Mahdi

Eilen puheena olleen Kraktau-kirjan yhteydessä herää epäsopivia ajatuksia, joita lisäävät mielikuvat ja tiedot kuvassa esiintyvästä kenraali Gordonista, joka kaatui mahdistien valloitettua Khartumin kaupungin.

Gordon oli kauan aitojen imperialistien sankari, jota kannattivat etenkin Britanniassa kaikki ne, jotka huokailivat, miten voimille käyvää siirtomaiden ryöstely osaakin olla. Niinpä hänen nimensä ja hahmonsa on haihtunut muistista muilta paitsi meiltä, jotka luimme Maailman parhaita seikkailukirjoja ja suoriuduttuamme ”Kuningas Salomon kaivoksista” siirryimme suremaan urhoollisen kenraalin kohtaloa.

Mahdi (Mahdiya) on perus-islamin tuleva pelastaja ja vapauttaja. Indonesia saattaa olla maailman suurin islaminuskoinen valtio. Tulivuoren purkautuminen pani vauhtia kapinointiin, jonka kohteena olivat siirtomaaisänniksikin erikoisen kolkot hollantilaiset, ja muuan paikallinen pyhä mies julistautui Mahdiksi. Kapina tuli muutaman vuoden kuluttua. Mahdistit tappoivat miekalla ja keihäällä satoja eurooppalaisia ja suuren määrän näiden paikallisia myötäilijöitä, mutta hollantilainen jalkaväki osoitti heille saman mikä kävi ilmi Kiinan boksarikapinassa. Suurikaan henkilökohtainen hurskaus ja etevät kung-fu -keinot eivät sitten kuitenkaan pysäytä valkoisten koirien ampumia luoteja.

Sekä nämä Batavian seudun eli siis myöhemmän Indonesian kapinalliset että Sudanissa toiminut Mahdi, panivat ensi töikseen toimeen sharia-lain, ilmoittivat olevansa jumalan sanansaattajia ja osoittivat sanoin ja teoin, että se joka oli heitä vastaan tai edes laimea heidän pyrkimyksiään kohtaan, toimi ainoaa jumalaa vastaan ja oli siis tavattaessa tapettava.

Olemme oppineet toisen maailmansodan jälkeen, että siirtomaavalta oli hirvittävä asia ja englantilaiset ovat erikoisen hirvittäviä ihmisiä.

Eri mieltä oltiin Etelä-Afrikassa. Apartheidistä tuli sitten vuosikymmeniksi ongelma, lopuksi myös harjoittajilleen.

Mahdin ja hänen kannattajiensa ydinalue oli suunnilleen nykyisessä Jemenissä, ja heidän oppinsa ja opetuksensa hätkähdyttää. Siinä on hyvin paljon samaa kuin tämän päivän Isis-tyyppisessä terrorismissa. Jo 130 vuotta sitten tämä aatesuunta menestyi käännytystyössään suurenmoisen hyvin. Esimerkiksi kristillinen lähetystyö ei nouse lähellekään. Asiaa ei auta perus-islamin suoraviivaisuus verrattuna kristinuskon (ja hindulaisuuden) vaikeaselkoisuuteen. 

Enemmän tai vähemmän selvä tavoite on ollut käännyttää kaikki oikeauskoisiksi ja tapaa loput.

Tuollaista suuntausta on vastustettava myös uskonnonvapauden nimessä. Uskonnon- tai omantunnonvapaus on ihmisoikeus, jolla halutaan taata kaikille ihmisille suunnata uskonnolliset ja siis myös osa moraalisista mietteistään minne itse katsoo parhaaksi ja harrastaa näitä toimintoja toisten kanssa.

Uskonnonvapauden raja on selvä. Se on tuon vapauden kieltäminen toiselta.

Sekä uskonto että isänmaallisuus rynnäkkökiväärillä harjoitettuina ovat poliittista toimintaa, rajoittamista. On surullista, että uskonto – islam – ja rodut sekoitetaan valmiiksi vaikeaan ylivaltapolitiikkaan. Ja surullista on sekin, että monet kieltäytyvät näkemästä luonnonkatastrofien ja poliittisten olojen yhteyttä. Ilmastonmuutos lisää maahanmuuttopaineita, ja tilanne on paha, koska EU:n etelärajalla ilmastopaineet tuntuvat ensimmäisenä ja pahasti.