja kuortanelainen isäntä, joka sanoi syömään kutsuttaessa, että Hitleri oli hyvä mies, ja muljautteli silmiään. Ajattelin, että niin varmaan oli, mutta on ohrapuurokin hyvää, nimittäin rauhassa haudutettuna.